Schipperke

• FCI-ryhmä: 1 – Paimenkoira
• Rodun alkuperämaa: Belgia
• Käyttötarkoitus: Vahti- ja seurakoira
• Koko:
  • Urokset ja nartut: 3-9 kg, korkeutta ei ole määritelty
• Keskimääräinen elinikä: 12-14 vuotta

Historia ja käyttötarkoitus

Schipperke, joka tunnetaanm myös nimellä laivakoira, on 1400-luvulta peräisin oleva vanha belgialainen rotu. Rodun ensimmäinen näyttely järjestettiin vuonna 1640 Brysselissä, ja ensimmäinen schipperke rekisteröitiin Belgiassa vuonna 1882. Suomeen ensimmäinen schipperke saapui 1960-luvulla.

”Schipperke” on flaamin kieltä ja sen on väitetty tarkoittavan sekä ”pientä paimenta” että ”pikku kipparia”.

Schipperken alkuperäinen käyttötarkoitus on ollut toimia rotta- ja vahtikoirana belgialaisilla jokiproomuilla. Viettiä pieneläinten pyytämiseen löytyy monilta rodun yksilöiltä edelleen, ja schipperke on yhä myös erinomainen hälyttävä vahtikoira. Tämän lisäksi se on osoittautunut myös hyvin monipuoliseksi harrastuskaveriksi, joka menestyy ketteryytensä ja nokkeluutensa ansiosta hyvin esimerkiksi agilityssä ja rallytokossa. Käyttötarkoitus edellyttää kestävää rakennetta, hyvää ja sujuvaa liikkuvuutta sekä valppautta.

Nykyään schipperke on pitkälti seura- ja harrastuskoira, mihin se luonteeltaan ja aktiivisuutensa takia soveltuu hyvin. Jalostuksen keinoin on tärkeää pitää yllä rodun valpasta ja aktiivista luonnetta sekä ulkomuodoltaan kansainvälinen kennelunioni FCI:n rotumääritelmän mukaisia koiria.

Schipperke lasketaan FCI:n rotuluokittelussa paimenkoiraryhmään (FCI1), ja on mahdollista, että sen esivanhemmissa on myös paimenkoirien sukua, mutta nykyschipperkeistä vain aniharvalla on todettu todellista paimennustaipumusta.

Luonteenpiirteet

Tyypillinen schipperke on eloisa ja touhukas ikiliikkuja, joka kiintyy lujasti omistajiinsa. Schipperke on erinomainen pieni vahtikoira, etevä varoittaja, elinvoimaa pursuava, pidättyväinen vieraita kohtaan. Toimelias, ketterä, väsymätön, jatkuvasti kiinnostunut ympäristöstään. Vahtiessaan herkästi näykkivä, erittäin lempeä lapsia kohtaan; aina utelias tietämään, mitä on suljetun oven tai paikaltaan siirretyn esineen takana. Reagoi herkästi äänellä ja pörhistämällä harjansa ja selkäkarvansa. Schipperke on utelias koira, joka voi pyydystää rottia, myyriä ja muita jyrsijöitä.

Vahtikoirahistoriasta johtuen rodussa on jonkin verran haukkuherkkyyttä ja rotumääritelmänkin mukaan schipperke voi olla vieraita kohtaan epäluuloinen ja varautunut tai välinpitämätön, mutta sen ei kuitenkaan kuulu olla arka eikä aggressiivinen.

Schipperke on älykäs, nokkela ja nopea oppimaan uutta, mutta rodulle tyypillisen itsenäisyyden ja määrätietoisuuden vuoksi esimerkiksi tavoitteellinen tokossa kilpaileminen voi vaatia ohjaajalta hiukan luovuutta koiran motivoinnin suhteen.

Salme Mujunen:
”Schipperke on eloisa, pirteä ja osallistuva pieni koira. Se on aina valmis toimintaan kuin reipas pikku partiolainen, eikä se tunnu lainkaan olevan tietoinen varsin vähäisestä varrestaan. Omasta mielestään schipperke painaa todennäköisesti jotain sadan ja tuhannen kilon väliltä.”

Terveystilanne

Schipperke on ulkomuodoltaan liioittelematon koira, eikä sillä ole terveydelle haitallisia ulkoisia piirteitä. Rotu on keskimäärin pitkäikäinen.

