Kaksi ja puoli vuotta sitten en osannut kuvitella millaista olisi elää koiran kanssa. Nyt en halua miettiä, millaista olisi ilman, kirjoittaa Jari Tervo Kennelliiton kohtaamisten teemavuoden blogissa.

Koiran kanssa eläessä valkenee pian, että hän on yksilö, ainutkertainen persoona, Tervo kuvailee. 

Katson Ukkoa silmiin. Otan sen oikein asiakseni monta kertaa päivässä. Hänen katseensa takana on tunteva olento. Jos ihmisellä on sielu, miksei koiralla olisi, hän pohtii.

Lounaan jälkeen menen yleensä epäonnistuen taistelemaan nokosia vastaan sohvalle. Ukko-niminen tunteva olento hyppää viereeni, tunkee kainalooni, nukahtaa ja puhaltaa lämmintä hengitystä korvaani. Kyllä me mahdumme tänne molemmat. Tähän sohvalle, tähän maailmaan, kirjoittaa Tervo.

Jari Tervon blogikirjoituksen voi lukea täältä.

Tutustu myös muihin teemavuoden blogikirjoituksiin täällä.