Vanhaenglanninlammaskoira

Vanhaenglanninlammaskoira on Englannissa paimenkoiraksi kehitetty rotu, joka tunnetaan runsaasta turkistaan sekä ystävällisestä ja tasapainoisesta luonteestaan. Se on älykäs, perheeseensä kiintyvä koira, joka viihtyy aktiivisessa arjessa ja nauttii yhdessä tekemisestä.

  • FCI-ryhmä: 1 – Lammas- ja paimenkoirat
  • Rodun alkuperämaa: Englanti
  • Käyttötarkoitus: Lammas- ja paimenkoira
  • Koko:
    • Urokset: 32-45 kg, säkäkorkeus 61-71 cm
    • Nartut: 27-35 kg, säkäkorkeus 56-64 cm
  • Keskimääräinen elinikä: 10–12 vuotta

Vanhaenglanninlammaskoiran historia ulottuu 1800‑luvun Englantiin. Rotu kehittyi monikäyttöiseksi paimenkoiraksi, jolla on työssään tarvittavaa nokkeluutta, kestävyyttä ja rohkeutta suojella laumaansa. Sen päätehtäviin kuului lammaslaumojen siirtäminen ja niiden vartiointi, mikä edellytti hyvää keskittymiskykyä sekä kykyä liikkua pitkiä matkoja. Jatkuva ulkotyö vaati lisäksi säänkestävän, sekä kylmää että lämpöä eristävän turkin, joka usein ajeltiin lyhyeksi lampaiden kerinnän yhteydessä.

Nimensä mukaisesti vanhaenglanninlammaskoira on yksi Englannin vanhimmista paimenroduista. Rotu järjestäytyi 1800‑luvun lopulla, kun ensimmäinen rotujärjestö perustettiin vuonna 1888 ja pian tämän jälkeen laadittiin ensimmäinen rotumääritelmä.

Vahvuudet

  • Helppo, luotettava, sosiaalinen
  • Ystävällinen, iloinen ja seurallinen.
  • Uskollinen ja hyvin perheeseen kiintyvä.
  • Älykäs ja melko helposti koulutettava.
  • Tulee yleensä hyvin toimeen lasten ja muiden eläinten kanssa.
  • Leikkisä ja huumorintajuinen rotu, joka nauttii yhdessä tekemisestä.

Haasteet

  • Saattaa olla vartioiva ja ilmoittaa herkästi vieraista ihmisistä tai poikkeavista tilanteista.
  • Nuoret yksilöt voivat olla melko vauhdikkaita ja fyysisesti voimakkaita.
  • Tarvitsee johdonmukaista kasvatusta ja sosiaalistamista.
  • Pitkä turkki vaatii omistajalta sitoutumista säännölliseen hoitoon.
Kuva Marika Örn

Vanhaenglanninlammaskoiraa pidetään kokonaisuutena suhteellisen terveenä rotuna, mutta rodussa esiintyy sekä tuki- ja liikuntaelimistön että silmien sairauksia.

Rodussa seurattavia tai esiintyviä terveysongelmia ovat muun muassa:

  • Lonkkaniveldysplasia
  • Kyynärnivelen kasvuhäiriöt
  • Silmäsairaudet
  • Sydänsairaudet
  • Spondyloosi
  • Allergiat ja iho-ongelmat
  • Purentaviat ja hammaspuutokset
  • Geenitestattavat sairaudet kuten PCD, EIC, MDR1 ja CA (CCA).

Viralliset terveystutkimukset


PEVISA-ohjelma

Rotu kuuluu perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan PEVISAan.

Koirilla tulee astutushetkellä olla virallinen lonkka- ja kyynärpääkuvauslausunto sekä silmätarkastuslausunto. Lonkkaniveldysplasian raja-arvo C. C-tuloksen saanut koira voidaan parittaa vain tuloksen A saaneen kanssa.

Silmätarkastuslausunto on voimassa 12 kk, KAT perinnöllinen katarakta ja PRA verkkokalvon etenevä surkastuma sulkevat koiran pois jalostuksesta. 

