Koiran perushoito

Koiranruokinnassa on monia eri tapoja, joista yhdenkään ei voida sanoa olevan ainoa oikea. Koira voidaan ruokkia niin teollisella valmisruualla, kotiruualla kuin raakaravinnollakin. Koiranomistajan täytyy valita ruokintatapa, jolla koira voi hyvin. Toiselle koiralle sopiva ruokintatapa ei välttämättä sovi omalle koirallesi yksilöllisten erojen vuoksi.  

Kasvattaja antaa yleensä pennun mukana ruokintaohjeet, joita kannattaa noudattaa. Etenkin kasvuajan ruokinnassa kannattaa pysyä omassa rodussa yleisesti hyväksi tunnetussa ruokintatavassa. Rodusta riippuen koiran kasvukausi loppuu 6-18 kk:n ikään mennessä.

Koiran ruokinnan on tarkoitus tyydyttää muutakin kuin ravinnontarve. Koirilla on voimakkaita ruoan etsimiseen ja pilkkomiseen liittyviä käyttäytymistarpeita, ja sillä tulee olla siihen mahdollisuus voidakseen hyvin.

Välttämättömät ravintoaineet

Koira tarvitsee samoja ravintoaineita kuin ihminen. Valkuaisaineet eli proteiinit, hiilihydraatit, rasvahapot, kivennäisaineet, hivenaineet ja vitamiinit muodostavat koiran ravinnon. Valkuainen koostuu aminohapoista, joista osa on koiralle ns. välttämättömiä ravinnosta saatavia aminohappoja. Loppuja aminohappoja koiran elimistö pystyy valmistamaan itse.

Valkuaisaineita on sekä eläin- että kasviperäisessä ravinnossa, mutta eläinperäinen valkuainen sulaa koiran ruuansulatuskanavassa huomattavasti paremmin kuin kasvivalkuainen. Siksi liha kuuluu koiran ruokavalioon. Luonnossa koiraeläinten ravinto koostuu ensisijaisesti rasvasta ja valkuaisesta; hiilihydraatteja siinä on vähän. Koira pystyy kuitenkin syömään ja käyttämään hyväkseen hiilihydraatteja.

Viljat ja monet kasviperäiset tuotteet ovat halvempia kuin liha, joten koiranruoka (etenkin kuivamuona) on nykyisin hyvin hiilihydraattipitoista. Rasva on koiralle erittäin hyvä ravintoaine, eikä suurikaan rasvamäärä aiheuta koirille sydän- ja verisuonisairauksia.

Luuston tärkeimmät kivennäisaineet ovat kalsium ja fosfori, joiden oikea suhde ravinnossa on tärkeää etenkin kasvavalle koiralle. Normaalisti koiralle ei tarvitse syöttää erillisiä vitamiinivalmisteita, sillä monipuolinen ja hyvälaatuinen koiranruoka sisältää riittävästi kaikkia koiran tarvitsemia vitamiineja.

Koiralla tulee aina olla tarjolla raikasta vettä, joka vaihdetaan vähintään kerran päivässä. Koiran juomisen tarve vaihtelee osin ruokintatyypin mukaan. Kuivamuonaa syövä koira juo enemmän vettä kuin vaikka kotiruokaa syövä koira, sillä kotiruoka sisältää huomattavan määrän vettä. Juomisen määrään vaikuttavat myös mm. koiran aktiivisuus ja ympäristön lämpötila.

Koiralle vaaralliset ruoka-aineet

• Ksylitoli
• Suklaa
• Sipuli
• Viinirypäleet ja rusinat
• Pullataikina
• Raa’at juurekset ja maissintähkä, hedelmien siemenet
• Macadamia-pähkinät
• Homeiset ruoat

Teolliset valmisruoat

Yleinen koiran ruokintatapa on teollisten valmisruokien käyttäminen. Teollisia valmisruokia ovat esimerkiksi kuivaruoka/nappulat, säilykkeet ja erilaiset koiranmakkarat.

