Hyvin lyhytkuonoiset eläimet kärsivät hengitysvaikeuksista

Koirilla lyhyen kuonon aiheuttamista ongelmista on tehty melko paljon tutkimusta. On huomattu, että lyhyt kuono on vahvasti sidoksissa hengitysteiden epämuodostumiin, kuten ahtaisiin, puristuneisiin sieraimiin, pitkänomaiseen ja paksuuntuneeseen pehmeään kitalakeen, sekä henkitorven ja keuhkoputkien vajaakehitykseen. Lisäksi nenäkuorikot voivat ahtauttaa nenänielua, koska niille ei ole tilaa lyhyessä nenäontelossa. Kaikki edellä mainitut epämuodostumat estävät ilman vapaata virtaamista hengitysteissä, jolloin riittävä kaasujen vaihto estyy.

Jos nenänielu on ahtautunut, koira joutuu hengittämään jatkuvasti suun kautta. Se läähättää lähes koko ajan, ja sen uni on katkonaista, sillä koirat eivät pysty nukkuessaan hengittämään suun kautta. Koira joutuu siis heräilemään jatkuvasti. Hellyttävältä näyttävä brakykefaalinen koira, joka tuntuu olevan niin kiintynyt pehmoleluunsa, että nukkuukin se suussa, käyttää itse asiassa lelua pitämään suuta auki unen aikana.

Cambridgen yliopiston tutkimuksissa on todettu, että vain 10 % brakykefaalisista koirista hengittää normaalisti. Kaikissa roduissa on ainakin joitakin hyviä hengittäjiä. Mahdollisen hengityksen vajaatoiminnan aste vaihtelee yksilöiden välillä. Hengitysvaikeudet korostuvat lämpimällä säällä sekä fyysisen aktiviteetin aikana. Vaivalloisen hengityksen ja hengitysvaikeuksien yleisimpiä merkkejä ovat kuorsaus ja tuhina, jotka vakavimmissa tapauksissa voivat aiheuttaa apnean, tajuttomuuden ja jopa kuoleman.

Äärimmäisen lyhyt kuono estää normaalin lämmönsäätelyn

Koirien tärkein lämmönsäätelymekanismi on nenäontelon erittäin poimuinen limakalvo. Pitkäkuonoisella koiralla limakalvon pinta-ala on yhtä suuri kuin koiran koko kehon pinta-ala, ja sen verenkierto on suorassa yhteydessä aivojen verisuoniin, säädellen näin aivojen lämpötilaa.

Brakykefaalisten rotujen lyhentynyt kuono vähentää lämmönsäätelyyn tarvittavan limakalvon pinta-alaa. Aiemmin luultiin, että koira viilentää itseään pääasiassa suun kautta hengittäessään aikaansaamansa ilmanvaihdon avulla. Uudemmat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että nenäontelon läpi kulkee erittäin huomattava ilmavirta myös koiran läähättäessä. Kuonon pituus vaikuttaakin ratkaisevasti koiran kykyyn säädellä ruumiinlämpöään.

Nenäontelon kautta kulkevan ilmavirran merkityksen huomaa selvästi, jos yrittää sulkea läähättävän koiran sieraimet: koira vastustaa toimenpidettä varmasti.

Lyhytkuonoiset koirat ovat normaalikuonoisia koiria herkempiä ympäristön korkeille lämpötiloille. Ne ylikuumenevat eli saavat lämpöhalvauksen herkemmin. Myös ylikuumenemisen jälkeinen toipumisaika on niillä selvästi normaalikuonoista koiraa pidempi, huolimatta ihmisten mahdollisista yrityksistä alentaa lämpötilaa esimerkiksi kylmän veden avulla.

Joitakin hengitysteiden epämuodostumia voidaan korjata leikkauksella, mutta normaalia lämmönsäätelykykyä ei pystytä leikkauksella rakentamaan.

Brakykefalia jalostuksessa

Nykytiedon mukaan pään brakykefaalinen rakenne periytyy suurivaikutteisen geenin mukana, mutta lisäksi siihen vaikuttaa useita pienivaikutteisia geenejä, jotka säätelevät brakykefalian astetta.

Risteytyskokeiden perusteella brakykefalia on epätäydellisesti dominantti: kaksi geenimutaatiota johtaa äärimmäiseen kuonottomuuteen, yksi taas saa aikaan kuonon, jonka pituus on jotain äärimmäisen ja normaalin väliltä. Lopullisen kuonon pituuden ja rakenteen määrittävät pienivaikutteiset säätelijägeenit, joiden vaikutus tosin ulottuu vain suurivaikutteisen geenin asettamien "raamien" sisäpuolelle. Tämä periytymismalli selittää vaihtelun hengitysteiden epämuodostumien asteessa brakykefaalisten rotujen ja yksilöiden välillä.

