- FCI-ryhmä: 8 – Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat
- Rodun alkuperämaa: Saksa
- Käyttötarkoitus: Ylösajava koira, metsästyskoira
- Koko:
- Urokset: 18-25 kg, säkäkorkeus 48-54 cm
- Nartut: 18-25 kg, säkäkorkeus 45-52 cm
- Keskimääräinen elinikä: 12-14 vuotta
Historia ja käyttötarkoitus
Historia
Viiriäiskoira eli Saksan spanieli on alkuperäinen saksalainen koirarotu, jolla on sen kotimaassa pitkä historia. Rotu on useita kertoja ollut vaarassa hävitä kokonaan. Se on tehokas ja vankkarakenteinen monen riistan metsästyskoira ja sen asemaa sellaisena on onnistuttu vaalimaan tähän päivään saakka.
Viiriäiskoirassa on aina arvostettu ja arvioitu käyttöominaisuuksia, terveystutkimuksia sekä luonnetta. Rodun terveyteen on kiinnitetty huomiota jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Jalostuskoirien röntgentutkimukset tulivat pakollisiksi Saksassa vuonna 1970.
Suvuissa, joissa on ilmennyt perinnöllisiä sairauksia tai vikoja, jalostus kyseisten linjojen kohdalla on lopetettu. Varhainen puuttuminen ja toimenpiteet jalostustilanteen parantamiseksi ovat tuottaneet toivottua tulosta.
Tiettävästi ensimmäinen viiriäiskoira on tuotu Suomeen Ruotsista vuonna 1984 ja ensimmäinen pentue Suomessa syntyi 1990. Vuoteen 2009 mennessä Suomessa oli astutettu ainoastaan tuontikoiria. Elokuussa 2026 rekisteröityjä koiria oli kaikkiaan 778.
Kayttötarkoitus
Viiriäiskoira on ylösajava, karkottava ja noutava metsästyskoira. Viiriäiskoira on monen riistan metsästyskoira, jolla on hyvin monipuoliset käyttöominaisuudet ja voimakas riistavietti. Jahtikausi viiriäiskoiran kanssa alkaa varhain syksyllä ja jatkuu aina kevättalvelle, rauhoitusajan alkamiseen saakka.
Monen riistan koirana se sopii hyvin sorkka-, jänis-, kettu- ja pienpetojahtiin ja myös linnustus onnistuu siihen koulutetulta viiriäiskoiralta mainiosti. Riittävän kovuuden omaavat yksilöt toimivat hyvin myös villisian, karhun ja ilveksen metsästyksessä.
Viiriäiskoiran tehtävänä on hakea itsenäisesti ja tarkasti metsäalueita sekä pitää yhteyttä ohjaajaansa. Viiriäiskoira ei toimi ajokoiran tavoin vaan karkottaa, luopuu riistasta ja palaa takaisin ohjaajan luo, usein seuraten omia jälkiään. Tässä on kuitenkin paljon yksilöllisiä eroja. Suomessa metsästysalueet ja niiden laajuus ja riistatiheys vaihtelevat suuresti, joka selittää osaltaan vaihtelut koirien toimintatavoissa. Liian nopea eteneminen maastossa ei ole viiriäiskoiralle suotavaa, koska silloin sen jälkitarkkuus ja seuraamisvarmuus kärsivät.
Viiriäiskoira on luontaisesti taitava jäljestäjä ja erinomainen käyttämään nenäänsä. Sillä on vahva jäljestysinto ja –varmuus ja näin ollen se on oiva apu haavoittuneen riistan jäljestämisessä. Jäljestys onkin hyvä tapa purkaa ylimääräistä energiaa jahtikauden ulkopuolella. Viiriäiskoiria käytetään myös korvaamattomana apuna haavoittuneen suurriistaan jäljittämisessä SRVA-työssä.
Luonteenpiirteet
Viiriäiskoira on luonteeltaan sosiaalinen, peloton ja älykäs, hyvin energinen ja toimelias rotu. Kotioloissa se on parhaimmillaan sopeutuvainen, ystävällinen ja rauhallinen. Viiriäiskoira on rotuna itsevarma eikä se saa olla lainkaan aggressiivinen tai arka. Sen tulee olla riittävän kova ja sillä pitää olla riittävästi temperamenttia. Vieraita ihmisiä kohtaan se on avoin, ystävällinen tai yksilöstä riippuen myös välinpitämätön. Vilkkaan ja ystävällisen luonteen alla on kuitenkin vahvatahtoinen ja hyvän tottelevaisuuskoulutuksen vaativa koira.
