Koiran perimä ohjaa sen käyttäytymistä
Koirien käyttäytymisessä voidaan havaita erilaisia synnynnäisiä käyttäytymismalleja. Jotkut niistä, kuten vastasyntyneiden liikkeet ja emojen hoivakäytös, ovat niin voimakkaasti perimän ohjaamia, että eri rotuisetkin koirat saattavat toteuttaa niitä hyvin samalla tavalla. Myös esimerkiksi leikkiinkutsukumarrus on ele, jonka lähes kaikki koirat taitavat ja myös ymmärtävät.
Monien muiden sisäsyntyisten käyttäytymismallien kohdalla koirat kuitenkin poikkeavat toisistaan. Toisella koiralla ei välttämättä arkipäivän tilanteessa nähdä lainkaan sellaista käyttäytymismallia, jota toinen harjoittaa.
Vaikka koirilla olisi samankaltaista käytöstä, sitä saattaa eri koirayksilöillä esiintyä eri tilanteissa. Myös käyttäytymismallien ketjuttumisessa on eroja. Toisilla koirilla esimerkiksi metsästyskäyttäytyminen on kokonainen ketju käyttäytymismalleja vaanimisesta saalin pyydystämiseen. Toisilla koirilla taas ketju etenee johonkin kohtaan ja pysähtyy siihen: esimerkiksi seisojille on toivottavaa, että ne kylläkin etsivät saaliin mutta eivät ryntää tavoittamaan sitä, vaan pysähtyvät vaanimisen sijaan ”seisomaan”. Noutajilla taas metsästyskäyttäytymisketju etenee etsimisestä saaliiseen tarttumiseen saakka.
Perimä vaikuttaa siihen, minkälainen tilanne saa synnynnäisen käyttäytymismallin käynnistymään, missä muodossa se käynnistyy ja missä iässä se puhkeaa ensimmäistä kertaa näkyviin. Kaikkien koirien käyttäytyminen on koiramaista, mutta jokaisella koiralla on lajityypillisestä käyttäytymisestä oma versionsa. Jollain koiralla ei koskaan havaita tietyntyyppistä käytöstä tai se ilmenee hyvin heikkona. Jollain toisella taas jokin käyttäytymismalli voi olla jopa voimakkaampaa kuin luonnon koiraeläimillä.
Myös elämänkokemukset ja oppiminen muokkaavat käyttäytymistä
Vaikka käyttäytymisen pohja piilee koirien perimässä, koiran elämänsä varrella saamat kokemukset ja oppiminen muokkaavat usein todella paljon käyttäytymisen lopullista muotoa. Joskus voi käydä jopa niin, että jos ympäristö ei ole sopiva, jokin käyttäytymismalli ei ehkä pääse puhkeamaan esiin tai se jää vain laimeaksi.
Tästä seuraa monta asiaa. Ensinnäkin koirien käyttäytymisen jalostaminen ei aina ole kovin yksioikoinen tehtävä. Käyttäytymisen pohja kyllä periytyy, mutta ympäristö vaikuttaa paljon lopputulokseen. On siis monesti vaikea hahmottaa, mikä koiran käyttäytymisessä periytyy. Onneksi sekä kasvattajan että pennunostajan tehtävä voi olla helpompikin: ei ehkä ole aina tarpeenkaan tietää miten yksittäiset käyttäytymispiirteet periytyvät, jos pennun vanhemmiksi valitaan koirat, jotka tuntuvat kaikin puolin käyttäytyvän ongelmattomasti ja itsekin vaikuttavat elämäänsä tyytyväisiltä. Silloin on ainakin hyvin todennäköistä, että ne myös perimältään ovat sopivia elämään yhteiskunnassamme.
Ikuisesti nuori
Aikuisten luonnonvaraisten koiraeläinten käyttäytyminen on muodoltaan vakiintunutta. Monet käyttäytymismallit ovat järjestäytyneet kiinteiksi ketjuiksi. Siksi esimerkiksi aikuisen suden käyttäytymisen muuttaminen koulutuksen keinoin olisi selvästi hankalampaa kuin nuoren.
Kesykoirien käytös taas tuntuu jäävän aikuisenakin sellaiseksi, mikä on tyypillistä luonnon koiraeläimille nuoruusiässä. Kun koirat tulevat sukukypsiksi, niiden käyttäytymisessä on vielä vaihtelua ja siinä on sekä koiraeläinten pentuvaiheelle että aikuisiälle ominaisia piirteitä. Käyttäytymiseen on jo ilmaantunut (rodusta ja yksilöstä riippuen) enemmän tai vähemmän metsästyskäyttäytymisen muotoja, mutta käyttäytymismallit eivät ole vielä linkittyneet pysyviksi ketjuiksi.
