Luonne muodostuu koiran perimän ja ympäristön yhteisvaikutuksesta. Koirien kasvatuksessa tulee aina pyrkiä siihen, että jalostukseen käytettävät yksilöt ovat luonteeltaan ja käyttäytymiseltään ongelmattomia. Tämä tukee myös koirien omaa hyvinvointia, sillä ne tuntevat olonsa hyväksi elinympäristössään ja psyykkinen hyvinvointi edistää myös fyysistä hyvinvointia. Pentuajan kokemuksilla ja olosuhteilla on erityisen suuri merkitys koiran luonteelle.
Kuinka luonnetta arvioidaan?
Luonteella tarkoitetaan koiran taipumusta käyttäytyä tietyllä tavalla määrätyissä tilanteissa. Havainnoitaessa koiran käyttäytymistä erilaisissa tilanteissa saamme siis viitteitä siitä, millainen koiran luonne on. Kennelliitolla on kolme menetelmää luonteen arviointiin: luonnetesti, MH-luonnekuvaus ja käyttäytymisen jalostustarkastus. Kaikki nämä menetelmät perustuvat siihen, että koira suorittaa tietynlaisen radan, jossa se kohtaa erilaisia tilanteita ja asioita. Arviointimenetelminä ne täydentävät toisiaan. Luonnetta ja käyttäytymistä voidaan havainnoida ja arvioida myös esimerkiksi:
- rodunomaisissa käyttökokeissa
- muissa siihen sopivissa kokeissa (esim. BH-koe) tai kaupallisissa testeissä
- koiran työkäytössä erilaisissa tehtävissä
- rotukohtaisissa testeissä ja jalostustarkastuksissa
- kyselyillä, joita voidaan suunnata omistajille, eläinlääkäreille, kouluttajille ym.
- näyttelyissä.
Eri menetelmät kertovat koiran käyttäytymisestä siinä tilanteessa, jossa arviointi tapahtuu ja kyselyt mittaavat niitä asioita, mitä niissä osataan kysyä. Erilaiset tiedonkeräysmenetelmät rakentavat kuitenkin pala palalta kuvaa niin yksilön, rodun kuin kaikkien koirien käyttäytymisestä ja luonneominaisuuksista. On kuitenkin huomioitava, että käyttäytymisen testaaminen ja kuvaaminen on hyödyllistä vain, jos käytettävät menetelmät ovat luotettavia ja soveltuvat tarkoitukseensa.
Parhaimmillaan erilaiset luonnekuvaukset hyödyttävät myös muokkaamalla yhtenäisemmäksi arjen kielenkäyttöä. Tämä lisää yleistä ymmärrystä käyttäytymiseen liittyvien termien merkityksestä ja helpottaa koirien ominaisuuksista ja käyttäytymisestä puhumista yleisellä tasolla.
Tutustu tarkemmin luonnetestiin, MH-luonnekuvaukseen ja käyttäytymisen jalostustustarkastukseen.
Luonteen jalostaminen
Eri roduissa tavoitellaan luonteiltaan osin erilaisia koiria ja lisäksi monissa roduissa jalostusvalinnoissa huomioidaan rodunomaiset käyttöominaisuudet. Osa roduista on esimerkiksi keskimäärin vilkkaampia ja energisempiä, osa rauhallisempia. Osa on sosiaalisesti kiinnostuneempia niin vieraista ihmisistä kuin koiristakin, toiset ovat välinpitämättömämpiä. Samankin rodun harrastajien keskuudesta löytyy erilaisia toiveita ja käsityksiä koiran hyvästä luonteesta, eivätkä kaikki kasvattajat siis pyri täysin yhtenäiseen tavoitteeseen. Tämä on yksi syy siihen, miksi luonteen jalostaminen on haastavaa.
Luonneominaisuuksille tutkimuksissa lasketut periytymisasteet jäävät joskus alhaisiksi. Syynä tähän voi olla mm. taustalla vaikuttavien geenien suuri määrä, ympäristötekijöiden voimakas vaikutus tai ominaisuuden arvioinnin tai mittaamisen vaikeus. Luonneominaisuuksien arviointi on parhaimmillaan, kun se tehdään mahdollisimman puolueettomasti ja luotettavasti (objektiivisesti) ja kun on määritelty miten ja mitä ominaisuuksia tulisi arvioida (eli arviointi on standardoitua).
Perimän vaikutus sekä toivottaviin että epätoivottaviin luonneominaisuuksiin on arvioinnin haasteistakin huolimatta merkittävä ja luonteeseen voidaan vaikuttaa jalostusvalinnoilla. Esimerkiksi erilaisten pelkojen periytyminen on jopa voimakasta. Jalostuspäätösten tukena kasvattajien on hyvä käyttää tietoa koiran itsensä lisäksi myös sisaruksista, vanhemmista ja mahdollisista aiemmista jälkeläisistä. Luonneominaisuuksien valintaa olisi mahdollista helpottaa indeksien avulla samoin kuin terveysominaisuuksien kohdalla. Meillä ei kuitenkaan vielä ole luonteen osalta sellaisia työkaluja apunamme joitakin rotujärjestöjen ylläpitämiä metsästyskoirien käyttöominaisuusindeksejä lukuun ottamatta.
Kennelliiton jalostusstrategian mukaan jalostukseen käytettävällä koiralla on oltava hyvä hermorakenne ja rodunomainen toimintakyky, jotta sen todennäköisyys periyttää jälkeläisilleen jokapäiväistä elämää hankaloittavia ja hyvinvointia alentavia luonneominaisuuksia, kuten arkuutta, on mahdollisimman pieni. Liialliset pelot tai aggressiiviset reaktiot eivät ole toivottuja missään rodussa. Koira voi pelästyä yksittäisissä epätavallisissa tai yllättävissä tilanteissa, mutta jos tällaiset tilanteet saavat koirat jatkuvasti pelokkaaksi tai vihaiseksi sen normaaliarjessa tai koiralla ei ole kykyä käsitellä ja palautua kiihtyneistä tunteistaan, pitää se tulkita liialliseksi reagoinniksi. Nykyisessä yhteiskunnassa on myös huomioitava, että suurimman osan koirista tulee kyetä hyväksymään tietty määrä sosiaalista vuorovaikusta tavallisesti käyttäytyvien vieraiden ihmisten kanssa.
Rodulle tyypilliseen luonteeseen otetaan kantaa kaikissa rotukohtaisissa jalostuksen tavoiteohjelmissa, jotka ovat ladattavissa Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä. Joillakin roduilla on lisäksi PEVISA-ohjelmissaan luonteeseen ja käyttöominaisuuksiin liittyviä ehtoja. Tällöin koiralla tulee esim. olla tietty koesuoritus tai luonnetestitulos ennen kuin sitä voidaan käyttää jalostukseen.