Kennelliiton yleinen jalostusstrategia linjaa, että jalostuskoiralla ei saa olla merkkejä sairaudesta tai hengitys- tai liikkumisvaikeuksista. Jalostukseen ei tule käyttää koiria, joilla on liioitellun lyhyt kallo tai kuono.

Jotta liioitellut rakennepiirteet vähenisivät roduissa, Kennelliitto noudattaa yhteispohjoismaisia ulkomuototuomariohjeita, joiden mukaan hengitysvaikeuksiin tulee suhtautua vakavasti. Ohjeissa mainitaan, että hengitysvaikeudet johtuvat usein liioitellusta brakykefaliasta, ja että koiralla ei saa olla liian lyhyt kuono. Ohjeita tulee soveltaa myös jalostuksessa. Ohjeiden mukaan koiralla on oltava normaalit, riittävän suuret sieraimet. Sieraimet eivät saa olla litistyneet, pienet tai edes osittain ihopoimujen peittämät. Selvästi äänekäs tai vaikeutunut hengitys on ohjeiden mukaan vakava virhe, eikä tällaisia koiria tulisi käyttää jalostukseen.

Brakykefaalisilla roduilla esiintyviä hengitysvaikeuksia voidaan vähentää suosimalla jalostuksessa koiria, joiden kuono on pidempi ja tilavampi kuin rodussa keskimäärin, joiden hengitysäänet ovat hiljaisia, ja joilla on avonaiset, tarpeeksi suuret sieraimet. Kennelliitto on yhdessä Helsingin yliopiston ja lyhytkuonoisten rotujen järjestöjen kanssa kehittänyt hyvien ja huonojen hengittäjien erottelemiseksi kävelytestin, jota voidaan käyttää valitessa koiria jalostukseen. Yliopistolla on testattu mopseja, englanninbulldoggeja ja ranskanbulldoggeja, ja tutkimus jatkuu edelleen.

Lähteet

Bannasch ym. 2010. Localization of canine brachycephaly using an across breed mapping approach. PLoS One. Mar 10;5(3).
Bodegård 2011. The brachycephalic syndrome. http://www.dogworld.co.uk/Features/47-Bodegard?year=2011&month=11. Viitattu 3.1.2012
Oechtering 2010. Brachycephalic syndrome; new information on an old congenital disease. Veterinary Focus 20(2).
Stockard 1941. The genetic and endocrine basis for differences in form and behavior: as elucidated by studies of contrasted pure-line dog breeds and their hybrids. Philadelphia: The Wistar Institute of Anatomy and Biology. http://www.archive.org/details/geneticendocrini00stoc.


Pohjoismaisen kennelunionin raportti


Brakykefaalisten koirarotujen hengitysteiden terveyttä koskevia lausuntoja ja ehdotuksia. Pohjoismainen kennelunioni. Brakykefaalisten rotujen työryhmä. 5.2.2017.


Liite 1a. Brakykefaalinen oireyhtymä (BOAS) ja liite 1b. PKU:n ja Euroopan maiden toimenpiteet


Liite 2. Eläinten hyvinvointiin liittyvä lainsäädäntö Pohjoismaissa liite 3a. Rekisteröintien lukumäärä pilottiroduissa PKU:ssa (teksti) 
 


Liitteet 4a–4e. Terveyskyselyt 


4a. Ruotsalainen mopsien terveyskysely 2016   


4b1. Ruotsalainen englanninbulldoggien terveyskysely 2013  


4b2. Ruotsalainen englanninbulldoggien terveyskysely vuosina 2005–2006  


4c. Suomen Kennelliiton terveyskysely 


4d. Yhteenveto rotujärjestöjen työstä Norjassa 


4e. Tanskalainen bulldoggien terveyskysely


Liitteet 5a–5e. Agrian rotuprofiilit pilottiroduille


5a Englanninbulldoggi 


5b Ranskanbulldoggi


5c Ranskanbulldoggi


5d Mopsi


5e Mopsi


Liite 6. Brenda Bonnettin esitelmä: Agrian rotuprofiilit pilottiroduille


Liite 7. Kliiniset tiedot. Liite 8. Peruskoulutus ulkomuototuomareille. Liitteet 9a & 9b. Ehdotettu ulkomuototuomarikoulutus brakykefaalisesta oireyhtymästä pilottiroduissa


Liite 10a. Suomen Kennelliiton kävelytesti
Liite 10b. Suomen Kennelliiton kävelytesti


Liitteet 11a & 11b. Rotumääritelmät  11a. Tietoa rotumääritelmien muuttamisesta  11b. FCI:n rotumääritelmän mallipohja


Liite 12. Työryhmän jäsenet & liite 13. Lähteet.


Lue lisää ulkomuototuomariohjeista