Pennun suloinen ulkomuoto pettää helposti. Mahdolliset ongelmat ja koiran tottelemattomuus ilmenevät yleensä vasta vuoden parin iässä, kun koira alkaa kokeilla rajojaan. Johdonmukainen pohjakoulutus on siis erittäin tärkeää. Kaikki yhteinen toiminta vahvistaa yhteistyötä ja opettaa tuntemaan oman koiran luonteenpiirteet.
Viiriäiskoira on parhaimmillaan metsästäjän hyvä ystävä ja jahtikaveri.
Paukkuarkuuteen, haukun puutteeseen, vihaisuuteen ihmisiä kohtaan tai poikkeavaan vihaisuuteen muita koiria kohtaan tulee kiinnittää huomiota.
Viiriäiskoirien rodunomaisista kokeista saa tärkeää tietoa koiran metsästysominaisuuksista, jotka ovat terveyden ja luonteen ohessa merkittävässä roolissa jalostuskoiria valitessa.
Terveystilanne
Viiriäiskoira on säilynyt suhteellisen terveenä rotuna. Merkittäviä, rodulle tyypillisiä vikoja ja sairauksia ei esiinny suuressa määrin. Lonkkaniveldysplasian tulos tutkituilla yksilöillä on pääasiallisesti A tai B. Kyynärnivelen kasvuhäiriöitä esiintyy jonkin verran, mikä käy ilmi eritoten Saksan koiratietokannasta. Suomessa koiria tutkitaan populaation kokoon nähden vain murto-osa. Joissakin linjoissa esiintyy epilepsiaa. Allergiat ja atopia sekä spanieleille tyypilliset korvaongelmat esiintyvät osassa rotua. Viiriäiskoira kuuluu Kennelliiton Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma PEVISAan lonkkien, kyynärnivelten ja silmien osalta.
Suomessa viiriäiskoirien geenipooli on hyvin suppea, joten jalostusvalintoihin on tärkeää kiinnittää huomiota ja pyrkiä uusien yksilöiden käyttöön yhdistelmiä mietittäessä. Pentuemäärät on PEVISAn rajoituksien avulla pyritty pitämään maltillisina.
Viralliset terveystutkimukset
PEVISA-ohjelma
Rotu kuuluu perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan PEVISAan.
Pentujen vanhemmista tulee astutushetkellä olla virallinen lonkkanivel- ja kyynärnivellausunto sekä voimassa oleva silmätarkastuslausunto. Silmätarkastuslausunto ei saa astutushetkellä olla 48 kk vanhempi.
Urokselle rekisteröidään korkeintaan 30 pentua, joista korkeintaan 14 alle kuuden vuoden iässä tapahtuneesta astutuksesta. Viimeinen rajan ylittävä pentue rekisteröidään kokonaisuudessaan. Nartulle rekisteröidään korkeintaan 14 pentua. Viimeinen rajan ylittävä pentue rekisteröidään kokonaisuudessaan. Uusintayhdistelmät ovat kiellettyjä.
Rodun terveyden myönteiset kehityssuunnat
Rotu on pysynyt suhteellisen terveenä ja alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa soveltuvana. Ulkomuodossa ei esiinny liioiteltuja piirteitä ja kanta on moninainen ulkomuodon suhteen. Rodulla on toimiva jalostustoimikunta, jolla on hyvät yhteydet ulkomaisiin viiriäiskoirien rotujärjestöihin sekä koiratietokantoihin, joten rodusta on paljon tietoa saatavilla.
Tällä hetkellä rodulla ei ole käynnissä olevia terveysprojekteja, mutta suunnitelmissa tulevaisuudelle on mahdolliset geenitestaukset muun muassa kasvuhäiriöiden riskien kartoittamiseksi.