Ulkomaisia koiria koskevat poikkeukset

Ei vaadita kyynärkuvaustulosta (narttu 1, uros 2 pentuetta).



PEVISA-ohjelman lisäksi rotujärjestö suosittelee geenitestejä muun muassa seuraaville sairauksille:

  • PCD eli Primaarinen sädekehän dyskinesia on synnynnäinen sairaus, joka vaikuttaa joidenkin kudosten karvasoluihin, jolloin niiden sädekehät ovat jäykkiä ja liikkumattomia tai epämuodostuneita. Karvasolut suorittavat useita tehtäviä, muun muassa liman ja muiden aineiden liikkumista hengitysteiden läpi.
  • EIC on koirien perinnöllinen hermosto- ja lihassairaus, joka aiheuttaa lyyhistymisen kovan rasituksen ja kiihtymisen seurauksena.
  • MDR1-geenimutaatio koiralla aiheuttaa vakavan yliherkkyyden tietyille lääkeaineille, koska elimistöstä puuttuu veriavoestettä suojaava glykoproteiini.
  • CCA/CA on koiran perinnöllinen neurologinen sairaus (ns. pikkuaivorappeuma).

Rodun terveyden myönteiset kehityssuunnat 

Rotujärjestö Vanhaenglanninlammaskoirat tekee aktiivisesti työtä terveyden seuraamiseksi ja jalostuksen ohjaamiseksi. Geenitestien laajempi käyttö on mahdollistanut perinnöllisten sairauksien tehokkaamman hallinnan ilman arvokkaiden sukulinjojen tarpeetonta poistamista jalostuksesta.

Terveyskyselyitä, terveystietojen keruuta ja jalostuksen ohjausta tehdään jatkuvasti rodun terveystilanteen parantamiseksi.

Vanhaenglanninlammaskoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja henkistä aktivointia. Rotu sopii hyvin esimerkiksi tottelevaisuuteen, rally-tokoon, paimennukseen, noseworkiin ja moniin muihin harrastuksiin. Se ei yleensä ole kaikkein kiihkein kilpailukoira, mutta nauttii aktiivisesta yhdessä tekemisestä.

Rotu soveltuu parhaiten omistajalle, joka haluaa viettää aikaa koiransa kanssa ja tarjota sille liikuntaa sekä virikkeitä. Pelkkä pihalla oleilu ei yleensä riitä.

Vanhaenglanninlammaskoira voi sopia myös ensimmäiseksi koiraksi, jos omistaja on valmis panostamaan koulutukseen, sosiaalistamiseen ja turkinhoitoon. Rotu on yleensä ystävällinen ja lapsiperheisiin hyvin soveltuva.

Pennun sosiaalistamiseen kannattaa kiinnittää huomiota jo varhain:

  • ihmisiin
  • erilaisiin ympäristöihin
  • muihin koiriin
  • käsittelyyn ja turkinhoitotoimenpiteisiin.
Kuva Maria Ikonen

Turkin hoito

Vanhaenglanninlammaskoiralla on runsas kaksinkertainen turkki, jossa on karkea päällyskarva ja pehmeä pohjavilla.

Turkki vaatii:

  • Huolellisen harjauksen vähintään kerran viikossa.
  • Takkuherkkien alueiden erityistä hoitoa (korvantaustat, kainalot, nivuset ja varpaanvälit).
  • Säännöllistä pesua ja yleistä turkin ylläpitoa.
  • Vaihtoehtoisesti turkin voi pitää lyhyempänä hoidon helpottamiseksi.

Rotujärjestö Vanhaenglanninlammaskoirat tarjoaa tietoa rodusta, pennun hankinnasta, terveydestä, kasvattajista sekä rodun harrastusmahdollisuuksista. Lisäksi yhdistys järjestää tapahtumia, koulutuksia ja tarjoaa neuvontaa rodusta kiinnostuneille.

Tutustu lisää!

Lue Koiramme-lehdestä

Pääyhteistyökumppanimme

PrimaDog-logo
Agria Eläinvakuutus -logo
Showlink-logo
Paikka-logo