Ovella rapisee. Sieltä tulee pieni tyttö pinkissä takissa, riisuu lenkkareitaan. Vähän on jännää, kun ekaa kertaa tulee lukemaan ääneen koiralle. Mieleinen kirja löytyy pöydältä, ja hetken koiraa rapsuteltuaan tyttö alkaa lukea, kirjoittaa Leena-Maija Lauttio Kennelliiton kohtaamisten teemavuoden blogissa.

Lukukoira kuuntelee lukijaa omana itsenään, katsellen, nuuhkien ja rapsutuksista nauttien. Lukijan ei tarvitse pelätä lukevansa väärin tai liian hitaasti. Koira kuuntelee samalla tavalla sanoja työläästi etsivää kuin sujuvaakin lukijaa, hän kertoo.

Lukukoiran ohjaajan rooli on olla taustalla, mahdollistaa ja puuttua tilanteeseen, jos apua tarvitaan. Lukutilanteessa kohdataan aina myös ihmisinä. Nyökkäys, hymy, pari sanaa; arkaa lukijaa voi rohkaista, hätäistä rauhoittaa, surullista ymmärtää pienin keinoin, Lauttio kertoo.

Koiran varaukseton, vilpitön kiinnostus ja hyväksyntä lämmittävät jokaista. Lapset osaavat kohdata tuttavuutta tekevän koiran hienosti, hän kirjoittaa.

Leena-Maija Lauttion blogikirjoituksen voi lukea täältä.

Tutustu myös muihin teemavuoden blogikirjoituksiin täällä.

Voit olla kiinnostunut myös näistä

Sofia Virta kuvaaja Katri Haavisto Photography
Eläinavusteisen työn edistämisestä kustannustehokasta hyvinvointia Lue lisää
Helena Telkänranta ja Franco
Koiran tunteiden tunnistaminen on taitolaji Lue lisää