Tiibetinmastiffi

• FCI-ryhmä: 2 – Molossityyppiset koirat
• Rodun alkuperämaa: Tiibet (Kiina)
• Käyttötarkoitus: Seura-, vahti- ja vartiokoira
• Koko:
  • Urokset: 40+ kg, säkäkorkeus vähintään 66 cm
  • Nartut: 30+ kg, säkäkorkeus vähintään 61 cm
• Keskimääräinen elinikä: 9-11 vuotta

Historia ja käyttötarkoitus

Tiibetinmastiffi on Tiibetistä kotoisin oleva hyvin vanha koirarotu. Vanhimmat maininnat löytyvät kreikkalaisen Ktesiaksen (416-399 eKr.) kuvauksista; näissä todetaan sen olevan puoliksi koira ja puoliksi lintu, joka vartioi korkealla vuoren huipulla.

Tiibetinmastiffi on alkuperäiseltä käyttötarkoitukseltaan Himalajan paimentolaisten työkoira ja Tiibetin luostareiden perinteinen vahti. Kotimaassaan tiibetinmastiffi ei ollut varsinaisesti rotu, vaan se koostui joukosta paikallisia koiria, jotka saattoivat erota ulkonäöltään huomattavasti toisistaan.

Tärkeintä olivat koiran käyttöominaisuudet. Alkuperäisillä kotiseuduilla näistä koirista käytettiin nimitystä do-khyi. Kiinan miehitettyä Tiibetin, do-khyit hävitettiin sieltä lähes kokonaan. 1800-luvun puolivälissä joitakin koiria tuotiin Eurooppaan.

1928 rva Irma Bailey aloitti tiibetinmastiffi kasvattamisen Englannissa. 1983 syntyivät pohjoismaiden ensimmäiset pennut Ruotsissa ja Suomessa vuonna 1984.

Luonteenpiirteet

Vanhoissa kirjoituksissa kerrotaan tiibetinmastiffien pelottomasta luonteesta, itsepäisyydestä ja suoranaisesta aggressiivisuudesta. Koirat jätettiin välillä vartioimaan kyliä itsenäisesti ja ne pitivät kylän turvassa kaksi- ja nelijalkaisilta tunkeutujilta. Tänä päivänä tiibetinmastiffi on edelleen vartiokoira, jonka jykevä haukku pitää tunkeutujat loitolla. Etenkin pimeän aikaan vahtivietti kasvaa. Suomessa tiibetinmastiffeja on seurakoirina, vartio- ja vahtikoirina, tiibetinmastiffeja käytetäänkin alue- ja eläinvahteina.

Tiibetinmastiffi on itsenäinen ja suojeleva, ja sen olemus on kunnioitusta herättävä. Oman reviirin ulkopuolella sen tulee olla mieluiten välinpitämätön vieraita ihmisiä kohtaan, mutta se voi myös olla varauksellinen, ei missään nimessä aggressiivinen. Tiibetinmastiffi kiintyy vahvasti omaan perheeseensä ja on heille uskollinen. Rotu on säilyttänyt omaperäisyytensä, mikä on kaikille tiibettiläisille roduille ominaista. Sen kanssa voi elää yhdessä, mutta sitä ei voi hallita. Tiibetinmastiffi sitoutuu vahvasti omaan reviiriinsä, mutta ei tunne ihmisten määrittelemiä tontin rajoja, vaan laajentaa mielellään reviiriään. Tästä syystä tiibetinmastiffit tarvitsevat aina vahvat, ja tarpeeksi korkeat aidat ympärilleen.

Terveystilanne

Tiibetinmastiffin terveystilannetta voidaan pitää kokonaisuutena suhteellisen hyvänä, mutta rodussa esiintyy useita seurattavia perinnöllisiä sairauksia ja terveysriskejä. Merkittävimpiä terveyshaasteita ovat lonkka- ja kyynärniveldysplasia, erilaiset silmäsairaudet kuten entropium, makroblepharon ja PRA, sekä polvien ristisidevammat. Lisäksi rodussa seurataan muun muassa kilpirauhasen vajaatoimintaa, epilepsiaa, autoimmuunisairauksia sekä vakavia maha-suolikanavan sairauksia, kuten mahalaukun kiertymää.

Terveysongelmien riskiä voivat lisätä myös rakenteelliset ominaisuudet, kuten suuri koko, löysä nahka ja löysät silmäluomet, minkä vuoksi jalostuksessa pyritään suosimaan terveitä, pitkäikäisiä ja rakenteeltaan tasapainoisia koiria sekä välttämään ulkomuodon liioittelua.

Viralliset terveystutkimukset

Tiibetinmastiffi kuuluu Suomessa Kennelliiton Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma PEVISAan. Pentujen rekisteröinnin edellytyksenä on, että molemmilla vanhemmilla on astutushetkellä viralliset lonkka- ja kyynärnivellausunnot sekä voimassa oleva silmätarkastuslausunto. Jalostuskäyttöä on rajoitettu erityisesti lonkka- ja kyynärniveldysplasian sekä perinnöllisten silmäsairauksien osalta, ja PRA:ta sairastavan koiran jälkeläisiä ei rekisteröidä. Lisäksi vakavia silmäluomimuutoksia sairastavien koirien käyttö jalostuksessa on estetty tai sitä on rajoitettu.

