Koiran jalostus

Koiranjalostuksessa laadulla tarkoitetaan esimerkiksi tasapainoista ja rodunomaista luonnetta, hyviä käyttöominaisuuksia sekä terveyttä ja pitkäikäisyyttä.

Koiran tulisi olla tunnistettavissa rotunsa edustajaksi ja sen rakenteen pitäisi olla kestävä ja toiminnallinen, liioittelematta mitään rotumääritelmässä mainittua ominaisuutta.

Jalostus voi olla myös hyvien ominaisuuksien ylläpitämistä. Vaikka ei tietoisesti haluaisi muuttaa eläinten ominaisuuksia mihinkään suuntaan, ovat seuraavien sukupolvien ominaisuudet aina ihmisen tekemien päätösten seurauksia. Ihminen tekee valinnan siitä, millaiset koirat saavat jälkeläisiä ja näin ollen, osin tietämättään, myös siitä, mitkä geenit siirtyvät seuraavaan sukupolveen. 

Tutustu koiranjalostusta avaavaan videoomme

Jalostuksella on onnistuttu lisäämään koiran terveyttä ja hyvinvointia

Koirarotuja ryhdyttiin 1900-luvulla kasvattamaan pääsääntöisesti erillisinä populaatioina. Tällä on vakiinnutettu rotujen toivottuja ominaisuuksia, mutta sen vuoksi myös erilaisia vikoja ja sairauksia on kerääntynyt rodun historian aikana toisiin rotuihin tiheämmin kuin toisiin. Sairauksien ja vikojen yleistyminen voi johtua rodun perimän kaventumisesta sekä liioiteltujen ulkomuotopiirteiden suosimisesta. Kun asiaan on kiinnitetty huomiota ja kun rodun harrastajat ovat tarttuneet tilanteeseen käytännön toimin, on aikaan saatu kuitenkin myös parannusta. Erilaisten tutkimus- ja seulontamenetelmien avulla on esimerkiksi monissa roduissa esiintyneitä sairauksia saatu jalostusvalinnan avulla vähenemään tai jopa lähes kokonaan estettyä niiden osalta sairaiden koirien syntyminen. 

Esimerkkeinä hyvin onnistuneesta jalostuksesta voidaan mainita lukuisat geenitestien avulla seulottavat sairaudet, joiden osalta sairaiden yksilöiden syntyminen on jopa joissain tapauksessa voitu estää käytännössä täysin. Tällaisia ovat esim. Pompen tauti suomenlapinkoiralla, trombopatia landseerilla, Fanconin syndrooma basenjilla, polyneuropatia alaskanmalamuutilla sekä perinnöllinen selkäydinhalvaus kooikerhondjella. Testejä viisaasti käyttämällä ei geenivirheen kaikkia kantajia ole tarvinnut myöskään karsia, eikä näin ollen ole hukattu turhaan rotujen elinvoimalle tärkeää perinnöllistä vaihtelua. 

Suunnitelmallisellakaan jalostamisella ei voida kuitenkaan hallita kaikkien ominaisuuksien periytymistä täysin. Suurin osa koirien tärkeistä ominaisuuksista periytyy monen geenin sääteleminä ja geeneillä on yhteisvaikutuksia sekä toistensa että ympäristön kanssa. Periytyminen on tällöin monimutkaista. Voimme kuitenkin tällöinkin jalostuksen keinoin parantaa terveempien ja hyvinvoivempien koirien syntymiseen todennäköisyyksiä. 

Esimerkiksi edistymisestä periytymiseltään monimutkaisempien sairauksien osalta voidaan ottaa suomenpystykorvien epilepsia sekä monilla roduilla esiintyvät lonkka- ja kyynärnivelen kasvuhäiriöt. Suomenpystykorvalla esiintyi 2000-luvun alussa epilepsiaa noin 5–6 prosentilla koirista. Rodulle kehitettiin sairaista koirista tehtyjen ilmoitusten perusteella laskettava ennuste koiran jalostusarvosta (ns. EPI-luku). Sen avulla epilepsiaa sairastavien suomenpystykorvien osuus on laskenut kaikilla koirilla keskimääräisesti tyypilliseen lukemaan eli 1–2 prosenttiin. 

Lonkka- ja kyynärnivelen kasvuhäiriöitä esiintyy hyvin monella rodulla. Niiden varalta röntgenkuvaaminen on myös osa monen rodun jalostukseen käytön ehtoja eli PEVISA-ohjelmaa. Edistystä on tämän myötä tapahtunut ja suomalaiskoirien nivelet ovat nykyisin useimmissa roduissa terveempiä kuin 1980- ja 1990-luvuilla. Esimerkiksi vuosina 1995–1999 syntyneillä beaucenpaimenkoirilla terveiden lonkkien osuus oli 51 %, mutta vuosina 2010–2015 syntyneillä 81 %. Bernhardinkoirilla terveiden lonkkien osuus nousi samojen ajanjaksojen välillä 27 prosentista 59 prosenttiin. 

