- FCI-ryhmä: 9 – Seurakoirat ja kääpiökoirat
- Rodun alkuperämaa: Venäjä
- Käyttötarkoitus: Seurakoira
- Koko:
- ihannepaino: 3-4 kg
- ihannesäkäkorkeus enintään 26 cm
- Keskimääräinen elinikä: 12-15 vuotta
Historia ja käyttötarkoitus
Venäjänbolonkan kehittäminen alkoi 1951 Leningradissa. Rodun jalostuksessa on tiettävästi käytetty ainakin ranskalaisia bichon-rotuja, shih tzua ja lhasa apsoa. Vuonna 1964 nimeksi valittiin ”tsvetnaya bolonka”, joka on suomeksi käännettynä ”värillinen sylikoira”. Venäjänbolonkan rotumääritelmä hyväksyttiin Neuvostomaatalousministeriön toimesta vuonna 1966.
Pohjoismaiden Kennelunioni hyväksyi venäjänbolonkan vuonna 2013, ja sen myötä Suomen Kennelliitto alkoi rekisteröidä rotua. Ensimmäinen Suomen Kennelliiton koirarekisteriin merkitty venäjänbolonka, jolla on ollut merkitystä rodun nykykannalle, on kennel Ida-Wallen’sin Venäjältä tuoma, vuonna 2011 syntynyt ja helmikuussa 2013 Suomeen rekisteröity narttu Nevskaya Uslada Marusya. Kansallinen rotujärjestö perustettiin vuonna 1999.
Venäjänbolonkan käyttötarkoitukseksi on rotumääritelmään kirjattu seurakoira, jota voidaan kuitenkin ominaisuuksiensa perusteella käyttää myös harrastuskoirana useissa lajeissa. Oikein motivoituna vilkas ja eloisa koira sopii muun muassa agilityyn, koiratanssiin ja tottelevaisuuslajeihin. Erityyppiset kaverikoiratoiminnat ja vierailut esimerkiksi vanhusten tai erityisryhmiin kuuluvien luona ovat rodulle hyvin sopivaa toimintaa. Toistaiseksi venäjänbolonkoilla on vain harvoja suorituksia virallisissa kokeissa agilityssä ja koiratanssissa, mutta harrastajien määrä on kasvussa.
Tärkeimmät rodun ominaisuudet olivat pieni koko ja runsas värillinen karvapeite. Venäjänbolonkan kuuluu olla pienikokoinen ja rakenteeltaan tasapainoinen. Rungon tulee olla hieman säkäkorkeutta pitempi.
Runsaan karvapeitteen kirkkaat värit antavat viehättävän yleisvaikutelman. Koiran ilme on miellyttävä. Venäjänbolonka ei saa muistuttaa tyypiltään shih tzua eikä villakoiraa.
Luonteenpiirteet
Rotumääritelmän mukaan venäjänbolonkan tulee olla lempeä, eloisa ja luonteeltaan vakaa. Venäjänbolonka on pienestä koostansa ja peruslempeydestänsä huolimatta vahvatahtoinen ja voimakasluontoinen.
Venäjänbolonka on sosiaalinen rotu, mutta yksilöiden suhtautumisessa vieraisiin ihmisiin ja koiriin on vaihtelua. Osa yksilöistä on hyvinkin innokkaita tekemään tuttavuutta, toiset suhtautuvat uusiin kohtaamisiin pienellä varauksella. Ihanteellisesti koirat suhtautuvat lajitovereihinsa ja vieraisiin ihmisiin ystävällisesti tai pienellä varauksella, mutta eivät osoita suoranaista arkuutta tai aggressiivisuutta.
Vilkkauden asteessa on koirakohtaista eroa, ja älykkäänä koirana venäjänbolonka osaa myös osoittaa tahtotilaansa arkipäivän tilanteissa, mikä saattaa aiheuttaa haasteita, jollei koiran peruskolutukseen ja sosiaalistamiseen kiinnitä riittävästi huomiota.
Venäjänbolonkan käyttäytymisessä ei ole erityisiä sukupuolten välisiä eroja. Kyse on lähinnä koiraeläinten yleisistä eroavuuksista. Esimerkiksi silloin, kun peruskoulutus tai sosiaalistaminen on jäänyt vaillinaiselle tasolle, nartut ovat juoksuaikoina, juoksuajan lähestyessä ja valeraskausaikana tavanomaista herkempiä. Urokset puolestaan käyttäytyvät usein kiihkeästi, jos naapurustoon osuu juoksuaikaisia narttuja. Yleisesti ottaen urokset ja nartut tulevat toimeen myös samaa sukupuolta olevien koirien kanssa, vaikka laumakäyttäytymisessä voi olla yksilökohtaisia eroja.
Terveystilanne
Rodulla esiintyy jonkin verran pienille roduille tyypillisiä sairauksia, kuten patellaluksaatiota, ylimääräisiä ripsiä ja hampaiden kiinnityskudosten tulehdussairautta paradontiittia.
