Järjestelmällinen opaskoirien koulutus maassamme alkoi vuonna 1940 marsalkka Mannerheimin aloitteesta hänen toimiessaan Punaisen Ristin puheenjohtajana. Suomen Punaisen Ristin rahoittamana ja Ruotsin antaman asiantuntija-avun turvin ensimmäiset Suomessa opaskoiriksi koulutetut saksanpaimenkoirat luovutettiin käyttöön talvisodassa näkönsä menettäneille sotasokeille syksyllä 1940.

Opaskoiran kyky opastaa perustuu koiran ja sen käyttäjän väliseen yhteistyöhön. Koirankäyttäjä tietää minne mennään ja mitä reittiä kuljetaan – koiran tehtävänä on pitää opastettavansa turvallisesti kulkureitillä. Opaskoira myös kiertää esteet, hakee kohteita ja ilmaisee pysähtymällä mm. kadunreunat ja muut liikenneväylien ylityspaikat sekä sellaiset esteet, joita ei voi turvallisesti kiertää. Silloin kun opaskoira ei opasta, se on aivan tavallinen perhekoira. Työssään olevan opaskoiran tunnistaa valjaista. Valjaissa olevaa opaskoiraa ei saa häiritä.

Koulutukseen hyväksyttävän koiran tulee olla terve sekä luonteeltaan keskittymiskykyinen, tasapainoinen ja yhteistyöhaluinen. Opaskoiran peruskoulutus kestää kuusi kuukautta. Koulutusaikana koira opetetaan liikkumaan turvallisesti maaseutu- ja kaupunkiympäristössä sekä julkisissa sisätiloissa ja erilaisissa liikennevälineissä.

Opaskoirakoulussa syntyy vuosittain noin 60 pentua. Pennut sijoitetaan reilun vuoden ajaksi yksityisiin perheisiin, joissa ne varttuvat ja opettelevat hyviä käytöstapoja soveltuvuustesteihin asti.

Suomessa toimii noin 230 opaskoiraa. Valtaosa koirista on nykyään labradorinnoutajia. Opaskoira siirtyy eläkkeelle viimeistään sen täytettyä 12 vuotta.

Opaskoirakoulu