- FCI-ryhmä: 8 – Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat
- Rodun alkuperämaa: Englanti
- Käyttötarkoitus: Karja-, vahti- ja seurakoira
- Koko:
- Urokset: 27-36 kg, säkäkorkeus 58-61,5 cm
- Nartut: 27-34 kg, säkäkorkeus 56,5-59 cm
- Keskimääräinen elinikä: 9 vuotta
Historia ja käyttötarkoitus
Sileäkarvainen noutaja, tuttavallisemmin flatti, on kehitetty 1800-luvulla Englannissa metsästyskoiraksi. Sen alkuperäinen tehtävä on ollut ammutun riistan noutaminen sekä maalta että vedestä.
Rodun vahvuuksia ovat erinomainen noutotaipumus, hyvä uintikyky sekä vahva halu tehdä yhteistyötä ihmisen kanssa. Nykyisin sileäkarvainen noutaja toimii metsästyksen lisäksi monipuolisena harrastus- ja perhekoirana. Se on aktiivinen ja iloinen kumppani, joka sopii erityisesti toiminnalliseen arkeen.
Luonteenpiirteet
Sileäkarvainen noutaja on iloinen, energinen ja ystävällinen koira, joka haluaa osallistua mielellään päivittäiseen touhuamiseen. Se on sosiaalinen, leikkisä ja säilyttää usein nuorekkaan olemuksensa myös aikuisena. Rotu on hyvin koulutettavissa ja työskentelee innokkaasti, suhtautuen avoimesti sekä ihmisiin että uusiin tilanteisiin.
Vilkas ja energinen luonne edellyttää säännöllistä liikuntaa ja henkistä aktivointia, kuten koulutusta. Koira voi olla herkkä yksinololle, joten yksinoloa tulee harjoitella suunnitelmallisesti. Rodun aktiivisuus vaatii johdonmukaista koulutusta sekä riittäviä keinoja purkaa energiaa. Voimakas noutohalu näkyy tavaroiden kanniskeluna, ja uiminen sekä metsässä liikkuminen ovat sille luontaisia.
Terveystilanne
Tutkimuksilla todettavissa terveysongelmissa sileäkarvaisen noutajan tilanne on Suomessa kohtuullisen hyvä. Rodun vakavin terveysongelma on syöpä. Syöpään sairastuminen havaitaan usein vasta koiran myöhemmällä iällä ja tästä syystä sairautta on vaikea karsia tai hallita. Rodun keski-ikä on noin 9 vuotta.
Kookkaana koirana sileäkarvainen noutaja voi kärsiä luuston ja nivelistön kehityshäiriöistä. Rotujärjestö suositteleekin näiden kuvaamista ja tulosten tallentamista, jotta tilannetta voidaan pitää hyvin silmällä. Vakavia perinnöllisiä silmäsairauksia rodussa esiintyy vähän. Kuten muissakin koiraroduissa, myös sileäkarvaisilla noutajilla esiintyy erilaisia sairauksia kuten allergioita, sydänsairauksia, epilepsiatapauksia ja kilpirauhasen toiminnan häiriöitä.
Viralliset terveystutkimukset
Rodulle suositellaan lonkka- ja kyynärniveltutkimuksia sekä silmätarkastuksia. Jälkeläisten rekisteröinnin ehtona Kennelliiton Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma PEVISAssa on, että pentueen vanhemmilla on ennen astutusta voimassa oleva lonkkakuvauslausunto ja silmätarkastuslausunto, joka on enintään 24 kuukautta vanha.
Tietyt perinnölliset silmäsairaudet, kuten PRA, GRD, TRD ja perinnöllinen kaihi, estävät jälkeläisten rekisteröinnin. Tällä hetkellä rotujärjestö kerää myös tietoa sileäkarvaisten noutajien spondyloosista ja tukee virallisten selkäkuvien ottamista. Tämän sairauden esiintymistä rodussa seurataan tiiviisti.
PEVISA-ohjelma
Rotu kuuluu perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan PEVISAan.
Pentujen vanhemmista tulee olla ennen astutusta annettu lonkkakuvauslausunto ja silmätarkastuslausunto. Silmätarkastuslausunto ei astutushetkellä saa olla 24 kk vanhempi. PRA:ta, gRD:ta, tRD:ta tai perinnöllistä kataraktaa sairastavan koiran jälkeläisiä ei rekisteröidä; poikkeuksena linssin etuosan saumalinjan katarakta ja muu vähämerkityksellinen kaihi.
Rodun terveyden myönteiset kehityssuunnat
Rodun terveyden edistämiseksi tehdään aktiivista ja pitkäjänteistä työtä. Jalostuksessa hyödynnetään kertyvää terveys- ja tutkimustietoa, ja perinnöllisten sairauksien vähentäminen sekä geneettisen monimuotoisuuden turvaaminen ovat keskeisiä tavoitteita.