Viralliset terveystutkimukset
Polvinivelen rakenteelliset heikkoudet altistavat patellaluksaatiolle eli polvilumpion sijoiltaan menolle. Patellaluksaatiota esiintyy suhteellisen runsaasti kääpiöroduilla ja sellaisilla suuremmilla roduilla, joilla on suora takajalka. Vika on periytyvä. Patellaluksaatio on synnynnäinen ja jaetaan vian vakavuuden perusteella neljään eri asteeseen.
Venäjänbolonkoilla tiedetään esiintyvän perinnöllisistä silmäsairauksista usein sokeutumiseen johtavaa verkkokalvon etenevää surkastumaa prcd-PRA:ta ja harmaakaihia. Suomesta ei ole tiedossa yhtään prcd-PRA-sairasta koiraa ja sairauden ilmenemistä voidaan tehokkaasti estää geenitestaamalla. Suomessa on kuitenkin todettu ainakin kolme muuta muunnosta pra:sta. Sairaus periytyy peittyvästi (autosomaali resessiivinen), jolloin ainoastaan kaksi kopiota mutatoituneesta geenistä perivä koira sairastuu.
Lisäksi on CDDY:n takia on suositeltavaa suorittaa DNA-testaus rodun edustajalle. Rodussa esiintyy lisäksi jonkin verran lonkkiin, kyynäriin ja selkään liittyviä sairauksia, joiden takia myös lonkkien, kyynärien ja selän kuvaamista suositellaan vahvasti.
Venäjänbolonka kuuluu Kennelliiton Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma PEVISAan polvien ja silmien osalta.
PEVISA-ohjelma
Rotu kuuluu perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan PEVISAan.
Pentujen vanhemmilla tulee astutushetkellä olla voimassa oleva virallinen polvi- ja silmätarkastuslausunto. Rekisteröinnin raja-arvona on polvitulos 2. Polvituloksen 1 tai 2 saanut koira on paritettava tuloksen 0 saaneen koiran kanssa. Silmätarkastuslausunto on voimassa 12 kk.
Ulkomaisia koiria koskevat poikkeukset
Ei vaadita PEVISA-tutkimuksia (narttu 1, uros 2 pentuetta).
Rodun terveyden myönteiset kehityssuunnat
Suomessa rodun luustoterveyttä ja -tilannetta tutkitaan tällä hetkellä eniten maailmassa. Rotu on myös osallisena Hannes Lohen tutkimusryhmää geneettisten sairauksien osalta. Rotuyhdistys tukee rahallisesti koirien geenitestaamista.
Liikunta ja koulutettavuus
Venäjänbolonka on reipas pikkukoira, joka pienestä koostansa huolimatta tarvitsee riittävästi liikuntaa ja mielekästä tekemistä. Bolonka sopiikin mainiosti monenlaiseen harrastamiseen, ja se ulkoilee mielellään. Miellyttämisenhalunsa vuoksi bolonka on varsin helposti motivoitavissa ja koulutettavissa. Venäjänbolonka tarvitsee selkeän ja johdonmukaisen peruskoulutuksen, aivan kuten kaikki koirat.
Muut ominaisuudet
Venäjänbolonka on voimakkaasti omistajaansa kiintyvä. Se sopii ensimmäiseksi koiraksi niin lapsiperheeseen, yhden hengen talouteen kuin senioritalouteenkin, kunhan koiran peruskoulutukseen ollaan valmiita panostamaan. Lapsiperheessä tulee huomioida lasten ohjaaminen pienen koiran turvalliseen käsittelyyn.
Turkin hoito
Venäjänbolonkalla on pitkä, tiheä, laineikas tai kihartuva turkki, joka vaatii säännöllistä, viikoittaista, jopa päivittäistä huolenpitoa.
Turkinlaaduissa on vaihtelua, joten turkinhoitoon kannattaa paneutua huolellisesti. Erityisesti pentukarvan vaihtuessa aikuisen koiran karvaan, turkki takkuuntuu helposti. Koira onkin syytä opettaa pennusta saakka käsittelyyn, jotta turkinhoidosta muodostuu mukava yhdessäolonhetki sekä koiralle että omistajalle.
Venäjänbolonkalla ei ole varsinaista karvanlähtöaikaa, vaan vaihtuva ja irtoava karva kammataan pois, jotta se ei muodostaisi takkuja. Säännöllinen pesu, kampaus ja föönaus helpottavat turkinhoitoa. Omistajan on syytä varautua hankkimaan laadukkaat turkinhoitoaineet ja -välineet.
Kaikki turkin värit ovat sallittuja, lukuunottamatta valkoista, valkokirjavaa tai merleä väriä.
Rotuyhdistys tukena
Venäjänbolonkat ry:llä on rotuneuvonta, aktiivisia aluetoimijoita ja kattavaa aluetoimintaa, missä esimerkiksi voi käydä tutustumassa rotuun.
Tutustu lisää!
- Venäjänbolonkat ry
- Harkitsetko Venäjänbolonkaa? – Katso kasvattajat tästä ja pentueet löydät täältä.
