Pyreneittenpaimenkoira

• FCI-ryhmä: 1 – Paimenkoirat
• Rodun alkuperämaa: Ranska
• Käyttötarkoitus: Lammaskoira, paimenkoira
• Koko:
  • Pitkäkarvaiset, tyypiltään erinomaisille koirille sallitaan ± 2 cm:n poikkeama säkäkorkeudessa
    • Urokset: 10-20 kg, 42-48 cm
    • Nartut: 8-16 kg, 40-46 cm
  • Lyhytkarvaiset, tyypiltään erinomaisille koirille sallitaan ± 2 cm:n poikkeama säkäkorkeudessa
    • Urokset: 10-20 kg, 40-54 cm
    • Nartut: 10-18 kg, 40-52 cm
• Keskimääräinen elinikä: 11 vuotta 10 kuukautta

Historia ja käyttötarkoitus

Pyreneittenpaimenkoira on lähtöisin Ranskan ja Espanjan väliseltä̈ Pyreneiden vuoristoalueelta, missä näitä pienikokoisia koiria on esiintynyt kautta aikain. Sitä ei ole jalostettu muista roduista, vaan se on kehittynyt omaksi roduksi aikojen kuluessa. Pyreneittenpaimenkoiralle tyypillistä on sen alkukantaisuus, sillä se on elänyt vuosisatojen ajan eristyksissä, säilyen näin muuttumattomana. Pyreneittenpaimenkoiran pääasiallinen tehtävä oli lammaslauman koossa pitäminen, kun taas sen yhteistyökumppani pyreneittenkoira vartioi laumaa.

Pyreneittenpaimenkoira on kehittynyt vaikeakulkuisissa, vuoristoisissa, ilmanalaltaan vaihtelevissa olosuhteissa tarkoituksenmukaiseksi ja omanlaisekseen roduksi. Jokaisesta kylästä on löytynyt omannäköisensä muunnos. Vielä tänä päivänäkin rotutyyppejä on erilaisia. Tärkein ominaisuus on ollut ”hyvä, väsymätön ja luotettava työntekijä”.  Pyreneittenpaimenkoirasta on kaksi eri rotumuunnosta: pitkäkarvainen (poil long ja demi long) ja lyhytkarvainen (face rase). 

Rodun alkuperäinen käyttötarkoitus on ollut lampaiden paimentaminen; ennen kaikkea se on ollut paimenen paras ja ehkä ainut työkaveri. Nykyään, ainakin Suomessa, paimennus on enemmän harrastus, kuin syy koiran olemassaoloon. Sen lisäksi rodusta on tullut verraton harrastuskoira moneen muuhunkin lajiin.

Luonteenpiirteet

Pyreneittenpaimenkoira on erittäin vilkas, miellyttämishaluinen ja nopea oppimaan. Se on helppo kouluttaa ahneutensa ja aktiivisuutensa ansiosta, tosin koiran vilkkaus vaatii ohjaajalta paljon kärsivällisyyttä – pyreneittenpaimenkoira kuulee ja näkee ympäristöstään kaiken. Pyreneittenpaimenkoiran tehtävänä on paimennuksen lisäksi ollut kertoa haukkumalla työkaverilleen pyreneittenkoiralle mahdollisista uhkista, joten yllättävissä tilanteissa haukkuminen on rodulle tyypillistä. Rodun hengissä selviytymisen edellytys vuoristossa on vuosisatoja ollut luonteen epäluuloisuus ja varautuneisuus. Se tulee sallia tietyissä rajoissa osaten erottaa se arkuudesta. Pennun sosiaalistaminen on koiran herkkyys ja perimä huomioon ottaen erittäin tärkeää!

Terveystilanne

Pyreneittenpaimenkoirat ovat terveyskyselyiden perusteella pääasiassa terveitä ja pitkäikäisiä. Rotumääritelmän mukaisella, ulkonäöltään liioittelemattomalla paimenkoiralla ei ole sairauksille altistavia anatomisia piirteitä. Se, että rodun häntiä on aiemmin typistetty, on saattanut lisätä häntämutkien määrää rodun kannassa.

