Koira – canis lupus familiaris
Kesykoiramme (lat. Canis familiaris tai Canis lupus familiaris) kuuluu koiraeläinten heimoon, jossa on yli 30 lajia, kuten susia, sakaaleja, supikoiria, kettuja ja kojootteja.
Pitkään uskottiin, että ihminen kesytti susia ja näin aktiivisesti kehitti kesykoiran, mutta nykytietämyksen mukaan koirat pikemminkin kesyyntyivät vuosituhansien saatossa elämällä ihmisasutusten lähellä ja toimien eräänlaisena jätehuoltona. Näin kehittyi kantoja, joista sukupolvensa kesyimmät jatkoivat sukua, ja kesykoira sai alkunsa.
Uusimpien tutkimusten mukaan suurin osa nykyisistä koiraroduista polveutuu Lähi-idän susista. Tutkijat kiistelevät yhä siitä, saivatko ensimmäiset kesykoirat alkunsa siellä vai Kiinassa. Eri koiralinjoja on kuitenkin erkaantunut susista eri ajankohtina ja geenienvaihtoa suuntaan ja toiseen on ollut sen jälkeenkin. Esimerkiksi vain Skandinaviassa ja pääosin lappalaisroduissa esiintyvän geenien ryhmän arvellaan saaneen alkunsa melko tuoreesta, korkeintaan muutaman sadan tai tuhannen vuoden takaisesta susiristeymästä. Vaikka koirat ja sudet yhä voivat saada lisääntymiskelpoisia jälkeläisiä keskenään on kesykoiramme luokiteltu omaksi lajikseen.
Kun koira alkoi kesyyntyä
Kun ihmiset asettuivat asumaan kyläyhteisöissä, koiraeläimet alkoivat kesyyntyä. Kiinalaistutkimuksen mukaan koiraeläinten kesyyntyminen ajoittuu melko tarkasti samaan ajankohtaan riisinviljelyn aloittamisen kanssa. Luonnonvaraisten koiraeläinten hengissä säilymisen ehtona oli kyky suurriistan metsästämiseen laumassa sekä arkuus, koska ihmiset todennäköisesti metsästivät myös susia turkin ja lihan vuoksi. Kylän lähellä eläville koiraeläimille taas kesyys ja myöhemmin kotieläinten rauhaan jättäminen oli eduksi.
Sellainen yksilö, joka ei paennut yhtä kauas ja yhtä pienestä ärsykkeestä kuin muut, sai enemmän syötävää. Näin kesyys pääsi yleistymään sukupolvi toisensa jälkeen. Minkään suunnitelmallisen jalostuksen tulos kesykoiramme eivät siis alun perin ole, vaikka ihmiset ovatkin tahtomattaan muovanneet sitä. Jo 16 000 vuotta sitten koiraeläinten luustossa on ollut näkyvissä kesyyntymiseen liittyviä muutoksia.
Kun koira alkoi kesyyntyä, myös sen ulkoiset piirteet muuttuivat. Kaikilla kesykoirilla on pienempi kallo, pienemmät hampaat ja lyhyempi kuono-osa kuin susilla. Koirilla esiintyy sutta enemmän vaihtelua väreissä, korvien asennossa, koossa ja rakenteessa. Myös koirien käyttäytyminen on muuttunut, eikä koira ole käyttäytymiseltään susi.
Koiran ja suden käyttäytymisessä on eroja
Joitain kymmeniä vuosia sitten vallalla oli vielä käsitys, jonka mukaan koirien käyttäytyminen oli miltei täysin rinnastettavissa susien käyttäytymiseen. Susien käyttäytymistäkin tarkkailtiin tuolloin pääosin ahtaissa tarhaolosuhteissa, jossa sudet elivät lajilleen epätyypillisissä oloissa. Kun näitä tutkimustuloksia yritettiin soveltaa käytännön koiranpitoon ja -koulutukseen, ongelmia syntyi väistämättä.
Koira on kehittynyt suurriistaa metsästävästä laumaeläimestä pikemminkin tunkiolta ruokaansa etsiväksi yksineläjäksi ja ihmisen kanssa yhdessä toimijaksi. Susiin verrattuna koira kiintyy helposti ihmiseen ja koirat ovat kauttaaltaan vähemmän synnynnäisesti arkoja kuin sudet.
