- FCI-ryhmä: 1 – Paimenkoirat
- Rodun alkuperämaa: Alankomaat
- Käyttötarkoitus: Paimenkoira, ensisijaisesti lammas
- Koko:
- Urokset: 15-20 kg, säkäkorkeus 43-50 cm
- Nartut: 10-15 kg, säkäkorkeus 40-47 cm
- Keskimääräinen elinikä: 10–11 vuotta
Historia ja käyttötarkoitus
Schapendoes on hollantilainen pitkäkarvainen paimenkoira, jonka alkuperäinen käyttö on ollut lammaspaimenena. Työ on muovannut rodusta kestävän, älykkään ja ketterän. Paimenkoiralle luonteenomaisesti se toimii mielellään ihmisen kanssa yhteistyössä.
Schapendoesit katosivat lähes kokonaan toisen maailmansodan aikana, jolloin P.M.C. Toepoel alkoi elvyttää rotua käyttämällä jalostukseen kaikkia löytämiään yksilöitä. Hollannin kennelklubi Raad van Beheer tunnusti rodun väliaikaisesti vuonna 1952 ja vuonna 1954 schapendoesien rotuominaisuudet kirjattiin ensimmäistä kertaa ylös. Rotukirjat suljettiin vuonna 1970 ja rotu hyväksyttiin vuonna 1971, josta lähtien vain rekisteröityjä schapendoeseja on käytetty jalostukseen. Virallinen FCI-rotumääritelmä koottiin vuonna 1988 ja viimeisin päivitys on tehty 1999.
Luonteenpiirteet
Schapendoes on iloinen, sosiaalinen ja osallistuva. Se on helposti motivoitavissa ja koulutettavissa sekä vaatii runsaasti mielekästä tekemistä. Schapendoes kiintyy perheeseensä, minkä vuoksi on tärkeää muistaa opettaa sille myös yksinolon taito. Tulijoista schapendoes ilmoittaa monesti haukkumalla mutta se ei saa olla aggressiivinen tai pelokas vieraita kohtaan. Pääosin rodun koetaan olevan helppo. Ääniherkkyyttä voi esiintyä mutta se ei ole toivottavaa.
Terveystilanne
Rodun terveystilanne on pääosin hyvä. Suurimpana uhkana rodulle on verrattain uutena ilmennyt lihassairaus, myopatia. Sairaudelle alttiita koiria yhdistää seerumin kohonneet lihasarvot (CK, ASAT, ALAT). Koirat voivat oireilla voimakkaasti tai olla oireettomia. Oireisiin voi lukeutua lihasjäykkyys tai -heikkous, heikentynyt lämmön- ja rasituksensietokyky sekä ruoansulatuskanavaoireet. Oireilevilla koirilla tila voi johtaa eutanasiaan oireiden voimakkuuden vuoksi. Sairaus periytyy peittyvästi eli resessiivisesti, ja siihen on vastikään kehitetty geenitesti, joka tulee auttamaan jalostuksessa merkittävästi.
Silmäsairauksien osalta ylivoimaisesti suurin osa (82 % vuosina 2014-2023) koirista on todettu silmätutkimuksissa terveiksi. Eniten todetaan distichiasista (ylimääräisiä ripsiä) ja kaihia. Kumpikaan näistä ei yleensä vaikuta merkittävästi elämänlaatuun, ja yksilöt harvoin sokeutuvat kaihin vuoksi. Schapendoeseilla esiintyi ennen gPRA:ta eli yleistynyttä verkkokalvon rappeumaa, mutta sairaus on kuitenkin saatu käytännössä hävitettyä aktiivisella geenitestauksella.
Geenitestauksen laajennuttua on havaittu, että schapendoeseilla esiintyy sekä virtsakiville altistavaa hyperurikosuriaa (HUU) että selkäongelmille altistavaa kondrodystrofiaa (CDDY). Runsaasta esiintyvyydestä huolimatta kondrodystrofian aiheuttamaa välilevysairautta on tavattu vain yksittäisillä koirilla, joten geenilöydökset eivät vaikuta korreloivan kliinisen kuvan kanssa. Hyperurikosurian aiheuttamat virtsakivet eivät myöskään ole tavanomainen ongelma rodussa.
Viralliset terveystutkimukset
Rodulla ei ole Kennelliiton Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma PEVISAa, eli jälkeläisten rekisteröinti ei edellytä vahempien terveystutkimuksia. Lähes kaikki jalostusyksilöt kuitenkin luustokuvataan ja silmätarkastetaan, useimmat ovat myös laajasti geenitestattuja.