Sekä kasvattajat että pentujen omistajat tutkituttavat koiransa laajasti. Rodussa yleisin sairaus on lonkkaniveldysplasia. Rodun populaatiosta noin 70 % on kuvattu lonkkien osalta ja jonkun asteista (arvot C-E) lonkkaniveldysplasiaa esiintyy noin 40 %:lla kuvatuista koirista. Vain alle 10 %:lla kuvatuista koirista on kuitenkin kohtalainen tai vakava lonkkaniveldysplasia (arvot D tai E).

Muut rodussa esiintyvät sairaudet ovat pääosin yksittäistapauksia. Patellaluksaatiota esiintyy noin 4 %:lla populaatiosta. Luustosairauksista olkanivelen osteokondroosia, kyynärniveldysplasiaa, selkämuutoksista LTVtä ja spondyloosia esiintyy myös harvakseltaan. Silmäpeilatuista koirista keskimäärin yli 80 % on silmiltään terveitä. Silmäsairausdiagnoosit ovat pääosin yksittäistapauksia, mutta yleisimpinä löydöksinä ovat puutteellinen kyynelkanavan aukko, distichiasis ja kortikaalinen katarakta. Useimmiten silmäsairauden vakavuus on lievä.

Virallisten terveystutkimusten ulkopuolella olevista sairauksista autoimmuunisairaudet ja epilepsia ovat rodun parissa huomioitavia sairauksia. Autoimmuunisairauksista yleisimpiä ovat kilpirauhasen vajaatoiminta, steroidiresponsiivinen meningiitti eli aivokalvontulehdus ja keratokonjunctivitis sicca eli kuivasilmäisyys. Näitä sairauksia esiintyy rodussa harvakseltaan.

Viralliset terveystutkimukset

Vaikka mikään terveystutkimus ei varsinaisesti ole rodun rekisteröinnin ehtona, Kennelliiton Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma PEVISAssa, rodun piirissä on tyypillistä ja toivottua terveystutkia myös sellaiset koirat laajasti, jotka eivät ole jalostuskäytössä. Tärkein terveystutkimus on lonkkakuvaus, mutta sen lisäksi suositellaan kyynärnivelten, selän ja nykyään usein myös olkanivelten röntgenkuvausta. Lisäksi suositellaan silmäpeilausta ja virallista polvitutkimusta. Näistä kaikki muut paitsi olkanivelkuvaus ovatkin rodun tämänhetkisissä jalostussuosituksissa Jalostuksen tavoiteohjelmassa.

PEVISA-ohjelmassa kiellettyä on kahden töpöhäntäisen koiran yhdistäminen tai kahden merlevärisen koiran yhdistelmät. Kummallekin näistä on olemassa geenitesti, jolla voidaan tarvittaessa varmistaa, ettei niiden osalta mahdollista terveyshaittaa aiheuttavia yhdistelmiä pääse syntymään.

Rodun terveyden myönteiset kehityssuunnat 

Rodussa terveystutkittujen koirien määrä on noussut merkittävästi, ja on kokonaisuutena korkea. Rotu on jopa kattavimmin terveystutkittujen rotujen joukossa. Rodun kasvattajat ovat valveutuneita ja kiinnostuneita pienen populaation pitämisestä elinkykyisenä, ja jalostuksessa käytetään Suomessa monipuolisesti eri uroksia. Pyreneittenpaimenkoirilla on avoimet rotukirjat. Pitkä- ja lyhytkarvaisia pyreneittenpaimenkoiria saa yhdistää keskenään. Pienestä populaatiosta huolimatta rodun perinnöllinen monimuotoisuus on pystytty pitämään yhtä korkeana tai jopa korkeampana kuin suurilukuisemmilla koiraroduilla.

