Roturisteytyksistä voi olla apua koiranjalostuksen pullonkauloille

07.12.2021 Kirsi Sainio
Kirsi Sainio_netti

Rotukoirien jalostuksessa kannattaa hyödyntää kaikkia niitä keinoja, jotka vievät rotuja eteenpäin. Koirarotujen jalostuksen historiassa on käytetty yleisesti roturisteytyksiä.  Monien rotujen kohdalla roturisteytysten käyttö ominaisuuksien ja terveystilanteen parantamisessa ja myös perimän monipuolistamisessa ja laajentamisessa voisi olla yhä hyvä menetelmä.

Roturisteytyksissä kaksi eri rotua, joilla ei välttämättä ole mitään yhteistä historiaa keskenään, risteytetään. Roturisteytyksiä on käytetty koko nykyaikaisen koiranjalostushistorian ajan, yli 200 vuotta.

Vuonna 2017 tehtiin tutkimus, jossa nykyisten koirarotujen historiaa kartoitettiin. Tutkimuksessa osoitettiin, että eri koirarotujen jalostuksen historiassa on toteutettu yi 200 roturisteytystä. Voidaan ajatella, että monien meidän nykyisten rotujemme tausta ja historia on paljon lyhyempi erillisinä rotuina kuin mitä me ehkä kuvittelemme.

Kultainennoutaja on yksi maailman suosituimpia koirarotuja, ja myös Suomessa suosittu. Oikeastaan ei kuitenkaan tarkasti edes tiedetä, miten rotu on saatu aikaiseksi. Siinä on vanhaa, jo hävinnyttä englantilaista spanielia ja noutajaa taustalla. Näiden eri risteytysten kautta on saatu nykyinen kultainennoutaja, joka tunnetaan hyvin erillisenä rotuna.

Järjestelmällisiä roturisteytyksiä on tehty Suomessa jo yli 30 vuotta

Suomessa roturisteytyksiä on varmasti tehty Kennelliiton yli satavuotisen historian aikana. Järjestelmällisesti risteytyksiä on tehty vuodesta 1997, jolloin Kennelliitossa hyväksyttiin modernin ajan ensimmäinen roturisteytysprojekti. Siinä pinseri ja snautseri, toistensa lähisukulaisia ja rotuja, jotka alun perin olivat saman rodun kaksi eri muunnosta, risteytettiin Kennelliiton luvalla.

Myös muita vastaavanlaisia roturisteytyksiä on toteutettu, uusimmat ovat 2000-luvulta. Roturisteytykset perustuvat pitkälti Kennelliiton ensimmäiseen jalostusstrategiaan, joka hyväksyttiin vuonna 2013. Strategiassa nostettiin selkeästi esille, että jos rodussa tarvitaan sairaustilanteen, perimän monimuotoisuuden, ominaisuuksien parantamisen tai muiden syiden takia roturisteytyksiä, niin tällaiset keinot pitäisi ottaa käyttöön.

Roturisteytys ja rotumix ovat eri asioita

Roturisteytysten avulla pyritään ainoastaan parantamaan tiettyä rotua. Kaikki risteytyksistä syntyneet jälkeläiset rekisteröidään siihen rotuun, jota halutaan parantaa. Rotumixeissä taas ei ole kysymys järjestelmällisestä jalostustyöstä, vaan niissä laitetaan satunnaisesti yleensä kaksi erilaista rotua yhteen ja sitten katsotaan, minkälaisia pentuja saadaan. Näitä pentuja ei ole tarkoitus rekisteröidä kumpaankaan rotuun, joka alkuperäinen rotu on, vaan niistä tulee rekisteröimättömiä risteytyspentuja.

Tällaisia risteytyksiä, joita me myös kutsumme design-koiriksi, tehdään hyvin paljon. Kennelliitto ei rekisteröi tällaisista risteytyksestä syntyviä yksilöitä.

Tällä hetkellä Kennelliitto edellyttää, että kaikki roturisteytysprojektin ensimmäisen polven jälkeläiset rekisteröidään Ei jalostukseen- eli EJ-rekisteriin. Ainoastaan yksittäisiä yksilöitä, jotka päätetään ottaa jatkojalostukseen mukaan, voidaan siirtää EJ-rekisteristä jalostusrekisteriin. Tämä poikkeaa siitä, miten tavallisesti rotujen jalostuksessa tehdään.

