- FCI-ryhmä: 3 – Terrierit
- Rodun alkuperämaa: Iso-Britannia
- Käyttötarkoitus: Karja-, vahti- ja seurakoira
- Koko:
- Urokset: 6-8,5 kg, 34-38 cm
- Nartut: 6-8 kg, 31-35 cm
- Keskimääräinen elinikä: 11-13 vuotta
Historia ja käyttötarkoitus
Parsonrussellinterrierin tausta juontaa juurensa 1800-luvulla Devonissa Englannissa vaikuttaneeseen, innokkaaseen ketunmetsästäjään pastori John ”Jack” Russelliin. Hän jalosti pääosin valkoisen, pitkäraajaisen ja atleettisen terrierin, joka pystyi kulkemaan kettujahdissa hevosten ja ajokoirien rinnalla. Kun ajokoirat ajoivat ketun maan alle, terrieri seurasi perässä ja ajoi haukunnallaan saaliin takaisin maan pinnalle. Rotu polveutuu 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun kettuterriereistä ja tuli tunnetuksi erinomaisista käyttöominaisuuksistaan.
Parson säilytti suosionsa metsästäjien ja hevosmiesten keskuudessa läpi 1900-luvun, ja tammikuussa 1990 Englannin kennelliitto, The Royal Kennel Club, tunnusti sen virallisesti. Ensimmäiset parsonrussellinterrierit tuotiin Iso-Britanniasta Suomeen loppuvuodesta 1990.
Luonteenpiirteet
Parson on itsevarma, iloinen, viisas ja kekseliäs terrieri, joka on aina valmiina toimimaan. Alkuperäisen käyttötarkoituksensa vuoksi se on tarvittaessa myös itsenäinen, ja sillä on luontainen kyky ja into omatoimiseen ratkaisuntekoon.
Vaikka parsonpennut näyttävät suloisilta lelukoirilta, on tärkeä muistaa, että parson vaatii terrierirotuna johdonmukaisen tapakasvatuksen sekä monipuolisen sosiaalistamisen erilaisiin paikkoihin, ihmisiin sekä muihin koiriin. Se kannattaa aloittaa heti pennun saapuessa uuteen kotiin. Parson voi hyvin, kun sillä on selkeät rajat ja sen ihmispomo osaa toimia reiluna ja jämptinä auktoriteettina, jolla on myös huumorintaju kohdillaan. Perustottelevaisuus tulee opettaa kaikille koiraroduille, myös parsonille.
Parson on onnellinen, kun se saa olla ihmistensä mukana ja osallistua kaikkeen, oli se sitten lenkkeilyä, mökkeilyä, puutarhanhoitoa, sienestystä, hiihtoa tai vaikka veneilyä. Monet parsonit rakastavat myös saunomista. On vaikea keksiä puuhaa mikä ei parsonia kiinnostaisi.
Rotu vaatii liikuntaa ja se innostuu älyllisistä haasteista. Sohvaperunaksi parsonista ei ole. Vilkkaana ja energisenä rotuna parson on tärkeä opettaa myös rauhoittumaan aina tarvittaessa.
Parsoneiden luonteissa on eroavaisuuksia, joten pentua hankittaessa on hyvä keskustella kasvattajan kanssa etukäteen pentujen luonteista juuri sen oikean ja parhaiten omaan elämäntyyliin sopivan pennun löytämiseksi.
Parsoneiden metsästysominaisuudet ovat säilyneet varsin hyvin. Vaikka rodun pääasiallinen käyttö on nykyisin seura- ja harrastuskoirana, käytetään sitä yhä myös metsästyksessä. Riistaviettisyyden vahvuus on yksilöllistä.
Terveystilanne
Yleisesti ottaen parsonrussellinterrieri ovat varsin terve ja pitkäikäinen rotu. Vaikka parsoneiden odotettavissa oleva elinikä on noin 11-13 vuotta, niin useat elävät vielä pidempään, jopa 14-17-vuotiaiksi asti. Rodussa tavataan 19-vuotiata ikänestoreitakin.
Erilaiset allergiat, atopia ja hermorakenteen heikkoudet nousivat esille rotujärjestön jäsenille keväällä 2023 teettämästä terveyskyselystä. Rodussa esiintyy myös ylimääräisiä ripsiä, perinnöllistä silmän kehityshäiriötä PPM:ää, jonkin verran perinnöllistä kaihia sekä erilaisia purentavikoja ja hammaspuutoksia.
Kennelliiton KoiraNet-jalostustietojärjestelmässä parsoneiden kuolinsyytilastossa nousee esiin nuorien koirien osuus, jotka ovat menehtyneet tapaturmissa tai liikenneonnettomuuksissa. Vanhoilla koirilla yleisin kuolinsyy on syöpä.
Viralliset terveystutkimukset
Parsonrussellinterrierit eivät kuulu Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien ehkäisyohjelmaan PEVISA:an, eli rekisteröinneissä ei ole ehtona mitään terveystutkimuksia. Kasvattajat tutkivat jalostuskoiriensa silmät- ja polvet sekä geenitestaavat jalostukseen käytettävät koirat.
Rotujärjestö suosittelee, että jalostukseen käytettävien koirien silmät ja polvet on tarkastettu ja vähintään toinen vanhemmista on testattu geneettisesti terveeksi sekä linssiluksaation että LOA:n (late onset ataksia) osalta.
Astutushetkellä koirien Kennelliiton viralliset silmätarkastuslausunnot eivät tule olla vuotta vanhempia aina kahdeksaan ikävuoteen asti.
Alle kolmen vuoden ikäiselle jalostuskoiralle annettu polvilumpioluksaatio-lausunto on voimassa kaksi vuotta. Jos koira on tutkimushetkellä täyttänyt kolme vuotta, ei tutkimusta tarvitse uusia.
