Koiran hyvinvointimalli

Hyvään koiranomistajuuteen kuuluu pyrkimys tarjota koiralle mahdollisimman hyvä elämä, niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Hyvinvointia arvioidaan sekä yksittäisissä hetkissä että pidemmällä aikavälillä tarkkailemalla koiran käyttäytymistä ja valintoja erilaisissa tilanteissa.

Ihmisen tarjoamat asiat voivat edistää koiran hyvinvointia, jos niiden valinnassa on mietitty koiran yksilöllisiä tarpeita ja sitä, kuinka koira hyödyntää tarjottuja resursseja. 

Koiran näkökulman ymmärtäminen vähentää tarpeetonta inhimillistämistä. Vaikka ihminen arvostaisi esimerkiksi puhtautta, kuten säännöllistä saippuapesua, voi sama asia olla tarpeetonta koiran hyvinvoinnin kannalta. Koira voi esimerkiksi arvostaa enemmän ulkona nuuskimista ja kuraantumista innostuneessa leikissä.

Arvioinnin apuna koiran hyvinvointimalli

Koiran hyvinvoinnin tilaa arvioitaessa apuna voi käyttää viidestä osa-alueesta koostuvaa hyvinvointimallia. Sen avulla voidaan arvioida kuinka hyvin koiran hoito vastaa koiran tarpeisiin ja kuinka se kokee erilaiset tilanteet.

Koiran hyvinvointimalli koostuu viidestä osa-alueesta:

1. Ravitsemus
2. Fyysinen ympäristö
3. Terveys
4. Käyttäytymisvuorovaikutus
5. Psyykkinen olotila

Hyvinvointimallilla on pitkä tieteellinen tausta (Five domains) ja sitä hyödynnetään monilla eläinlajeilla. Mallin avulla on mahdollista tunnistaa eri näkökulmista koiran elämässä hyvinvointia lisääviä ja heikentäviä tekijöitä. Tavoitteena on huomioida sekä koiran lajityypillisiä että yksilöllisiä tarpeita.

Tavoitteena hyvä kokonaishyvinvoinnin tila

Kokonaishyvinvointiin vaikuttaa se, millaisia tunnekokemuksia koira kokee eri hyvinvoinnin osa-alueilla (ravinto, ympäristö, terveys ja käyttäytymisvuorovaikutus ympäristön, muiden eläinten sekä ihmisten kanssa). Eri osa-alueet vaikuttavat myös toisiinsa. Esimerkiksi fyysisesti terve koira voi pystyä paremmin vapaaseen lajityypilliseen vuorovaikuttamiseen ympäristönsä kanssa ja hankkimaan mielihyvää lisääviä kokemuksia. 

Hyvällä hyvinvoinnilla tarkoitetaan tilaa, jossa koiran kokemus omasta elämästä on enimmäkseen positiivinen ja koira kokee toimijuutta omasta elämästään. Kokonaishyvinvoinnin tila muodostuu kaikista negatiivisista ja positiivisista kokemuksista ja tekijöistä.

1. Ravitsemus

Hyvässä ravitsemuksessa oleellista on ruoan laatu, määrä ja kuinka se tarjoillaan. Koiralla tulee olla saatavilla puhdasta ja raikasta vettä. 

Laadukas ravinto sopivissa määrin koiran iän, koon, rodun ja terveydentilan mukaan tukee elimistön terveyttä, sopivaa kehonpainoa ja toimintakykyä. Ruokinnan tulee tukea koiran yksilöllistä terveyttä ja tarpeita sen jokaisessa ikä- ja kehitysvaiheessa.

Virikkeellisellä ruokintatavalla, joka sisältää ruoan etsimistä ja pitkäaikaista pureskelua, voi lisätä mielihyvää ja täyttää kokonaishyvinvoinnille merkityksellisiä käyttäytymistarpeita. Ruokintaan liittyvää negatiivista kokemusta, kuten kilpailua, voi välttää järjestämällä koiralle oman rauhan ruokailuun. 

2. Fyysinen ympäristö

Oleellista hyvässä fyysisessä elinympäristössä ovat turvallisuuden tunne, kokemus kyvystä sopeutua vallitsevaan ympäristöön, mukavuus esimerkiksi levossa ja sopiva määrä mielekästä tekemistä. Tällöin koiralla on mahdollisuuksia toteuttaa normaalia lajityypillistä käyttäytymistä, kuten tutkia ympäristöään, liikkua, leikkiä, levätä ja säädellä kehonsa lämpötilaa. Koiran ympäristö käsittää kodin lisäksi laajasti alueet, joissa koira liikkuu.