Koiriin on aikojen saatossa yleistynyt joitakin tärkeitä piirteitä, joilla ne ovat menestyneet ihmisten seuralaisina. Susiin verrattuna koirien sosiaalistumiskausi on pitkä, sudenpennuilla se loppuu jo parin viikon iässä. Koirien sosiaalistumiskausi jatkuu pitkään, vähintään 10-12 viikkoon asti, ja koira on synnynnäisesti kesy eli domestikoitunut. Jos ottaisi kotiinsa suden- tai dingonpennun ja kesyttäisi sen syntymästä asti, siitä tulisi silti vähemmän kesy kuin koiranpennusta, ja sen jälkeläiset pitäisi kesyttää taas alusta asti.
Koirien aivot eivät enää ole samanlaiset kuin suden aivot: susi on erinomainen ongelmanratkaisutehtävissä, kun taas koira on ihmisten kanssa toimimisessa paljon etevämpi. Koirien koulutettavuus on parempi, niiden käytöksen muokkaaminen on helppoa ja koirat sopeutuvat hyvin uusiin ympäristöihin aikuisenakin.
Koira on erikoistumisen mestari. Tutkimusten mukaan koirien sukulaisuussuhteet seuraavat hämmästyttävän tarkasti maailman kennelliittojen laatimia roturyhmärajoja. Joitain poikkeuksia lukuun ottamatta eri ryhmiin kuuluvat koirat ovat lähtöisin samoista esi-isistä.
Teksti: Tuire Kaimio ja Minna Tallberg, näyttötutkinnon suorittaneet eläintenkouluttajat
Koirat – läheisimmät seuralaisemme
Koiralla on monta roolia ihmisen elämässä. Lemmikkinä ja seuralaisena toimisen lisäksi koiria käytetään lukemattomissa erilaisissa työtehtävissä, avustajina ja harrastuskavereina. Tämän vuoksi ei olekaan ihme, että koira on Suomen suosituin lemmikkieläin. Suomessa on noin 600 000 koiraa, joista puhdasrotuisia on noin 450 000.
Suomen kansalliskoira on suomenpystykorva. Muita kotimaisia koirarotuja ovat karjalankarhukoira, suomenajokoira, lapinporokoira ja suomenlapinkoira. Lue lisää kotimaisista roduistamme.
Koirat antavat iloa ja läheisyyttä
Kennelliiton vapaaehtoinen kaverikoiratoiminta vie koirat myös niiden ihmisten luo, joilla ei ole omaa koiraa. Toiminnan tavoitteena on ihmisten ilahduttaminen ja piristäminen. Kaverikoirat ohjaajineen vierailevat esimerkiksi lasten, vanhusten ja kehitysvammaisten luona sekä erilaisissa tapahtumissa. Vain Kennelliiton ryhmissä toimivat koirakot voivat käyttää kaverikoira-tunnusta. Kaverikoirilla on työasunaan oranssi huivi ja ohjaajan tunnistaa kaverikoira-nimikyltistä.
Koirat ovat saaneet oman päivän
Valtakunnallista Koiranpäivää vietetään vuosittain 24. huhtikuuta.
Koirien omana päivänä korostetaan pehmeitä ja lämpimiä arvoja sekä kerrotaan koirien erilaisista rooleista ihmisten elämässä ja yhteiskunnassa.
Lisätietoa
Koiran anatomia
Koiran ulkonäköön ja siten anatomisiin ominaisuuksiin vaikuttaa lähinnä luuston ja lihaksiston rakenne.
Koiralla on n. 300 erilaista luuta, jotka liittyvät toisiinsa joko nivelillä tai rustoliitoksilla. Lihaksia koiralla on n. 500, joista raajojen toiminnassa on mukana n. 300.
Yksittäiset lihakset liittyvät usein lihassäiekimpuiksi ja lihakset ovat kiinnittyneet luihin kimmoisilla sidekudoskalvoilla ja jänteillä. Lihakset ja luusto ovat siis kiinteästi yhteydessä toisiinsa, joten koiran lihaskunnolla voidaan vaikuttaa myös sen liikkeisiin.
