Valkoinen ruotsinhirvikoira

• FCI-ryhmä: 5 – Pystykorvat ja alkukantaiset koirat
• Rodun alkuperämaa: Ruotsi
• Käyttötarkoitus: Metsästyskoira, ensisijaisesti hirveä metsästävä koira
• Koko:
  • Urokset: 17-30 kg, säkäkorkeus 52-65 cm, ihanne 61 cm
  • Nartut: 17-30 kg, säkäkorkeus 49-57 cm, ihanne 53 cm
• Keskimääräinen elinikä: 10–12 vuotta

Historia ja käyttötarkoitus

Valkoinen ruotsinhirvikoira polveutuu harmaasta norjanhirvikoirasta ja jämtlanninpystykorvasta, ja sen erityispiirre on valkoinen väri. Tyypiltään se muistuttaa enemmän jämtlanninpystykorvaa.

Rodun kerrotaan saaneen alkunsa Jämtlannissa sotavuonna 1942, kun jämtlanninpystykorvapentueeseen syntyi poikkeuksellisen vaalea pentu, joka sai nimekseen Ottsjö-Jim. Se oli erinomainen metsästyskoira ja siitä tuli arvostettu siitosuros. Valkoisten koirien kerrottiin olevan suurenmoisia metsästyskoiria, joilla oli erityinen kyky pysäyttää hirvet, mutta tämän todistaminen ei ollut mahdollista koska ne eivät tuohon aikaan saaneet osallistua metsästyskokeisiin.

Vuonna 1986 perustettiin rodulle oma rotuyhdistys, jonka päämääränä oli kartoittaa koirien määrä ja myös niiden metsästystaipumukset. 1990-luvun alkuvuosina järjestetyssä kokoontumisessa arvosteltiin noin 300 valkoista hirvikoiraa, jotka olivat ulkomuodoltaan yhdenmukaisia ja hyviä metsästyskoiria. Rotu on puhtaasti metsästyskoira, jota käytetään pääasiassa pysäyttävänä koirana suurriistan kuten hirven, karhun, ilveksen ja mäyrän metsästyksessä. Svenska Kennelklubben tunnusti rodun vuonna 1993.

Luonteenpiirteet

Valkoinen ruotsinhirvikoira on rauhallinen, luotettava, helposti koulutettava ja miellyttämishaluinen. Paitsi metsästyskoira, se on myös miellyttävä kotikoira.

Terveystilanne

Valkoisella ruotsinhirvikoiralla esiintyy jonkin verran lonkkanivelen kasvuhäiriötä. Rotu kuuluu tältä osin Kennelliiton Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan eli PEVISAan.

Rodussa esiintyy epilepsian kaltaisia oireita ja niiden yleistymistä seurataan rotujärjestön toimesta tarkasti. Allergioita raportoidaan jonkin verran ja ne ilmenevät yleisimmin iho-oireina ja ruuansulatuksen häiriöinä. Autoimmuunisairauksia raportoidaan pohjoismaiden tasolla joitakin tapauksia, tasaisin väliajoin. Niiden esiintymismuoto on vaihdellut AIHA:n, IMHA:n, erilaisten ihoon liittyvien autoimmuunisairauksien ja Addisonin taudin välillä.

Kyynärnivelen kasvuhäiriötä on rodun piirissä jonkin verran, mutta toistaiseksi ongelman ei ole katsottu olevan niin suuri, että sitä liitettäisiin PEVISA-ohjelmaan. Muutamia tapauksia raportoidaan myös seuraavien osalta: yksittäistapauksia mm. spondyloosin osalta, kivesviat ja eturauhasongelmat sekä hammaspuutokset ja purentaviat.

Viralliset terveystutkimukset

Kaikille Suomen Harmaahirvikoirajärjestön alaisille roduille suositellaan lonkka- ja kyynärniveltutkimukset, samassa yhteydessä kannattaa kuvauttaa myös selkä. On myös suositeltavaa tutkituttaa silmät sekä tehdä sydänkuuntelu.

Rodun terveyden myönteiset kehityssuunnat 

Yleisen tietoisuuden lisääntyminen on parantanut tietoisuutta rodun terveyteen liittyvistä asioista ja näin ollen kasvattajat tutkituttavat koiriaan enemmän. Näin jalostusneuvonta pystyy reagoimaan paremmin ja antamaan suosituksia tietoisemmin ja vastuullisemmin.

Liikunta ja koulutettavuus 

Valkoinen ruotsinhirvikoira on aktiivinen ja vaatii paljon liikuntaa. Se pystyy harrastamaan monipuolista liikuntaa ja pitää myös vaikka agilitystä, joka tuo lisää aktiviteettia metsästyskauden ulkopuolella. Rotu nauttii ja viihtyy metsällä, ja on parhaimmillaan vapaana työskentelemässä riistan kanssa.

Muut ominaisuudet 

Valkoinen ruotsinhirvikoira sopii erinomaisesti lapsiperheisiin. Se nauttii lasten läsnäolosta ollen erittäin lapsirakas. Koiran sosiaalistaminen tapahtuu heti pennusta lähtien. Rotu sopeutuu erilaisiin tilanteisiin nopeasti ja on uusissakin hetkissä hyvin rauhallinen. Luonteeltaan valkoinen ruotsinhirvikoira on tasapainoinen ja tästä syystä lastenkin läsnäolo on koirille mieluisaa, joskin koiran leikkisä luonne ja suuri koko voi aiheuttaa törmäystilanteita.

Turkin hoito

Valkoisen ruotsinhirvikoiran turkki on helppohoitoinen, sillä sen säänkestävä karva ei vaadi trimmausta. Turkki harjataan viikoittain ja siitä poistetaan irtokarvat tiheällä kammalla tai harjalla. Karvanlähdön aikaan koiraa harjataan päivittäin. Koira pestään vain tarvittaessa miedolla koirashampoolla.

Rotuyhdistys tukena

Rotujärjestö Suomen Harmaahirvikoirajärjestöllä on alueelliset jalostusneuvojat, joiden tiedot löytyvät osoitteesta Jalostusvaliokunta – SHHJ FJGK. He auttavat pennunostajaa löytämään sopivan pentueen vanhempien terveystietojen ja koetulosten perusteella. Neuvojat tuntevat sukutaulut ja osaavat suositella yhdistelmiä, jotka sopivat kunkin tarpeisiisi.

Rotujärjestö ylläpitää virallista pentulistaa verkkosivuillaan osoitteessa Pentuja, astutuksia – SHHJ FJGK. Listalle hyväksytään vain järjestön kriteerit täyttävät yhdistelmät Astutuspalstan ja pentuvälityksen säännöt – SHHJ FJGK. Voit tarkistaa pentueet Suomen Harmaahirvikoirajärjestö -sivuston kautta.

Tutustu lisää!

• Suomen Harmaahirvikoirajärjestö – Finska Jämt- och Gråhundklubben ry