Helposti koiralle tarjottava täysravinto sisältää kaikki koiran tarvitsemat ravintoaineet, kivennäis- ja hivenaineet sekä vitamiinit. Kuivaruoat sisältävät paljon kasviraaka-aineita, lähinnä viljoja tai riisiä. Kosteiden ruokien koostumus vaihtelee, mutta pääsääntöisesti niissä on paljon eläinperäistä raaka-ainetta ja sen vuoksi vain vähän hiilihydraatteja, mutta paljon valkuaista. Teollinen koiranruoka on helppo ja turvallinen tapa ruokkia koira.

Kotiruoka

Toinen ruokintatapa on koiralle räätälöity kotiruoka. Kotiruoalla ruokittaessa koiralle voi valmistaa monipuolista ja varmasti maistuvaa ruokaa halutuista raaka-aineista. Koiran kotiruoka on koiralle erikseen tehtyä ruokaa. Vaikka ihmisten ruoan tähteitä voidaan antaa koiralle ruoan lisäksi, eivät tähteet saa olla koiran pääasiallinen ravinnonlähde. Koiran valkuaistarpeen täyttämiseksi vähintään kolmannes kotiruuan tilavuudesta on oltava lihaa, kalaa, munaa ynnä muuta eläinperäistä raaka-ainetta.

Osa kotiruoasta voi sisältää kasviperäisiä raaka-aineita eli viljoja ja vihanneksia. Kasviperäinen raaka-aine on hyvä kypsentää ja vihannekset lisäksi hienontaa, jotta ne sulavat koiran ruuansulatuskanavassa.

Vaikka koira söisi monipuolista kotiruokaa, se tarvitsee ruokavalioonsa ylimääräistä kalsiumia, ellei ruokavalioon kuulu runsaasti käsittelemättömiä raakoja luita. Lihassa ja viljassa on huomattavasti enemmän fosforia kuin kalsiumia, joten kalsiumtäydennys on tärkeä kotiruuan lisä. Kotiruoan kalsiumlisäksi sopivat koirien kivennäisvalmisteet käyttöohjeen mukaan käytettyinä.

Raakaruokinta

Raakaruokinnassa eli barffauksessa koira ruokitaan noudattaen koiraeläimen luonnonmukaista ravintoa. Ruokinnan perustana ovat lihaiset luut täydennettynä sisäelimillä, lihalla, kalalla, kananmunilla, kasviksilla ja marjoilla. Raaoista luista koira saa tarvitsemansa kalsiumin ja muitakin kivennäisaineita, ja samalla sen hampaat puhdistuvat. Minkään eläimen raa’at luut eivät ole koiralle vaarallisia, kunhan niitä ei syötetä koiralle kerrallaan liikaa ja niiden lomassa koira saa tarpeeksi myös muuta vatsantäytettä, mikä estää liiallisesta luumassasta johtuvan suolitukoksen muodostumisen. Vasta kypsennettäessä luut muuttuvat hauraiksi ja niistä irtoaa vaarallisen teräviä säröjä. Koiralle ei tule antaa esimerkiksi joulukinkun luita.

Raakaruokinta vaatii huomattavasti enemmän asiaan perehtymistä kuin teollisten valmisruokien syöttäminen. Raakaruokaa on nykyisin saatavilla valmiina annoksina, mikä helpottaa raakaruokinnan aloittamista sekä nopeuttaa koiranomistajan arkea raakaravinnolla ruokittaessa.

Koiralle voidaan syöttää useampaa erityyppistä ruokaa, kuten teollisen valmisruoan lisäksi kotiruokaa tai raakaruoka-aterioita silloin tällöin. Raakaruokinnan luuateria ja kuivamuona-ateria kannattaa aina antaa eri päivinä, sillä se voi olla suolistolle liian raskas yhdistelmä. Jos koira ei ole tottunut ruokintatyyppien vaihteluun, voi sen maha mennä alussa sekaisin.