Rodun yleinen terveydentila on hyvä tarkastellessa tutkittuja koiria vuosien 2006-2025 tietojen valossa.

Schipperkeillä esiintyy maailmanlaajuisesti epilepsiaa, mutta sairauden yleisyydestä rodussa ei ole olemassa tarkkaa tilastotietoa.

MPSIIIb (mukopolysakkariadioosi tai Sanfilippon syndrooma) on perinnöllinen sairaus, joka luokitellaan lysosomaaliseksi kertymäsairaudeksi. Lysosomit ovat solunsisäisiä rakkuloita, joiden sisällä hajotetaan solulle tarpeettomia molekyylejä entsyymien avulla. Tietyn entsyymin puuttuessa hajoamista ei tapahdu, solu ei toimi normaalilla tavalla ja koira sairastuu. Entsyymi voi puuttua esim. mutaation vuoksi. Oireilu alkaa useimmiten 2-4 vuotiaana, oireina vapina, tasapaino- ja kävelyvaikeudet. Sairaus on etenevä eikä siihen ole hoitoa. Sairaus on aina eutanasiaan johtava. Koiran MPSIIIb status (terve/kantaja/sairas) voidaan todeta geenitestauksella, kahta kantajaa ei tule yhdistää jalostuksessa.

Legg-Perthes, taudin syy on tuntematon, mutta muutokset johtuvat reisiluun pään verenkierron häiriöstä, joka johtaa luun kuolioitumiseen. Oireet alkavat 4-11 kuukauden iässä takajalan ontumana. Legg-Perthesin tauti on perinnöllinen. Taudin hoito on kirurginen, ja ennuste on yleensä hyvä. Legg-Perthesin esiintyvyydestä schipperkeillä ei ole tarkkaa tietoa. Suomessa tiedetään vuosien varrella olleen muutamia yksittäistapauksia.

Hampaisto ja purenta ovat suurimmalla osalla schipperkeistä normaaleja (88 %), joitain hammaspuutoksia ja virhepurentoja esiintyy.

Autoimmuunisairaudet, allergiat, sydänsairaudet ym.: joitain tapauksia mm. kilpirauhasen vajaatoimintaa, ruoka-aine allergiaa ja sydämen sivuääntä ja muita yksittäisiä sairauksia on tullut esille. Saatavilla olevien tietojen perusteella kokonaistilanne tämän tyyppisten sairauksien osalta rodussa on kuitenkin hyvä.

Viralliset terveystutkimukset

Schipperke ei kuulu Kennelliiton Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan eli PEVISAan.

Rotuyhdistys kuitenkin suosittelee terveystarkastuksia jalostuskoirille seuraavasti:

• Molemmilla vanhemmilla tulee olla voimassa oleva silmätutkimus.
• Molemmilla vanhemmilla tulee olla astutushetkellä voimassa oleva polvilumpion tutkimustulos.
• Molemmilla vanhemmilla tulee olla astutushetkellä kyynärnivelen tutkimustulos.
• Molemmilla vanhemmilla tulee olla astutushetkellä lonkkanivelen tutkimustulos.
• Välimuotoisen lanneristinikaman kuvaustuloksen LTV1-LTV4 saanut koira tulee yhdistää vain LTV0-tuloksen saaneen koiran kanssa.
• Jalostukseen käytettävällä koiralla tulee olla rotumääritelmän mukainen hampaisto ja purenta.
• Koiraa, jolla on todettu primääri, perinnöllinen epilepsia, ei saa käyttää jalostukseen.
• Mikäli koira on MPSIIIb kantaja, toisen osapuolen tulee olla geenitestillä terveeksi todettu. Kahden kantajan yhdistäminen on kielletty.
• Yhdistettäessä koiria, jossa toinen on töpöhäntäinen ja toisen hännän pituudesta ei ole riittävää tietoa suositellaan aina geenitestin tekemistä T-Box mutaation poissulkemiseksi.

Tarkemmat rotuyhdistyksen jalostussuositukset löytyvät täältä.