Etenkin etuosan lihaskunto on tärkeä, koska koiralta puuttuvat ihmisillä olevat solisluut, jotka kiinnittäisivät lavat muuhun tukirankaan. Täten koiran etuosa ”lepää” pitkälle lihaksiston varassa.
Vaikka kaikilta roduilta löytyvät samat luut ja lihakset, on luiden koko ja muoto, samoin niihin liittyvät lihakset roduittain ominaisuuksiltaan erilaisia.
Koiran askellajit
Vauhti määrää sen, millä askellajilla koira liikkuu. Hitain askellaji on käynti, jota koira käyttää kävellessään rauhassa esimerkiksi sisällä tai ulkoillessa siirtyessään hitaasti mielenkiintoiselta hajulta toiselle.
Ravi on rytminen ja käyntiä huomattavasti nopeampi tapa liikkua. Koiran perusaskellaji on ravi ja sen lihaksisto tarvitsee ravaamista riittävällä nopeudella pysyäkseen kunnossa. Hihnalenkeillä vauhdin tulee olla riittävän ripeä, jotta koira pystyy liikkumaan ravaamalla. Kun koira haluaa liikkua nopeasti, se laukkaa.
Peitsatessaan koira liikuttaa saman puolen jalkojaan yhtäaikaisesti kuten kameli, jolloin liike on vaappuvaa. Monet suurten rotujen keskenkasvuiset pennut saattavat peitsata, jos kehitysvaiheessa rungon mittasuhteet ovat epäsuhtaiset. Kun aikuinen koira peitsaa, se voi johtua liian hiljaisesta vauhdista, epätasapainossa olevista rungon ja kulmausten mittasuhteista tai lantion alueen vammasta.
Peitsaaminen jäykistää selkää ja voi aiheuttaa lisää lihaskireyttä selkälihaksiin, joten omistajan tulee mahdollisuuksien mukaan rohkaista koiraa liikkumaan muussa askellajissa. Vauhtia voi kiristää, jotta koira siirtyisi ravaamaan. Jos peitsaus tuntuu olevan koiralle mieluisampi askellaji kuin ravi, on hyvä selvittää, onko peitsaamiseen jokin terveydellinen syy.
Hihnalenkkien lisäksi koira tarvitsee mahdollisuuksien mukaan myös vapaana juoksua, jossa se saa käyttää kaikkia askellajejaan. Koiraa voi pitää vapaana koirapuistoissa ja alueilla, joissa koirien irtipito on sallittua.
Koiran sukukypsyys
Koira tulee sukukypsäksi noin 7-15 kuukauden iässä. Pienillä roduilla ensimmäinen juoksuaika on yleensä keskimäärin aiemmin kuin suurikokoisilla roduilla, mutta erot ovat suuria ja yksilökohtaisia.
Nartut
Sukukypsyys tarkoittaa nartuilla kiima-ajan eli juoksun alkamista. Ennen juoksujen alkamista narttu voi muuttua hajamieliseksi, kiinnostua normaalia enemmän ulkona olevista toisten koirien hajuista ja merkata useammin reviiriään tai käyttäytyä muuten eri tavoin kuin normaalisti. Uroskoirat alkavat myös kiinnostua nartusta.
Nartun juoksu kestää noin 3-4 viikkoa. Jotta ei-toivotuilta pennuilta vältyttäisiin, tulee narttu pitää erossa uroksista juoksujen ajan.
Narttujen normaali kiimakierto:
- Esikiima: juoksu alkaa sukuelinten turpoamisella ja verisen vuodon alettua. Narttu nuolee itseään tavallista useammin.
- Huippukiima: Vuoto vaalenee ja saattaa jopa lakata kokonaan. Hedelmällisin vaihe, jolloin narttu on valmis parittelemaan.
- Jälkikiima: Narttu voi tulla kantavaksi vielä jälkikiiman alkuvaiheessa. Jälkikiiman jatkuessa narttu ei enää salli urosten astumisyrityksiä. Juoksuvuoto lakkaa kokonaan jälkikiiman alkuvaiheen jälkeen. Jälkikiima kestää n. 2,5 kk ja päättyy valeraskauteen tai pentujen syntymään.