Ruokintakerrat

Luovutusikäinen koiranpentu syö kasvattajan luona usein 3-4 kertaa päivässä. Uudessa kodissa pentua kannattaa ensimmäisinä kuukausina ruokkia edelleen 3-4 kertaa päivässä. Pennun ollessa 6 kk ikäinen ruokintakertojen määrä lasketaan kahteen. Aikuinen koira syö 1-2 kertaa päivässä. Koiralla ei kannata pitää ruokaa jatkuvasti saatavilla, vaan se tarjotaan aina säännöllisinä ruoka-aikoina. Ravinnon määrästä ei voi antaa yleisiä ohjeita, sillä jokaisen koiran ravinnontarve on yksilöllinen.

Koiranpennun kasvuvauhti ja ruokinta

Koiranpennun kasvuvauhti on nopeimmillaan 6-25 viikon iässä ja sen energiantarve on silloin huomattavasti suurempi kuin aikuisella koiralla. Kasvuvauhdissa on suuria eroja rodusta riippuen. Suurikokoisiksi kasvavien rotujen pentujen kohdalla kasvuun tulee kiinnittää huomiota, sillä liiallinen ja/tai vääränlainen ruokinta voi aiheuttaa häiriöitä luuston kehitykseen. Koiranpennun ruokinnan ja liikunnan osuus kasvuhäiriöiden ennaltaehkäisyssä on erittäin ratkaisevaa. Kaikkien pentujen kohdalla nyrkkisääntönä voidaan pitää, että pennun kylkiluut eivät saa näkyä, mutta niiden pitää tuntua tunnusteltaessa.

Sopivassa kunnossa olevalla pennulla on selvä vyötärö, kylkiluiden päällä tuntuu pehmeä rasvakerros, jonka alla kylkiluut tuntuvat selvästi. Liian lihavalla pennulla vyötärö on lähes tasapaksu muun ruumiin kanssa, kyljissä on paksu rasvakerros, eivätkä kylkiluut tunnu hyvin. Liian laihalla pennulla vyötärö on hyvin kapea ja lonkkaluut sekä kylkiluut törröttävät. Kyljistä puuttuu kokonaan rasvakerros ja kylkiluut tuntuvat terävinä.

Kasvun häiriintyminen näkyy ensin raajojen taipumisena; etujalat alkavat yleensä kääntyä ulospäin ja ranteet painua. Takajaloissa varpaat kääntyvät ulospäin, jolloin kintereet painuvat yhteen. Ruokinnan aiheuttamat lievät kasvuhäiriöt voidaan yleensä korjata muuttamalla ruokintaa, kunhan on ensin selvitetty mistä kasvuhäiriö johtuu. Jos koiranpennun kasvussa ilmenee ongelmia, otathan yhteyttä eläinlääkäriin ja koirasi kasvattajaan.

Koiran hampaiden hoito kuuluu tärkeisiin hoitotoimenpiteisiin, sillä ientulehdus on yksi koirien tavallisimpia vaivoja.

Ientulehdusta aiheuttaa plakki eli hampaan pinnalle kertyvä bakteerimassa, joka kovettuessaan muodostuu hammaskiveksi. Hammaskivi haittaa etenkin pieniä koirarotuja. Ientulehduksen oireita ovat koiran pahanhajuinen hengitys, ikenien punoitus, vaikeudet ruoan tai luiden pureskelussa sekä joskus myös suun raapiminen ja huulitulehdukset.

Hammaskiven muodostumista voi ehkäistä säännöllisellä hampaidenharjauksella. Koira kannattaa totuttaa hampaiden harjaukseen heti pennusta saakka. Pennun hampaita voi harjata aluksi sormiharjalla tai kietomalla sormen ympärille sideharsoa, jolla hampaita pyyhitään varovasti sivusuunnassa.

Kun koira on tottunut tähän, voit siirtyä käyttämään esimerkiksi koirille tarkoitettua hammasharjaa. Tahnaksi valitaan fluoriton eläinten hammastahna. Harjaus kannattaa aloittaa etu- ja kulmahampaista, sillä niihin on helppo ulottua. Totutusvaiheessa harjataan aluksi vain hampaiden ulkopinnat, mutta tavoitteena on avata koiran suu ja harjata kaikki hampaat niin ulko-, sisä- kuin purupinnoiltakin. Alussa kannattaa harjata vain muutama hammas kerrallaan ja palkita pentu heti tämän jälkeen vaikka leikkimällä sen kanssa tai antamalla luu pureskeltavaksi.

