Sydänsairaudet ja -tutkimukset

Koirien sydänsairaudet voidaan jakaa useisiin eri ryhmiin. Yleisimpiä ovat sydämen läppäviat, sydänlihassairaudet, synnynnäiset rakennepoikkeamat sekä sydämen rytmihäiriöt. Osa sairauksista on lieviä eivätkä ne välttämättä vaikuta koiran arkeen merkittävästi, kun taas vakavat sydänsairaudet voivat heikentää elämänlaatua ja lyhentää elinikää. 

Sydänsairauden oireet vaihtelevat sairauden tyypin ja vakavuuden mukaan. Tyypillisiä oireita ovat tavallista nopeampi väsyminen, heikentynyt rasituksensieto, hengästyminen, haluttomuus liikkua sekä joskus yskä. Vakavammissa tapauksissa voi esiintyä myös pyörtymistä, hengitysvaikeuksia tai nesteen kertymistä vatsaonteloon. 

Myös pennulla todettu sydämen sivuääni voi olla merkki sydänsairaudesta. Toisaalta kaikilla sivuäänillä ei ole sairaudellista merkitystä. Jos koiran voinnissa tapahtuu muutoksia tai eläinlääkäri kuulee sydämessä sivuäänen, kannattaa asia selvittää tarkemmin. 

Sydämen tutkiminen alkaa yleensä eläinlääkärin tekemällä kliinisellä tutkimuksella ja sydämen kuuntelulla eli auskultaatiolla. Kuuntelussa voidaan havaita esimerkiksi sivuääniä tai rytmihäiriöitä. 

Tarvittaessa tutkimuksia täydennetään sydämen ultraäänitutkimuksella, joka on tärkein menetelmä useimpien sydänsairauksien diagnosoinnissa. Ultraäänitutkimuksella voidaan arvioida sydämen rakennetta, toimintaa sekä mahdollisia läppävuotoja tai synnynnäisiä rakennepoikkeavuuksia. 

Sydämen rytmiä tutkitaan EKG:llä eli sydänsähkökäyrällä. Jos epäillään ajoittaisia rytmihäiriöitä, voidaan käyttää Holter-tutkimusta, jossa koira kantaa mukanaan pientä EKG-laitetta yleensä vuorokauden ajan. 

Hoidon tarve riippuu sairauden tyypistä ja vakavuudesta. Lievissä tapauksissa riittää usein seuranta ilman lääkitystä. Monia sydänsairauksia voidaan hoitaa lääkkeillä, jotka helpottavat oireita, parantavat elämänlaatua ja voivat pidentää elinikää. 

Vaikeissa sydänsairauksissa koiran liikuntakyky ja yleisvointi voivat heikentyä merkittävästi. Joidenkin sairauksien hoito edellyttää elinikäistä lääkitystä sekä säännöllisiä kontrollikäyntejä eläinlääkärissä. 

Osa sydänsairauksista on perinnöllisiä tai niihin liittyy perinnöllinen alttius. Erityisesti monia synnynnäisiä sydänsairauksia esiintyy tietyissä roduissa tavallista enemmän. Kaikki sydänsairaudet eivät kuitenkaan ole perinnöllisiä. 

Jalostuksessa on tärkeää huomioida rodun sairaustilanne, koiran tutkimustulokset, mahdolliset oireet sekä sukulaisten terveystiedot. Perinnöllistä sydänsairautta sairastavaa koiraa ei tule käyttää jalostukseen. Lisäksi sydäntutkimuksia kannattaa tehdä jalostuskoirille säännöllisesti, sillä kaikki sairaudet eivät ole havaittavissa nuorella iällä. 

Synnynnäiset sydänsairaudet ovat sydämen rakennepoikkeavuuksia, jotka ovat kehittyneet jo sikiöaikana. Ne voivat vaihdella lievistä muutoksista vakaviin sairauksiin. 

