- FCI-ryhmä: 5 – Rekikoira
- Rodun alkuperämaa: Yhdysvallat
- Käyttötarkoitus: Rekikoira
- Koko:
- Urokset: 20,5-28 kg, säkäkorkeus 53,5-60 cm
- Nartut: 15,5-23 kg, säkäkorkeus 50,5-56 cm
- Keskimääräinen elinikä: 10,5 vuotta
Historia ja käyttötarkoitus
Siperianhusky on keskikokoinen, nopeasti ja keveästi liikehtivä käyttökoira, joka työskentelee alkuperäisessä tehtävässään valjaissa erittäin kyvykkäästi, vetäen kevyttä kuormaa kohtalaisella nopeudella pitkiä matkoja.
Siperianhusky on kotoisin Koillis-Siperiasta, missä sitä on käytetty rekikoirana. Alkuperäiskansat käyttivät siperianhuskyjen esivanhempia vetojuhtina liikkuessaan metsästysreissuilla. Kaikki rotuun rekisteröidyt siperianhuskyt polveutuivat Siperian alkuperäiskansojen (tsuktsit, kamtsadaalit, korjakit, jukagirit, he kulkivat pitkin poikin ja vaihtoivat koiria myös keskenään) rekikoirista, joita oli tuotettu Alaskaan vuosina 1909-1930.
Luonteenpiirteet
Siperianhusky on ystävällinen ja lempeä, mutta myös valpas ja seurallinen. Rodulla ei ole vahtikoiran omistushalua, se ei ole liian epäluuloinen vieraita kohtaan eikä tappelunhaluinen. Täysikasvuinen koira voi olla jossain määrin pidättyväinen ja omanarvontuntoinen. Sen älykkyys, käsiteltävyys ja innokkuus tekevät siitä miellyttävän seuralaisen ja työskentelyhaluisen käyttökoiran. Aktiivisena ja energisenä rotuna siperianhusky tarvitsee paljon liikuntaa ja tekemistä.
Siperianhusky on hyvin sosiaalinen ja laumaviettinen rotu, joka tarvitsee ainakin yhden lajitoverin. Yksinäinen siperianhusky on harvoin onnellinen.
Terveystilanne
Siperianhusky on suhteellisen terve rotu, eikä sillä yleensä esiinny koiran hyvinvointia vakavasti haittaavia perinnöllisiä sairauksia. Elinvoimansa ja liikunnallisuutensa ansiosta siperianhuskyt ovat pitkäikäisiä koiria. Rodun terveyttä edistää jalostuskoirien aktiivinen rekikoirakäyttö ja käyttötestaus sekä rotumääritelmän sallima vaihtelun laajuus. Silmäsairauksista siperianhuskyllä tavataan yleisimmin kaihia ja glaukoomaa eli silmänpainetautia, joskus esille tulee myös muita silmäsairauksia, kuten PHTVL ja PHPV, PRA ja CCD.
Muita terveydellisiä ongelmia voivat aiheuttaa esimerkiksi epilepsia, eosinofiilinen bronkopneumonia (eosifiilinen keuhkojen ja keuhkoputken sairaus), selän spondyloosi, allergiat ja syövät. Lonkkadysplasiaa on harvalla, noin 90 % tutkituista koirista on tervelonkkaisia. Koiran turkin tai silmien väreillä ei ole mitään tekemistä terveyden kanssa.
Viralliset terveystutkimukset
Suomalaisen siperianhuskyseuran jalostussuosituksissa suositellaan jalostuskoiralle silmätarkastusta (myös gonioskopiaa).
Siperianhuskyn jälkeläisten rekisteröinnin ehtona tulee olemaan 1.1.2027 lähtien Kennelliiton Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma PEVISAn säännös, jonka mukaan pentueen vanhemmille tulee tehdä silmätarkastus ennen niiden kolmatta pentuetta.