Yksittäisen koiranomistajan kannattaa kuvauttaa koira yli 24kk:n ikäisenä lonkkien, kyynärien sekä selän osalta. Silmä- sekä polvitarkastus kannattaa myös suorittaa, kun koira on yli 2 vuoden ikäinen.

Rotujärjestöllä on käytännössä jatkuvasti auki terveyskysely, jossa yksittäinen koiranomistaja voi ilmoittaa oman koiransa terveystilanteesta. Linkki kyselyyn löytyy tästä.

Rodun terveyden myönteiset kehityssuunnat 

Tiibetinmastiffin terveydessä on havaittavissa useita myönteisiä kehityssuuntia. Rodun lisääntymisominaisuudet ovat säilyneet hyvinä, ja luonnollinen astuminen, synnytys sekä emän hoivakäyttäytyminen ovat edelleen pääosin ongelmattomia. Silmäterveyden osalta terveiden koirien osuus on pysynyt korkeana, ja myös polvien ristisideongelmien esiintyminen on saatu pidettyä hallinnassa.

Jalostuksessa on viime vuosina painotettu entistä enemmän terveitä ja pitkäikäisiä koiria sekä rakenteellisesti tasapainoisia yksilöitä, mikä tukee rodun terveyden säilymistä ja kehittämistä pitkällä aikavälillä.

Liikunta ja koulutettavuus 

Tiibetinmastiffi vaatii aina asianmukaisen tapakasvatuksen, koulutuksen ja käsittelyyn totuttamisen. Motivointi ja erityisesti motivaation säilyttäminen toistoissa on haastavaa.

Nuorilla koirilla on jonkin verran miellyttämisenhalua, mutta vanhemmiten sekin vähä usein katoaa. Tiibetinmastiffi on uskollinen ja omistautuva, mutta ei osoita sitä liehakoimalla. Esimerkiksi omistajan tullessa kotiin, ei koira välttämättä säntää tervehtimään innostuneesti, vaan heilauttaa hieman häntää vahtipaikallaan.

Tiibetinmastiffin kanssa voi harrastaa eri lajeja, mutta useimpiin kokeisiin ja kilpailuihin niistä ei ole kuin ehkä huumorimielessä. Lajit, joissa koiralta vaaditaan motivaatiota työskentelyyn ja miellyttämisenhalua, voivat olla haasteellisia, tosin löytyypä Suomesta tätä kirjoitettaessa yksi rallytoko -tuloskin. Sen sijaan ”itsenäisemmät” lajit, joissa koiralta ei vaadita mekaanisia suorituksia voivat olla tiibetinmastiffillekin mieleisiä (esim. nosework ja metsästysjäljestys).

Muut ominaisuudet 

Rotu voi olla maailman helpoin tai maailman vaikein. Tähän vaikuttaa koiran perimä, ympäristö mihin koira hankitaan sekä koiran omistaja. Tiibetinmastiffi tarvitsee johdonmukaisen ja reilun kasvatuksen, ihmisen joka ymmärtää alkukantaisen koiran luonnetta sekä ympäristön, jossa toteuttaa vartiointiviettiään turvallisesti.

Pentua tulisi sosiaalistaa, totuttaa käsittelyyn sekä yllättäviin tilanteisiin. Tiibetinmastiffit leimautuvat omaan perheeseensä voimakkaasti, suurin osa rakastaa oman perheen lapsia yli kaiken. On kuitenkin huomioitava, että kun taloon tulee vieraita, ei koira välttämättä hyväksy heitä, olivat vieraat sitten aikuisia tai lapsia.

Turkin hoito

Tiibetinmastiffin karva on karheaa ja tiheää. Rotumääritelmässä mainitaan, ettei peitinkarva saa olla liian pitkää. Aluskarva on tiheää ja melko villavaa kylmänä aikana, kesällä koirilla on selkeästi kevyempi kesäturkki. Keväällä ja alkukesästä, turkinlähdön aikaan, karvaa irtoaa hyvin runsaasti. Tiibetinmastiffi irrottaa pohjavillan tuolloin kokonaan ja osin myös päällyskarvan, muutoin karvaa ei irtoa. Karvanlähdön aikaan koiraa on syytä kammata tai harjata ahkerasti, muutoin harvemminkin riittää.

Turkin tulisi olla helppohoitoinen, säänkestävä, likaa ja kosteutta hylkivä. Urosten karvapeite on runsaampi kuin narttujen. Turkin laatu on ehdottomasti tärkeämpi kuin sen määrä, eikä liioiteltu turkin määrä tai pituus ole toivottavaa.

Rotuyhdistys tukena

Rotuyhdistys Suomen Tiibetinmastiffit tukee rodusta kiinnostuneita koiran hankinnassa tarjoamalla tietoa rodun ominaisuuksista, terveydestä, luonteesta ja hoidosta sekä ylläpitämällä pennun hankintaan liittyviä ohjeita. Rotujärjestö ylläpitää myös pentulistaa, jolla julkaistaan ainoastaan yhdistyksen asettamat jalostus- ja terveysvaatimukset täyttävät pentueet. Tavoitteena on ohjata tulevia omistajia vastuullisiin hankintapäätöksiin sekä edistää terveiden ja rodunomaisten tiibetinmastiffien kasvatusta Suomessa.

Tutustu lisää!

• Suomen Tiibetinmastiffit ry
• Harkitsetko Tiibetinmastiffia? – Katso kasvattajat tästä ja pentueet löydät täältä.