- FCI-ryhmä: 10 – Vinttikoirat
- Rodun alkuperämaa: Venäjä
- Käyttötarkoitus: Metsästyskoira, rata- ja maastojuoksija
- Koko:
- Urokset: 35-45 kg, säkäkorkeus 75-85 cm
- Nartut: 30-38 kg, säkäkorkeus 68-78 cm
- Keskimääräinen elinikä: 9-11 vuotta
Historia ja käyttötarkoitus
Venäjänvinttikoira on jalostettu Venäjällä 1500-luvulla suden, ketun ja jäniksen ajometsästykseen. Sitä on käytetty useamman koiran ryhminä ottamaan riista kiinni. Nykyisin tämän tyyppinen metsästys ei ole sallittua, vaan venäjänvinttikoira on seura- ja harrastuskoira. Suosittuja harrastuksia ovat näyttelyt, sekä vinttikoirille suunnatut maasto-, ajue- ja ratajuoksukokeet, joissa koirat pääsevät toteuttamaan luontaista ajoviettiään.
Luonteenpiirteet
Venäjänvinttikoira on perusluonteeltaan tasapainoinen ja hiljainen, oman arvonsa tunteva aristokraatti. Se on perheelleen läheinen ja kotioloissa rauhallinen koira, vieraille se saattaa olla etäinen ja pidättyväinen. Se ei kuitenkaan saa olla arka eikä aggressiivinen. Venäjänvinttikoira on itsenäinen ajattelija, joka ei tottele käskyjä miellyttämisen halusta, vaan siksi että se itse kokee asian mielekkääksi.
Venäjänvinttikoira on metsästysviettinen, nopeasti ja voimakkaasti mahdolliseen saaliseläimeen reagoiva koira. Luotettavaa takaisinkutsua ei voi pitää itsestäänselvyytenä, vaan ulkoilu on turvallisinta toteuttaa hihnassa ja aidatuilla alueilla.
Pennun ja nuoren koiran sosiaalistamiseen erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä kannattaa nähdä vaivaa, jolloin koiran kanssa liikkuminen on aikuisenakin helpompaa. Epäsosiaalisuus muita koiria ja toisaalta epäluuloisuus ihmisiä kohtaan voivat kehittyä ongelmiksi, mikäli pennun ja nuoren koiran kasvatukseen ja ympäristön vaikutteisiin ei paneuduta riittävästi.
Terveystilanne
Venäjänvinttikoirilla on yleisesti ottaen varsin terve rotu, jossa ei ole todettu laajasti esiintyviä vakavia sairauksia. Venäjänvinttikoirilla kuitenkin esiintyy eräitä suurikokoisille roduille tyypillisiä sairauksia, kuten mahalaukun laajeneminen ja kiertymä, sydänsairaudet ja luusyöpä.
Rodussa on tunnistettu myös yksi perinnöllinen sairaus, jonka riskiä voidaan tutkia geenitestillä, degeneratiivinen myelopatia (DM) eli selkäydinrappeuma. Jalostukseen käytettävät koirat tutkitaan tähän vaikuttavan geenin osalta, jolloin DM-sairauden esiintyvyys populaatiossa on saatu pysymään hyvin matalana.
Venäjänvinttikoirilla esiintyy jonkin verran liian kapeaa purentaa, jossa virheellisesti asettuneet hampaat saattavat vaurioittaa koiran ikeniä tai kitalakea. Tapaturmat ja liikennevahingot ovat keskivertoa yleisempiä.
Viralliset terveystutkimukset
Venäjänvinttikoiralle ei ole Kennelliiton Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma PEVISAa, eli vanhempien terveystutkimuksia ei vaadita pentueen rekisteröinnin ehtona.
Jalostukseen käytettäville koirille suositellaan tehtäväksi sydämen ultraäänitutkimus, silmätutkimus, selän ja nivelten röntgentutkimukset sekä kilpirauhasarvojen tutkimus. Lisäksi jalostuskoirille suositellaan DM-geenitestiä (selkäydinrappeuma), jotta sairaudelle alttiita yksilöitä ei yhdistetä jalostuksessa keskenään.
Rodun terveyden myönteiset kehityssuunnat
Rodun terveystilanne on pysynyt vakaana. Virallisia terveystutkimuksia tehdään ja kirjataan yhä kasvavissa määrin Kennelliiton jalostustietojärjestelmään, mikä auttaa seuraamaan rodun terveystilanteen kehitystä.
Liikunta ja koulutettavuus
Venäjänvinttikoira on suuri mutta ketterä ja nopea koira, joka pitää vapaana juoksemisesta. Se nauttii, kun saa spurttailla, levähtää hetken ja juosta jälleen. Sillä on erittäin tarkka näkö ja vahva metsästysvietti, se reagoi nopeasti nähdessään jotain mielenkiintoista liikkuvaa. Vapaana juoksuttaminen tuleekin tehdä turvallisella, mielellään aidatulla alueella kaukana liikenteestä, parhaimmillaan muiden vinttikoirien kanssa. Luotettavaa takaisinkutsua mahdollisen saaliin näkyessä ei voi odottaa.