Rodun terveyden myönteiset kehityssuunnat
Siperianhuskyrodulla on kohtuullisen laaja jalostuspohja, jalostukseen käytetään monipuolisesti eri uroksia. Rodun keskimääräinen sukusiitosaste on laskenut alle 2 prosenttiin. Rodulla on useampia geenitestejä.
Liikunta ja koulutettavuus
Siperianhusky sopii aktiiviselle liikkujalle tai valjakkoharrastajalle. Rotu tarvitsee aktiivista liikkumista ennemmin kuin aivotyötä. Saatuaan tarpeeksi liikuntaa koira on rauhallisempi kotioloissa. Parhaita liikuntamuotoja on valjakkourheilu, mutta juoksu kickbiken, pyörän tai hiihtäjän kanssa tyydyttävät myös liikunnan tarpeen. On muistettava, että rotu on luotu rekikoiraksi. Se on alkukantainen työkoira. Yhden tai kahden koiran kanssa voi harrastaa vaikkapa potkurin vetoa, tai koirat voivat vetää hiihtäjää. Isommalla porukalla pääsee jo kokoamaan valjakkoa reen eteen.
Kerros- tai rivitalossa asuvien kannattaa huomioida myös se, että siperianhuskyt voivat käyttää ääntään paljonkin. Etenkin turhautunut tai ahdistunut koira voi mekkaloida häiritsevän paljon. Jos harkitset rotua itsellesi, tutustu hyvin rodun eri sukulinjoihin löytääksesi itsellesi sopivimman koiran. Älä sorru hankkimaan siperianhuskya silmien tai turkin värin perusteella, sillä tällöin teet tälle rekikoiralle karhunpalveluksen.
Muut ominaisuudet
Siperianhusky on voimakkaasti laumasosiaalinen rotu, joka tarvitsee ainakin toisen koiran talouteen. Laumasosiaalisuus ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen yksilö tulisi automaattisesti toimeen vieraiden tai lauman ulkopuolisten koirien kanssa. Tämän vuoksi huolellinen sosialistaminen erilaisiin koiriin ja ympäristöihin jo pentuiässä on tärkeää.
Rodussa esiintyy yksilöllisiä eroja, mutta siperianhuskyillä saattaa olla voimakas saalisvietti. Tämän vuoksi niitä ei voida pitää täysin luotettavina vapaana liikuttaessa ja saalisvietti voi ilmetä kiinnostuksena tai voimakkaana reaktiona pienempiä koiria tai muita eläimiä kohtaan.
Siperianhusky on itsenäinen ja alkukantaisia käyttäytymispiirteitä säilyttänyt rotu, eikä sillä yleensä ole paimenkoiraroduille tyypillistä voimakasta miellyttämisenhalua tai jatkuvaa yhteistyömotivaatiota. Tämän vuoksi luotettava irtipito ei ole useimmille rodun edustajille realistinen tavoite vaikka koulutuksella ja hyvällä hallinnalla voidaan vaikuttaa koiran käyttäytymiseen merkittävästi.
Turkin hoito
Perushoidoltaan siperianhusky on helpohko. Ulkona asuvien koirien turkit hylkivät likaa ja yleensä puhdistuvat lähes itsestään. Karvanvaihtoaikoina arktisen koiran karvanlähtö on todella runsasta. Karvanvaihtoja on yleensä yhdestä kahteen vuodessa. Sisällä asuvat koirat eivät kehitä yhtä runsasta pohjavillaa kuin ulkokoirat, mutta myös ne vaihtavat säännöllisesti turkkinsa, jolloin pohjavilla leviää joka paikkaan, niin aamupuuroon kuin vaatteisiinkin.
Rotuyhdistys tukena
Suomalaisella Siperianhuskyseuralla on pentuvälitys, lisäksi rotujärjestön sivulta löytyy paljon materiaalia joihin kannatta tutustua.
Tutustu lisää!
- Suomalainen Siperianhuskyseura ry
- Harkitsetko Siperianhuskya? – Katso kasvattajat tästä ja pentueet täältä.