Aikuinenkin koira on pentumainen siinä, että se on yhä riippuvainen ”vanhempiensa” eli esimerkiksi oman perheen ihmisten hoivasta. Koira haluaa pysyä heidän ja kotipesänsä lähellä, ja tervehtii heitä pentumaisesti. Luonnonvaraisiin sukulaisiinsa verrattuna koira jää ikään kuin ikuisesti nuoreksi. Koirien sosiaalistumiskausi on pitkittynyt ja jossain mielessä se ei pääty koskaan. Aikuisetkin koirat pystyvät tottumaan uusiin tilanteisiin ja esimerkiksi uusiin eläinlajeihin, ja niiden käyttäytyminen muokkautuu yhä oppimisen myötä kohtuullisen helposti uusiin elinoloihin.
Ominaisuuksien yhdistelmiä on yhtä monia kuin on koirayksilöitäkin. Koiran kehittyessä käyttäytymisen eri osat sammuvat ja ilmaantuvat kullekin yksilölle ominaisessa tahdissa mikä puolestaan vaikuttaa taas muun käyttäytymisen kehittymiseen. Jokainen koira on ainutlaatuinen yksilö ja luonnon kannalta kuin aivan uusi keksintö. Siihen varmasti perustuu osa koirien viehätyksestä lemmikkieläiminä, mutta toisaalta se tuo myös haasteen: koirien käyttäytymistä ei voi ymmärtää vain opettelemalla, miten esimerkiksi sudet toimivat. Yksittäisen koiran käyttäytymistä ei aina voi ymmärtää edes havainnoimalla, miten kaikki muut koirat toimivat. Vaikka kasvattaja tai kouluttaja olisi kohdannut tuhat samalla tavalla jossain tilanteessa toimivaa koiraa, aina tulee vastaan koirayksilö, joka toimiikin aivan toisin ja jolle samat neuvot eivät toimi tai voivat olla jopa haitaksi. Kuhunkin koiraan pitää siis aina kunnolla tutustua sen omassa ympäristössä.
Teksti: Tuire Kaimio, näyttötutkinnon suorittanut eläintenkouluttaja
Koiran käyttöominaisuudet
Koirien eri käyttötarkoitukset ovat muokanneet rotuja haluttuun suuntaan ja eri roduille ovat kehittyneet tietyt vahvat luontaiset kyvyt. Käyttötarkoituksia on hyvin monenlaisia aina metsästyskoirista karjan paimennukseen. Lisäksi lajikirjon joukosta löytyy lajeja, jotka eivät ole ns. rodunomaisia lajeja vaan kaikille roduille avoimia harrastelajeja. Näitä ovat muun muassa agility, koiratanssi ja tottelevaisuuskoulutus eli toko.
Koiran käyttö erilaisissa harrastuksissa edellyttää, että koira on terve ja sitä voidaan kouluttaa positiivisin koulutusmetodein kyseiseen käyttömuotoon. Omistajan tulee huolehtia, että harjoituksissa tai työskennellessään koira ei joudu liian suureen fyysiseen rasitukseen, ja toisaalta koiralle tulee antaa riittävä määrä lepoa rasituksen jälkeen. Koiran luonne, rotuominaisuudet ja oppiminen vaikuttavat myös koiran henkiseen sietokykyyn tehdä harjoitteita tai työtä. Näin ollen, käyttökoiran omistajan tulee pitää silmällä koiran hyvinvointia tarkkailemalla sen käyttäytymistä. Liiallinen henkinen kuorma voi aiheuttaa koirassa syrjään vetäytymistä tai vaikkapa aggressiivisuutta. On huomioitavaa, että vaikka koira ei rasittuisi itse suorituksesta, saattaa vieraat paikat, ihmiset ja koirat tai vaikkapa kuljetusmatkat aiheuttavat koiralle stressiä. Kaiken harjoittelun tulisi olla nousujohteista, jotta koira pystyy niin fyysisesti kuin psyykkisesti oppimaan ja sopeutumaan annettuihin tehtäviin.
Luonnetesti
Luonnetestin tarkoitus on arvioida ja kirjata koiran käyttäytyminen tilanteessa, joissa sen hermosto joutuu rasitetuksi. Testitulosta voidaan hyödyntää koiran luonnekuvan määrittämiseen ja koulutuskelpoisuuden arviointiin. Testitulos antaa myös viitteitä koiran jalostuskelpoisuudesta rotujärjestöille ja kasvattajílle.
Mikä on luonnetesti?
Luonnetestissä saadaan tietoa koirayksilön käyttäytymisestä sille suoritettujen erikoiskokeiden kautta. Testin tarkoitus on arvioida ja kirjata koiran käyttäytyminen tilantessa, joissa sen hermosto joutuu rasitetuksi. Saatua tietoa voi hyödyntää koiran koulutukseen, verrata rodun ihanneprofiiliin ja käyttää jalostusyhdistelmiä suunniteltaessa. Rotuyhdistyksillä on paljon tehtävää luonnetestitulosten arvioinnissa ja ihanneprofiilien laatimisessa, mutta työ kannattaa, jos halutaan saada tietoa suomalaisen koirapopulaation luonnekuvasta ja sen mahdollisista muutoksista.