Hampaita puhdistaa myös se, että koira saa pureskeltavaa puruluiden tai/ja kovemman ruoan muodossa. Puruluiden syöminen on koiralle myös tärkeä virike ja ajanvietettä.

Koiran oikea nostotapa on tärkeä hallita, jotta koira ei esimerkiksi pääse tippumaan tai loukkaamaan itseään. Pienen koiran kanssa ota ensin toisella kädellä tukeva ote sen takajalkojen alta. Ota toisella kädellä tukevasti kiinni koiran rinnan alta.

Koiran nostamista on hyvä harjoitella myös eläinlääkärikäyntien ja hoitotoimenpiteiden vuoksi. Lapsen on hyvä ottaa koira syliinsä vain lattialla istuessaan.

Iso koira nostetaan ottamalla toisella kädellä takajalkojen takaa ja toisella kädellä etujalkojen edestä kiinni, jolloin koira voidaan nostaa syliin ja tarvittaessa kantaa.

Jos koira ei suostu hyppäämään autoon, on se helpointa auttaa sinne nostamalla ensin koiran etuosa ja sen jälkeen koiran takaosa.

Harjaa tai kampaa turkki aina ihoa myöten. Käy sormin turkki läpi varmistuaksesi ettei siihen jää takkuja.

Pitkäkarvaisilla koirilla korvantaukset, kainalot, nivuset ja kuono ovat yleisimmät takkupaikat. Tarkista myös tassun pohjat, sillä anturoiden väleihin saattaa joutua välillä esimerkiksi pikkukiviä. Samalla on hyvä kurkata myös koiran korviin. Runsasturkkisilla roduilla karvaa kasvaa myös korvakäytäviin ja ne tulee nyppiä pois tulehdusten ennaltaehkäisemiseksi.

Pitkäkarvaista koiraa harjatessa voit käyttää apuna sopivaa harjausnestettä. Aloita turkinhoito kostuttamalla harjattava kohta harjausnesteellä tai seoksella, jossa on vettä ja pari lusikallista hoitoainetta. Aloita pehmeällä harjas- ja muovipiikkiharjalla latvoista. Takkukohtiin voit käyttää rautapiikkistä harjaa, kampaa tai karstaa. Rautaharjan tulisi mieluusti olla suorapiikkinen. Karstan on syytä olla pehmeä: jos karsta raapii omaa kättäsi, vaihda se pehmeämpään.

Takut tulee avata koiraa satuttamatta. Pitkäkarvaisella koiralla takkua ei kannata poistaa leikkaamalla sitä saksilla pois. Kun uutta karvaa alkaa kasvaa leikatusta kohdasta, se voi alkaa kietoutua ympärillä olevien pitkien karvojen kanssa aiheuttaen lisää takkuja.

Lyhytkarvaista koiraa harjataan tiheämmin karvanlähtöaikana etenkin, jos sillä on tiheä aluskarva. Tiheä aluskarva alkaa irrota yleensä keväisin ja syksyisin ja sen irtoamista voi nopeuttaa säännöllisellä harjaamisella ja koiran pesemisellä. Lyhytkarvaista koiraa harjataan kumisualla tai muilla lyhytkarvaiselle koiralle tarkoitetuilla harjoilla.

Säännöllisellä hoidolla koirasi turkki pysyy takuttomana ja sen käsittely on koiralle kivutonta.

Välttämätön hankinta koiralle ovat hyvät kynsisakset, sillä koiran kynnet tulee leikata säännöllisesti. Myös kannuskynnet eli ranteen sisäpuolella hieman ylempänä sijaitsevat kynnet tulee leikata. Pentua aletaan totuttaa kynsien leikkaamiseen pian pennun kotiuduttua. Pennun kynnet on alussa helpoin leikata pennun ollessa väsynyt, sillä energisen pennun kynsien leikkaaminen on hankalampaa.