Roolimme koirien terveyden jalostuksessa 

Kaikkia koirarotuja koskevat jalostuksen tavoitteet ja keinoja niiden saavuttamiseksi on kirjattu Kennelliiton yleiseen jalostusstrategiaan. Eri rotujen jalostuksen ja kasvatuksen tämänhetkiset painopisteet taas löydät kunkin rodun jalostuksen tavoiteohjelmasta (JTO). 

Kennelliiton tavoitteena on terveet ja hyvinvoivat koirat, mutta varsinaisen kasvatustyön tekevät kasvattajat. Roolinamme onkin muun muassa kerätä ja jakaa jalostukseen liittyvää tietoa, auttaa ja ohjata rotujärjestöjä ja -yhdistyksiä jalostusohjelmiensa kehittämisessä, valvoa eri rotujen jalostukseen käytön ehtojen (eli PEVISA-ohjelmien) noudattamista ja tarjota kasvattajille työkaluja jalostuksen avuksi.

Olemme esimerkiksi kehittäneet eläinlääketieteen eri asiantuntijoiden avulla aktiivisesti standardoituja tutkimusmenetelmiä erilaisten koirien terveys- ja hyvinvointiongelmien seulomiseksi jalostusta varten.

Lisäksi kehitämme ja ylläpidämme erilaisten jalostusarvon ennusteiden eli jalostusindeksien laskentaa monille roduille. Indeksit auttavat kasvattajia jalostusvalintojen tekemisessä. Indeksejä lasketaan useille roduille lonkka- ja kyynärniveltuloksista, mutta muutamalle rodulle myös selkälausunnoista. 

Kennelliiton jalostustietojärjestelmään tallennetaan myös koirien luonteesta ja käyttäytymisestä arvokasta tietoa antavia luonnetesti-, MH-luonnekuvaus ja käyttäytymisen jalostustarkastustuloksia. Erilaiset käyttökoe- ja kilpailutulokset antavat nekin tietoa koirasta ja toimivat näin apuna luonteen ja käyttöominaisuuksien jalostamisessa. 

Koiran rakenteen ja ulkomuodon osalta järjestelmiimme tallennetaan tietoa näyttelytulosten lisäksi myös yksityiskohtaisemmista ulkomuodon jalostustarkastuksista. Vuonna 2026 olemme aloittaneet myös rakennemittaukset ottamalla käyttöön matalaraajaisille roduille tarkoitetut asentovirhemittaukset. 

Kaikkia koirasta saatavilla olevia tuloksia hyödyntämällä ja tekemällä jalostusvalintaa niiden perusteella saadaan sairauksia ja vikoja vähennettyä tulevissa sukupolvissa.

Perinnöllisen vaihtelun säilyttäminen ja lisääminen on tärkeää 

Perimän monimuotoisuus

Terveyden tutkimisen ja luonteen arvioinnin lisäksi ei jalostusta voi nykyään tehdä huomioimatta perimän monimuotoisuutta. Geneettinen monimuotoisuus on terveystutkimuksista huolimatta edellytys sille, että koirarotu voi säilyä terveenä myös kauaskantoisesti. Rodun sisäinen sukulaistuminen lisää piilevien geenivirheiden ilmenemistä ja ns. elinvoimaominaisuuksien heikkenemistä. Lisäksi vaihtelun vähentyessä saatetaan menettää toivottua ja arvokasta geeniperimää. Jalostuksessa vältetään liiallista sukusiitosta, seurataan rodun monimuotoisuuden tilannetta ja tarvittaessa laajennetaan jalostuspohjaa tai lisätään vaihtelua käyttämällä roturisteytyksiä.  

Suojelemme perimän monimuotoisuutta tarjoamalla mahdollisuuden rajoittaa yksittäisten koirien jalostuskäytön määrää rotukohtaisesti. Lisäksi rajoitamme kaikilla roduilla voimakasta sukusiitosta ja mahdollistamme myös tiukempien rotukohtaisten rajojen asettamisen. Jalostustietojärjestelmäämme lasketaan koiran sukusiitosaste sekä sukukatokerroin.  

Rotuunotto

Rotujen jalostuspohjan laajentaminen tietyissä roduissa on mahdollista rekisterin ulkopuolisten koirien rotuunottojen kautta. Suomenpystykorvan osalta taas on jo vuonna 2006 toteutettu jopa kahden valtakunnan rajan erottaman populaation yhdistämisen yhdeksi roduksi, kun karjalais-suomalainen laika yhdistettiin suomenpystykorvaan. Niillä roduilla, joilla ei ole ns. maatiaiskantaa tai muita mahdollisuuksia jalostuspohjan laajentamiseen tarvittaessa, voidaan toteuttaa roturisteytyksiä. Usean rodun yhdistyksellä on tällä hetkellä meneillään risteytysprojekteja yhteistyössä kanssamme.