- FCI-ryhmä: 6 – Ajavat ja jäljestävät koirat
- Rodun alkuperämaa: Ranska
- Käyttötarkoitus: Metsästyskoira, ensisijaisesti jänistä ajava koira
- Koko:
- Urokset: säkäkorkeus 52-58 cm
- Nartut: säkökorkeus 50-56 cm
- Keskimääräinen elinikä: 10–12 vuotta
Historia ja käyttötarkoitus
Pieni gascognenajokoira on Lounais-Ranskasta, Gascognen alueelta kotoisin oleva muinainen ajokoirarotu. Sen historia kytkeytyy tiiviisti alueen rikkaaseen metsästyskulttuuriin ja sen suurempaan sisarrotuun, isogascognenajokoiraan. Pieni gasgognenajokoira on jäljestävä ja ajava koirarotu. Sen avulla metsästetään pienriistaa, lähinnä jänistä ja kettua, Ranskassa myös sorkkaeläimiä, kuten villisikaa. Koiralla on kuuluva ajohaukku.
Luonteenpiirteet
Pienellä casgognenajokoiralla on erinomainen vainu, joten ulkoillessa hajut vievät herkästi mennessään. Rotu on laumarotu ja viihtyy koiraseurassa. Aikuistuttuaan rotu on monesti sisällä rauhallinen ja omistajaansa kiintynyt. Aikuistuttuaan rodun yksilöt voivat olla pidättyväisiä vieraita ihmisiä kohtaan
Etenkin nuorena rotu on energinen ja vilkas, joten rotu vaatii omistajalta huumorintajua sekä halua harrastaa koiran kanssa. Harrastus voi olla esimerkiksi pienriistan metsästystä tai jäljestämistä, jotain missä koira pääsee käyttämään nenäänsä. Rotu on oppivainen ja monet yksilöt ovat ahneita, jolloin motivointi onnistuu ruoalla. Rodun kuuluu olla työskennellessään peräänantamaton ja itsenäinen, joten arjessa rotu voi tuntua itsepäiseltä. Yhteyttä koiran kanssa kannattaa vahvistaa yhteisellä tekemisellä.
Terveystilanne
Tällä hetkellä merkittävimmät rodun terveysongelmien aiheuttajat ovat olleet allergiat tai atopia, jotka ovat ilmenneet eri yksilöillä eri voimakkuuksilla. Korvaongelmia on jonkin verran, mutta suurin osa näistä liittyy allergiaan tai atopiaan. Rodulla on riski vatsalaukunkiertymään. Pysyessään terveenä rotu voi olla hyvinkin pitkäikäinen ja elää jopa 15-vuotiaaksi.
Viralliset terveystutkimukset
Jalostukseen käytettävät koirat suositellaan tarkastettavan perinnöllisten silmäsairauksien varalta (silmäpeilaus ja gonioskopia). Jalostuksen käytettäville koirille suositellaan lonkka-, kyynär- ja selkäkuvausta sekä polvilumpiotutkimusta.
Rodulla ei tällä hetkellä ole Kennelliiton asettamia PEVISA-ohjelman mukaisia pakollisia terveystutkimuksia rekisteröinnin ehtona.
Toivottavaa olisi, että myös jalostuksen ulkopuolisia koiria kuvattaisiin tiedon lisäämiseksi rodun ollessa hyvin pienilukuinen Suomessa.
Liikunta ja koulutettavuus
Pieni gascognenajokoira on alun perin käyttörotu. Koira vaatii liikuntaa ja virikkeitä voidakseen hyvin. Etenkin nuorena koira voi tehdä tuhoja, jos toiminnantarpeeseen ei vastata sopivassa määrin. Yksilöstä riippuen myös rauhoittumista voi joutua harjoittelemaan. Sopivan palkkion (herkut, lelu, ihmisen huomio) löydyttyä rotu on hyvin motivoitavissa ja on hyvin oppivainen. Kaikessa harrastamisessa tulee huomioida rodun vahva riistavietti, joka voi estää mm. vapaana pitämisen.
Liikunnan määrässä tulee huomioida mitä koiran kanssa on tarkoitus harrastaa. Arjessa pärjää 1-2 tunnin päivittäisillä lenkeillä, etenkin jos koiralla on mahdollisuus juosta vapaana aidatulla alueella lajitoverin kanssa. Haistelun mahdollistaminen ulkoillessa tyydyttää rotutyypillistä tarvetta ja monesti koira valitsee itse jonkin hajun, jota saattaa hetken seurata. Jos koiran kanssa on tarkoitus metsästää, niin kuntoa pitää suunnitelmallisesti kohottaa ennen metsästyskauden alkua.
Muut ominaisuudet
Pieni gascognenajokoira voi sopia ensimmäiseksi koiraksi, jos koti on aktiivinen ja on valmis tekemään koiransa kanssa. Laumarotuna ja vahvasti omiin ihmisiin leimautuvana rotu ei sovi tarhakoiraksi, eikä turkkikaan ole täysin soveltuva Suomen ilmasto-olosuhteisiin. Vähintään talvella kovilla pakkasilla tarvitaan vaatetusta.
Lempeän luonteensa puolesta rotu sopii myös lapsiperheeseen. On kuitenkin hyvä huomioida rodun koko. Monet rodun yksilöt ovat etenkin nuorena hyvin vauhdikkaita ja koheltamista tapahtuu eli koira voi vaikka juosta päin, kun ei vauhdissa ehdi / tajua väistää ihmistä. Myös reaktio hajuihin tai riistaan saattaa joskus aiheuttaa vaaratilanteita.
Sosiaalistamisessa on tärkeä panostaa suhteen muodostamiseen koiran kanssa sekä luokse tuloon, jos koiran irti pitäminen on toiveena. Myös hajulta luopumista tulee harjoitella, jotta koiran kanssa ulkoilu on turvallisempaa.
Rotu kypsyy henkisesti hitaasti, joten tämä vaatii omistajalta ymmärrystä ja huumorintajua.
Turkin hoito
Pienen gascognenajokoiran turkki on helppohoitoinen. Turkki on lyhyttä ja karvanlähtö on keväisin. Karvaa irtoaa pienissä määrin ympäri vuoden. Turkkia hoidetaan tarvittaessa pesemällä sekä sukimalla.
Rotuyhdistys tukena
Rotujärjestö Suomen Bassetkerholla on verkkosivut, joilta löytyy lisätietoa rodusta, kasvattajalista ja pentuvälityksen yhteystiedot. Lisäksi yhdistyksellä on pentulista, jolle voidaan ilmoittaa astutukset ja syntyneet pentueet.
Yhdistys ohjaa rodusta kiinnostuneita tapaamaan kasvattajia sekä yhdistyksen järjestämiin tapahtumiin ja esim. koiranäyttelyihin tutustumaan rodun edustajiin ja harrastajiin.
Tutustu lisää!
- Suomen Bassetkerho ry
- Harkitsetko Pieni gascognenajokoiraa? – Katso kasvattajat tästä ja löydä pentueet täältä.