Virallisten tutkimustulosten osalta tulisi jatkossa erityisesti kiinnittää huomiota välimuotoisten lanneristinikamatulosten (LTV) sekä nikamien epämuotoisuuden (VA) kehitykseen, sillä huomattavan suurella osalla tutkituista koirista on viimeisinä vuosina todettu selkämuutoksia. Muutoksista huolimatta oireilevia yksilöitä on varsin vähän. On myös huomioitava, että selkämuutoksia on toistaiseksi tutkittu vain melko pienestä osuudesta koiria, vaikka tutkimusmyönteisyys rodun parissa lisääntyykin tasaiseen tahtiin.

Tarkempi kuvaus rodun virallisista terveystutkimustuloksista löytyy jalostuksen tavoiteohjelmasta, katso linkki sivun alareunasta.

Rodun terveyden myönteiset kehityssuunnat 

Schipperken terveyden tutkiminen on monipuolistunut samalla kun ymmärtämys koirien kokonaisvaltaisesta terveydestä on kasvanut. Viime vuosina myös schipperkeiden viralliset terveystarkastukset ovat yleistyneet, ja monet kasvattajat teetättävät jalostukseen käyttämilleen koirille perusteelliset terveystarkastukset. Useat kasvattajat myös aktiivisesti suosittelevat ja kannustavat tutkimuksiin myös niitä kasvattejaan, joita ei käytetä jalostukseen.

Vuosina 2013–2015 tehtyyn terveyskyselyyn vastanneiden osalta terveystilanne näytti varsin hyvältä. Rotuyhdistys toteuttaa uuden terveyskyselyn vuoden 2026 aikana.

Tavoitteena toimeliaita ja aktiivisia schipperkejä:

• Rotuyhdistyksen päämääränä ja tehtävänä on ylläpitää ja säilyttää rotu alkuperäisenä, rotumääritelmän mukaisena, toimeliaana ja aktiivisena rotuna, jotta schipperke pystyy suoriutumaan nykyajan vaatimuksista myös yhteiskuntakelpoisena seura- ja harrastuskoirana.
• Rotuyhdistys kannustaa kasvattajia ja koiranomistajia osallistumaan erilaisiin harrastuksiin, virallisiin terveystarkastuksiin, luonnetesteihin, ulkomuodon ja käyttäytymisen jalostustarkastuksiin sekä näyttelyihin, jotta rodun tilanteesta näiden asioiden osalta saadaan ajantasaista tietoa.

Liikunta ja koulutettavuus 

Schipperke on ihanteellinen harrastuskoira sekä aktiivisen ja ulkoilevan ihmisen seurakoira. Erityisesti nokkeluutta ja ketteryyttä kysyvissä lajeissa schipperke soveltuu hyvin tavoitteelliseenkin harrastamiseen ja kisakoiraksi, mutta toisaalta se on tyytyväinen myös kotikoirana ja perheenjäsenenä saadessaan riittävästi mahdollisuuksia purkaa fyysistä energiaansa ja käyttää hoksottimiaan erilaisten aktiviteettien parissa, mitä ikinä ne sitten ovatkaan. Pelkäksi sohvaperunaksi siitä ei aktiivisuutensa ja vilkkautensa takia ole.

Määrätietoisen luonteensa johdosta schipperken kanssa harrastaessa voidaan ohjaajalta joskus vaatia erityistä luovuutta koiran motivoimiseksi ja tämän luonteenpiirteen vuoksi schipperkelle on myös eduksi johdonmukainen positiivinen tapakoulutus, joka alkaa heti pennun kotiuduttua.

Schipperke on monipuolinen rotu, joka sopii lajiin kuin lajiin, jossa fyysinen koko ei ole harrastamisen este. Tärkeintä on löytää harrastus, joka sopii sekä omistajalle että koiralle. Joillekin parasta on metsässä samoilu, joillekin sopii nosework tai toiset kaipaavat vauhtia agilityn muodossa.

Tyypillisen schipperken luonteesta löytyy aimo annos vilkkautta, itsevarmuutta ja toiminnallisuutta. Nämä samaiset luonteenpiirteet ovat eduksi monissa harrastuslajeissa, mm. agilityssä ja koiratanssissa, joista molemmissa schipperkeitä onkin viime vuosina kiitettävissä määrin kisannut. Kisakäyntejä viime vuosilta löytyy myös ainakin tokosta, rallytokosta ja metsästysjäljestä eli MEJÄ:stä.

Virallisten kisalajien lisäksi schipperkeitä on käytetty mm. terapia-, kaveri- ja etsijäkoirina.

