Pohjanpystykorva

• FCI-ryhmä: 5 – Pystykorvat
• Rodun alkuperämaa: Ruotsi
• Käyttötarkoitus: Metsästyskoira
• Koko:
  • Urokset: säkäkorkeus 45 cm +/- 2 cm
  • Nartut: säkäkorkeus 42 cm +/- 2 cm
• Keskimääräinen elinikä: 12–14 vuotta

Historia ja käyttötarkoitus

Pohjanpystykorva on monipuolinen metsästyskoira, jonka alkuperäinen tehtävä on ollut toimia niin sanottuna kaiken riistan koirana. Pohjanpystykorva on puuhun lintua haukkuva koira, joka haukullaan ilmaisee, missä riista kulloinkin on. Useimmat yksilöt kehittyvät työskentelemään eri riistalajeille, opetuksen mukaan. Nykyisin sitä käytetään ennen kaikkea metsäkanalintujen metsästyksessä, mutta se soveltuu myös pienpetojen, vesilintujen, hirven ja karhun metsästykseen. Ruotsissa pohjanpystykorvalla metsästetään myös villisikoja.

Pohjanpystykorva polveutuu luultavasti pienistä laikatyyppisistä pystykorvista, joita Pohjoiskalotin metsästäjäväestöllä oli jo esihistoriallisena aikana. Tämä pieni metsästyspystykorvarotu on ollut olemassa vuosituhansien ajan. Luonnonvalinta on pitänyt sen hengissä, joten vain vahvimmilla on ollut mahdollisuus säilyä hengissä. Karuilla pohjoiskalotin alueilla metsästys oli välttämätöntä, sillä se takasi sekä ravinnon että turkisten saannin. Soopeleiden, näätien ja kärppien kallisarvoiset turkikset olivat ainoa maksuväline vuosisatojen ajan. Kun turkisten hinnat romahtivat toisen maailmansodan jälkeen, katosi myös kiinnostus pohjanpystykorvaan. Rotu katosi ja sitä ei rekisteröity moniin vuosiin, ja siksi Ruotsin kennelliitto poisti sen rekisteristä. Mutta vain vuosikymmen myöhemmin kävi ilmi, että joitakin hyvin rotutyypillisiä yksilöitä oli edelleen olemassa seura- ja vahtikoirina pohjoiskalotin sisäosien pienillä maatiloilla. Muutaman henkilön antaumuksellisen työn tuloksena tämä vanhantyyppinen metsästyspystykorva säilyi. Vuonna 1967 Ruotsin kennelliitto otti rodun uudelleen rekisteriinsä ja laadittiin uusi rotumääritelmä.

Luonteenpiirteet

Pohjanpystykorva on ystävällinen, eloisa, rohkea ja itsevarma koira, joka suhtautuu ympäristöönsä uteliaasti ja työskentelee innokkaasti.

Omistajakyselyjen perusteella valtaosa rodun edustajista on avoimia niin vieraita ihmisiä kuin toisia koiriakin kohtaan. Vahva riistavietti kuuluu rodun luonteeseen, ja se näkyy myös arjessa. Haukkuminen on yleensä vähäistä, mutta tässäkin on yksilöllisiä eroavaisuuksia.

Terveystilanne

Pohjanpystykorvaa pidetään varsin terveenä rotuna. Pohjanpystykorvalla ei ole hyvinvointia heikentäviä liioiteltuja rakenteellisia piirteitä eikä huomattavan paljon yleisiä elinkykyä ja elämisen laatua heikentäviä perinnöllisiä sairauksia. Elinikä on pitkä, noin 12–14 vuotta, eikä vanhuuden vaivoja tunnu myöskään esiintyvän rodulla merkittävästi.

Rodulla esiintyy jonkin verran silmäsairauksia. Pohjanpystykorvilla on tavattu jonkin verran ylimääräisiä tai väärin kasvavia ripsiä (4,3 %) ja kaihia (<2 %), sekä yksittäisiä PPM, PRA, RD – tapauksia (<0,5 %). Yli 90 %:lla koirista on terveet polvet (0/0), ykköspolvisia noin 5 %. Rotuyhdistyksen Jalostus ja Kasvatus-ryhmän (myöhemmin JK-ryhmä) keräämien tietojen perusteella epilepsian esiintyvyys pohjanpystykorvilla vaikuttaa olevan vähäistä, sairastuvuus on n. 1 % luokkaa kannasta.

Epilepsian perinnöllisen alttiuden vuoksi on erittäin tärkeää, että sairaita koiria ei käytetä jalostukseen. Varovaisuusperiaatetta noudattaen, myös lieviä kohtauksia saaneiden koirien jalostuskäyttöä vältetään, jollei kohtaus ole tunnistettavissa reaktiiviseksi epilepsiaksi. Epilepsian esiintyvyyttä rodussa kartoitetaan aktiivisesti rodun JK-ryhmän toimesta.

Viralliset terveystutkimukset

Pohjanpystykorva kuuluu Kennelliiton Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma PEVISAan. Jalostukseen käytettävän koiran tulee olla tarkastettu silmien ja polvien osalta. Silmätarkastus tulee uusia kolmen vuoden välein, polvitarkastus tulee tehdä koiran täytettyä 3 vuotta. Polvitarkastuksissa polvilumpiluksaation ykköstulosta huonompaa koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

Hermoston tai tasapainoa säätelevien elinten aiheuttaman vaurioista aihetuvan koiran koordinaation häiriön eli ataksian ja ja perinnöllisen silmäsairauden PRA:n geenien kartoituksessa rodulla käytetään geenitestiä.