Pentua kannattaa totuttaa kynsien leikkaamiseen palkitsemalla se makupaloilla, jotta kynsien leikkaamisesta ei tule koiralle epämiellyttävää puuhaa. Opeta pentu ensin rauhoittumaan sylissä. Leikkaamisen voi aloittaa koskettamalla pennun kynsiä, jotta pentu tottuu käsittelyyn. Jotta pentu yhdistäisi palkinnon kynnen katkeamiseen eikä johonkin muuhun, toimi näin:

Lähesty kynttä saksilla vain, kun pentu on rauhallinen. Anna pennulle makupala juuri silloin, kun kosket kynsisaksilla sen kynnen päätä. Toista harjoitusta eri kynsillä. Kun kosketat kynttä vain silloin, kun pentu on rento, rentous alkaa vahvistua (sillä se johtaa lopulta makupalaan). Kun tämä sujuu, voit nipsaista kynsisaksilla kynnestä pienen palan. Palkitse taas täsmälleen silloin, kun kynsi katkeaa, ei sekuntia ennen tai jälkeen.

Sen jälkeen kynsiä voi leikata vain muutaman kerrallaan, jolloin pentu vähitellen tottuu toimenpiteeseen. Anna namipala silloin, kun viimeinen kynsi katkeaa ja pentu on rauhallinen.

Kynsiä leikatessa ota koiran tassusta tukeva ote. Kynsiä lyhennetään leikkaamalla vähän kerrallaan ja on varottava leikkaamasta ytimeen asti. Koiran kynnen sisällä sijaitsee kynnen ydin, jossa on verisuonia ja hermoja. Jos kynttä leikkaa ytimeen asti, seurauksena on verenvuotoa. Yleensä verenvuoto tyrehtyy lyhyen ajan kuluessa, mutta jos vuoto on runsasta eikä lakkaa, ota yhteyttä eläinlääkäriin. Pitkäksi kasvaneen kynnen ydintuppikin on tavallista pidempi, jolloin kynttä lyhennetään vähän kerrallaan.

Teksti: Kennelliitto ja Tuire Kaimio, näyttötutkinnon suorittanut eläintenkouluttaja

Koiraa ei kannata pestä liian usein, sillä muuten sen turkista ja ihosta häviää niiden luonnollinen rasva. Pesu on paikallaan, kun koira on likainen, haisee voimakkaasti tai kun se on menossa koiranäyttelyyn. Takut lisääntyvät tahmaisessa turkissa eikä likaista karvaa saa harjattua kunnolla.

Aina ei tarvitse pestä koko koiraa, vaan riittää kun suihkutat vain pesua vaativat kohdat, esimerkiksi kuraiset tassut. Koiran turkinpesuun on olemassa siihen sopivia tuotteita, joita saat esimerkiksi eläinkaupoista.

Kun peset koko koiran, aloita ensin huuhtelemalla koira. Shampoon voi levittää koko koiraan kerralla tai pestä turkin osissa niin, että se levitetään ensin takapäähän ja huuhdellaan. Sitten keskiselkä ja vatsa ja huuhdellaan uudelleen. Lopuksi pestään koiran etuosa. Päähän kannattaa levittää shampoo viimeiseksi ja myös huuhdella se ensimmäisenä. Pesutyylistä riippumatta muista huuhdella shampoo pois huolellisesti.

Koiran päätä pestessä muista varoa sen silmiä, korvia ja kirsua niin, ettei niihin pääse valumaan vettä tai shampoota. Päätä huuhdellessa kannattaa suihku tuoda pään takaa ja toisella kädellä kannatella kuonoa niin, että koiran pää nousee pystyasentoon, jolloin vesi valuu niskaan eikä silmiin. Luppakorvaisilla roduilla voi samalla leukaa tukevalla kädellä pitää korvia poskia vasten, jolloin vettä ei pääse korvakäytäviin. Kuonoa suihkutettaessa kannattaa toisella kädellä tukea sitä, jotta koira ei pääse nostamaan päätään niin, että vesi valuu sen kirsuun. Kuono kannattaa suihkuttaa molemmilta puolilta vuorotellen.