Parsonkasvattajat noudattavat erittäin hyvin rotujärjestön antamia terveystutkimussuosituksia.
Rodun terveyden myönteiset kehityssuunnat
Kasvattajat ovat kiinnostuneita parsoneiden terveydestä ja terveystutkivat yhä useammin koiriaan ennen jalostuspäätöksiä. Rodulla on käytössä useita geenitestejä, joita hyödyntämällä rodussa aiemmin esiintyneitä vakavia sairauksia on saatu häviämään.
Parsoneilla esiintyy jonkin verran perinnöllistä kaihia. Rotujärjestö tekee yhteistyötä Hannes Lohen geenitutkimusryhmän kanssa tavoitteena geenitestin kehittäminen kaihia varten. Kennelliiton virallisessa silmätutkimuksessa kaihi-diagnoosin saaneilta koirilta kerätään DNA-näytteet geenitestin kehittämistä varten.
Liikunta ja koulutettavuus
Parson on energinen ja puuhakas rotu, ja perusterveen rakenteensa vuoksi sopii aktiiviselle liikkujalle. Se jaksaa pitkiäkin lenkkejä ja esimerkiksi vaellusretkiä.
Parson on alun perin ketunmetsästykseen kehitetty metsästysterrieri, ja siihen tarvittavia ominaisuuksia pyritään säilyttämään rodussa, jotta se kykenisi toimimaan alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan. Samat ominaisuudet ovat eduksi monessa muussakin lajissa ja parson onkin erittäin monipuolinen harrastuskoira. Parson nauttii liikunnallisista lajeista kuten agilitystä, nenätyöskentelystä eli nose workista, sekä erilaisista metsästyslajeista. Rotua käytetään yhä myös ketun, mäyrän ja supikoiran luolametsästyksessä. MEJÄ (metsästyskoirien jäljestämiskoe) ja VERI (terriereiden ja mäyräkoirien vesiriistakoe) ovat suosittuja koemuotoja. Löytyy parsoneista tokon, rally-tokon ja koiratanssinkin harrastajia. Myös näyttelyharrastus on suosittua.
Parsoneita käytetään jonkin verran myös työkoirina; muun muassa homekoirina, virkakoirina huumeiden, rahan ym. etsinnässä sekä terapiakoirina.
Parson on nokkela, älykäs ja nopea oppimaan – niin hyvässä kuin pahassa. Kuten kaikki terrierit, parson tarvitsee ihmispomoltaan johdonmukaisen tapakasvatuksen sekä hyvän sosiaalistamisen. Rotu on innostuva ja pitää älyllisistä haasteista, joten koulutus sujuu usein helposti leikin varjolla. Koulutuksen täytyy olla selkeää, reilua ja se on aloitettava heti pennusta pitäen.
Muut ominaisuudet
Parson on mukava ja iloinen veijari, mutta usein sen suuri ego ja rohkea luonne vaativat omistajalta määrätietoisuutta. Parson sopii ensimmäiseksi koiraksi vain aktiiviselle, pitkäjännitteiselle ja johdonmukaiselle ihmiselle, joka panostaa huolella pennun sosiaalistamiseen ja osaa antaa sille tapakasvatusta. Parsonilla oma tahto sekä itsenäinen luonne ja ne voivat ilmetä rajojen kokeiluna. Rotu kaipaa paljon virikkeitä, mutta sille on erikseen opetettava myös lepoa ja malttia arjessa. Parsonit ovat nokkelia ja kekseliäitä tyyppejä, joten omistajalta on hyvä löytyä huumorintajua.
Parson on leikkisä, energinen ja ystävällinen ja se sopii lapsiperheeseen, mutta terriereinä ne eivät siedä liian kovaa tai huoletonta käsittelyä, mikä on opetettava myös lapsille.
Rodun sosiaalistaminen on tärkeä aloittaa heti pennun saavuttua uuteen kotiin ja se onkin kätevää, koska kevyttä pentua on helppo kuljetella mukana. Pennulle voi esitellä erilaisia ihmisiä, alustoja, ääniä ja paikkoja rauhallisesti, tietenkin ylikuormitusta välttäen. Ensimmäisten rokotusten jälkeen turvalliset kohtaamiset tasapainoisten ja ystävällisten aikuisten koirien kanssa ovat tärkeitä.
Hyvin sosiaalistettu ja tapakasvatuksen saanut parson on mitä ihanin ja viisain ystävä ja perheenjäsen.
Turkin hoito
Parsoneilla on kolmenlaista turkkityyppiä: sileä (smooth), puolikarkea (broken) ja karkea (rough). Samassa pentueessa voi esiintyä kaikkia turkkityyppejä.
Sileäkarvaisen turkin kunnossapitoon riittää harjaus. Puolikarkeaa ja karkeaa turkkia harjataan sekä lisäksi trimmataan nyppimällä 2-3 kertaa vuodessa. Parsonin turkin pinta on luonnostaan likaa hylkivä, eli kuraleikkien jälkeen turkki on kuivuttuaan parin harjanvedon jälkeen taas puhdas. Parsonin turkkia ei siis tarvitse pestä kovin usein.
Rotuyhdistys tukena
Rotujärjestö Parsonrussellinterrierien verkkosivuille on koottu tietoa rodusta, sen terveydestä ja käyttöominaisuuksista. Verkkosivuilta löytyy myös kattava kasvattajalista, josta löytyy rotujärjestön jäsenkasvattajien yhteystiedot. Pennunostajia suositellaan kontaktoimaan suoraan kasvattajia.
Tutustu lisää!
- Parsonrussellinterrierit ry
- Harkitsetko Parsonia? – Katso kasvattajat tästä ja pentueet täältä.
