Papillon ja Phalène

• FCI-ryhmä: 9 – Seura- ja kääpiökoira
• Rodun alkuperämaa: Ranska ja Belgia
• Käyttötarkoitus: Seura- ja kääpiökoira
• Koko:
  • Urokset: 2,5-4,5 kg, säkäkorkeus noin 28 cm
  • Nartut: 2,5-5 kg, säkäkorkeus noin 28 cm
• Keskimääräinen elinikä: 12 vuotta

Historia ja käyttötarkoitus

Papillonin ja phalènen kehittymisestä on useita teorioita, mutta eniten tietoa löytyy Ranskan hovin ajoilta. Rotu on vuosisatoja vanha seurakoira. Ruotsalainen papillon- ja phalène-asiantuntija, edesmennyt Suzanne Tamm, kertoi phalèneiden olevan muinaisten kääpiöspanieleiden ja 1700-luvulla sukupuuttoon kuolleiden cayanne-koirien jälkeläisiä. Ensimmäiset tiedot phalènesta, joka on rotujen yhteinen kantamuoto, ovat peräisin 1400-luvulta Flanderin alueelta Ranskasta. Phalèneiden historiaa on kartoitettu käyttäen apuna vanhoja maalauksia, joissa phalèneita esiintyykin usein vanhojen mestareiden tallentamana.

Rodun kuuluisimmat vaiheet alkavat 1500-luvun alussa, Ranskan kuningas Frans I toi phalèneita omaan hoviinsa sotaretkeltään Italiasta. Pian phalènesta kehkeytyi Ranskan hovien suosituin sylikoira. Phalènet olivat erittäin arvostettuja lahjoja. Muun muassa Aurinkokuningas Ludwig XIV:n perheestä maalatussa taulussa esiintyy selvästi phalène-tyyppiseksi tunnistettava koira, ja tarinoiden mukaan sekä Madame Pompadourilla että Marie Antoinettella oli phalène. Pienet sylikoirat levisivät hoviin ympäri Eurooppaa, muun muassa Espanjaan, Englantiin, Flanderiin ja Saksaan.

Mutaatio on todennäköisin syy, miksi luppakorvaisista phalèneista alkoi yhtäkkiä syntyä pystykorvaisia yksilöitä, eli nykyisiä papilloneja. Yhtenä mahdollisuutena pidetään phalèneiden ja pienpystykorvien risteytymistä. Tosin jo 1600–1700-lukujen maalauksissa oli silloin tällöin esiintynyt myös pystykorvaisia kääpiöspanieleita. 1800-luvun lopun Belgiassa pystykorvaista muunnosta alkoi esiintyä yhä enemmän. Nykypäivänä pystykorvainen papillon onkin suositumpi muunnos.

Ensimmäinen rotumääritelmä kirjoitettiin vuonna 1954 ja nykyinen rotumääritelmä on vuodelta 1990. Nykyään papillonit ja phalènet ovat toimeliaita seura- ja harrastuskoiria. Ne ovat aktiivisia, oppivaisia ja siten suosittuja erilaisissa harrastuksissa. Niiden tulee olla luonteeltaan tasapainoisia, itsevarmoja ja eloisia. Niissä ei saa esiintyä arkuutta eikä vihaisuutta. Tavoitteena on yhteiskuntakelpoinen seurakoira.

Luonteenpiirteet

Perhoskoira on iloinen, älykäs ja ihmisrakas seurakoira, joka kiintyy vahvasti omaan perheeseensä. Se oppii nopeasti, nauttii yhdessä tekemisestä ja sopeutuu hyvin erilaisiin elämäntilanteisiin. Pienestä koostaan huolimatta perhoskoira on aktiivinen, rohkea ja ketterä rotu, joka soveltuu niin arkeen kuin monipuolisiin harrastuksiinkin. Perhoskoira voi joskus olla haukkuherkkä.

