- FCI-ryhmä: 6 – Ajavat ja jäljestävät koirat
- Rodun alkuperämaa: Venäjä
- Käyttötarkoitus: Metsästyskoira
- Koko:
- Urokset: säkäkorkeus 58-68 cm
- Nartut: säkäkorkeus 55-65 cm
Historia ja käyttötarkoitus
Venäjänajokoira kuuluu itäiseen ajokoiraryhmään ja on tataarien ajokoiran suora jälkeläisrotu. Rotu oli tunnettu Suomessa 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alkupuolella, täällä koirasta käytettiin nimitystä Kostroman ajokoira. Näillä koirilla oli hyvät metsästysominaisuudet, voimakkaat monisointuiset äänet, ne olivat sitkeitä työskentelemään ja kyllin rohkeita ajamaan myös sutta. Koiria tuotiinkin maahan lähinnä suden metsästystä varten. Muutamassa vuosikymmenessä vähäinen koirakanta kuitenkin sekaantui muihin rotuihin ja katosi.
Venäjänajokoiran uusi tuleminen tapahtui 1970-luvulla alkaen viidestä tuontikoirasta. Suomessa on rekisteröity venäjänajokoiria vuodesta 1978 lähtien ja lähivuosina pentuja on rekisteröity vuosittain noin 60. Nykyisin arvostetaan rodun monipuolisuutta metsästyksessä. Suomessa venäjänajokoiran kanssa on metsästetty riistaa näädästä ja supikoirasta suteen ja karhuun, kuitenkin kettu ja jänis yleisimpänä.
Luonteenpiirteet
Luonteeltaan venäjänajokoira on tasapainoinen ja rauhallinen, joten se on miellyttävä myös kotioloissa. Rotu on metsästyksen ohella koulutettavissa myös muuhun harrastustoimintaan.
Terveystilanne
Venäjänajokoirilla esiintyviä perinnöllisiä sairauksia: kyynärnivelen kasvuhäiriö (ED), lonkkanivelen kasvuhäiriö (HD), spondyloosi, immuunivälitteinen hemolyyttinen anemia (IMHA), epilepsia, atopiat ja allergiat sekä silmäsairaudet perinnöllinen harmaakaihi (HC) ja etenevä verkkokalvon surkastuma (PRA).
Viralliset terveystutkimukset
Venäjänajokoiralla on Kennelliiton Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma (PEVISA), joka edellyttää pentueen rekisteröinnin ehtona vanhemmilta lonkkakuvaus- ja kyynärkuvauslausuntoa. Rodulle suositellaan myös silmäsairauksien varalta silmäpeilausta.
PEVISA-ohjelma
Rotu kuuluu perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan PEVISAan.
Pentujen vanhemmista tulee olla ennen astutusta annettu lonkkakuvaus- ja kyynärkuvauslausunto. Koiralla ei saa pentujen rekisteröintihetkellä olla yli 25 rekisteröityä Suomessa syntynyttä jälkeläistä. Viimeinen sallittu pentue rekisteröidään kuitenkin kokonaisuudessaan. Pentueen sukusiitosaste saa olla enintään 6,25 % viidestä sukupolvesta laskettuna. Laskennassa huomioidaan Kennelliiton tiedossa olevat esivanhemmat.
Ulkomaisia koiria koskevat poikkeukset
Ei vaadita PEVISA-tutkimuksia (narttu 1, uros 2 pentuetta).
Rodun terveyden myönteiset kehityssuunnat
Lonkkien ja kyynärnivelten osalta terveystilanne on rodulla hyvä. Kyynärnivelkuvauksista n. 90 % on täysin terveitä ja lonkkakuvauksista A ja B-lonkkaisia n. 80 %.
Liikunta ja koulutettavuus
Venäjänajokoira on ajava koira, joten metsästyskautta ajatellen koiran kunnon ylläpitäminen pitkin vuotta on tärkeää. Rotu on tyypillisimmillään helposti koulutettavissa muuhunkin kuin metsästykseen ja ohjattavissa haluamalleen riistalle.
Muut ominaisuudet
Venäjänajokoira sopii metsästäjälle myös ensimmäiseksi koiraksi ja sopii myös lapsiperheeseen.
Turkin hoito
Venäjänajokoiralla on säänkestävä karvapeite, joka on päässä, raajoissa ja korvissa lyhyttä, muualla pitempää, etenkin kaulan ympärillä ja housuissa. Hännän karvapeite on keskipitkää ja lyhenee kärkeä kohti. Aluskarva on tiivis ja pehmeä. Turkki on helppohoitoinen eikä sitä trimmata. Karvanlähtöaikaan voi turkkia kammata tai harjata irtokarvan poistamiseksi.
Rotuyhdistys tukena
Venäjänajokoirayhdistyksellä on jalostustoimikunta ja pentuvälitys, ja pentueista tiedotetaan myös yhdistyksen verkkosivuilla. Yhdistys tuo rotua esille myös esim. erämessuilla.
Tutustu lisää!
- Venäjänajokoirayhdistys ry
- Harkitsetko Venäjänajokoiraa? – Katso kasvattajat tästä ja pentueet löydät täältä.