Luonnetesti on koiran luonteen virallinen testaus ja siten se on ainutkertainen ja vain tietyin edellytyksin uusittavissa. Se ei ole koe eikä kilpailu. Vaikka lopputulos on pisteytetty, on tärkeämpää katsoa lomakkeesta se, mitä koirasta kerrotaan. Testin loppupistemäärä on merkitsevä vain, jos testi on rodulle valionarvon edellytys tai jos se on vähemmän kuin +75 pistettä, jolloin testin saa uusia.
Testi mittaa toimintakykyä uhan alla (kelkka, puolustushyökkäys ja terävyys) ja hämärässä huoneessa ilman uhkaa. Sillä saadaan myös arvokasta tietoa temperamentista ja keskittymiskyvystä, hermorakenteesta, luoksepäästävyydestä ja kovuudesta/pehmeydestä sekä laukauksien sietämisestä. Myös koiran taipumuksesta reagoida asioihin aggressiolla saadaan informaatiota. Luonnetta voidaan ajatella joukkona erilaisia ominaisuuksia ja pistelaskusysteemissä on ajateltu, että jos koiralla jollain osa-alueella on puutteita (esim. pehmeys), sitä voi kompensoida jollain toisella puolella (esim. hyvällä taistelutahdolla), mikä auttaa koiraa eteenpäin hankaluuksista huolimatta.
Liiallinen temperamentti tekee koirasta säheltäjän, joka kuormittaa hermostoa ja hidastaa oppimista, ideaali käyttökoira on vilkas eli havainnoi asioita nopeasti, keskittyy oleelliseen ja sopeutuu tilanteisiin helposti. Seurakoiralle on tärkeää, että koira on tasapainoinen ominaisuuksiltaan. Tasapainoinen, pienellä määrällä kaikkia ominaisuuksia varustettu seurakoira on iloinen ystävä, joka turvaa mielellään laumaansa ja viihtyy sen parissa. Harrastuskoiralta voidaan kuitenkin odottaa enemmän luonteen vahvuutta ja silloin tärkeimpiä ominaisuuksia ovat hyvät hermot, toimintakyky ja tasapainossa oleva vilkkausaste eli temperamentti.
Luonnetesti on aikanaan Suomessa kehitetty Ruotsin armeijan sotakoiratestistä palveluskoirien käyttöominaisuuksien arviointimenetelmäksi. Se on käyttökelpoinen luonteen arviointiin muillakin roduilla, etenkin kun halutaan tietoa koiran reaktioista tilanteessa, jossa sen hermostoa kuormitetaan.
Millä roduilla on osallistumisoikeus?
Osallistumisoikeus on Kennelliiton tai sen hyväksymään koirarekisteriin merkityillä puhdasrotuisilla koirilla, jotka ovat vähintään kahden ja alle seitsemän vuoden ikäisiä. Kivesvikainen uros saa osallistua testiin.
Eri puolilla Suomea järjestettävien luonnetestien ilmoittautumistiedot löytyvät Kennelliiton Tapahtumakalenterista sekä Palveluskoiraliiton sivuilla olevasta koekalenterista.
Luonnetestin ihanneprofiili
Luonnetestissä koira pisteytetään testin arvosteluasteikon mukaisesti. Asteikko on rakennettu hyvää suojeluun soveltuvaa koiraa ajatellen, joten rotukohtainen ihanneprofiili auttaa hahmottamaan, kuinka asteikon eri kohdat sopivat muihin käyttötarkoituksiin kehitetyille roduille. Ihanneprofiili muodostetaan siten, että jokaiselle arvostelukohdalle annetaan luonnetestipisteiden lisäksi koodi I (ihanne), N (hyväksyttävä/neutraali), E (ei-toivottava) tai H (hylätty). Koodi siis kertoo, onko kyseinen ominaisuus tai tapa toimia juuri tälle rodulle ihanteellinen, hyväksyttävä, ei-toivottava vai hylkäävä. Esimerkiksi koira, jonka terävyys on suuri, saa testissä terävyydestä +2 pistettä oli se sitten saksanpaimenkoira tai broholminkoira. Saksanpaimenkoiran ihanneprofiilissa kyseinen ominaisuus onkin ihanteellinen, mutta eri käyttötarkoitukseen tarkoitetun broholminkoiran profiilissa ei-toivottava.