Vapaaehtoinen tutkimustiedon runsas tallentaminen mahdollistaa sen, että rodun terveystietoja voidaan tutkia ja tilastoida ja näin pitää silmällä mahdollisia uusia uhkia. Suomessa tilanne on näiltä osin hyvä, mutta muualta maailmasta on vaikeampi saada kattavaa terveystietoa globaalisti geneettisesti kapeasta rodusta. On erittäin tärkeää suosia eri yhdistelmiä jalostustyössä ja välttää käyttämästä samoja koiria tiheästi jalostukseen. Suomessa tämä toteutuu hyvin, mutta rekisteröintimäärät ovat täällä melko pieniä.
Liikunta ja koulutettavuus
Sileäkarvainen noutaja tarvitsee säännöllistä päivittäistä liikuntaa sekä henkistä aktivointia, ja se soveltuu parhaiten aktiiviselle omistajalle. Rotu on hyvin koulutettavissa ja tekee mielellään yhteistyötä ihmisen kanssa. Se on monipuolinen harrastuskoira, joka soveltuu laajasti erilaisiin harrastuksiin. Nykyisinkin sen vahvimmat ominaisuudet tulevat esiin rodun lajinomaisissa harrastuksissa, kuten metsästyksessä ja jäljestyksessä, mutta se soveltuu erinomaisesti esimerkiksi vesipelastukseen, agilityyn, tottelevaisuuskoulutukseen, rally-tokoon, noseworkiin, koiratanssiin ja moneen muuhun lajiin. Sileäkarvaisia noutajia on myös virkatehtävissä, kuten Tullissa ja hypokoirina, joten rodusta on moneen.
Muut ominaisuudet
Sileäkarvainen noutaja soveltuu perhekoiraksi, myös lapsiperheisiin, edellyttäen että sen liikunnan ja aktivoinnin tarve täyttyy. Rotu on luonteeltaan sosiaalinen ja ystävällinen, ja se kiintyy yleensä vahvasti perheeseensä. Sileäkarvainen noutaja on vilkas ja haluaa osallistua mielellään kaikkiin normaaleihin askareisiin, joten tarhakoiraksi siitä ei ole.
Rotu ei ole täysin vaivaton ensimmäinen koira, vaan se edellyttää omistajalta sitoutumista ja johdonmukaisuutta. Peruskoulutetun koiran kanssa pärjää kuitenkin hyvin. Sileäkarvainen noutaja hyötyy varhaisesta ja huolellisesta sosiaalistamisesta, jossa se totutetaan erilaisiin ihmisiin, ympäristöihin ja tilanteisiin. Tavoitteena on tukea tasapainoisen ja toimintakykyisen aikuisen koiran kehittymistä.
Turkin hoito
Rodun turkki on keskipitkä, tiivis ja sileä, ja sen hoito on melko vaivatonta. Harjaus muutaman kerran viikossa riittää yleensä pitämään turkin hyvässä kunnossa. Karvanlähtöä esiintyy ympäri vuoden, mutta se lisääntyy erityisesti keväällä ja syksyllä. Säännöllinen turkinhoito tukee ihon hyvinvointia.
Sileäkarvainen noutaja esitetään näyttelyssä mahdollisimman luonnollisessa turkissa. Turkki ei vaadi varsinaista trimmausta, mutta sitä pitää siistiä ja nk. kuolleet karvat poistaa säännöllisesti. Korvien takaosaan ja tassujen pohjaan tuleva pehmeä karva voi takkuuntua pahasti, joten ne pitää huoltaa säännöllisesti. Muuten turkkia siistitään kevyesti erityisesti korvien, tassujen, hännän ja raajojen hapsujen osalta. Siistimisen tavoitteena on säilyttää rodulle tyypillinen selkeä ääriviiva.
Rotuyhdistys tukena
Rotujärjestö Suomen sileäkarvaiset noutajat tarjoaa tietoa rodusta ja neuvoo rodusta kiinnostuneita koiran hankinnassa. Yhdistyksen verkkosivuilta löytyy tietoa rodun ominaisuuksista, terveydestä ja hoidosta sekä ohjeita pennun hankintaan. Yhdistyksen ylläpitämän pentuvälityksen kautta on mahdollista tutustua suunnitteilla oleviin, astutettuihin ja syntyneisiin pentueisiin. Lisäksi yhdistys ylläpitää kasvattajalistaa, jonka avulla rodusta kiinnostunut voi olla yhteydessä kasvattajiin.
Sileäkarvaiset noutajat on aktiivinen ja yhteisöllinen rotujärjestö, joka edistää vastuullista kasvatusta sekä välittää tietoa jalostuksesta, koulutuksesta ja harrastusmahdollisuuksista. Toivotamme myös uudet flatit ja omistajat lämpimästi tervetulleiksi yhteisöömme ja moniin erilaisiin tapahtumiimme. Niihin voi tulla tutustumaan tai talkoilemaan jo ennen koiran hankintaa ja saamaan tietoa siitä, millaisesta rodusta on kysymys.
Tutustu lisää!
- Suomen sileäkarvaiset noutajat ry
- Harkitsetko Sileäkarvaista noutajaa? – Katso kasvattajat tästä ja pentueet täältä.