Synnynnäinen sydänvika ei automaattisesti tarkoita huonoa ennustetta. Osa muutoksista on vähäisiä eivätkä ne juuri vaikuta koiran elämään, kun taas vakavat viat voivat aiheuttaa oireita jo pentuna. Mitä aikaisemmin sairaus havaitaan, sitä paremmin sen vaikutuksia voidaan arvioida ja hoitoa suunnitella. 

Kyllä. Kaikki sivuäänet eivät johdu sydänsairaudesta. Erityisesti pennuilla voidaan havaita niin sanottuja fysiologisia sivuääniä, jotka eivät johdu sydämen rakenteellisesta viasta. 

Pelkän kuuntelututkimuksen perusteella ei kuitenkaan aina voida erottaa harmitonta sivuääntä sydänsairauden aiheuttamasta sivuäänestä. Tarvittaessa asian selvittämiseksi tehdään sydämen ultraäänitutkimus. 

 Kaikki sydänsairaudet eivät ole havaittavissa nuorella koiralla. Osa sairauksista kehittyy vähitellen vuosien aikana, minkä vuoksi yksittäinen tutkimustulos kertoo vain koiran tilanteesta tutkimushetkellä. 

Säännölliset sydäntutkimukset auttavat seuraamaan sydämen terveyttä ja tarjoavat tärkeää tietoa sekä koiran hoidossa että jalostusvalinnoissa. Tutkimusväli ja tutkimusmenetelmät riippuvat rodusta sekä siitä, mitä sydänsairauksia rodussa pyritään vastustamaan. 

Kennelliiton virallisen sydäntutkimuksen tavoitteena on tunnistaa sydänsairauksia sekä seurata koirien sydänterveyttä. Tutkimukseen voi kuulua sydämen kuuntelututkimus (auskultaatio), sydänfilmitutkimus (EKG), sydänfilmin pitkäaikaisrekisteröinti (Holter-tutkimus) sekä sydämen ultraäänitutkimus. 

Kaikille sydäntutkimukseen osallistuville koirille tehdään myös kliininen tutkimus, jossa eläinlääkäri arvioi koiran yleistä terveydentilaa ja mahdollisia sydänsairauteen viittaavia oireita. 

Auskultaatio tarkoittaa sydämen kuuntelua stetoskoopilla. Se on yksinkertainen ja tehokas seulontatutkimus, jonka avulla voidaan havaita sydämen sivuääniä ja rytmihäiriöitä. 

Sivuääni voi liittyä esimerkiksi: 

• läppärappeumaan (myksomatoottinen läppärappeuma, MMVD) 
• aortan ahtaumaan (SAS) 
• keuhkovaltimon ahtaumaan (PS) 
• muihin synnynnäisiin sydänsairauksiin 

Pelkkä sivuääni ei kuitenkaan kerro, mistä sydänsairaudesta on kyse tai  siitä, kuinka vakava mahdollinen sairaus on. Tällöin tarvitaan yleensä jatkotutkimuksena sydämen ultraäänitutkimus. 

Sivuäänen voimakkuus 

Sydämen sivuääni arvioidaan asteikolla I-VI: 

Mitä auskultaatiotulos kertoo? 

Normaalitilanteessa koiran sydänkuuntelussa ei havaita sivuääntä. 

Jos koiralla todetaan sydänkuuntelun yhteydessä sivuääni, vaatii se yleensä lisätutkimuksia diagnoosin selvittämiseksi: 

• ei voida päätellä, mikä sydänsairaus on kyseessä 
• ei voida arvioida sairauden vakavuutta 
• ei voida varmuudella tietää, liittyykö sivuääni sydänsairauteen vai onko kyseessä hyvänlaatuinen fysiologinen sivuääni 

Auskultaatiotulokseen voivat vaikuttaa esimerkiksi: 

• koiran vireystila ja jännittäminen 
• stressi 
• ympäristön taustamelu 
• tutkimuksen suorittava eläinlääkäri 

Sivuäänen voimakkuus voi myös muuttua ajan myötä, minkä vuoksi eri tutkimuskerroilla saadut tulokset eivät aina ole täysin samanlaisia. 