Hyväksyttävä tarkoittaa kokonaisuuteen suhteutettuna vielä jalostuskoiralle kelvollista tulosta. Kaikkien ei-toivottavien ja hylkäävien ominaisuuksien tarkoituksena ei ole välttämättä sulkea koiraa jalostuksesta, mutta ne tulee huomioida yhdistelmien suunnittelussa. Hylkääviä ominaisuuksia ovat ainakin mm. voimakkaat pelot ja aggressiot.
Rotujärjestö tai sen valtuuttamana rotuyhdistys tai -kerho tekee esityksen rodun ihanneprofiiliksi. Ihanneprofiilin määrittely sujuu yleensä helpoiten rodun tuntevan luonnetestituomarin tai -tuomareiden avustuksella. Esityksen voi toki koostaa myös esimerkiksi jalostustoimikunnan tai muutoin rodun luonteeseen ja käyttäytymiseen hyvin perehtyneen tahon toimesta. Käyttäytymisen jalostus -työryhmä vastaa profiilien hyväksymisestä Kennelliitossa ja auttaa tarvittaessa niiden teossa. Ihanneprofiilin laatimisen avuksi voi pyytää valmiin excel-pohjan osoitteesta jalostusposti@kennelliitto.fi. Valmis ihanneprofiili liitetään rodun jalostuksen tavoiteohjelmaan.
Testitulosten tulkinta luonnetestisääntöjen mukaan
Toimintakyky: Toimintakykynä pidetään luonteen ominaisuutta, joka saa koiran ilman ulkopuolista pakotetta pitämään puolensa todellista tai kuviteltua vaaraa vastaan. Voidaan hyvin ajatella, että se, mitä pidetään toimintakykynä, on monen ominaisuuden yhdessä muodostama reaktio. Lähin vastaava inhimillinen vastine toimintakyvylle on rohkeus. Toimintakyky on koiran kyky hallita tekojaan huolimatta siitä, että se on joutunut pelon valtaan. Toisin sanoen koira pystyy pelostaan huolimatta toimimaan oikealla tavalla ja tarvittaessa voittamaan pelkonsa päästäkseen päämääräänsä. Koiran käsitys tilanteesta perustuu perimään ja kokemuksiin. Toimintakyky ei ole mikään muuttumaton ominaisuus, joka pysyisi samana kaikissa tilanteissa huolimatta siitä, että laukaisijoina toimivat ärsykkeet olisivat samat. Kiihkeys vaihtelee eri yksilöiden välillä ja samallakin yksilöllä eri tilanteissa. Kaikilla reviirikäyttäytymisen omaavilla eläimillä oman alueen ja ennen kaikkea sen keskuksen läheisyys vaikuttaa käytökseen. Huolimatta yksilön normaalista toimintakyvystä koirat ovat toimintakykyisempiä lähellä kotiaan. Myös perheenjäsentensä seurassa koira on vähemmän peloissaan, tai on ainakin halukkaampi voittamaan pelkonsa, mikä perustuu koirien laumaviettiin.
Terävyys: Terävyys on ominaisuus, joka saa koiran reagoimaan aggressiivisesti sen tuntiessa itsensä uhatuksi. Terävyysaste on kääntäen verrannollinen ärsytyskynnyksen korkeuteen. Mitä pienempi ärsyke tarvitaan herättämään aggression, sitä korkeampi on terävyysaste.
Puolustushalu: Puolustushalulla tarkoitetaan koiran synnynnäistä taipumusta hyökkäyksen tai hyökkäysyrityksen avulla aktiivisesti puolustaa itseään, laumaansa (ohjaaja) tai reviiriään. Puolustushalu vaihtelee tilanteiden, ympäristön ja koiran mielialojen mukaan. Testissä tarkkaillaan koiran käyttäytymistä tilanteissa, joissa uhan aiheuttaa tuntematon henkilö tai koiran kuvittelema ärsyke.
Taisteluhalu: Taisteluhaluksi kutsutaan koiran synnynnäistä taipumusta nauttia taistelusta itsestään ilman, että se perustuisi aggressioon. Käytöstä voidaan kutsua tietynlaiseksi leikkihaluksi – leikiksi, jonka olennaisin osa on taistelu. Taisteluhalu on koiralle moottori, liikkeelle paneva voima.
Hermorakenne: Hermorakenteella tarkoitetaan koiran synnynnäistä heikko- tai vahvahermoisuutta sen joutuessa voimakkaisiin ja vaihteleviin sisäisiin jännitystiloihin. Hyvällä hermorakenteella tarkoitetaan kykyä hallita jännitystiloja ilman luonnotonta uupumusta, hysteriaa tai muita merkkejä sisäisen tasapainon järkkymisestä. Hermostuneisuuden oireita koiralla ovat mm. voimakas rauhattomuus, kehon värinä, kohonnut pulssi, joka ei johdu ruumiillisesta rasituksesta, lisääntynyt nieleskely, aiheettomat ja epätarkoituksenmukaiset liikkeet, turvan etsiminen (pyrkiminen ohjaajan luo), ripuli tai oksentelu.
