Portugalinpodengo

• FCI-ryhmä: 5 – Pystykorvat ja alkukantaiset koirat
• Rodun alkuperämaa: Portugali
• Käyttötarkoitus: Karja-, vahti- ja seurakoira
• Koko: uroksilla ja nartuilla on samat rajat kaikissa kolmessa
  • Pieni: säkäkorkeus 20-30 cm, 4-6 kg
  • Keskikokoinen: säkäkorkeus 40-54 cm, 16-20 kg
  • Iso: säkäkorkeus 55-70 cm, 20-30 kg
• Keskimääräinen elinikä: 12-15 vuotta

Historia ja käyttötarkoitus

Portugalinpodengo on Portugalin kansallisrotu ja yksi maailman vanhimmista edelleen alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan säilyneistä metsästyskoiraroduista.

Kotimaassaan podengo on edelleen aktiivinen metsästyskoira, vaikka Suomessa rotu on vielä melko harvinainen. Se tunnetaan iloisesta luonteestaan, vahvasta persoonastaan, monipuolisuudestaan ja läheisestä suhteestaan omiin ihmisiinsä.

Portugalinpodengo on alkukantainen rotu, jonka esi-isien uskotaan saapuneen Iberian niemimaalle foinikialaisten ja roomalaisten mukana. Myöhemmin ne risteytyivät maurien mukanaan tuomien koirien kanssa, ja vuosisatojen aikana syntyi nykyinen portugalinpodengo.

Ensimmäiset kirjalliset maininnat rodusta ovat vuodelta 1190. Portugalinpodengolla on yhteinen alkuperä useiden Välimeren alueen alkukantaisten rotujen, kuten faaraokoiran, ibizanpodencon, etnankoiran ja basenjin kanssa.

Rodun kehitys on perustunut käyttöominaisuuksiin. Eri kokomuunnokset ovat erikoistuneet erilaisiin metsästystehtäviin, ja alkuperäisimpänä pidetään sileäkarvaista keskikokoista podengoa. Pientä podengoa käytettiin myös löytöretkien aikana laivoilla tuhoeläinten torjujana.

Portugalinpodengo on kautta historiansa ollut metsästyskoira. Pieniä podengoja käytettiin erityisesti kanien ja muun pienriistan metsästykseen, keskikokoisia avoimemmassa maastossa kanien metsästykseen, ja isoja myös villisikojen, peurojen ja kauriiden metsästykseen. Podengot käyttävät metsästäessään kaikkia aistejaan ja työskentelevät yksin tai ajueissa.

Portugalissa kaikkia kokomuunnoksia käytetään edelleen metsästykseen. Suomessa metsästyskäyttö on harvinaisempaa, lähinnä marginaalista, mutta rotu toimii myös vahti- ja seurakoirana. Käyttöhistoria näkyy edelleen sen rakenteessa, terveydessä ja luonteessa.

Luonteenpiirteet

Portugalinpodengo on iloinen, valpas, aktiivinen ja ystävällinen koira, joka kiintyy vahvasti omaan perheeseensä.

Rotu on usein valpas hälytyshaukkuja ja voi suhtautua uusiin tilanteisiin aluksi pidättyvästi, kuitenkaan olematta arka. Se tulee yleensä hyvin toimeen lasten ja muiden koirien kanssa, mutta voimakas riistavietti on huomioitava erityisesti pieneläinten kanssa.

Vaikka podengo on aktiivinen ulkona, se osaa rentoutua kotona ja viihtyy mielellään omistajansa lähellä. Viileällä ilmalla podengon lempipaikka on vällyjen sisällä niin, että näkyvissä on vain kirsu.

Terveystilanne

Portugalinpodengo on yleisesti suhteellisen terve ja pitkäikäinen rotu, jonka rakenne on säilynyt luonnollisena ja muuttumattomana läpi vuosisatojen.

Pienillä podengoilla on tavattu yksittäisiä tapauksia muun muassa Legg–Perthesin taudista, epilepsiasta, allergioista ja patellaluksaatiosta. Silmäsairauksista on todettu esimerkiksi distichiasista, kaihia ja PRA:ta, josta pienillä podengoilla esiintyy nykytietämyksen mukaan kahta eri geenimutaatiota. Molempiin virhemuotoihin on olemassa geenitesti, joten suunnitellut vanhemmat voidaan testata ennen pennutusta.

Joillakin pienillä podengoilla on esiintynyt myös CECS-kohtauksia, joita tutkitaan edelleen. Se on koiran kohtauksittainen liikeratojen häiriö, jossa lihakset kramppaavat ja koordinaatio heikkenee.

Portugalinpodengolla on Jalostuksen tavoiteohjelma, jossa määritellään rodun kehittämisen keskeiset tavoitteet. Jalostukseen käytettäville portugalinpodengoille suositellaan virallisia silmä- ja polvitutkimuksia, mutta rodulla ei ole rekisteröinnin ehtona olevia terveystutkimuksia eli rotu ei ole mukana Kennelliiton Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmassa eli PEVISAssa. Keskikokoisia podengoja koskevat samat jalostussuositukset kuin pieniä, koska Jalostuksen tavoiteohjelma on yhteinen. Keskikokoisia on kuitenkin lukumääräisesti niin vähän, ettei niiden terveysstatuksesta ole luotettavia tietoja.

Vaikka lista esiintyneistä sairauksista on pitkähkö, niin rodulla, ei edes sen pienillä kokomuunnoksilla, ei ole yhtään sellaista sairautta, jota voisi ilmestymislaajuutensa perusteella sanoa rodulle tyypilliseksi sairaudeksi.

