Reitit kylistä kyliin, kuin myös ansametsästäjien uratkin, tulivat entistä useammin aurattua. Tämä kaikki edellytti rekikoirilta aikaisempaa enemmän vauhtia ja vahtikestävyyttä, sillä etäisyydet olivat suuria.

Samoihin aikoihin arjen piristykseksi järjestetyt “talvikarnevaalit” perinteisine hiihtokilpailuineen saivat rinnalleen valjakkoajokilpailuja, joiden rahapalkinnot ja vedonlyöntitulot olivat tärkeää lisätuloa kullankaivajille ja turkismetsästäjille.

1908 järjestettiin ensimmäinen suuri All Alaska Sweepstake valjakkoajokilpailu, jossa kilpailumatka oli yli 400 malia (660 km), kultakaupunki Nomesta Candleen ja takaisin (noin Helsingistä Ouluun).

Tieto tuosta kilpailusta levisi Beringinsalmen toisellekin puolelle ja seuraavana vuonna siperialainen kauppamatkustaja W. Goosak toi kilpailuun valjakollisen siperialaisia rekikoiria, jotka sijoittuivat kilpailussa kolmanneksi. Sitä, että nämä siperialaiset “pienet rotat”, kuten niitä kutsuttiin, ylipäätänsä jaksoivat maaliin asti, pidettiin suurena ihmeenä, sillä perinteisesti Alaskassa rekikoirina käytettiin suuria ja “vahvoja” koiria.

Seuraavana vuonna 1910 Sweepstakelle osallistui skotlantilaisen aatelismies Fox Maule Ramsayn tätä kilpailua varten Siperiasta noutamista 60 siperialaiskoirasta kootut kolme valjakkoa. Yhtä hän ajoi itse, toista Charlie Johnsson ja kolmatta suomalaissyntyinen John “Ironman” Johnson.

Kilpailun voitti ylivoimaisesti “Ironman” Johnson ja Ramsay tuli toiseksi, seuraavat kilpailijat tulivat maaliin vasta seuraavana päivänä. Johnsonin aika (noin 74 tuntia) jäi reittiennätykseksi eikä sitä ei ole kyetty koskaan myöhemminkään alittamaan. Tämän kilpailun ansiosta siperialaiskoirat tulivat kertaheitolla kuuluisiksi kaikkialla Alaskassa.

Seuraavina vuosina siperialaiskoiria haettiin lisää Alaskaan ja ne saavuttivat suosiota helpon käsiteltävyytensä, suuren nopeutensa ja kestävyytensä ansiosta. Ne myös menestyivät monissa muissa valjakkoajokilpailuissa.

Alaskassa koiravaljakkokilpailuja on järjestetty reilun sadan vuoden ajan mutta jo koillis-Siperian alkuperäiskansojen tiedetään kilpailleen koiravaljakoillaan, vaikka näissä kilpailuissa ei välttämättä aina voittanut nopein valjakko vaan esim. taitavin koirankäsittelijä saatettiin julistaa voittajaksi.

Alaskassa tekniikan vallankumouksen myötä koiravaljakkoajo kehittyi vähitellen perinteisestä työkäytöstä mielenkiintoiseksi kilpailulajiksi ja koiravaljakkokilpailut muodostuivat tärkeäksi osaksi pitkää talvea.

Alaska on edelleen valjakkoajon pääpaikka, jossa sitä voidaan pitää kansallisurheiluna. Siellä ajetaan myös vuosittain maailman vaativin valjakkoajokilpailu Iditarod Trail, jonka reitin pituus on noin 1600 km.

Alaskasta valjakkokilpailut levisivät pian Kanadaan ja 1960-luvulla Eurooppaan. Pohjoismaiden lisäksi harrastuksella on vahva jalansija myös keski-Euroopassa. Suomessa valjakkoajokilpailuja järjestetty jo yli 35 vuoden ajan.

Voit olla kiinnostunut myös näistä