Jos koira on saanut toisistaan poikkeavia kuuntelulausuntoja, suositellaan yleensä sydämen täydellistä ultraäänitutkimusta tilanteen tarkentamiseksi. 

Sydänfilmitutkimuksella tutkitaan sydämen sähköistä toimintaa ja mahdollisia rytmihäiriöitä. 

Lepo-EKG tehdään erityisesti silloin, kun kliinisessä tutkimuksessa tai sydämen kuuntelussa havaitaan poikkeava sydämen rytmi. 

Joillakin roduilla rytmihäiriöt voivat liittyä sydänsairauksiin, kuten dilatoivaan kardiomyopatiaan. 

Holter-tutkimuksessa sydämen sähköistä toimintaa seurataan jatkuvasti vähintään 24 tunnin ajan koiran mukana kulkevan laitteen avulla. 

Tutkimus auttaa löytämään sellaisia rytmihäiriöitä, jotka eivät välttämättä näy lyhyessä vastaanotolla tehdyssä EKG-tutkimuksessa. 

Ultraäänitutkimus on sydäntutkimuksen tarkin menetelmä. Sen avulla voidaan arvioida sydämen rakennetta, toimintaa ja veren virtausta. 

Ultraäänitutkimuksen avulla voidaan: 

• tunnistaa sydänsairauden tyyppi 
• arvioida sairauden vakavuus 
• todeta sydämen kehityshäiriöitä 
• diagnosoida läppärappeuma 
• diagnosoida dilatoiva kardiomyopatia 
• arvioida sydämen toimintaa ja kokoa 

Tutkimuksessa käytetään kaksiulotteista kuvausta, M-moodi-mittauksia sekä doppler-tutkimusta. Mittaustuloksia verrataan koiran kokoon, painoon ja rotuun liittyviin viitearvoihin.

Sydäntutkimuksen tulokset 

Tutkimuksen suorittava eläinlääkäri arvioi tutkimustulosten perusteella, viittaavatko löydökset sydänsairauteen. 

Ultraäänitutkimusten sekä tietyissä tapauksissa EKG- ja Holter-tutkimusten yhteydessä sydänsairauskohtainen tulos esitetään luokituksella A-C: 

B-tulos ei tarkoita automaattisesti sairautta, vaan sitä, ettei tutkimushetkellä voida luotettavasti arvioida, onko koira terve vai sairas kyseisen sairauden suhteen.

Fysiologinen sivuääni 

Kaikki sivuäänet eivät johdu sydänsairaudesta. 

Jos ultraäänitutkimuksessa todetaan, että kuultu sivuääni on harmiton eikä siihen liity sydämen rakenteellisia muutoksia, tuloksena voidaan ilmoittaa fysiologinen sivuääni. 

Fysiologinen sivuääni on yleensä asteeltaan lievä (1-2/6) eikä siihen liity sydänsairauden aiheuttamia muutoksia sydämen rakenteessa tai toiminnassa. 

Hankitut sydänsairaudet (ei synnynnäiset)  

• Myksomatoottinen läppärappeuma (MMVD)  
• Dilatoiva kardiomyopatia (DCM)  

  Synnynnäiset sydänsairaudet  

• Aortan ahtauma eli subaorttastenoosi (SAS)  
• Keuhkovaltimon ahtauma eli pulmonaalistenoosi (PS)  
• Muut synnynnäiset sydänsairaudet    

Dilatoiva kardiomyopatia (DCM) on sydänlihassairaus, jossa sydänlihaksen toiminta heikkenee vähitellen. Sairauden edetessä sydämen vasen kammio laajenee ja sydämen pumppausteho heikkenee. Vakavimmillaan DCM voi johtaa sydämen vajaatoimintaan tai äkilliseen kuolemaan. 