Rodun terveyden myönteiset kehityssuunnat 

Pohjanpystykorva on rotuna monimuotoinen. Monimuotoisuus johtuu rodun nuoruudesta ja ulkonäöllisen jalostuksen vähäisestä merkityksestä. On tärkeää huomata, että ulkoasullinen muuntelu heijastaa perimän monimuotoisuutta. Pohjanpystykorvien kasvatus nykymuodossaan edustaa esimerkkiä moderneista, rotua kokonaisvaltaisesti vaalivista kennelkäytännöistä. Moni-ilmeisyys on myös rodun voimavara, sillä muuntelun ollessa suurta, rodun ominaisuudet vastaavat tehokkaasti jalostusvalintaan. Ulkomuodon monimuotoisuus tulee nähdä voimavarana ja tämän säilymistä tukea, koirien terve rakenne, rotutyyppi ja rodun perinnettä vaaliva koko silti huomioiden. Tärkeää on käyttää jalostukseen mahdollisimman laajalla pohjalla terveitä, luonteeltaan tasapainoisia ja metsästysominaisuuksiltaan keskimääräistä parempia yksilöitä.

Rodun PEVISA on todettu onnistuneeksi. Suurin menestystarina on ollut silmätarkastusten tehoaminen (KAT) ja PHTVL/PHPV asteiden 2–6 esiintymistiheys on alentunut parissa vuosikymmenessä yli 10 %:sta vain muutamaan tapaukseen vuosittain. Epilepsian ja ataksian esiintyvyyttä seurataan jatkuvasti. Epilepsian esiintyvyys näyttää olevan laskussa ja Suomenajokoiran pikkuaivoataksian takia lopetettuja koiria ei ole tiedossa ensimmäisen, 2013 todetun tapauksen jälkeen.

Liikunta ja koulutettavuus 

Pohjanpystykorva viihtyy parhaiten kodissa, jossa sen kanssa metsästetään, liikutaan luonnossa ja annetaan sille paljon liikuntaa. Metsästys on rodun tärkein käyttötarkoitus, joten kasvattajat antavat pennun mieluiten kotiin, jossa se pääsee käyttämään luontaisia ominaisuuksiaan.

Muut ominaisuudet 

Pohjanpystykorva on omistajalleen ja kodilleen uskollinen. Useimmilla omistajilla on koiralleen tai koirilleen myös ulkotarha, jossa koirat mielellään viihtyvät. Yhtä mielellään ne viihtyvät myös sisätiloissa perheen parissa. Pohjanpystykorvat tulevat hyvin toimeen lasten kanssa, sillä ne ovat vahvahermoisia, tasapainoisia, eivätkä ylireagoi lasten koviin otteisiin tai ääniin.

Rodun vähähaukkuisuus tekee siitä kivan kaverin myös taajamaolosuhteissa, kunhan sen liikunta- ja virikkeiden tarve täyttyvät. Pohjanpystykorva tulee hyvin toimeen myös muiden kotieläinten (kissa, hevonen tms.), eikä se myöskään vahdi ruokaansa. Pohjanpystykorva on luonteeltaan miellyttämisenhaluinen. Tuntemattomiin ihmisiin koira voi suhtautua välinpitämättömästi, muttei koskaan aggressiivisesti. Eroahdistus on tuntematon käsite pohjanpystykorvien kohdalla. Yksin olleessaan ne ovat rauhallisia eivätkä tuhoa paikkoja. Omistajat kehuvat pohjanpystykorvaa kotioloissa vähähaukkuiseksi, jos vahtimisen syytä ei ole.

Turkin hoito

Pohjanpystykorvan säänkestävä turkki on helppohoitoinen. Säännöllinen harjaus yleensä riittää, ja lika irtoaa kuivuneesta turkista usein lähes itsestään. Karvanvaihdon aikana on hyvä karstata irtokarva pois, sillä sitä on paljon.

Rotuyhdistys tukena

Rodun harrastajakunta on aktiivista ja sen tavoittaa helposti erilaisista sosiaalisista kanavista.

Rotujärjestö Suomen Pystykorvajärjestön Pohjanpystykorvajaosto ja tukihenkilöt auttavat uusia ja kokeneempiakin harrastajia yhteisessä harrastuksessa. PPK-jaoston tehtäviin kuuluu pohjanpystykorviin kohdistuvan toiminnan järjestely mm. vuosittaiset Pohjanpystykorvien Kesäpäivät, joissa järjestetään PEVISA-tarkastuksia, linnunhaukkukokeen LINT-tuomarikursseja ja koulutetaan LINT-toimitsijoita, tutkitaan riistarasteilla koiran käyttäytymistä eläimen ääniin ja hajuihin ym. Ohjelmassa on myös erilaisia luentoja ja paneelikeskusteluja, joista saadaan ideoita tulevaan toimintaan. Pohjanpystykorvan jalostusneuvonta neuvoo ja auttaa kasvattajia jalostustavoitteiden mukaisten yhdistelmien suunnittelussa.

Tutustu lisää!

• Suomen Pystykorvajärjestö / Finska Spetsklubben ry
• Harkitsetko Pohjanpystykorvaa? – Katso pentueet täältä.