Pitkäkarvaisissa turkeissa kannattaa käyttää hoitoainetta. Sen käyttö helpottaa turkin käsittelyä, vähentää sähköisyyttä ja auttaa turkkia hylkimään likaa. Turkki on hyvä puristella mahdollisimman kuivaksi ennen hoitoaineen levittämistä. Turkin voi puristella sormin tai pyyhkeellä. Hoitoaine levitetään koko turkkiin ja sen annetaan vaikuttaa ohjeen mukaan. Huuhtele myös hoitoaine pois huolellisesti.

Pesun jälkeen koira kuivataan huolellisesti pyyhkeellä. Kuivatessa kannattaa muistaa, että pyyhkeellä ennemmin puristellaan vesi turkista, kuin hangataan. Jos hankaat pitkää turkkia turkkia pyyhkeellä, voit saada turkin vahingossa menemään takkuun.

Useimmat pitkäturkkiset rodut suositellaan kuivaamaan myös föönillä pesun jälkeen. Se nopeuttaa kuivumista ja föönattu sekä harjattu turkki pysyy myös takuttomampana. Huomioithan föönatessa ettet puhalla koiraa liian kuumalla ja siten aiheuta koiralle kipua.

Suihkutus toimii myös lumipaakkujen irrottamisessa

Joidenkin koirien turkkiin ja anturoiden väliin voi nuoskakelillä tarttua lunta, joka paakkuuntuu ja tekee koiran liikkumisesta epämiellyttävää tai jopa mahdotonta. Anturoiden väliin voi tulla lumi- tai jääpaakkuja myös pakkasella, kun lumi sulaa tassujen alla. Lumipaakut täytyy irrottaa tassuista varovasti, joten koira on hyvä opettaa pennusta pitäen tassujen käsittelyyn.

Turkista lumipaakut saa parhaiten irti suihkuttamalla niitä lämpimällä vedellä. Lumipaakut aiheuttavat takkuja, joten koiran kuivumisen jälkeen tulisi myös huolehtia turkin harjaamisesta. Hyvä tapa välttää lumipaakkuja turkissa on käyttää nuoskakelillä suojapukua. Myös puvun käyttö voi aiheuttaa takkuja esimerkiksi kainaloissa, joten turkin harjaus on tässäkin tapauksessa paikallaan.

Koiran turkki voi olla lyhyt tai pitkä, karkea tai sileä, kihara, laineikas tai suora. Olipa turkki millainen tahansa, tulee sekä turkin, että ihon kunnosta pitää säännöllisesti huolta. Turkinhoitoa on muiden hoitotoimenpiteiden tavoin hyvä opetella jo pienen pennun kanssa.

Turkinlaaduissa on yksilöllisiä eroja ja karvapeitteen kunto vaihtelee iän, ympäristön, ravinnon ja hoitajan mukaan. Jos olet epävarma siitä, miten koirasi turkkia tulisi hoitaa, koiran kasvattaja tai rotuyhdistys ovat tahoja, josta neuvojen kysyminen kannattaa aloittaa.

Turkin laadusta ja pituudesta riippumatta paras tulos saavutetaan säännöllisellä hoidolla ja koiran yksilöllisten hoitotarpeiden huomioimisella. Hyvä yleinen muistisääntö kuitenkin on, että pese koira tarvittaessa ja harjaa sen turkki säännöllisesti.

Trimmauksen tarkoituksena on poistaa kasvun lopettanut karva, jotta uusi karva voi kasvaa sen tilalle. Tämä on koiran hyvinvoinnin ja terveyden kannalta tärkeää.

Moni koirarotu on ns. trimmattava rotu eli rodunomaiseen ulkomuotoon kuuluu turkin muotoilu saksilla, trimmauskoneella tai nyppimällä. Tyyli ja välineet riippuvat aina rodusta ja turkinlaadusta. Varmista oman koirasi trimmaustyyli aina ensin kasvattajalta.