Liikunta ja koulutettavuus 

Pyreneittenpaimenkoira on monipuolinen harrastuskoirarotu, ja se onkin menestynyt lähes lajissa kuin lajissa. Suomessa pyreneittenpaimenkoiria kilpailee agilityssa, tokossa, rallytokossa, paimennuksessa, koiratanssissa ja palveluskoiralajeissa. Lisäksi pyreneittenpaimenkoirat sopivat hyvin myös pelastuskoiratoimintaan ja erilaisiin koiran hajuaistia hyödyntäviin lajeihin esim. noseworkiin.

Pyreneittenpaimenkoira on äärimmäisen älykäs, ketterä, nopea ja helposti motivoitavissa, mutta vaatii myös omistajaltaan koirankoulutustaitoja ja ymmärrystä herkkää, alkukantaista paimenkoiraa kohtaan. Koska rotu on pysynyt hyvin alkuperäisenä työkoirana, koiralla on usein pidättyväisyyttä ja nopeat reaktiot, joka voi olla harrastuskoiran näkökulmasta sekä hyvä että huono asia. Joskus rotu vaatii siis myös mielikuvitusta omistajaltaan! Alkuperäiset työominaisuudet näkyvät paimennusharrastuksessa, jossa on alettu kilpailla viime vuosina aikaisempaa enemmän.

Muut ominaisuudet 

Rotuun kuuluu luonteen epäluuloisuus ja varautuneisuus, joka tulee osata erottaa arkuudesta. Pennun sosiaalistaminen on erittäin tärkeää, mutta tämä tulisi aina tehdä yksilön omissa rajoissa. Osa rodun yksilöistä on mainioita perhekoiria, osa ei sovellu lapsiperheeseen. Pyreneittenpaimenkoirat suhtautuvat yleisesti oman perheen lapsiin hyvin, mutta vieraat lapset voivat olla niiden mielestä uhka.

Pyreneittenpaimenkoira sopii myös ensimmäiseksi koiraksi aktiiviselle omistajalle, joka on valmis pyrkimään näkemään maailmaa koiran silmin ja toimimaan oman yksilönsä ehdoilla.

Turkin hoito

Pitkäkarvaisen pyreneittenpaimenkoiran turkki on pitkää tai puolipitkää. Turkki on kuitenkin aina runsasta, lähes sileää tai hieman laineikasta, tiheämpää ja villavampaa lantiossa ja reisissä. Karvanlaatu on vuohenkarvan ja lampaanvillan välimuoto. Karhean ja villavan karvan sekoitus voi joillakin yksilöillä muodostaa suortuvia tai nyörejä (cadenette) tai toisinaan kattotiilien tavoin lomittuvia laattoja (matelote) takaosan päällä. Nyörejä voi muodostua myös rintaan ja eturaajoihin kyynärpäiden tasolle. Kuonossa karva on lyhyempää ja vähemmän tiheää, kuonon kärjessä ja toisinaan koko kuonossa pinnanmyötäistä ja taaksepäin kasvavaa. Kuonon sivuilla ja poskissa karva on pitempää̈ ja näyttää ”tuulen taaksepäin tuivertamalta.

Pitkäkarvaisen pyreneittenpaimenkoiran turkki on pituuteensa nähden varsin helppohoitoinen. Turkkia ei tarvitse pestä, ellei se likaannu. Harjaamalla estetään nyörien muodostuminen niille alueille, joille omistaja ei niitä halua. Harjaustarve on useimmiten kuukausittaista karvanlähtöajan ulkopuolella, karvanlähtöaikaan viikoittaista.

Lyhytkarvaisen pyreneittenpaimenkoiran turkki on sen lyhyyden ja karvanlaadun vuoksi erittäin helppohoitoinen.

Rotuyhdistys tukena

Suomen Pyreneläiset ry tarjoaa tietoa rodusta verkkosivuillaan, pentuvälityksen ja kasvattajalistauksen avulla.

Tutustu lisää!

• Suomen Pyreneläiset ry
• Harkitsetko Pyreneittenpaimenkoiraa? – Katso kasvattajat tästä ja pentueet täältä.