Pohjoismaiset villakoirakerhot toimivat yhdessä rotunsa hyväksi

19.09.2025 Johanna Markola
Johanna Markola sylissään kaksi ruskeaa villakoiraa

Koiraharrastus on kansainvälistä. Useimmiten kansainvälistä yhteistyötä tekevät kasvattajat, mutta myös monilla rotujärjestöillä on kansainvälistä yhteistyötä. Yksi esimerkki tästä on villakoirayhdistysten pohjoismainen yhteistyö.

Suomen Villakoirakerho on aktiivinen yhteydenpidossa muiden maiden rotujärjestöihin. Kuitenkin erityinen suhde kerholla on muihin Pohjoismaihin, onhan eri maissa olevien villakoirien takana paljon samoja sukuja, ja lähimaissa aktiivisesti harrastavat ihmiset meille tutumpia.

Vaikka tänä päivänä etäkokoukset ovat tulleet osaksi arkea, pohjoismaisten villakoirakerhojen kesken on nähty tärkeäksi jatkaa tapaamisia ja päästä keskustelemaan asioista yhteisen pöydän ääreen. Nopeammalla aikataululla on pidetty myös tarvittaessa kokouksia etänä, esimerkiksi 2024 vuoden aikana muuttuneesta rotumääritelmästä ja sen mukana tulleista haasteista. Kerhojen edustajilla on myös yhteinen Facebook-ryhmä, jossa käydään keskustelua ja mielipiteiden vaihtoa kokousten välillä.

Ensimmäinen Nordic Poodle Conference järjestettiin 2009 Ruotsissa. Tuolloin ajatus oli, että olisi tärkeää keskustella rodun asioista yhdessä ja säännöllisesti vertailla tilastoja ja ennakoida näiden pohjalta mahdollisia rotua terveysuhkia sekä keskustella käytänteistä niin rekisteröinneissä kuin kerhojen toiminnassa. Silloin päätettiin myös, että kokousten välillä olisi hyvä olla noin 1½-2 vuotta, jolloin mahdollisia muutoksia jo voi nähdä, mutta aika on kuitenkin riittävän lyhyt, jotta myös asioihin pystytään reagoimaan tarvittaessa nopeasti ja edellisen kerran asiat vielä muistissa. Kuitenkin tilanteet ovat vähän eläneet ja välillä kokousten väliin on tullut pidempikin väli. Alkuvuosi tuntuu olevan joka maassa harrastusrintamalla hieman rauhallisempaa, joten vähän näyttää ajankohta vakiintuneen siihen.

Johanna Markola pitää ruskeaa villakoiraa sylissään ja kurkkaa koiran takaa
Johanna Markola sylissään Jack. Kuva: Anne Koskelainen

Kokouksen järjestämisvastuu kiertää. Kokouspaikka on useimmiten ollut lentokentän yhteydessä oleva kokoushotelli helpon saavutettavuuden vuoksi. Myös se, että osallistujamäärä ei ole liian suuri, helpottaa järjestelyjä ja pitää kustannukset maltillisena. Kustannusten jaosta on sovittu yhdessä jo silloin, kun kokoukset aikanaan alkoivat, ja tällä kaavalla on jatkettu aina näihin päiviin asti.

Viimeisin pohjoismaisten villakoirakerhojen tapaaminen järjestettiin Helsingissä tämän vuoden tammikuussa. Edustettuna tässä kokouksessa olivat Suomi, Ruotsi, Tanska ja Norja. Joka maasta oli paikalla kaksi edustajaa.

Liian suureksi kokoukseen osallistuvien edustajien määrää on turha kasvattaa, sillä pienessä porukassa keskusteleminen on helpompaa. Jokainen maa ehtii kuitenkin valmistautua keskustelussa oleviin aiheisiin hyvin etukäteen, joten kaikilla on omassa maassaan ollut mahdollisuus myös laajempaan keskusteluun.
 

Vaikka toimintatavat eri maissa voivat vaihdella, silti maiden välillä on paljon yhtäläisyyttä. 


Kokouksen agenda kootaan aina tilanteen mukaan ja vakioaiheiden lisäksi keskusteluun tuodaan ajankohtaiset, rodussa esille tulleet asiat. Suuria muutoksia kerhojen käytänteissä ei parissa vuodessa yleensä tapahdu, mutta ideoita toiminnan kehittämiseksi ja tapahtumien järjestelyihin voi aina saada. Rotujärjestön toiminnassa on esiin noussut haaste muun muassa talkoohengen ja yhteisen hyvän eteen toimimisen vähenemisestä. Keskusteluissa on käynyt ilmi, että haasteet ovat samat myös muissa maissa.

