Järjestäytyneen kenneltoiminnan katsotaan Suomessa alkaneen 11. toukokuuta 1889, kun Helsingissä kokoontuneet noin kaksikymmentä henkilöä perustivat Finska Kennelklubben – Suomen Kennelklubin. Nimensä mukaisesti yhdistys oli ruotsin- ja suomenkielinen.
Kokouksessa valittiin johtokunta, joka valtuutettiin laatimaan yhdistykselle sääntöehdotus. Säännöt hyväksyttiin pienehköin muutoksin 28. syyskuuta ja senaatti vahvisti ne 31. lokakuuta 1889. Vuotta myöhemmin Finska Kennelklubben – Suomen Kennelklubi oli kasvanut paristakymmenestä perustajajäsenestä 168-jäseniseksi.
Parempaa koiranhoitoa ja rotukoiria
Kennelklubin perustajat olivat sivistyneitä ja aikaansaavia kansalaisia. He olivat myös aktiivisia metsästäjiä, ja käynnistivät kenneltoiminnan metsästyksen tarpeisiin.
Järjestön tehtäväksi määriteltiin ”edistää parempaa koiranhoitoa maassa herättämällä yleisempää puhtaan koirarodun harrastamista ja levittämällä tietoa rotupuhtauden eduista”. Tehtäväksi sovittiin ”koiranäyttelyiden ja kenttäkilpailujen järjestäminen, kynologillisen kirjaston perustaminen, klubi-iltamien pitäminen, puhdasrotuisten siitoskoirien maahantuonti ja rotukirjan toimittaminen”.
Ensimmäinen koiranäyttely pidettiin Helsingin Kaartinmaneesissa vuonna 1891. Ensimmäinen, ajokoirille tarkoitettu metsästyskoe järjestettiin Turengissa vuonna 1893. Koiramme-lehti sai alkunsa vuonna 1896.
Ensimmäisen maailmansodan aikana Kennelklubi toimi säästöliekillä ja koirien rekisteröinnit romahtivat. Myös vesikauhu eli rabies harvensi koirakantaa. Suomen itsenäistyttyä vuonna 1917 kenneltoiminta alkoi kuitenkin laajentua ja monipuolistua pikkuhiljaa.
Vuonna 1927 Kennelklubi uusi sääntöjään ja hyväksyi jäsenikseen toisia yhdistyksiä. Kennelklubi valvoi niiden kokeita ja vahvisti koesäännöt. Sama käytäntö on voimassa edelleenkin.
Kahdesta liitosta yhdeksi
Vuonna 1934 joukko aktiivisia koiraharrastajia perusti Hämeenlinnassa Kennelklubin rinnalle suomenkielisen Suomen Kennelliiton. Toisen koirajärjestön perustamisen takana oli perustajien yksimielinen näkemys Kennelklubin sääntöjen jäykkyydestä ja vanhanaikaisuudesta. Taustalla olivat myös henkilöristiriidat, kielipoliittiset syyt ja Kennelklubin elitistisyys. Uusi Kennelliitto ohitti jäsenmäärällään Kennelklubin jo ennen toista maailmansotaa.
Toinen maailmansota vaikeutti pahoin kenneltoimintaa. Elintarvikepula vähensi koirien määrää ja sotatila rajoitti tai esti kokeiden ja näyttelyiden järjestämisen. Sodan päätyttyä tilanne parani hitaasti, sillä kaikesta oli pulaa. Ulkomailta olisi tarvittu uusia koiria, mutta valuuttasäännöstelyn vuoksi niiden tuonti, kuten myös suomalaiskoirien vienti, oli mahdollista vain lahjoituksina tai vaihtoina.
Finska Kennelklubben ja Suomen Kennelliitto sulautuivat yhdeksi organisaatioksi vuonna 1962. Siitä lähtien nimi on ollut nykyinen Suomen Kennelliitto – Finska Kennelklubben ry.
Lisää tietoa Koiramuseon sivuilta
Lähes 140-vuotiseen historiaamme mahtuu paljon kiinnostavia henkilöitä, koiria ja tapahtumia. Voit tutustua niihin, museokokoelmiimme ja eri teemaisiin verkkonäyttelyihin maailman mittakaavassakin ainutlaatuisessa verkkomuseossa, eli Suomen Kennelsäätiön ylläpitämän Koiramuseon sivuilla.