Temperamentti: Temperamentilla tarkoitetaan käyttäytymisen vilkkautta, huomiokyvyn nopeutta (tarkkaavaisuutta) sekä kykyä sopeutua uusiin tilanteisiin ja ympäristöihin. Suurin osa hyvin sopeutumiskykyisistä koirista on vilkkaita. Vilkas koira on tarkkaavainen ja se vastaanottaa nopeasti uusia ympäristön ärsykkeitä ja tottuu niihin ja niiden merkitykseen. Erittäin vilkkaat koirat vastaanottavat suuren määrän vaikutteita ympäristöstään, ja seurauksena on liian suuri hajaannus ja pitempi sopeutumisaika. Tämä on vielä korostuneempaa häiritsevän vilkkaissa koirissa, sillä ne ovat lähes kykenemättömiä keskittymään ja olemaan paikallaan. Näillä koirilla sopeutuminen vaikeutuu myös fyysisestä väsymyksestä, jonka ne aiheuttavat itselleen olemalla koko ajan liikkeellä.
Kovuus: Kovuudella tarkoitetaan koiran taipumusta muistaa tai olla muistamatta epämiellyttäviä kokemuksia.
Luoksepäästävyys: Luoksepäästävyydellä tarkoitetaan koiran suhtautumista vieraisiin henkilöihin. Koira on luoksepäästävä, kun se mielellään ja oma-aloitteisesti hakeutuu muidenkin tapaamiensa ihmisten seuraan kuin ohjaajansa. Koiraa, joka selvästi välttää tutustumista tai joka osoittaa selvää vastenmielisyyttä joutuessaan kosketukseen vieraiden kanssa, kutsutaan pidättyväksi. Hyväntahtoinen on koira, joka osoittaa hyökkäävyyttä vain uhkaavissa tilanteissa. Hyväntahtoisuus riippuu paljon koiran terävyydestä. Terävän koiran tarkkaavaisuus pieniäkin uhkaärsykkeitä kohtaan aiheuttaa sen, että se tekee virhearvioinnin helpommin kuin vähemmän terävät koirat. Avoimuus tarkoittaa sitä, että koiran todellinen mieliala selvästi ilmenee sen käyttäytymisestä riippumatta siitä, onko tuo käyttäytyminen ihmisen kannalta myönteistä vai kielteistä. Luoksepäästävyyden arviointiin ei tarvita mitään erikoiskoetta, vaan arviointi perustuu täysin testituomareiden havaintoihin koiran käyttäytymisestä sen kohdatessa ihmisiä.
Laukauspelottomuus: Laukausvarmaksi nimitetään koiraa, joka käyttäytyy täysin välinpitämättömästi laukauksiin tai joka on niistä vain normaalilla tavalla kiinnostunut. Koirat, jotka ensimmäisen laukauksen jälkeen käyttäytyvät rauhattomasti, mutta jotka selviävät nopeasti levottomuudestaan ja joille toistetut laukaukset saavat aikaan yhä pienemmän reaktion, luokitellaan laukauskokemattomiksi, ei laukausaroiksi. Koiraa, joka reagoi laukauksiin epänormaalin kiihkeästi esim. haukkumalla, hyökkäämällä kohti ampujan suuntaa tai on muuten kiihkeän innostunut ympäristön tapahtumista ja haukkuu, mutta joka ei osoita hermostuneisuutta, kutsutaan paukkuärtyisäksi. Laukausalttiiksi luokitellaan koira, joka reagoi selvästi, suunnilleen samalla tavalla jokaiseen laukaukseen rauhoittumatta tai hermostumatta enempää ja jonka sisäinen jännite ei nouse sellaiseen asteeseen, että selviä hermostuneisuuden oireita näkyisi. Laukausaraksi nimitetään koiraa, joka laukauksen jälkeen reagoi selvän hermostuneesti ja jolla on vaikeuksia mielentasapainonsa palauttamisessa ja joka ammunnan toistuessa osoittaa yhtä suurta tai suurempaa hermostuneisuutta.
+++ Laukausvarma: Koira, joka käyttäytyy täysin välinpitämättömästi laukauksiin tai joka on niistä kiinnostunut vain luonnollisella tavalla.
++ Laukauskokematon: Koira, joka reagoi ensimmäisiin laukauksiin, mutta kuultuaan useamman laukauksen levottomuus pienenee.
+ Paukkuärtyisä: Koira, jolle ampuminen aiheuttaa selviä aggressiivisia reaktioita äänen suuntaan.
– Laukausaltis: Koira, joka osoittaa melko selvästi epänormaalia, mutta ei hermostunutta käyttäytymistä. Reagoi suunnilleen samalla tavalla jokaiseen laukaukseen.