Schapendoeseilta suositellaan kuvattavaksi lonkat ja kyynärät sekä monelta tutkitaan myös selkä. Lisäksi suositellaan silmätarkastusta. Jalostusyksilöiltä suositellaan myös tutkittavaksi myopatian geenitesti (+/- lihasarvot verinäytteestä) sekä geenitesti gPRA:lle ja HUU:lle.
Rodun terveyden myönteiset kehityssuunnat
Viimeisin positiivinen kehitys ja läpimurto schapendoesilla on geenitestin saaminen myopatialle. Vuonna 2018 herättiin epämääräisesti oireileviin koiriin, joilla oli kohonneet maksa- ja lihasarvot. Vuosien varrella useita koiria on tutkittu sekä niiden elinaikana että patologisissa tutkimuksissa kuoleman jälkeen. Lisäksi yhdistyksen avulla on kerätty erilaisia näytteitä tutkimustyön tueksi. Kahdeksan vuoden työ palkittiin kesällä 2026, kun geenitesti saatiin vihdoin käyttöön.
Yhdistys pitää julkista listaa omistajien välittämistä geenitestituloksista (gPRA, HUU, CDDY, NCL ja myopatia). Omistajat voivat halutessaan ilmoittaa tulokset vain yhdistyksen sisäisen käyttöön mutta lähes kaikki tulokset ovat julkisia, mikä kertoo rotuyhteisön avoimuudesta. Geenitesteillä on saatu aikaan hyvää menneisyydessä, sillä gPRA eli etenevä verkkokalvon rappeuma on saatu käytännössä hävitettyä kansainvälisestikin.
Yhdistys ylläpitää myös terveystietopankkia, johon omistajat voivat ilmoittaa muita koirilla tavattuja sairauksia.
Liikunta ja koulutettavuus
Schapendoes on aktiivinen koira, josta saa kaverin moneen harrastukseen. Se pärjää hyvin kotikoirana mutta tällöin on huolehdittava fyysisestä ja mentaalisesta aktiviteetista. Koulutettavuus on hyvä ja schapendoeseja löytääkin eri harrastusten parista, esim. tottelevaisuus, rally-toko, agility, paimennus, nosework ja palvelulskoiralajit. Aktiivisuudestaan huolimatta rotu on kuitenkin sopeutuva ja selviää tylsemmistäkin ajanjaksoista laittamatta paikkoja remonttiin. Mieluiten schapendoes on kaikessa menossa mukana perheensä kanssa.
Muut ominaisuudet
Schapendoes sopii ensimmäiseksi koiraksi, kunhan sen tekemisen tarve tyydytetään. Rotu on lapsiystävällinen ja sosiaalinen. Se tulee pääsääntöisesti toimeen myös muiden koirien kanssa erityisesti vapaana ollessaan, joskin vieraat urokset voivat suhtautua toisiinsa varauksella. Hyvin sosiaalistettu schapendoes on pääosin helppo kaveri.
Turkin hoito
Schapendoesin turkki on pitkä ja karkeahko, koiran päälaella on runsas otsatukka. Aikuisen koiran turkki on karkeahko ja helppohoitoinen. Helpoimmalle turkille riittää turkin läpi kampaaminen kuukauden tai parin välein. Kun koiran on teini-ikäinen, käydään läpi ns. takkuikä, jolloin turkinhoitoon joutuu panostamaan jopa useamman kerran viikossa, mutta tämä helpottaa koiran aikuistumisen myötä. Turkinhoitoa on hyvä harjoitella koiran pienestä pitäen. Aikuisen koiran turkki on valmis n. 3–4 ikävuoteen mennessä.
Karkeuden vuoksi schapendoesin turkkia tarvitsee pestä vain harvoin, sillä lika varisee kuivuttuaan suurilta osin itse pois. Kaupunkiolosuhteissa pesu voi olla tarpeen useammin pinttyvän lian vuoksi. Näyttelyssä schapendoesin kuuluu olla takuton, mutta näyttää laittamattomalt, eli näyttelyharrastus ei vaadi suurta turkinhoidollista panostusta.
Rotuyhdistys tukena
Rotuyhdistys Suomen Schapendoesin verkkosivuilla Jalostus & Terveys -otsakkeen alta löytyy mm. lisätietoa yleisimmistä sairauksista, julkiset terveystietolistat ja terveystietopankki.
Yhdistyksen sivuilta löytyy myös kasvattaja- ja pentulista.
Tutustu lisää!
- Suomen Schapendoes ry
- Harkitsetko Schapendoesia? – Katso kasvattajat tästä ja pentueet löydät täältä.