Liikunta ja koulutettavuus
Viiriäiskoira on energinen ja aktiivinen rotu, joka tarvitsee runsaasti liikuntaa ja mielekästä tekemistä voidakseen hyvin. Pelkät hihnalenkit eivät yleensä riitä, vaan sille on hyvä tarjota myös älynystyröitä vaativaa puuhaa. Hajutyöskentely, noutoharjoitukset, esineiden etsinnät ja muut ongelmanratkaisutehtävät ovat sille erityisen mieluisia.
Erityisesti metsästyskauden ulkopuolella on tärkeää tarjota rodulle sen luontaisia ominaisuuksia hyödyntäviä tehtäviä. Mitä aktiivisempaa elämää koira viettää myös metsästyskauden ulkopuolella sitä vähemmän se aiheuttaa omistajilleen harmaita hiuksia esimerkiksi tuhoamalla kodin irtaimistoa turhautuneena. Viiriäiskoira kiintyy voimakkaasti perheeseensä, joten ainoastaan tarhakoiraksi tätä ihmisrakasta rotua ei suositella.
Viiriäiskoira on älykäs rotu, varustettuna korkealla työmotivaatiolla ja se oppii asioita erittäin nopeasti. Useimmiten se on helposti ruualla tai leluilla motivoitavissa. Metsästyskoulutus on aloitettava varhain, mutta koiran kehitysvaiheet huomioiden. Koulutuksessa on oltava reilu ja johdonmukainen.
Rotu sopii parhaiten aktiiviselle omistajalle, joka on valmis tarjoamaan koiralle riittävästi liikuntaa ja muuta tekemistä ympäri vuoden.
Muut ominaisuudet
Viiriäiskoiria myydään ainoastaan metsästäjille ja rotu soveltuu ehdottomasti metsästävään kotiin. Rotu vaatii paljon aktiviteettejä myös jahtikauden ulkopuolella. Se on kuitenkin loistava perhekoira, joka on mielellään mukana kaikessa. Aikaisempi koirakokemus on eduksi vilkkaan viiriäisen kanssa, mutta jos henkilö on valmis paneutumaan sen monipuolisiin ominaisuuksiin, se on hyvä valinta myös ensimmäiseksi metsästyskoiraksi.
Pennun sosiaalistaminen näyttelee viiriäiskoiran kohdalla suurta roolia. Vain pentuaikana sen kanssa tehty työ kantaa hedelmää aikuisena. Vaikka viiriäiskoirat ovat ulkonäöltään sympaattisia hassuttelijoita, tarvitsee pentu kuitenkin johdonmukaisen koulutuksen ja rajat, joista ei saa lipsua. Viiriäiskoiralla on luontainen riistavietti ja metsästysominaisuudet ovat sen dna:ssa, siksipä pentuaikana yhteistyön, kontaktin ottamisen ja tottelevaisuuden harjoitteleminen systemaattisesti on ensisijaista. Viiriäiskoiran tulee osata rauhoittua eikä käydä koko ajan ns. ylikierroksilla, siksi rauhoittumistakin on tärkeää opettaa ja harjoitella.
Pennun kouluttamisen tulee perustua positiiviseen vahvistamiseen ts hyvien tekojen palkitsemiseen ja huonojen asioiden huomiotta jättämiseen. Parhaat tulokset koulutuksessa saadaan, kun se ei perustu pelkoon rangaistuksesta vaan koiran oma-aloitteisuuteen ja luontaiseen oppimishaluun. Pentua kannattaa totuttaa autokyytiin ja autossa odottamiseen. Metsästysreissussa auto on koiran lepopaikka, jossa sen pitää tuntea olonsa turvalliseksi.
Ensimmäiset metsäretket tehdään aina pennun ehdoilla, sen annetaan tutkia paikkoja rauhassa ja opetella etenemään erilaisissa maastoissa. Kannattaa muistaa myös se, ettei itse koko ajan etene vaan pysähtyy vaikkapa kannonnokkaan istumaan ja antaa pennun tutkia ympäristöään. Vapaa haku metsäisessä maastossa ja pelloilla ohjaajan pysyessä paikoillaan on parasta treeniä. Näin pentu oppii myöhemmin tärkeää omistajasta irtautumista ja hakua.