– – Laukausarka: Koira, joka jokaisen laukauksen jälkeen reagoi hermostuneesti osoittaen yhtä suurta tai suurempaa hermostuneisuutta. Koiralla on vaikeuksia mielen tasapainonsa palauttamisessa.
Koiranohjaajalle annettava palaute
Koiranohjaajalle annetaan testin päätyttyä täytetyn lomakkeen lisäksi suullinen palaute, jossa kerrotaan miten koira reagoi eri erikoiskokeissa. Yhteenvetona tuloksista kerrotaan havaintoja koiran ominaisuuksista Tulos tallennetaan Jalostustietojärjestelmään.
Lisätietoja luonnetestistä ja ohjeita järjestäjälle Suomen Palveluskoiraliiton sivuilla.
MH-luonnekuvaus
MH-luonnekuvauksen tarkoitus on kerätä aineistoa koiran käyttäytymisestä ohjeen määrittelemissä tilanteissa.
Mitä on MH-luonnekuvaus?
MH-luonnekuvauksen (Mentalbeskrivning Hund) tarkoitus on kerätä aineistoa koiran käyttäytymisestä ohjeen määrittelemissä tilanteissa. Kuvaustuloksia roduittain yhdistelemällä saadaan tietoa rodulle tyypillisestä luonteesta. Yksittäisen koiran MH kuvaa tällöin koiran ominaisuuksia sekä yksilönä että rodulle tyypilliseen ja ihanneprofiiliin verrattuna.
MH-luonnekuvauksessa koira käy läpi kymmenen eri osiota, jossa kuvataan koiran 31 eri käyttäytymisreaktiota. Luonnekuvauksen aikana kaksi kuvaajaa tarkastelee koiran ominaisuuksia kuten leikkisyyttä, pelkoa, saalisviettiä ja sosiaalisuutta. Jokainen ärsytystilanne aloitetaan samalla tavalla kaikille koirille. Osiota tehdä eri tavalla tai kiinnostavammin koiran aktivoimiseksi, jos koira ei kiinnostu tai osoittaa vain vähäistä kiinnostusta. Koiran käsittely ja ärsytystilanteet ovat voimakkuudeltaan ja järjestelyiltään samanlaiset jokaiselle koiralle. Osiot päätetään siten, ettei siitä koidu koiralle uutta ärsytystilannetta. Ajalla on suuri merkitys koiran palautumiselle ja siksi eri toimenpiteet suoritetaan tietyin aikavälein.
Koiralle annetaan eri osioiden väliseen palautumiseen riittävästi aikaa. Jotkut koirat selvittävät tilanteet jo kaukaa, epäröivän koiran tutustuttamista jatketaan. Arkojen koirien kanssa aikarajat voidaan joutua ylittämään.
Millä roduilla on osallistumisoikeus?
Osallistumisoikeus on Kennelliiton tai sen hyväksymään koirarekisteriin merkityillä puhdasrotuisilla koirilla, jotka ovat vähintään 18 kuukauden ikäisiä. Kivesvikainen uros saa osallistua kuvaukseen.
Eri puolilla Suomea järjestettävien MH-luonnekuvausten ilmoittautumistiedot löytyvät Kennelliiton Tapahtumakalenterista sekä Palveluskoiraliiton sivuilla olevasta koekalenterista.
MH-kuvauksen ihanneprofiili
MH-kuvauksessa koiran reaktiot eri osioissa pisteytetään siten, että pääsääntöisesti voimakkaampi reaktio johtaa korkeampiin pisteisiin. Rotukohtainen ihanneprofiili auttaa hahmottamaan, kuinka asteikon eri kohdat sopivat juuri kyseiselle rodulle. Ihanneprofiili muodostetaan siten, että jokaiselle arvostelukohdalle annetaan MH-pisteiden lisäksi koodi I (ihanne), N (hyväksyttävä/neutraali), E (ei-toivottava) tai H (hylätty). Koodi siis kertoo, onko kyseinen ominaisuus tai tapa toimia juuri tälle rodulle ihanteellinen, hyväksyttävä, ei-toivottava vai hylkäävä. Esimerkiksi leikki 1-osioissa isosveitsinpaimenkoiralta toivotaan suurempaa aktiivisuutta (ihanteet asteikolla 3−4) kuin barbetilta (ihanteet asteikolla 2−3).
Hyväksyttävä tarkoittaa kokonaisuuteen suhteutettuna vielä jalostuskoiralle kelvollista tulosta. Kaikkien ei-toivottavien ja hylkäävien ominaisuuksien tarkoituksena ei ole välttämättä sulkea koiraa jalostuksesta, mutta ne tulee huomioida yhdistelmien suunnittelussa. Hylkääviä ominaisuuksia ovat ainakin mm. voimakkaat pelot ja aggressiot.