DCM:ää esiintyy erityisesti suurilla ja jättiroduilla, kuten dobermannilla, irlanninsusikoiralla, tanskandoggilla ja bokserilla. Useilla roduilla sairauden tiedetään olevan perinnöllinen tai perinnöllistä taustaa epäillään. 

Sairaus ei ole synnynnäinen, vaan se todetaan tavallisimmin keski-ikäisillä tai vanhemmilla koirilla. Muutoksia sydämessä voi kuitenkin esiintyä jo vuosia ennen ensimmäisten oireiden ilmaantumista. 

Oireet 

DCM voi alkuvaiheessa olla täysin oireeton. Sairauden edetessä koiralla voi esiintyä esimerkiksi: 

• rasituksensiedon heikkenemistä 
• väsymystä 
• yskää 
• hengitysvaikeuksia 
• pyörtymiskohtauksia 

Joillakin roduilla sairauteen liittyy myös sydämen rytmihäiriöitä. Vakavat rytmihäiriöt voivat aiheuttaa äkillisen kuoleman ilman ennakko-oireita.

DCM:n tutkiminen 

Pelkkä sydämen kuuntelu ei riitä DCM:n toteamiseen tai poissulkemiseen, sillä sairauteen ei välttämättä liity sivuääntä. 

Luotettavin tapa todeta DCM on sydämen ultraäänitutkimus. Tutkimuksessa arvioidaan sydämen rakennetta ja toimintaa sekä mitataan sydämen vasemman kammion kokoa ja pumppaustehoa. Samalla voidaan havaita myös muita sydänsairauksia. 

Koska DCM:ään voi liittyä rytmihäiriöitä, ultraäänitutkimuksen yhteydessä tehdään aina sydänfilmitutkimus (EKG). Riskeille alttiilla roduilla voidaan tarvittaessa tehdä myös pitkäaikainen sydänfilmin seuranta eli Holter-tutkimus. 

Krooninen hiippaläpän rappeuma (myksomatoottinen läppäsairaus) on koirien yleisin sydänsairaus. Sitä esiintyy erityisesti pienikokoisilla roduilla, ja sairauden yleisyys kasvaa iän myötä. Arvioiden mukaan noin joka kolmas yli 10-vuotias koira sairastaa sitä. 

Sairaudessa sydämen eteisen ja kammion välissä sijaitseva hiippaläppä rappeutuu vähitellen eikä enää sulkeudu tiiviisti. Tällöin osa verestä pääsee virtaamaan väärään suuntaan sydämen sisällä. Muutoksia todetaan usein myös sydämen oikealla puolella sijaitsevassa kolmiliuskaläpässä. 

Sairauden taustalla pidetään perinnöllisiä tekijöitä, minkä vuoksi koiraa, jolla on todettu sydänläppämuutoksia, ei suositella käytettäväksi jalostukseen. 

Oireet 

Hiippaläpän rappeuma etenee yleensä hitaasti. Moni koira voi olla pitkään oireeton, vaikka sydämessä olisi jo muutoksia. 

Sairauden edetessä sydämen pumppausteho voi heikentyä ja kehittyä sydämen vajaatoiminta. Tyypillisiä oireita ovat: 

• yskä 
• hengitysvaikeudet 
• rasituksensiedon heikkeneminen 
• väsyminen 
• laihtuminen 
• pyörtyminen 

Oireet näkyvät usein aluksi lievinä. Esimerkiksi yskää voi esiintyä etenkin öisin tai aamuisin.

Miten sairaus todetaan? 

Sydänsairaus voidaan havaita eläinlääkärin tutkimuksessa tyypillisesti sydämen kuuntelun yhteydessä. Tarkempi diagnoosi saadaan kuitenkin sydämen ultraäänitutkimuksella, jossa voidaan arvioida läppien rakennetta ja sydämen toimintaa. 