Mikäli kuollutta karvaa ei poisteta ajoissa, kasvaa turkkiin monta kerrosta eri-ikäisiä karvoja, joista trimmatessa osa irtoaa ja osa ei. Kun kaikki kuolleet karvat voidaan nyppiä koirasta samalla kertaa, tulee uudesta karvapeitteestä siisti ja tasainen. Karvaa ei tule nyppiä irti liian aikaisin, vaan vasta kun se irtoaa helposti, koiraa satuttamatta. Liian aikaisin tehtävä nypintä on koiralle kivuliasta ja saattaa aiheuttaa karvatupen tulehduksen. Se on myös kokemuksena koiralle ikävä.

Kuolleesta karvasta aiheutuneet takut voivat vaikeuttaa koiran normaalia elämää ja hankaloittaa sen liikkumista. Pahimmillaan takut huopaantuvat tiiviiksi, laattamaisiksi kerroksiksi koiran ihoa vasten, mistä saattaa seurata eläinlääkärin hoitoa vaativa ihotulehdus. Kuollut karvapeite ei myöskään lämmitä eikä suojaa koiran ihoa samalla tavoin kuin uusi.

Toiset trimmaavat myös sellaisia koiria joiden rodunomaiseen tyyliin se ei kuulu. Syynä tähän voi olla esimerkiksi koiran hoidon helpottaminen tai terveydelliset seikat. Turkin ajelu trimmauskoneella saattaa kuitenkin muuttaa sen laatua, yleensä pehmeämmäksi. Turkin takaisin kasvattaminen varsinkin sellaisilla roduilla joilla on aluskarva, on melko haastavaa. Siinä vaiheessa kun alus- ja päällyskarva ovat samanpituisia, turkki voi takkuuntua helposti. Roduilla, joilla on kaksinkertainen karvapeite, jatkuva turkin lyhyeksi trimmaaminen saattaa muuttaa koiran kehon omaa lämmönsäätelyä. Pohjavillan tarkoitus on talvella pitää lämmin ilma lähellä koiran ihoa ja kesällä päinvastoin.

Turkinlaadusta ja trimmaustyylistä myös riippuu tuleeko turkki pestä ennen vai jälkeen koiran trimmaamisen. Myös tässä asiassa kannattaa kääntyä kasvattajan puoleen. Jos koiraa käytetään trimmaamossa, kannattaa asia tarkistaa hoitoa varattaessa. On myös hyvä muistaa, että vaikka koira käytettäisiin säännöllisesti trimmaajalla, tulee hoidon opettaminen tehdä kotona. Myös takkujen avaaminen tehdään kotona eli trimmaamoon viedään takuton koira. Näin käynti on miellyttävä sekä trimmaajalle että trimmattavalle koiralle.

Nyppiminen

Nyppiminen tapahtuu yleensä sormin tai tylsää trimmausveistä apuna käyttäen. Tarkoituksena on irrottaa karva kokonaan, juurta myöden eikä katkaista sitä. Nyppiminen tapahtuu aina karvan kasvusuuntaan. Etusormen ja peukalon väliin otetaan muutama karva kerrallaan. Niistä pidetään tiukasti kiinni ja nyppäistään nopealla, terävällä liikkeellä, jotta karva irtoaa juuresta, ei sormista. Samalla pidetään toisella kädellä koiran iho tiukkana, jolloin karva irtoaa helpommin.

Trimmattavaa koiraa ei pestä ennen nyppimistä, koska pesemättömästä karvasta saa tukevamman otteen sormilla kuin juuri pestystä. Sormien otetta liukkaasta karvasta voi parantaa käyttämällä apuna kumisia sormisuojia, liitujauhoa tai muuta vastaavaa.  Nypittäviä alueita koirassa ovat yleensä koko selän alue, kyljet, niska ja reisien ulkopinnat, mutta tässä on myös rotukohtaisia eroja.

Nyppimisen jälkeen koiralle jää yleensä aluskarva ja mahdollinen alle kasvanut uuden päällyskarvan sänki. Jotkut rodut voidaan trimmata kokonaan nyppimällä, kun taas joillain ajellaan esim. kaula ja takapuoli trimmauskoneella. Lisäksi koiran päätä, vatsalinjaa ja tassuja saatetaan siistiä saksilla, jotta siitä saadaan rodunomaisen näköinen.