Rotujärjestö tai sen valtuuttamana rotuyhdistys tai -kerho tekee esityksen rodun ihanneprofiiliksi. Ihanneprofiilin määrittely sujuu yleensä helpoiten rodun tuntevan MH-kuvaajan tai -kuvaajien avustuksella. Esityksen voi toki koostaa myös esimerkiksi jalostustoimikunnan tai muutoin rodun luonteeseen ja käyttäytymiseen hyvin perehtyneen tahon toimesta. Käyttäytymisen jalostus -työryhmä vastaa profiilien hyväksymisestä Kennelliitossa ja auttaa tarvittaessa niiden teossa. Ihanneprofiilin laatimisen avuksi voi pyytää valmiin excel-pohjan osoitteesta jalostusposti@kennelliitto.fi. Valmis ihanneprofiili liitetään rodun jalostuksen tavoiteohjelmaan.
MH-luonnekuvauksen osioiden tulkinta
1. Kontakti (1a, 1b, 1c)
Kontaktin tervehtimisosiossa (1a) kuvataan koiran valmiuksia ottaa kontaktia tai ja vastata kontaktiin vieraiden ihmisten kanssa. Yhteistyössä (1b) arvioidaan, lähteekö koira testinohjaajan mukaan ja miten. Käsittelyssä (1c) kuvataan antaako koira käsitellä itseään ja millä tavoin se käyttäytyy käsittelytilanteessa.
2. Leikki 1 (2a, 2b, 2c)
Leikissä kuvataan koiran kykyä leikkiä esineellä ja taistella testinohjaajan kanssa. Leikkihalussa (2a) arvioidaan, leikkiikö koira, onko se innokas ja aktiivinen. Tarttumisessa (2b) arvioidaan, tarttuuko koira esineeseen, ja jos tarttuu niin miten. Leikkihalu- ja tarttumisosiot suoritetaan kahdesti, ja kummastakin kuvataan lomakkeeseen aktiivisempi. Puruotteessa ja taisteluhalussa (2c, taisteluleikki testinohjaajan kanssa) arvioidaan, tarttuuko koira esineeseen, ja jos taistelee niin miten.
3. Takaa-ajo (3a, 3b, 3a, 3b)
Takaa-ajossa pyritään selvittämään koiran halua ajaa takaa (3a) loittonevaa kohdetta, saalista ja tarttua (3b) siihen. Takaa-ajo tilanne suoritetaan kahteen kertaan, joista molemmat kuvataan lomakkeeseen.
4. Aktiviteetti
Kuvataan koiran reaktioita kolmen minuutin ajan tilanteessa, jossa ohjaaja on täysin passiivinen. Aktiviteetissa on mahdollisuus saada viitteitä koiran hermorakenteesta.
5. Etäleikki (5a, 5b, 5c, 5d, 5e)
Etäleikissä kuvataan koiran kykyä yhteistyöhön vieraan ihmisen kanssa välimatkan päässä ohjaajastaan. Kuvataan, kiinnostuuko koira vieraasta ja ensin hieman epämääräiseltä vaikuttavasta, mutta myöhemmin leikkiin kutsuvasta ihmisestä. Kiinnostuksessa kuvataan, kiinnostuuko koira etäleikkijästä ja miten (5a). Uhka/aggressio-osassa (5b) arvioidaan osoittaako koiran uhkauseleitä vierasta ihmistä kohtaan. Uteliaisuudessa (5c) kuvataan, lähteekö koira etäleikkijän luo ja miten. Leikkihalussa (5d) arvioidaan osoittaako koira leikkihalua, tarttuuko esineeseen ja vetääkö vastaan. Yhteistyössä (5e) arvioidaan koiran aktiivisuutta etäleikkijän kanssa.
6. Yllätys (6a, 6b, 6c, 6d, 6e)
Yllätyksessä eli haalarilla kuvataan koiran valmiutta toimia yllättävässä tilanteessa. Pelko-osiossa (6a) kuvataan, pysähtyykö koira, väistääkö tai pakeneeko se. Uhka/aggressio-osiossa (6b) arvioidaan osoittaako koira uhkauseleitä tai hyökkääkö se. Uteliaisuudessa (6c) kuvataan missä vaiheessa koira menee haalarin luo. Jäljelle jäävässä pelossa (6d) arvioidaan, onko koiran liikkumisnopeudessa vaihtelua tai väistämistä, ja vastaavasti jäljelle jäävässä kiinnostuksessa (6e) osoittaako koira kiinnostusta haalaria kohtaan.