Sydänpotilaille tehdään usein myös röntgentutkimus, jonka avulla voidaan arvioida sydämen kokoa ja mahdollisia nesteen kertymiä keuhkoihin. 

Hoito ja ennuste 

Hiippaläpän rappeumaa ei voida parantaa, mutta oireita voidaan hoitaa tehokkaasti. Hoidon tavoitteena on parantaa koiran elämänlaatua, lievittää oireita ja pidentää elinikää. 

Hoidossa käytetään tarvittaessa erilaisia sydänlääkkeitä, kuten nesteenpoistolääkkeitä ja verenkiertoon vaikuttavia lääkkeitä. Lisäksi liikuntaa voidaan joutua sovittamaan koiran voinnin mukaan. 

Sairaus vaatii yleensä säännöllistä seurantaa koko loppuelämän ajan. Hyvällä hoidolla monet koirat voivat elää aktiivista ja hyvälaatuista elämää vielä pitkään sydämen vajaatoiminnan ensioireiden ilmaannuttua. 

Ikääntyvän koiran sydämen seuranta 

Koska läppäsairaus on yleinen erityisesti iäkkäillä koirilla, säännölliset terveystarkastukset ovat tärkeitä. Varhain todettu sydänsairaus voidaan usein pitää hallinnassa pidempään, jolloin koiran elämänlaatu säilyy mahdollisimman hyvänä.  

Aortan ahtauma eli subaorttastenoosi (SAS) on synnynnäinen sydänsairaus, jota esiintyy useilla koiraroduilla. Monilla roduilla sairauden tiedetään olevan perinnöllinen tai sen epäillään olevan perinnöllistä alkuperää. 

SAS:ssa sydämen vasemmasta kammiosta aorttaan johtava verenvirtaus on ahtautunut. Ahtauma kuormittaa sydäntä ja pakottaa sen työskentelemään tavallista kovemmin. Sairauden vaikutukset riippuvat ahtauman vakavuudesta: lievä ahtauma voi aiheuttaa vain vähäisiä muutoksia, kun taas vakava ahtauma voi lyhentää koiran elinikää merkittävästi.

Oireet 

Monet lievää aortan ahtaumaa sairastavat koirat ovat oireettomia. Vakavammissa tapauksissa sairaus voi aiheuttaa esimerkiksi: 

• rasituksensiedon heikkenemistä 
• väsymystä 
• pyörtymiskohtauksia 
• sydämen vajaatoiminnan oireita 
• vakavia rytmihäiriöitä 

Vaikeissa tapauksissa ensimmäinen oire voi olla äkillinen sydänperäinen kuolema jo nuorella iällä.

Miten sairaus todetaan? 

Aortan ahtauma aiheuttaa yleensä sydämeen sivuäänen, jonka eläinlääkäri voi havaita sydäntä kuuntelemalla. Pelkkä kuuntelututkimus ei kuitenkaan riitä diagnoosin varmistamiseen, sillä lievissä tapauksissa sivuääni voi olla hyvin vähäinen. Lisäksi kuuntelun perusteella ei voida aina erottaa harmitonta sivuääntä sydänsairauden aiheuttamasta sivuäänestä. 

Luotettava diagnoosi tehdään sydämen ultraäänitutkimuksella. Tutkimuksessa arvioidaan veren virtausta aortassa Doppler-ultraäänen avulla sekä tutkitaan sydämen rakennetta ja mahdollista ahtaumaa aiheuttavia muutoksia. 

Ultraäänitutkimuksen yhteydessä voidaan samalla arvioida myös muita mahdollisia sydänsairauksia.

Sairauden vaikeusaste 

Aortan ahtauman vakavuus arvioidaan ultraäänitutkimuksessa mitatun veren virtausnopeuden perusteella. Mitä ahtaampi veren kulkureitti on, sitä nopeammin veri virtaa aortassa ja sitä vakavammasta sairaudesta on kyse. 