Muut ominaisuudet 

Muiden koirien kanssa tyypillinen schipperke tulee yleensä kohtuullisen hyvin toimeen. Schipperke on sopeutuvainen ja viihtyy niin kaupunkikoirana kuin maatilan rottakoiranakin. Schipperke sopii hyvin myös lapsiperheeseen, kunhan se totutetaan lapsiin mieluiten jo nuorella iällä.

Schipperke sopii hyvin myös ensimmäiseksi koiraksi, kun sen rotutyypilliset luonteenpiirteet ovat omistajalla tiedossa, ja koira sosiaalistetaan pikkupennusta lähtien hyvin, etenkin vieraiden ihmisten kohtaamiseen ja käsittelyyn.

Schipperke kuuluu luonnontöpöhäntäisiin rotuihin ja osa yksilöistä syntyy hännättöminä tai eri pituisilla töpöhännillä. Suurimmalla osalla on kuitenkin pitkä, useimmiten selän päälle kiertyvä häntä. Schipperke kuuluu typistettäviin rotuihin vielä niissä maissa, joissa toimenpidettä ei ole kielletty lailla.

Normaali rakenne, rodunomaiset erityispiirteet ja omaperäinen luonne yhdistettynä pieneen kokoon selittävät rodun suuren suosion, joka ulottuu myös rodun kotimaa Belgian ulkopuolelle. Kettumaisen ilmeen, terävien korvien ja paksun, kauniin mustan turkin ansiosta schipperket kääntävät katseita missä kulkevatkin. Tarkempi kuvaus schipperken ulkomuodosta löytyy rotumääritelmästä tämän sivun alalaidasta.

Turkin hoito

Schipperkellä on kaksinkertainen, tiivis ja runsas karvapeite. Peitinkarva on tuuheaa, tiheää, karheaa ja melko kovaa, kuivaa ja jäykkää. Pohjavilla on pehmeä, lyhyt ja tiheä. Kaulan ympärille muodostuu pystymmistä ja pidemmistä karvoista leveä kauluri, harja ja röyhelö. Reisien takaosassa karva on pitkähköä ja tuuheaa peittäen peräaukon, karvan kärjet kääntyvät sisäänpäin muodostaen rodulle tyypilliset housut. Hännässä karva on yhtä pitkää kuin rungossa, raajoissa ja päässä karva on lyhyttä.

Schipperken turkki on hyvin helppohoitoinen. Karkea, lyhyt ja kiiltävä turkki on vettä- ja likaahylkivä. Karva vaihtuu kerran tai kaksi vuodessa, jolloin karvanlähtö on voimakasta. Pesu ja harjaus auttaa irrottamaan kuolleen irtokarvan ja nopeuttaa karvan vaihtumista. Schipperke pestään yleensä vain tarvittaessa.

Schipperken ainoa sallittu karvan väri Suomessa on kokomusta, mutta myös tan-merkkisiä, tummanruskeita ja kermanvaaleita koiria esiintyy. Kermanvaalea on joissain maissa hyväksytty väri.

Rotuyhdistys tukena

Rotuyhdistys Suomen Schipperkekerho edistää rodun kasvatusta ja pitoa. Yhdistys järjestää jäsenistölleen erilaisia tapahtumia, mm. leirejä ja vuosittaisen oman erikoisnäyttelyn. Yhdistys seuraa jalostus- ja terveystilanteen kehittymistä sekä julkaisee neljä kertaa vuodessa LAIVIS-lehteä. Lehti sisältää uutisia, tiedotteita, tapahtumailmoituksia, eri lajien tuloksia, kuvia ja jäsenistön artikkeleita eri aiheista.

Yhdistyksessä toimii pentuvälitys, jolta saa tietoja myyntiin tulossa olevista pennuista tai jo myynnissä olevista pennuista. Pentuvälitys vastaa myös rodun luonnetta ja terveyttä koskeviin kyselyihin yhteistyössä jalostustoimikunnan kanssa.

Rotuyhdistys myös huomioi harrastavat schipperket palkitsemalla vuoden menestyneimpiä koiria eri lajeissa.

Tutustu lisää!

• Suomen Schipperkekerho ry
• Harkitsetko Schipperkeä? – Katso kasvattajat tästä ja pentueet täältä.