- FCI-ryhmä: 7 – Seisovat lintukoirat
- Rodun alkuperämaa: Saksa
- Käyttötarkoitus: Karja-, vahti- ja seurakoira
- Koko:
- Urokset: 18–25 kg, säkäkorkeus 52–56 cm
- Nartut: 18–25 kg, säkäkorkeus 50–54 cm
- Keskimääräinen elinikä: 11 vuotta
Historia ja käyttötarkoitus
Pienimünsterinseisoja on Saksasta lähtöisin oleva keskikokoinen, pitkäkarvainen, eloisa seisova lintukoira. Rodun taustalla ovat vanhat lintukoirat, jotka etsivät riistaa, osoittivat sen paikan seisomalla ja ajoivat linnun liikkeelle metsästäjän pyynnöstä. Järjestelmällinen rodunjalostus alkoi 1900-luvun alussa, ja rotujärjestö perustettiin Saksassa vuonna 1912. Suomeen ensimmäiset pienimünsterinseisojat tuotiin vuonna 1959.
Rotu on jalostettu monipuoliseksi metsästyskoiraksi pellolle, metsään ja veteen. Sen tehtäviin kuuluvat riistan etsiminen, paikantaminen ja seisominen, käskystä ylösajo, ammutun riistan noutaminen sekä haavoittuneen riistan jäljestäminen. Suomessa sitä käytetään erityisesti riistalintujen metsästykseen. Se soveltuu myös vesilinnustukseen ja muuhun pienriistan metsästykseen.
Luonteenpiirteet
Tyypillinen pienimünsterinseisoja on älykäs, vilkas, tarmokas ja yhteistyöhaluinen. Se on yleensä avoin ja sosiaalinen, kiintyy vahvasti omaan perheeseensä ja haluaa osallistua yhteiseen tekemiseen. Hyvä suhde ohjaajaan ja halu työskennellä yhdessä ovat rodulle tärkeitä ominaisuuksia.
Rodulla on voimakas riistainto ja suuri toiminnan tarve. Ilman riittävää liikuntaa, koulutusta ja mielekästä tekemistä koira voi turhautua, olla levoton tai käyttää energiaansa ei-toivotulla tavalla.
Pienimünsterinseisojan riistainto on poikkeuksellisen vahva, eikä rotu sen vuoksi sovellu pelkästään seurakoiraksi.
Terveystilanne
Pienimünsterinseisojaa pidetään yleisesti melko terveenä ja rakenteeltaan liioittelemattomana käyttökoirana. Sen terveydessä seurataan erityisesti lonkka- ja kyynärnivelten rakennetta. Napatyrä, purentaviat ja hammaspuutokset sekä selkärangan nikamavirheet ovat yleisimpiä virheitä. Lisäksi ilmenee allergiaperäisiä ihottumia ja korvatulehduksia sekä ruoka-aineallergioita. Epilepsiaa esiintyy hyvin vähän.
Viralliset terveystutkimukset
Pienimünsterinseisoja kuuluu Kennelliiton Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan eli PEVISAan lonkkien osalta.
PEVISA-ohjelma
Rotu kuuluu perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan PEVISAan.
Astutushetkellä tulee koirista olla virallinen lonkkakuvauslausunto. Rekisteröinnin raja-arvo on lonkkaniveldysplasian aste B.
Koiran rekisteröityjen jälkeläisten määrä saa olla korkeintaan 21 pentua. Viimeinen, rajan ylittävä pentue rekisteröidään kokonaisuudessaan. Koiralla tulee ennen toista astutusta olla vähintään 3. palkinto KAER-kokeesta. Myös vastaava ulkomainen metsästyskoetulos hyväksytään rotujärjestön lausunnon pohjalta.
Rodun terveyden myönteiset kehityssuunnat
Vaikka rodun virallisiin terveystutkimuksiin kuuluu vain lonkkakuvaus, kuvautetaan koirilta hyvin usein lonkkien lisäksi myös kyynärät suosituksen mukaisesti. Myös selän ja olkanivelten kuvauttaminen on lisääntynyt.
Liikunta ja koulutettavuus
Pienimünsterinseisoja tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa, mutta pelkkä lenkkeily ei yleensä riitä. Se tarvitsee myös nenänkäyttöä, koulutusta ja tehtäviä, joissa se pääsee tekemään yhteistyötä ohjaajansa kanssa.
Rotu oppii nopeasti ja on yleensä hyvin koulutettavissa, kun koulutus on johdonmukaista, kannustavaa ja pitkäjänteistä. Voimakas riistainto, vilkkaus ja itsenäinen työskentely voivat kuitenkin vaatia ohjaajalta kärsivällisyyttä. Luoksetuloon, rauhoittumiseen ja arjen hallintaan kannattaa panostaa pennusta lähtien.
Muut ominaisuudet
Pienimünsterinseisoja sopii aktiiviseen metsästävään perheeseen ja myös ensimmäiseksi metsästyskoiraksi, jos omistaja perehtyy rodun tarpeisiin ja sitoutuu koulutukseen. Se ei sovi kotiin, jossa haetaan vähäliikuntaista tai pelkästään seurana viihtyvää koiraa.
Varhainen sosiaalistaminen erilaisiin ihmisiin, koiriin, ympäristöihin ja arjen tilanteisiin on tärkeää. Myös rauhoittumista ja yksinoloa tulee harjoitella. Voimakkaan riistavietin vuoksi vapaana pitäminen vaatii luotettavan hallinnan ja turvallisen ympäristön.
Turkin hoito
Pienimünsterinseisojan karvapeite on keskipitkää, tiheää ja suoraa tai hieman laineikasta. Turkinhoito on helppoa: harjaus ja tassukarvojen siistiminen tarvittaessa riittää. Korvien, kainaloiden ja hapsutuksen alueet tarkistetaan säännöllisesti mahdollisten takkujen varalta.
Rotuyhdistys tukena
Saksanseisojakerho ry vastaa rodun jalostuksen ohjauksesta ja tarjoaa tietoa terveydestä, käyttöominaisuuksista, jalostusvaatimuksista sekä suunnitelluista ja syntyneistä pentueista. Rodun jalostusneuvoja toimii myös pentuvälittäjänä, ja häneltä voi kysyä neuvoja sopivan kasvattajan tai pentueen etsimiseen.
Suomen Münsterikerho ry tukee rodusta kiinnostuneita ja omistajia järjestämällä koulutuksia, harjoituksia, kokeita ja tapahtumia sekä jakamalla käytännön tietoa rodusta ja sen kanssa harrastamisesta.