Tulosten tulkinnassa huomioidaan aina myös koiran yksilöllinen tilanne. Esimerkiksi voimakas stressi tutkimuksen aikana voi vaikuttaa mittaustuloksiin.

Seulonta ja viralliset tutkimukset 

Aortan ahtauma on yleensä havaittavissa jo pentuiässä, mutta sairaus voi kehittyä vielä ensimmäisen elinvuoden aikana. Tämän vuoksi virallinen seulontatutkimus suositellaan tehtäväksi vähintään vuoden ikäiselle koiralle. 

Koska sairaus ei tavallisesti enää kehity tämän jälkeen, yksi normaali tutkimustulos vuoden iän täyttäneeltä koiralta riittää eikä tutkimusta yleensä tarvitse uusia. 

Kennelliiton hyväksymät sydänultraäänitutkimuksia tekevät eläinlääkärit käyttävät tutkimuksissa yhtenäisiä arviointiperusteita, jotta tulokset ovat mahdollisimman vertailukelpoisia eri koirien ja rotujen välillä. 

Keuhkovaltimon ahtauma (pulmonaalistenoosi, PS) on synnynnäinen sydänsairaus, jota esiintyy useilla koiraroduilla. Monilla roduilla sairauden tiedetään olevan perinnöllinen tai sen epäillään olevan perinnöllistä alkuperää. 

Sairaudessa sydämen oikeasta kammiosta keuhkoihin johtava verenvirtaus on ahtautunut. Ahtauma lisää sydämen työmäärää ja voi pitkällä aikavälillä aiheuttaa muutoksia sydänlihaksessa. Sairauden vaikutukset vaihtelevat lievistä vaikeisiin riippuen ahtauman voimakkuudesta. 

Oireet 

Lievä keuhkovaltimon ahtauma ei välttämättä aiheuta koiralle oireita. Vaikeammissa tapauksissa oireina voi esiintyä esimerkiksi: 

• rasituksensiedon heikkenemistä 
• väsymystä 
• pyörtymiskohtauksia 
• nesteen kertymistä vatsaonteloon 

Vakava sairaus voi johtaa sydämen toiminnan merkittävään heikkenemiseen ja lyhentää koiran elinikää huomattavasti.

Miten sairaus todetaan? 

Keuhkovaltimon ahtauma aiheuttaa yleensä sydämeen sivuäänen, joka voidaan havaita sydäntä kuunneltaessa. Sivuäänen voimakkuus ei kuitenkaan aina kerro sairauden vakavuudesta, ja lievissä tapauksissa sivuääni voi olla hyvin vähäinen tai jäädä kokonaan kuulematta. 

Varmistettu diagnoosi tehdään sydämen ultraäänitutkimuksella. Tutkimuksessa arvioidaan veren virtausta keuhkovaltimossa Doppler-ultraäänen avulla sekä tutkitaan sydämen rakennetta ja toimintaa. Samalla voidaan selvittää, onko ahtauma aiheuttanut muutoksia sydämen oikeaan kammioon tai liittyykö tilanteeseen muita sydänsairauksia.

Sairauden vaikeusaste 

Keuhkovaltimon ahtauman vakavuus määritetään ultraäänitutkimuksessa mitatun veren virtausnopeuden perusteella. Mitä ahtaampi keuhkovaltimo on, sitä nopeammin veri virtaa sen läpi ja sitä vakavammasta sairaudesta on kyse. 

Tulosten arvioinnissa huomioidaan aina myös muut tutkimushavainnot ja koiran yksilöllinen tilanne.

Seulonta ja viralliset tutkimukset 

Roduilla, joilla keuhkovaltimon ahtaumaa tiedetään esiintyvän, sydämen kuuntelututkimusta voidaan käyttää sairauden alustavaan seulontaan. Koska kuuntelututkimuksella ei kuitenkaan voida tehdä varmaa diagnoosia, tarvitaan sairauden toteamiseen sydämen ultraäänitutkimus. 