Podengoille on kehitteillä online-terveystietopankki, jonka avulla pyritään saamaan jatkuvasti päivittyvää tietoa rodun terveystilanteesta.

Hyvinvointi ja hoito

Koska portugalinpodengo on toiminut satoja vuosia käyttökoirana kotimaassaan, on se sitkeä ja vaatimaton rotu.

Podengon hyvinvoinnin kulmakiviä on riittävä liikunta, ja sen pitäisi päästä juoksemaan vapaana usein, ihanteellisessa tapauksessa säännöllisesti. Koirametsät ovat monen podengon omistajan säännöllisiä käyntikohteita, sillä alue on riittävän iso, siellä on metsää ja ennen kaikkea aidat ympärillä.

Huomioitavaa podengon hoidossa on suojata koira kylmällä ilmalla, koska sillä ei ole lämmittävää aluskarvaa. Podengo pitää totuttaa arkipäivän hoitotoimenpiteisiin pennusta lähtien, ettei esimerkiksi kynsien leikkuu muodostu tilanteeksi, josta kumpikaan ei pidä.

Liikunta ja koulutettavuus 

Portugalinpodengot vaativat paljon liikuntaa. Vapaana juokseminen on podengosta erityisen hauskaa, mutta se vaatii aidat ympärille. Tällöinkin on muistettava, että podengo pystyy hyppäämään todella korkealle, eikä aitaa pitkin kiipeäminenkään ole sille vierasta.

Podengo soveltuu energisenä koirana monipuoliseksi harrastuskoiraksi. Suomessa sen kanssa harrastetaan muun muassa agilityä, rally-tokoa, noseworkia, jäljestystä, hoopersia, koiratanssia ja etsintälajeja.

Erityisen hyvin podengot ovat menestyneet vinttikoirien maasto- ja ratajuoksuissa. Ensimmäiset portugalinpodengojen maastojuoksun käyttövalion arvot saavutettiin Suomessa vuonna 2004.

Agility on etenkin pienten podengojen suosima laji, ja suomalaisia podengoja on nähty myös SM-tason kilpailuissa. Yleisin harrastus on kuitenkin edelleen koiranäyttelyt, joissa suomalaiset podengot ovat menestyneet sekä kotimaassa että kansainvälisesti.

Podengon koulutettavuus voi tuntua keskimääräistä haasteellisemmalta, johtuen koiran alkukantaisuudesta sekä miellyttämishalun puutteesta. Kouluttajalta vaaditaan mielikuvitusta hakiessaan keinoja, joilla motivoi juuri omaa koiraansa. Ennen kaikkea vaaditaan myös paljon huumoria ja pitkä pinnaa.

Muut ominaisuudet 

Podengo rotuna on haastava ensikertalaiselle koiranomistajalle. Tästä johtuen osa kasvattajista ei edes myy pentua, jos ei pennun ostoa havittelevalla ole aiempaa kokemusta koirista. Kokemus tarkoittaa tässä tapauksessa ensisijaisesti kykyä ”lukea koiraa”. Enemmistöllä podengoista on voimakas riistavietti, joten omistajalla on oltava aistit valppaana ja hereillä koiraa ulkoilutettaessa. Podengo saattaa reagoida hyvin kiihkeästi ulkona kaikkeen, mikä liikkuu. Alkukantaiselle ja reviiristään tietoiselle koiralle muiden nelijalkaisten ohittaminen vaatii yleensä harjoittelua, ettei se mene rähinöinniksi.

Omiensa kanssa podengot ovat parhaimmillaan. Ne sopivat hyvin lapsiperheisiin ja sopeutuvat yleensä hyvin muuhunkin eläinlaumaan. Pennun sosiaalistamiseen täytyy paneutua huolella, jotta rodun alkukantaisuus ei aiheuta myöhemmällä iällä haasteita.

Portugalinpodengo sopii ihmiselle, joka arvostaa aktiivista, älykästä ja persoonallista koiraa. Se yhdistää alkukantaisen metsästyskoiran ominaisuudet läheiseen ja uskolliseen perhekoiraan.

Turkin hoito

Podengojlla on kaikissa kokomuunnoksissa kaksi eri karvamuunnosta, sileä ja karkeakarvainen. Sileillä turkki on lyhyttä ja tiuhaa, karkeakarvaisilla turkki on pitempää ja karkeaa ja niillä on kuonossa selvä parta. Molemmilta karvamuunnoksilta puuttuu aluskarva, jonka johdosta koira pitää suojata kylmillä, etenkin tuulisilla ilmoilla.

Turkin hoito on helppoa. Harjaus ja pesu tarvittaessa riittävät. Karkeakarvaisilla muunnoksilla tulee huolehtia, ettei turkki pääse takkuuntumaan tai huopuuntumaan, jota esiintyy varsinkin, jos turkin laatu on hieman pehmeä. On suotavaa, että karkeat siistitään näyttelyihin, mutta karkeakaan ei ole trimmattava rotu.

Rotuyhdistys tukena

Rotuyhdistys Suomen Portugalinpodengojen verkkosivuilla on Kasvattajat, Pentuvälityksessä syntyneet pentueet, sekä paljon tietoa rodusta. Facebookissa on yhdistyksellä oma keskustelupalsta. Yhdistys julkaisee kaksi kertaa vuodessa ilmestyvää PoPo-jäsenlehteä, jossa julkaistaan kasvattajien yhteystiedot.

Tutustu lisää!

• Suomen Portugalinpodengot ry