Suomalaisilla koiraroduilla on pitkä historia suomalaisten apuna arjen askareissa, talonvahteina ja uskollisina kumppaneina metsästysreissuilla. Ne kuuluvat vahvasti osaksi suomalaista kulttuuriperintöä ja ovat kansallisaarteitamme.

Kotimaiset koirarodut kansallisaarteinamme -hankkeen tavoitteena oli kertoa laajalle yleisölle suomalaisista koiraroduista ja edistää niiden säilymistä ja kasvatustyötä.

Suomalaisten koirarotujen tuntemus kuuluu suomalaisen yleissivistykseen. Kotimaisten rotujen teemasta viestitään valtakunnallisesti, jotta se tavoittaa Kennelliiton 150 000 jäsenen lisäksi myös muut suomalaiset. Hankkeen ohjelma rakennettiin yhteistyössä useiden koira-alan organisaatioiden kanssa.

Viisi upeaa kotimaista

Suomessa on viisi kotimaista koirarotua: suomenpystykorva, karjalankarhukoira, suomenajokoira, lapinporokoira ja suomenlapinkoira, jotka ovat kaikki vahvasti osa suomalaisuutta. Kansalliskoiramme suomenpystykorva on alkuperäisrotu, joka polveutuu suoraan luonnonkannasta. Lintua puuhun haukkuvana alkuperäisrotuna suomenpystykorva on maailmanharvinaisuus.

Myös muut kotimaiset koirarodut kuuluvat tärkeänä osana kulttuuriperintöömme. Suomenlapinkoiralla ja lapinporokoiralla on vahvat juuret porojen paimentajina, karjalankarhukoira on rohkea suurriistakoira ja suomenajokoira on omimmillaan kettu- ja jänismetsällä. Kaikkia kotimaisia koirarotuja yhdistää se, että niitä käytetään edelleen alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan.

Kennelliitto on sitoutunut kansalliseen eläingeenivaraohjelmaan suomalaisten koirarotujen osalta. Luonnonvarakeskuksen koordinoimassa hankkeessa Kennelliitto on mukana muodostamassa geenipankkia, joka rakennetaan turvaamaan rotujen geneettinen monimuotoisuus ja säilyminen myös tulevaisuudessa. Geenipankki on hätävara. Se on tarkoitettu kannan elvyttämiseen, jos tarve niin vaatii. Osa pankista pidetään pitkäaikaisessa säilytyksessä ja sitä käytetään ainoastaan äärimmäisessä hätätilanteessa, jossa rotu on luotava uudestaan.

Suomenpystykorva ja sen avulla metsästäminen ovat tärkeä osa suomalaista kansanperinnettä. Tämän rodun ja metsästysperinteen vaaliminen on suomalaisten kenneljärjestöjen kunnia-asia. Suomen Kennelliitto toimii aktiivisesti yhdessä Suomen Metsästäjäliiton ja Suomen Pystykorvajärjestön kanssa saadakseen suomenpystykorvalla metsästämisen osaksi Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloa. Suomenpystykorvalla metsästäminen on jo mukana Museoviraston Elävän perinnön wikiluettelossa.

Kotimaiset koirarodut näkyivät tapahtumissa valtakunnallisesti

Koska kolme viidestä kotimaisesta rodustamme on ennen kaikkea metsästyskoiria, on teema vahvasti esillä juhlavuoden aikana järjestettävissä kotimaisten koirarotujen valtakunnallisissa mestaruusotteluissa. Näitä ovat suomenpystykorvien Haukku-ottelu, suomenajokoirien Kilpa ja karjalankarhukoirien Hirvenhaukut-ottelu. Näissä Suomen Kennelliiton mestaruusotteluissa järjestelyvastuu on Kennelliiton alaisuudessa toimivilla kennelpiireillä.

Mestaruusotteluiden lisäksi teemaa tuodaan esiin eri puolilla Suomea järjestettävissä tapahtumissa, jotka Kennelliitto toteuttaa yhdessä kotimaisten rotujen rotujärjestöjen

Lappalaiskoirat ry:n, Suomen Ajokoirajärjestö ry:n ja Suomen Pystykorvajärjestö ry:n kanssa. Yhteistyötä tehdään myös koiramaailman ulkopuolisten tekijöiden kanssa.

Koska hankkeen tavoitteena on edistää kotimaisten rotujen kasvatustyötä, käynnistää Kennelliitto yhdessä kotimaisten rotujen rotujärjestöjen kanssa kasvattajille suunnatut keskustelutilaisuudet alueittain. Suomalaisen koirankasvatustyön asiantuntijana Kennelliitto panostaa juhlavuoden aikana myös suomalaisista koiraroduista kertoviin materiaaleihin. Lisäksi Kennelliitto kirjoittaa suomalaisiin rotuihin liittyviä lehdistötiedotteita ja tuo rodut esille Koiramme-jäsenlehdessään.

Kotimaisten rotujen juhlavuoden kunniaksi roduille perustettiin oma blogi.

Lue lisää kotimaisista roduista:

Suomen Ajokoirajärjestö ry
Suomen Pystykorvajärjestö ry
Lappalaiskoirat ry

koirapuisto
Juhlavuoden tavoitteina olivat
  • Kertoa laajalle yleisölle kotimaisista koiraroduista

  • Kiittää kotimaisten rotujen kasvattajia upeasta työstään

  • Edistää näiden rotujen säilymistä ja kasvatustyötä