Elinympäristön resursseiksi määritellään asiat, joita koira itse pitää arvokkaina ja tavoiteltavina, kuten makuupaikka tai lelut. Eri kehitysvaiheissa, eri päivinä tai erilaisissa mielentiloissa koira voi pitää erilaisia asioita arvokkaina. Koira kokee turvaa, kun sen hyvinvoinnin kannalta oleellisia resursseja on saatavilla silloin, kun se itse tarvitsee niitä.

On tärkeää arvioida säännöllisesti koiran elinympäristössä hyvinvointia lisääviä asioita ja poistettavia turvallisuusuhkia. Turvallisuutta ja rauhallisuutta tukevat rutiinit ja elinympäristö sekä valinnan mahdollisuudet tukevat palautumista koiraa häiritsevistä tilanteista.

Hyvinvointia heikentäviä häiriöitä, joihin koiran on vaikea sopeutua, ovat muun muassa kovat ja ennakoimattomat äänet, häiritsevä valo, voimakkaat hajut. Tällaisia häiriöitä tulisi olla harvoin, jotta koira voi palautua niistä. Ympäristön tulisi olla pääasiassa koiralle rauhallinen ja ennakoitava.

3. Terveys

Hyvä terveys ja toimintakyky ovat tärkeitä hyvinvoinnin peruspilareita läpi koiran elämän. Terve eläin on elinvoimainen ja se on toimintakykyinen fyysisesti ja henkisesti. Kipu, loukkaantumiset, sekä äärimmäiset perinnölliset rakenneominaisuudet ja sairaudet, kuten lyhytkuonoisuus tai nivelten kasvuhäiriöt, vaikeuttavat koiran normaalia toimintakykyä. 

Pitkäaikaiset terveysongelmat heikentävät merkittävästi koiran elämän laatua, vaikka ulospäin koira vaikuttaisi rauhalliselta tai ajoittain touhukkaaltakin. Lyhytaikaiset terveysongelmat, kuten virustaudit tai lihasrevähdys, aiheuttavat koiralle epämukavuutta, mutta niitä on mahdollista ennaltaehkäistä ja hoitaa.

Koiran elinikäistä terveyttä voidaan tukea muun muassa jalostusvalinnoilla, terveydenhuollolla, sopivalla ravinnolla ja monipuolisella aktiivisuudella. Koiran ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon kuuluvat muun muassa rokotusohjelman mukaiset rokotukset, säännöllinen hammashoito ja loishäätö tarvittaessa. Sairauden tai loukkaantumisen yhteydessä koira tarvitsee eläinlääkärin hoitoa. Koiran hoitoon voi kuulua kynsien leikkuun ja yleiskunnon tarkkailun lisäksi myös esimerkiksi hierontaa ja turkinhoitoa. 

Harkitsematonta ja tarpeetonta lääkitsemistä, kuten antibioottien antoa pienten naarmujen hoidossa, tulisi välttää. Jatkuvaa lääkitystä tarvitsevan koiran paikka ei ole kilpailuissa, vaikka säännöllinen harrastaminen voi tukea yksilön terveyttä.

Koira voi viestiä kivusta ja epämukavuudesta hyvin pienin elein. Voimakas tai ihmisen mielestä häiriötä aiheuttava käyttäytyminen on usein helppo tunnistaa, mutta koiran passivoituminen ja vetäytyminen kivun vuoksi voidaan joskus tulkita väärin. Tuntemalla koiran normaalin käyttäytymisen sekä opettelemalla sairauden merkkejä voi muutoksiin reagoida nopeasti.

Vastuulliseen koiranomistajuuteen kuuluu myös pohdinta siitä, milloin koiran elämä ei ole enää elämisen arvoista. Hoidon ja eläinlääkinnällisten toimenpiteiden tulisi aina tuoda koiralle enemmän hyötyä kuin haittaa ja vähintään ylläpitää elämisen arvoista elämää. Koiralla on oikeus oikea-aikaiseen eutanasiaan, minkä harkinnassa voi käyttää eläinlääkärin arviointiapua.