Kennelliiton hyväksymät sydänultraäänitutkimuksia tekevät eläinlääkärit käyttävät tutkimuksissa yhtenäisiä arviointiperusteita, jotta tulokset ovat mahdollisimman vertailukelpoisia eri koirien ja rotujen välillä. 

Patentti ductus arteriosus (PDA) on synnynnäinen sydänvika, jossa sikiöaikainen verisuoniyhteys aortan ja keuhkovaltimon välillä ei sulkeudu normaalisti syntymän jälkeen. 

Avoin suoniyhteys kuormittaa sydäntä ja voi johtaa sydämen vasemman puolen vajaatoimintaan jo nuorella iällä. Oireet vaihtelevat sairauden vakavuuden mukaan. 

PDA aiheuttaa yleensä tyypillisen jatkuvan, niin sanotun konemaisen sivuäänen, jonka eläinlääkäri voi havaita sydäntä kuunnellessaan. Lopullinen diagnoosi tehdään sydämen ultraäänitutkimuksella. 

Kammioväliseinämäreikä (ventricular septal defect, VSD) on synnynnäinen sydänvika, jossa sydämen oikean ja vasemman kammion välisessä seinämässä on aukko. 

Vian vaikutukset riippuvat reiän koosta. Pieni kammioväliseinämäreikä ei yleensä vaikuta koiran hyvinvointiin tai elinikään, mutta suuremmat viat voivat kuormittaa sydäntä ja aiheuttaa oireita. 

Sairaus aiheuttaa usein sydämeen sivuäänen jo pentuiässä. Diagnoosi varmistetaan sydämen ultraäänitutkimuksella, jonka avulla voidaan arvioida myös vian merkitystä sydämen toiminnalle. 

Eteisväliseinämäreikä (atrial septal defect, ASD) on harvinainen synnynnäinen sydänvika, jossa sydämen eteisten välisessä seinämässä on aukko. 

Pienet eteisväliseinämäreiät eivät yleensä aiheuta merkittävää haittaa koiralle. Suuremmat muutokset voivat kuitenkin kuormittaa sydäntä ja johtaa oireisiin. 

ASD voi aiheuttaa sydämeen sivuäänen, mutta joskus sivuääntä ei ole lainkaan havaittavissa. Sairaus todetaan sydämen ultraäänitutkimuksella. 

Mitraalidysplasia on synnynnäinen sydänvika, jossa sydämen vasemmalla puolella sijaitsevassa hiippaläpässä on rakenteellinen poikkeavuus. Rakennemuutoksen seurauksena läppä ei sulkeudu normaalisti, jolloin syntyy läppävuoto. 

Sairaus aiheuttaa tavallisesti sydämeen sivuäänen, joka voidaan havaita jo pentuiässä. Koska myös monet muut sydänsairaudet voivat aiheuttaa sivuääniä, diagnoosi varmistetaan sydämen ultraäänitutkimuksella. 

Ultraäänitutkimuksessa arvioidaan läpän rakennetta ja toimintaa sekä mahdollisen läppävuodon voimakkuutta. 

Trikuspidaalidysplasia on synnynnäinen sydänvika, jossa sydämen oikealla puolella sijaitsevassa kolmiliuskaläpässä on rakenteellinen poikkeavuus. Muutos aiheuttaa läppävuodon, joka voi kuormittaa sydäntä. 

Sairaus aiheuttaa yleensä sydämeen sivuäänen, joka kuullaan jo pentuiässä sydämen oikealta puolelta. 

Diagnoosi tehdään sydämen ultraäänitutkimuksella, jossa voidaan todeta läpän rakenteelliset muutokset ja arvioida läppävuodon merkitystä sydämen toiminnalle. Joillakin roduilla sairauden tiedetään olevan perinnöllinen.