Uusi karva kasvaa niin sanottuun näyttelykuntoon n. 6–12 viikossa rodusta ja karvanlaadusta riippuen. Trimmaus tehdään koiralle n. 2–4 kertaa vuodessa ja tämän välissä tehdään mahdolliset siistimiset rotukohtaiset erot huomioon ottaen. Oikein hoidettu ja siistitty turkki helpottaa myös koiran puhtaanapitoa arjessa.

Nyppimisessä on tärkeää opetella oikea tekniikka, jotta trimmauksesta ei tule kivuliasta koiralle. Parhaiten rodunomaisessa trimmaamisessa osaavat neuvoa rodun kasvattajat sekä rotuyhdistykset, jotka järjestävät usein myös trimmauskursseja jäsenilleen.

Myös korvien hoito aloitetaan heti pennun tultua uuteen kotiin. Korvia kannattaa puhdistaa säännöllisesti etenkin pentuaikana, jotta koira tottuu käsittelyyn.

Korvanpuhdistusainetta voidaan kaataa pumpuliin ja korva puhdistetaan kostutetulla pumpulilla niiltä osin kuin yltää helposti. Syvemmälle korvakäytävään pumpulia ei saa työntää, sillä lika pakkautuu korvakäytävään. Korvia ei saa puhdistaa vanupuikoilla, sillä ne voivat pahimmassa tapauksessa tehdä tärykalvoon reiän.

Parhaiten korvat puhdistuvat, kun korvanpuhdistusainetta kaadetaan korvakäytävään ja seurataan valmistajan ohjeita. Puhdistuksen jälkeen on tärkeää, että koira saa ravistella päätään. Silloin korvanpuhdistusaineen mukana irtoaa korvakäytävään kerääntynyt lika. Tämän jälkeen korva pyyhitään puhtaalla pumpulilla, jotta korvanpuhdistusaine ja lika saadaan pois.

Kaikki puhdistusaineet eivät sovellu tulehtuneen korvan hoitoon. Jos koirasi korvat ovat tulehtuneet, ota yhteyttä eläinlääkäriin.

Korvat kannattaa tarkastaa viikoittain. Puhtaankin näköiset korvat kannattaa puhdistaa säännöllisesti, sillä niihin on voinut kertyä likaa ulkoiltaessa. Kesällä koirien korvat kannattaa kuivata uimisen jälkeen, sillä etenkin luppakorvaisilla koirilla korviin jäävä vesi voi altistaa korvatulehdukselle.

Koiran terveet silmät ovat kirkkaat eivätkä vuoda kyynelnestettä. Silmien puhdistusta kannattaa harjoitella pennun kanssa, sillä muussa tapauksessa hoitotoimenpiteet kuten silmätippojen laittaminen voivat myöhemmin osoittautua hankalammiksi.

Silmät voi puhdistaa esimerkiksi kastamalla pumpulia keitettyyn haaleaan veteen tai apteekista ja eläinkaupoista saatavaan silmäveteen tai tiputtamalla muutaman tipan vettä koiran silmään valmistajan ohjeen mukaan. Pumpulin avulla silmä pyyhitään puhtaaksi silmän ulkonurkasta sisäänpäin.

Joidenkin pitkäkarvaisten koirien karvat voivat ärsyttää silmiä, jolloin ne tulee trimmata pois silmien ympäriltä. Joillakin koirilla silmät vuotavat kyynelnestettä ja värjäävät silmien alla olevat karvat. Tällöin kannattaa selvittää mistä silmien vuotaminen johtuu, sillä sen voi saada aikaan esimerkiksi vääränlainen ruokinta, silmiä ärsyttävät ylimääräiset ripset tai tukkeutuneet kyynelkanavat.

Silmäluomien turpoaminen, silmän tai luomien punaisuus ja keltainen tai vihertävä rähmä ovat silmätulehduksen merkkejä. Kolmas silmäluomi, joka on sisemmässä silmäkulmassa, voi myös tulehtua. Myös jatkuvasti vuotavat silmät ovat oire jostakin epänormaalista. Silmäsairauksissa käänny aina eläinlääkärin puoleen.