Vaikka narttu ei olisi ollut urosten lähellä juoksujen aikana, sen kehossa tapahtuu juoksujen jälkeen samat fysiologiset muutokset kuin kantavilla nartuilla.
Valeraskaus on koiralle täysin normaali fysiologinen tila, jossa narttu valmistautuu synnytykseen ja pentujen hoivaamiseen, vaikkei olekaan kantavana. Sen maitorauhaset turpoavat ja nisistä voi tulla maitoa. Narttu saattaa olla apaattinen, tehdä pesää ja hoivata lelujaan. Jos valeraskauden oireet ovat voimakkaita, voidaan niitä lievittää mm. lisäämällä liikuntaa. Valeraskaus kestää muutaman viikon ajan, jonka jälkeen narttu palaa taas ennalleen.
Juoksujen välistä aikaa kutsutaan lepokaudeksi ja sen pituus voi vaihdella huomattavasti, ollen kuitenkin keskimäärin puoli vuotta.
Urokset
Sukukypsyyden lähestyessä varsinkin urokset alkavat kiinnostua ulkoa löytyvistä toisten koirien hajuista. Ne merkkailevat aiempaa ahkerammin ja saattavat jäädä nuolemaan kiinnostavia hajuja. Kun uros havaitsee lähistöllä juoksuisen nartun jättämiä hajuja, se saattaa tulla rauhattomaksi. Uros saattaa jättää ruokansa syömättä ja vinkua sisällä levottomasti päästäkseen taas ulos haistelemaan. Tilanne rauhoittuu, kun lähellä olevien narttujen juoksuaika on ohi.
Nartuilla on juoksuja ympäri vuoden. Etenkin keväisin naapuruston narttuilla voi olla juoksut samaan aikaan. Nuoret urokset reagoivat lähistöllä oleviin juoksuihin voimakkaammin kuin vanhemmat urokset, joten uroksen levoton käytös voi rauhoittua koiran aikuistuessa.
Koirat lainsäädännössä
Suomessa ei ole omaa lakia koirille. Silti koiranpitoon liittyy monia säännöksiä, joita täytyy noudattaa ja joiden olemassaolo on hyvä tietää.
Koiriin liittyvä lainsäädäntö on ripoteltu useaan eri lakiin ja voikin olla vaikeaa löytää kaikkea sitä sääntelyä, joka voisi koskea koiran kanssa elämistä. Muutama pääsääntö on hyvä tietää jo ennen kuin hankkii koiran.
Eläinsuojelulaki koskee kaikkia eläimiä, siis myös koiria. Laki on melko yleisluontoinen ja sen tarkoituksena on suojella eläimiä kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta. Tätä pääperiaatetta täydennetään eläinsuojelulaissa tarkemmin säätämällä esimerkiksi eläinten hoidosta ja kohtelusta, eläinten pitopaikalle asetettavista vaatimuksista, koulutuksesta ja koulutusvälineistä sekä eläinten jalostuskäytöstä.
Eläinsuojelulakia täydentää eläinsuojeluasetus ja yksityiskohtaisia säännöksiä nimenomaan koiran pidosta, mm. koirien ulkotarhoista ja koirien kytkemisestä, löytyy valtioneuvoston asetuksesta koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten suojelusta. Eläinsuojelusäännösten rikkomisesta voi joutua myös rikosoikeudelliseen vastuuseen rikoslain nojalla.
Lain edessä koira on esine
Koira on juridisesta näkökulmasta kuitenkin muutakin kuin eläin, jota pitää suojella ja josta täytyy pitää huolta. Ensinnäkin koira on lain edessä esine. Tämä saattaa kuulostaa kurjalta, mutta Suomen lainsäädäntö koskee aina toimijana henkilöitä, joilla on oikeuksia ja velvollisuuksia. Oikeudet ja velvollisuudet voivat kohdistua esimerkiksi esineeseen. Koiran voi siten omistaa, kuten minkä tahansa muunkin esineen. Siihen liittyviä oikeuksia voi myös luovuttaa toiselle sopimuksella, mutta koira itse ei voi juridisessa mielessä olla lahjansaaja tai omistaja.