Luoksetulosta pentua kannattaa palkita aina. Jos koiralle haluaa käyttää pilliä, on siihen ehdollistaminen hyvä aloittaa heti pennun saapuessa ja aloittaa harjoitukset esimerkiksi ruokailun yhteydessä. Pennun kanssa metsästyskoirana olemisen alkeet voi aloittaa tutustumalla erilaisiin jälkiin, nahkoihin ja sorkkiin. Jälkien seuraaminen pitkällä liinalla on hyvää harjoitusta ja siitä voi pikkuhiljaa siirtyä verijäljen harjoitteluun. Tottelevaisuusharjoituksia ei voi koskaan olla liikaa.
Koulutuksen pyrkimyksenä on saada koiralle hyvät hakuominaisuudet, riittävä karkotusmatka ja tottelevaisuus palatessa ohjaajan luo. Parhaimmillaan viiriäiskoira on nopeatempoisissa pienten alueiden jahdeissa. Suomessa metsästysalueet ja niiden laajuus ja riistatiheys vaihtelevat suuresti, joten koiran käyttötapoja on erilaisia. Liian varhainen pennun metsästyskäyttö johtaa yleensä puutteisiin yhteistyössä ja koira metsästää vain ”itselleen”. Toki koirien luonteissa on eroja ja tärkeintä olisi osata lukea omaa koiraansa.
Veteen meno viiriäiskoirilla on usein luontaista ja ne ovat kovia uimareita. Veteen koira on kuitenkin syytä totuttaa pikkuhiljaa ja rauhassa, jotta vältytään negatiivisilta kokemuksilta. Viiriäiskoira on oppivainen niin hyvässä kuin pahassa. Uiminen ja noutotreenit vedessä on mainio keino uuvuttaa aina energinen viiriäinen. Toisilla yksilöillä noutamisvietti on verissä hyvinkin voimakkaana ja noutaminen sujuu luonnostaan. Toisilla yksilöillä se ei ole niin vahva ominaisuus, mutta pitkäjänteisellä koulutuksella siitä saa kelpo noutajan.
Turkin hoito
Viiriäiskoiran karvapeite on pitkähköä korvissa, takaraajoissa ja hännässä. Niskassa ja rinnassa usein kihara runsas karva, selässä sileää tai aaltoilevaa. Turkki kerää helposti risuja, roskia ja lunta, mutta on muutoin helppohoitoinen. Viiriäiskoira ei ole trimmattava rotu.
Väritykseltään viiriäiskoirat on perinteisesti jaettu kahteen ryhmään, päistäriköt ja ruskeat. Molemmista löytyy värimuunnoksia. Kokonaan punaisia, ruskea- tai punapäistärikköjä sekä kirjavia, joilla valkoisella pohjalla suuria ruskeita tai punaisia laikkuja. Kummallakin värimuunnoksella voi olla punaiset merkit silmien yläpuolella, kuonossa, raajoissa tai peräaukon ympärillä. Vain musta väri on hylkäävä virhe.
Rotuyhdistys tukena
Suomen Viiriäiskoirakerhon jalostustoimikunta auttaa pennunostajia monin eri tavoin. Pennun hankintaa suunnittelevat voivat esimerkiksi tiedustella taustatietoja yhdistelmien suvuista, terveystuloksista sekä käyttöominaisuuksista. Etenkin saksalaisten ja ruotsalaisten koirien taustoista löytyy kattavasti tietoa. Opastamme myös ulkomaisen koiran hankintaan, tuontiin ja rekisteröintiin liittyvissä asioissa.
Välitämme jalostustoimikunnalle ilmoitettuja pentusuunnitelmia eteenpäin pennuista kiinnostuneille.
Suomen Viiriäiskoirakerholla ei ole varsinaista pentuvälitystä. Kasvattajat voivat halutessaan ilmoittaa pentusuunnitelmistaan kerhon jalostustoimikunnalle, joka välittää tietoa pennunhankinnasta kiinnostuneille puolueettomasti. Kerhon sosiaalisessa mediassa ja nettisivuilla ilmoitetaan rodun jalostuskriteerit täyttäviä pentusuunnitelmia kasvattajien toiveiden mukaisesti. Nettisivuilta löytyy kerhon jäsenkasvattajien listaus sekä linkki Kennelliiton kasvattajahakuun.