4. Käyttäytymisvuorovaikutus

Motivoivan lajityypillisen käyttäytymisen toteuttamisella on vahva yhteys erilaisten positiivisten tunteiden kokemiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. 

Erilaiset kokemukset ja vuorovaikuttaminen ovat tärkeitä koiran normaalille kehitykselle. Koira oppii pitämään turvallisena sellaisia ympäristöihin, muihin eläimiin ja ihmisiin liittyviä asioita, joita se saa kohdata pennusta asti uteliaassa mielentilassa. Vajavainen tai vääränlainen vuorovaikutus ympäristön ja muiden yksilöiden kanssa altistaa koiran epätyypillisen käyttäytymisen ja pelkotilojen kehitykselle. 

Usein toistuvat positiiviset kokemukset pitkällä aikavälillä vahvistavat laadukasta elämää. Sen sijaan esimerkiksi voimakas yleistynyt pelokkuus voi heikentää koiran elämänlaatua ja rajoittaa sen elämää useilla eri elämänalueilla. 

Koiran käyttäytymisestä ja elekielestä on tärkeää tarkkailla mistä asioista koira pitää ja mitä se pitää epämukavina. Näin on mahdollista selvittää, mitä asioita koiran arkeen kannattaa lisätä tai mitä sieltä on syytä vähentää. Kun koira kokee pääasiassa positiivisia tunteita ja palautuu epämiellyttävistä kokemuksista, sen on helppo toimia rauhallisesti.

Koiralle on tärkeää kokea voivansa vaikuttaa eteen tuleviin tilanteisiin. Aktiivisten toimien vastapainoksi se tarvitsee myös rauhallista lepoa ja hoivaa. 

A. Vuorovaikutus ympäristön kanssa

Ympäristö, joka mahdollistaa valintoja ja sisältää koiraa kiinnostavia aistimuksia houkuttelee laji- ja rotutyypilliseen käyttäytymiseen ja saa koiran tuntemaan uteliaisuutta ja toimijuuden tunnetta. Koiralle ympäristön kanssa vuorovaikuttamista voi olla vaikkapa rauhassa kuljeksiminen, ympäristön tutkiminen haistelemalla, viestiminen merkkaamalla, esineiden manipulointi leikkien ja puremalla, liikkuminen ja kaivaminen. Erirotuisilla koirilla voi olla tarve paimentamiseen, juoksemiseen tai metsästyskäyttäytymiseen. 

Koiralle tulee tarjota turvallisia tapoja toteuttaa toiminnantarvettaan. Ennakoimattomat ja äkilliset tapahtumat ympäristössä voivat tehdä koirasta varautuneen ja pelokkaan.

Ihmisten maailmassa koira ei pysty ymmärtämään itse mikä toiminto on ihmisen näkökulmasta soveliasta. Koirasta voi tulla apaattinen tai ylivireä jos koira elää ympäristössä, joka ei tarjoa koiran toiminnan tarvetta tyydyttäviä kokemuksia. 

B. Vuorovaikutus muiden eläinten kanssa

Positiivisia vuorovaikutustilanteita koirien ja muiden eläinten kanssa voi edistää muun muassa sosiaalistamisen ja totuttamisen, hyvän terveyden sekä koiran luonteen ja tilannekohtaisen kuormituksen tuntemisen avulla.

Koirille yhdessä tutkiminen, liikkuminen, leikki ja lepo ovat osa sosiaalista vuorovaikutusta. Sosiaalinen vuorovaikutus muiden koirien kanssa tuottaa koiralle positiivisia tunnetiloja silloin, kun koiralla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, kenen kanssa se voi tutustua ja leikkiä. Kun koira saa tutustua omassa tahdissaan sille mieluisiin koiriin, se oppii samalla taitavaksi viestijäksi erilaisten koirien kanssa. Asteittainen sosiaalistaminen muihin eläimiin jo nuorena auttaa koiraa tottumaan saman talouden muihin eläimiin tai kodin ulkopuolella kohdattaviin eläimiin.

Kaikki koirat eivät pidä kaikista koirista. Ihminen voi tarkkailla millaisten koirien kanssa oma koira viihtyy rauhassa tutkien tai tasavertaisesti leikkien, ja mitkä yksilöt saavat oman koiran välttelemään tai puolustautumaan. Positiivisia koirien välisiä suhteita tulee vaalia läpi koiran eliniän. Koiraa ei tule koskaan pakottaa vuorovaikutukseen vihamielisesti siihen suhtautuvien koirien kanssa. 