Sopimuksia koskevat lainsäännökset löytyvät laista varallisuusoikeudellisista oikeustoimista (oikeustoimilaki), joka on sopimusoikeudellinen yleislaki. Mitään erityistä osiota koiraa koskevista sopimuksista ei ole. Koiran kauppaa koskee myös kauppalaki tai kuluttajansuojalaki. Koiran kauppa- ja sijoitussopimuksista kerrotaan tarkemmin omassa osiossaan.
Oikeuksien vastaparina toimivat velvollisuudet ja vastuut. Ihmisellä on siis eläinsuojelusäädösten nojalla velvollisuus huolehtia koirasta sekä mahdollisesti rikosoikeudellinen vastuu suojelusäännösten rikkomisesta. Lisäksi koiran omistaja tai haltija on vastuussa koirastaan ja esimerkiksi koiran toiselle ihmiselle tai esineelle aiheuttamasta vahingosta vahingonkorvauslain mukaan.
Vastuu koiran aiheuttamista vahingoista on paitsi omistajalla myös koiran haltijalla, jos nämä ovat eri henkilöitä. Haltija on siis se, jonka pitää pystyä pitämään koira hallinnassa ja joka huolehtii siitä, ettei koira pääse aiheuttamaan vahinkoa. Mikäli vahinkoja sattuu, löytyvät korvausoikeuden periaatteet vahingonkorvauslaista. Koiran aiheuttamaan vahinkoon voi myös liittyä rikos, esimerkiksi jos vaarallinen koira on jätetty vartioimatta tai jos koiraa on tahallisesti käytetty vahingon aiheuttamiseen.
Irtipitoon liittyvä lainsäädäntö
Koiran tulee lain mukaan ulkoilla aina kytkettynä taajama-alueilla. Taluttimessa oleva koira on paremmin omistajansa hallittavissa ja koiran kiinnipito rauhoittaa huomattavasti koiraa pelkääviä ihmisiä.
Yhteiskuntakelpoisen koiran täytyy tiiviisti rakennetuilla alueilla osata monia tärkeitä taitoja. Koiran tulee sietää rullaluistelijoita, polkupyöräilijöitä, pyörätuoleilla kulkevia henkilöitä ja monenlaisia muita vastaantulevia kulkijoita. Koiran kanssa pitää myös pystyä rauhallisesti ohittamaan toiset koirat ja muut eläimet.
Koska kaikki koirat eivät välttämättä pidä toisista koirista, ei ole tarkoituksenmukaista päästää koiraa tervehtimään jokaista vastaantulijaa. Koiran ulkoiluttaminen vaatii taluttajalta ympäristön huomioimista ja koiran hallintaa. Hallinta on erityisen tärkeää, kun koira ulkoilee kelataluttimessa. Jos pyöräilijä tai rullaluistelija kaatuu koiran taluttimeen, taluttaja on siitä vastuussa.
Järjestyslain mukaan koiran omistajan tai haltijan on pidettävä huolta myös siitä, että koiran ulostetta ei jää ympäristöön hoidetulla alueella taajamassa.
Metsästyslaissa säädetään, että 1.3.–19.8. välisenä aikana ulkona oleva koira on pidettävä kytkettynä tai siten, että se on välittömästi kytkettävissä. Ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa koiraa ei saa pitää muulloinkaan irti toisen alueella eli koira saa olla vapaana ainoastaan luvallisena aikana ja luvallisessa tarkoituksessa.
Metsästyslaki sallii alle 5 kuukauden ikäisten koiranpentujen vapaana olemisen taajaman ulkopuolella maalis-elokuussa. Metsästyslain mukaan koiraa ei kuitenkaan saa pitää irti toisen alueella ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa. Muistathan myös pitää koiran aina kytkettynä kansallispuistoissa. Kansallispuistot ovat luonnonsuojelualueita, joissa koiran irtipito on kielletty ympärivuotisesti.
Metsästyslain lisäksi koirien kiinnipidosta säädetään järjestyslaissa. Lain mukaan koira on pidettävä taajamissa kytkettyinä. Koiraa voi pitää taajamissa vapaana ainoastaan koirapuistoissa, koirien harjoituspaikoissa sekä suljetuilla piha-alueilla. Myös tällöin koirien on oltava omistajansa tai haltijansa valvonnassa.