Päivät kokouksissa ovat pitkiä, sillä kokousaiheina ovat niin kerhojen yleiset asiat, rekisteröintien kehitys, terveysasiat kuin yhteistyökin. Vaikka toimintatavat eri maissa voivat vaihdella, silti maiden välillä on paljon yhtäläisyyttä. Toisaalta on myös eroja, mikä on hyvä asia, sillä silloin tulee pohdittua oman maan käytänteitä ja ehkä saatua uusia ideoita. Ajatusten vaihto on tärkeää, toisaalta myös vertaistuki. Avoin keskustelu rotumme asioista vie aina asioita eteenpäin.

Esityslistalla olevista asioista käytäviä keskusteluja varten kootaan aina erilaisia tilastoja keskustelun pohjaksi ja vertailuksi. Näissä ylpeyttä aina kyllä herättää Suomen Kennelliiton jalostustietojärjestelmä, josta kaikki data on saatavilla helposti ja se on avoinna kaikille. Kennelliittojen järjestelmät eri Pohjoismaissa ovat erilaisia ja kaikista tilastointi ei käy yhtä helposti. Jotta keskusteluja ei tarvitse perustaa mutuun, tilastot ovat tärkeää työkalu eri ajanjaksojen vertailuksi. Taulukoita koostaessa saa hyvän käsityksen siitä, mitä rodussa ja sen eri variaatioissa tapahtuu niin rekisteröintien, luonteiden kuin koirien laadun osalta. Korona-ajan tuomat muutokset tilastoissa näkyivät varsin nopeasti muun muassa rekisteröintien kasvussa ja nyt pari vuotta jälkeenpäin, nähdään vaikutus koirien laadullisissa ominaisuuksissa ja luonteissa.


Avoimuus ja yhteistyö yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi vievät meitä eteenpäin.
 

Vaikka kokouspäivät ovat tiukkaa asiaa tilastojen ja eri maiden tilannetta avaavia, on kokousviikonloppujen tärkeä osa myös vapaa seurustelu ja yhdessä olo. Illallispöydässä villakoiriin keskittyneet aiheet luonnollisesti jatkuvat, mutta vähän kevyemmillä aiheilla. Tutustumien toisiin samanhenkisiin ja rotujärjestöissä aktiivisesti toimiviin ihmisiin lähentää suhteita ja madaltaa kynnystä ottaa yhteyttä erilaisissa asioissa. Avoimuus ja yhteistyö yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi vievät meitä eteenpäin.

Kokouksista tehdään muistio, jotta maat voivat halutessaan sen julkaista nettisivuilla tai lehdessä. Helsingin kokouksesta päätettiin tehdä myös somejulkaisu, jonka kaikki maat julkaisivat suurin piirtein yhtä aikaa. Haluamme näyttää myös muille, miten hienoa yhteistyötä rotujärjestössämme tapahtuu eri maiden välillä.

Kokouksessa mietitään myös, mitä maat voisivat tehdä yhdessä esimerkiksi koulutusten järjestämisessä. Nykyaikana webinaarit on helppoja järjestää ja näin voitaisiin yhdistää voimat, eikä kaikkien maiden tarvitsisi järjestää samansisältöisiä koulutuksia vain omalle porukalleen. 

Hienoja ideoita keskustelussa tulee aina esiin, ongelmana lähinnä sitten on aina se, että miten näiden toteuttamisen kanssa edetään, kun kaikissa maissa yhdistyksessä toimiminen on meille kaikille harrastus rakkaan rodun eteen ja vapaa-aika tuntuu olevan kortilla vähän kaikilla.
 

Tämä blogi on osa Kennelliiton teemavuoden 2025 julkaisuja. Tänä vuonna avaamme sitä, mitä kaikkea kansainvälisyys tarkoittaa koiraharrastustoiminnassa, ja kuinka Suomen Kennelliitto vaikuttaa koiraharrastukseen ja koirien hyvinvointiin myös kansainvälisesti.

 

Johanna Markola sylissään kaksi ruskeaa villakoiraa
Johanna Markola

Johanna Markola on villakoirakasvattaja ja Villakoirakerhon puheenjohtaja. Hän on myös Kennelliiton hallituksen jäsen ja tulevaisuustoimikunnan puheenjohtaja sekä Kennelliiton kasainvälisyyden teemavuoden työryhmän jäsen.