Monipuolinen liikunta on tärkeää etenkin kasvuvaiheessa. Venäjänvinttikoiran pentu tarvitsee mahdollisuuden leikkiä vapaana, jotta sen luusto ja lihaksisto kehittyvät hallitusti voimakkaan kasvuvaiheen aikana. Yksitoikkoinen liikunta, kuten liian pitkät hihnalenkit, voi altistaa pennun kasvuhäiriöille. Aikuisena pidemmätkin kävelylenkit sekä säännölliset vapaana juoksun hetket pitävät koiran hyvässä kunnossa.
Venäjänvinttikoiralla ei ole luontaista palvelualttiutta ja miellyttämisen tarvetta. Ne ovat älykkäitä, ja oppivat kansalais- ja käytöstavat helposti, mutta vakavaa tottelevaisuusharrastusta ei niiden kanssa kannata tavoitella. Jotkin venäjänvinttikoirat viihtyvät rallytokon, noseworkin tai hoopersin parissa, vaikka eivät näissä lajeissa palkintosijoille asti yltäisikään.
Venäjänvinttikoiran vahvuudet löytyvät sen omista lajityypillisistä harrastuksista, kuten maastojuoksu- ja ratakokeista sekä näyttelyistä, joissa koiran oma luonne ja liikkeen kauneus pääsevät oikeuksiinsa. Etenkin juoksuharrastuksissa koiralla tulee olla hyvä yleiskunto, jota pidetään yllä ympäri vuoden. Heikko fyysinen kunto voi altistaa koiran herkemmin onnettomuuksille. Aloittelevan harrastajan kannattaa käydä maastojuoksuharjoituksissa koiran kanssa ennen kilpailuja. Ratakokeita varten harjoittelua ja koulutusta vaaditaan enemmän, jotta koira tottuu omalaatuiseen lajiin ja sen ympäristöön.
Muut ominaisuudet
Venäjänvinttikoira sopii ulkoilusta ja liikunnasta pitävälle esteetikolle, joka on valmis näkemään hieman vaivaa pitääkseen koiransa turkin kunnossa.
Venäjänvinttikoira sopii ensimmäiseksi roduksi siinä missä moni muukin rotu. Tärkeintä on ymmärtää vinttikoiran ominaispiirteitä, ja että ne poikkeavat seura- ja palveluskoirista aika paljon. Tällaisia ominaisuuksia ovat esimerkiksi itsenäinen luonne, vahva riistavietti ja kiihkeät reaktiot, sekä tarve turvalliseen juoksuympäristöön.
Suuren kokonsa, voimakkuutensa ja nopeiden liikkeiden takia venäjänvinttikoiraa ei voi jättää yksin lapsen kanssa tai antaa lapsen ulkoilutettavaksi, mutta perhekoirana ja aikuisten kanssa se viihtyy hyvin.
Venäjänvinttikoiran sosiaalistamisessa kannattaa panostaa erityisesti erilaisiin ympäristöihin ja tilanteisiin, joissa koira kohtaa vieraita ihmisiä, koiria ja muita eläimiä rauhassa ja hallitusti.
Turkin hoito
Aikuisen venäjänvinttikoiran turkki on runsas, mutta varsin helppohoitoinen. Turkin pituus vaihtelee yksilöittäin, osalla turkki on lyhyempi ja tasaisempi, osalla pidempi ja enemmän kihartuva. Uroksilla on usein paksumpi karvapeite kuin nartuilla. Yksilöiden väritys vaihtelee suuresti, ja värit voivat esiintyä yksivärisenä tai läiskikkäänä.
Säännöllinen harjaus on tarpeen roskien poistamiseksi ja takkujen välttämiseksi, etenkin karvanlähdön aikaan. Venäjänvinttikoiran karvapeite vaihtuu yleensä pari kertaa vuoden aikana, jolloin karvanlähtö on hyvin voimakasta.
Rotuyhdistys tukena
Rotuyhdistys Suomen Borzoiklubin verkkosivuilta löytyy lista jäsenkasvattajista sekä myös kasvattajien ilmoittamista suunnitelluista ja syntyneistä pentueista. Verkossa on myös yleistä tietoa pennun hankinnasta, ja yhdistykseltä saa halutessaan myös vastauksia mahdollisiin yleisiin kysymyksiin.
Uusia harrastajia toivotetaan tervetulleiksi yhdistyksen näyttely- ja koetapahtumiin, joissa pääsee tutustumaan rotuun ja sen harrastajiin käytännössä ennen koiran hankintaa. Rodusta kiinnostuneiden kannattaa tutustua venäjänvinttikoiriin myös ottamalla yhteyttä kasvattajiin.
Tutustu lisää!
- Suomen Borzoiklubi ry
- Harkitsetko Venäjänvinttikoiraa? – Katso kasvattajat tästä ja löydä pentueet täältä.