7. Ääniherkkyys (7a, 7b, 7c, 7d)
Ääniherkkyydessä kuvataan koiran reaktioita yllättävän äänen yhteydessä. Pelko-osiossa (7a) kuvataan millä tavoin koira toimii äänen kuullessaan – pysähtyykö, väistääkö tai pakeneeko se. Uteliaisuusosiossa (7b) kuvataan, meneekö koira laitteen luo ja missä vaiheessa. Jäljellejäävässä pelossa (7c) arvioidaan, onko koiran liikkumisnopeudessa vaihtelua tai väistämistä, ja vastaavasti jäljellejäävässä kiinnostuksessa (7d) osoittaako koira kiinnostusta ja minkälaista laitetta kohtaan.
8. Aaveet (8a, 8b, 8c, 8d, 8e)
Aaveissa kuvataan koiran reaktioita, kun uhkaavasti liikkuvat koiran näkökulmasta tuntemattomat kohteet lähestyvät hitaasti edestäpäin kohti koiraa. Aave-osassa kaksi toisistaan 25 metrin päässä ja 20 metrin päässä koirasta olevaa valkokaapuista aavetta lähestyy vuoron perään liikkuen kohti koiraa. Aaveiden ollessa noin 4 metrin päässä koirasta (jos koira ohjaajan edessä tai sivulla) tai ohjaajasta (koira ohjaajan takana) ne pysähtyvät ja kääntyvät ympäri samalla laskien kätensä alas siten, että koira voi nähdä kädet. Ohjaaja päästää tässä vaiheessa otteensa koiran taluttimesta. Koiralle annetaan tarvittaessa tukea siten, että ohjaaja siirtyy ohjeiden mukaisesti lähemmäksi aavetta ja lopulta voi riisua aaveelta hupun päästä, jotta koira näkee hupun alla olevan ihmisen. Uhka/aggressio (8a) osiossa arvioidaan osoittaako koira uhkauseleitä. Tarkkaavaisuudessa (8b) kuvataan, miten koira tarkkailee aaveita. Pelko-osiossa (8c) arvioidaan, pelkääkö koira ja missä se seisoo. Uteliaisuudessa (8d) kuvataan miten ja milloin koira menee katsomaan aavetta. Kontaktinotossa (8e) kuvataan miten koira ottaa kontaktia aaveeseen.
9. Leikki 2 (9a, 9b)
Kuvataan koiran kykyä leikkiä esineellä ja verrataan ovatko reaktiot muuttuneet ensimmäisien leikkien jälkeen. Reaktioiden muuttuminen voi kertoa siitä, että koira ei ole palautunut kunnolla eri osioista, tai koiralla on saattanut olla erittäin hauskaa, kun kerrankin kaikenlaista jännää on tapahtunut. Toinen leikki on samanlainen kuin ensimmäinenkin, sillä erotuksella vain, että se tehdään ainoastaan kertaalleen eikä siihen liity enää koiran ja testinohjaajan taisteluleikkiä.
10. Ampuminen
Ohjaaja päättää aina ammutaanko laukaukset koiralle. Ampumisessa kuvataan koiran reaktioita laukausten yhteydessä, miten se käyttäytyy kuullessaan laukauksia. Koiran reaktioita kuvataan sekä aktiivisena (koira leikkii tai juoksee) että passiivisena. Tässä osiossa voidaan käyttää koiran omaa lelua. Arvio koiran käyttäytymisestä laukauksien aikana kuvaa koiran reaktioita, ei koiran pelon määrää – vain kohta 5 kuvastaa koiran pelkoa.
Koiranohjaajalle annettava palaute
Koiranohjaajalle annetaan kuvauksen päätyttyä täytetyn lomakkeen lisäksi suullinen palaute, jossa kerrotaan miten koira reagoi eri osioissa. Yhteenvetona tuloksista kerrotaan havaintoja koiran sosiaalisuudesta, uteliaisuudesta, peloista, aggressioista, jäljelle jäävistä reaktioista, leikistä (alussa/lopussa), miten koira tarttui esineeseen ja miten koira reagoi laukauksiin. Tulos tallennetaan Jalostustietojärjestelmään.
Lisätietoja MH-luonnekuvauksesta ja ohjeita järjestäjälle Suomen Palveluskoiraliiton sivuilla.
LISÄKSI NÄMÄ:
https://www.kennelliitto.fi/kasvatus-ja-terveys/koiran-luonne-ja-kayttaytyminen/mh-luonnekuvaus/mh-luonnekuvauksen-jarjestajalle
Käyttäytymisen jalostustarkastus
Kennelliiton kehittämä jalostustarkastus on tarkoitettu koiranomistajille, kasvattajille ja rotujärjestöille työkaluksi, jolla voidaan kerätä yksityiskohtaista ja vertailukelpoista tietoa koirien ominaisuuksista. Tarkastus sisältää ulkomuoto- ja käyttäytymisosion, jotka voidaan suorittaa samalla kertaa, erikseen tai vain toisen osa-alueen osalta. Tarkastusten järjestämisestä vastaavat rotujärjestöt ja niiden alaiset yhdistykset.