C. Vuorovaikutus ihmisten kanssa

Vuorovaikutusta ihmisen kanssa on kaikki toiminta ja kommunikaatio, joka tapahtuu koiran ja ihmisen välillä. Tähän lukeutuvat kommunikoivat eleet arjen rutiineissa, huolenpito, hoitotoimenpiteet, leikki, kouluttaminen ja erilaiset harrastukset. Vuorovaikutusta edistää yhteiseksi opittu kahdensuuntainen kommunikaatio.

Hyvälle suhteelle luo pohjaa se, että ihmisen toiminta on johdonmukaisesti ystävällistä ja ennakoitavaa ja koiran tarpeet tulevat täytetyksi ihmisen hoidossa. Koiralle on tärkeää kokea pystyvänsä vaikuttamaan itselleen tapahtuviin asioihin, esimerkiksi saavuttamaan ihmisen kautta jotain motivoivaa tai välttämään epämukavia tilanteita.

Leikki, rapsuttelu ja yhdessäolo ovat hyviä tapoja lisätä positiivista vuorovaikutusta koiran kanssa. Koulutus voi lisätä hyvinvointia, kun se perustuu koiran omaehtoisuuteen ja se tapahtuu koiralle mielihyvää lisäävien kokemusten kautta. Tätä kutsutaan palkitsemalla kouluttamiseksi. 

Negatiiviset kokemukset, kuten pelko, kipu ja turhautuminen heikentävät koiran suhdetta ihmiseen. Voiman käyttö tai koiralle vihaisesti puhuminen heikentävät koiran kokemusta ihmisestä turvallisena seuralaisena. Jotkut koiran rankaisemiseen tai alistamiseen perustuvat tavat, joilla yritetään kouluttaa koiraa, heikentävät voimakkaasti koiran luottamusta ihmiseen. Suomessa laki eläinten hyvinvoinnista kieltää kurittamisen ja esimerkiksi sähköpantojen käytön.

5. Psyykkinen kokemus

Koiran yksilöllinen kokemus on hyvinvoinnin keskiössä, ja siksi se on nostettu tarkasteluun ensimmäisenä. Kaikki muut neljä osa-aluetta (ravitsemus, fyysinen ympäristö, terveys ja käyttäytymisvuorovaikutus) ovat yhteydessä koiran psyykkiseen kokemukseen. Koira voi esimerkiksi kokea mielihyvää virikkeellisestä ruokintatavasta tai ruuansulatuskipua vääränlaisesta ravitsemuksesta.

Psyykkiseen kokemukseen vaikuttavat monenlaiset tunteet mielihyvästä ja turvallisuudentunteesta kipuun, ahdistukseen ja pelkoon. Positiiviset psyykkiset kokemukset vahvistavat koiran hyvinvointia. Hyvinvointia heikentäviä asioita ja tunnelataukseltaan negatiivisia psyykkisiä kokemuksia tulisi tapahtua harvoin tai niiden tulisi olla lyhytkestoisia.

Elämään kuuluu pienissä määrin negatiivissävytteisiä tunteita ja epämukavuutta, mutta eläimen tulisi itse pystyä vaikuttamaan oloonsa tai ihmisen tulisi tarjota eläimelle apua mahdollisimman pian. Esimerkiksi janon tunne voi olla epämiellyttävä tila, mutta olo ei pitkity, jos koiralla on pääsy vesikupille ja se pystyy itse sammuttamaan janonsa.

Lisää tietoa 5 Domains -mallista:

Littlewood, K. E., Heslop, M. V., & Cobb, M. L. (2023). The agency domain and behavioral interactions: assessing positive animal welfare using the Five Domains Model. Frontiers in Veterinary Science, 10, 1284869.

Mellor, D. J., & Beausoleil, N. J. (2015). Extending the ‘Five Domains’ model for animal welfare assessment to incorporate positive welfare states. Animal Welfare, 24(3), 241-253.

Mellor, D. J., Beausoleil, N. J., Littlewood, K. E., McLean, A. N., McGreevy, P. D., Jones, B., & Wilkins, C. (2020). The 2020 five domains model: Including human–animal interactions in assessments of animal welfare. Animals, 10(10), 1870.