Kennelliitolla on tarkka ohjeistus roturisteytysprojekteista

Ensimmäiset roturisteytykset 1990-luvun lopussa tehtiin ilman minkäänlaista ohjeistusta, yksittäisten kasvattajien innostuksesta ja heidän halustaan lähetä kokeilemaan tällaisia jalostuskeinoja. Vuonna 2013, Kun Kennelliiton jalostusstrategia julkaistiin, tehtiin ensimmäinen ohjeistus roturisteytysten toteuttamisesta.

Jos rodussa suunnitellaan roturisteytysprojektia, kannattaa ensin ottaa yhteyttä Kennelliittoon. Jalostustieteellisen toimikunnan alaisuudessa toimii roturisteytystyöryhmä, joka antaa neuvoja ja ohjeistusta.

Rodun piirissä kannattaa lähteä hyvin avoimesti keskustelemaan siitä, miten roturisteytys voisi hyödyttää rotua, ja miten se voitaisiin toteuttaa. Mukaan projektiin tarvitaan kasvattajia, koska jokainen pentue, joka roturisteytysprojektista syntyy, täytyy rekisteröidä jonkun kasvattajan kennelnimelle.

Tänä päivänä tarvitaan myös lausunto rodun kotimaasta. Tähän asti projekteille, jotka on toteutettu, tai joita on lähdetty viemään eteenpäin, on saatu lupa tai hyväksyminen, ainakin hiljainen hyväksyntä rodun kotimaista.

Roturisteytykseen tarvitaan projektisuunnitelma ja yksittäisten kasvattajien panos sekä rotujärjestön panos projektin eteenpäinviemiseen. Paitsi että valitaan jalostuspareja ja rotuja, jotka tulevat mukaan, on projektissa myös arvioitava syntyviä jälkeläisiä ja sitä, millä perusteella jälkeläisiä jatkossa jalostetaan.

Rotujärjestö esittää Kennelliiton jalostustieteelliselle toimikunnalle roturisteytysprojektia, jonka Kennelliiton hallitus hyväksyy jalostustieteellisen toimikunnan esityksestä. Tämän jälkeen projektisuunnitelmaa voidaan lähteä toteuttamaan.

Roturisteytysprojekti vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä

Tähän mennessä saadut kokemukset roturisteytysprojekteista ovat olleet hyvin mielenkiintoisia. Monissa pentueissa, joita näiden roturisteytysprojektien puitteissa on toteutettu, on ollut hyvinkin tavoitteiden mukaisia, menestyneitä yksilöitä. On ollut myös epäonnistumisia, mutta se on ihan tyypillistä koirankasvatukselle ylipäätänsä ja jalostukselle. Välillä tulee hittejä ja välillä tulee huteja.

Roturisteytysprojekteissa tehdään hyvin tarkkaa seurantaa, myös Kennelliitossa. Syntyneitä yksilöitä arvioidaan monelta kantilta. Projektin jatkoon otetaan mukaan vain ne yksilöt, joiden on ajateltu edistävän projektien tavoitteiden saavuttamista. Roturisteytysprojekteissa on vielä vähän tiukempi seula kuin tavallisessa jalostuksessa.

Ulkomuodon jalostaminen on kaikkein helpointa

Ulkomuoto on asia, joka roturisteytyksissä ei ole ollut yhdessäkään rodussa se asia, jonka takia on lähdetty risteytyksiä tekemään. Yleensä taustalla ovat olleet muut syyt.

Jälkeläisten ulkomuoto poikkeaa monissa roturisteytyksissä alkuperäisen rodun ulkomuodosta. Sitä ei ole pidetty mitenkään merkityksellisenä asiana. Ulkomuoto on helppo saada kahdessa, kolmessa sukupolvessa hyvin takaisin siihen, mikä on alkuperäisen rodun ulkomuoto.

Osoituksena tästä ovat esimerkiksi jo pitkään jatkuneet snautseri-pinseriristeytykset, joista on tullut monia näyttelykehissä voitokkaita pinserirodun edustajia. Samoin barbet-risteytyksissä ja kromfohrländereiden risteytysyhdistelmissä on syntynyt voitokkaita, rodunomaisia jälkeläisiä.

Ulkomuodon jalostaminen on oikeastaan se kaikkein yksinkertaisin asia, koska lopputulos nähdään, ja sitä me voimme arvioida hyvinkin kriittisesti. Muita ominaisuuksia, kuten käyttäytymistä ja terveyttä, täytyy arvioida paljon tarkemmilla kriteereillä ja huolellisemmin.

Kirsi Sainio_netti
Kirsi Sainio

FT, dosentti Kirsi Sainio on Kennelliiton hallituksen varapuheenjohtaja ja jalostustieteellisen toimikunnan puheenjohtaja.

Lue myös