Kuten kaikki koirat, myös perhoskoira tarvitsee hyvää peruskoulutusta, varhaista sosiaalistamista ja riittävästi liikuntaa sekä virikkeitä. Positiivinen koulutus, selkeät rajat ja yhdessä tekeminen luovat perustan tasapainoiselle, itsevarmalle ja hyväkäytöksiselle koiralle. Sisäsiisteyden opettamiseen kannattaa kiinnittää erityisen paljon huomiota, perhoskoira voi olla vaikea opettaa sisäsiistiksi.

Terveystilanne

Papillonit ja phalènet ovat varsin terveitä ja pitkäikäisiä rotuja, eläen usein 14-18-vuotiaiksi. Perinnöllisiä sairauksia esiintyy jonkin verran, muun muassa polvilumpioiden sijoiltaan menoa (patellaluksaatio) ja PRA:ta (etenevä verkkokalvon surkastuma). Suun terveyteen pitää kiinnittää erityisen paljon huomiota, perhoskoirilla esiintyy paljon hampaisiin liittyviä ongelmia, muun muassa paradontiittia.

PRA:n diagnosointiin on kehitetty kaksi geenitestiä: cord1 ja Pap_PRA1 (=CNGB1). PRA:n ilmeneminen voi johtua myös jostain vielä tuntemattomasta geenivirheestä. Silti jo näistä saadaan rodun terveyden kannalta tärkeää tietoa. Papilloneilla ja phalèneilla havaittu PRA on ns. väistyvägeeninen sairaus, joka ilmenee kliinisessä silmätestissä yleensä koiran ollessa 3-5-vuotias. Pennun hankintaa harkitessaan kannattaa tutustua rodun jalostuksen tavoiteohjelmaan (JTO), josta löytyy tietoa rodussa löytyneistä sairauksista ja vioista laajemmin.

Perhoskoirien pentueet on yleensä pieniä, ja siksi pentua voi joutua odottamaan pidempään.

Viralliset terveystutkimukset

Perhoskoirat kuuluvat Kennelliiton Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan eli PEVISAan polvi- ja silmätutkimusten osalta.

Polvilausunto on voimassa 2 vuotta, jos koira on tutkittu alle 3-vuotiaana. Yli 3-vuotiaan polvilausunto on pysyvästi voimassa.

Rodun terveyden myönteiset kehityssuunnat 

Papilloneilla ja phalèneilla on toistaiseksi voimassa oleva roturisteytyslupa keskenään. Tämä tarkoittaa sitä, että muunnosten välisiä risteytyksiä voidaan tehdä ilman poikkeuslupaa. Syntyvät pennut rekisteröidään emän rodun mukaan. Rotua voidaan vaihtaa ulkomuototuomarin toimesta aikaisintaan 9 kk:n iässä ja enintään kaksi kertaa.

Luustokuvaukset ovat yleistymässä rodussa ilman kuvauspakkoa, ja etenkin phalèneita kuvataan paljon.

Liikunta ja koulutettavuus 

Sekä papillon että phalène ovat innokkaita lenkkikavereita ja kykenevät kulkemaan vaativammassakin maastossa ketteryytensä ansiosta. Joskus pitkä turkki kuitenkin kerää mukaansa metsästä risuja ja keppejä, ja sadekelillä voi olla että tietyt yksilöt mieluummin jäävät kotiin. Suomen vaihtelevassa säässä on hyvä huomioida koiran hyvinvointi. Yksinkertainen silkkinen turkki ei ole riittävä suoja säätä vastaan, joten koira on hyvä suojata kylmältä, tarpeen mukaan myös sateelta ja tuulelta.

Perhoskoira osaa myös rauhoittua ja nauttia hellittelystä, osa yksilöistä on hyvinkin rauhallisia ja viihtyvät sohvalla.

Perhoskoira on parhaimmillaan sekä ahne että leikkisä, ja koulutus on helppoa. Rodut sopivat mainiosti harrastuskumppaniksi niin agilityyn, hajutyöskentelyyn, tottelevaisuuskoulutukseen (toko, rally-toko) kuin näyttelyihin. Toki koirien perusluonteissa on eroavaisuuksia ja kannattaakin kasvattajan kanssa keskustella omista suunnitelmista, jotta löytyy sopiva pentu.

Muut ominaisuudet 

Perhoskoira sopii hyvin niin harrastuskaveriksi kuin kotikoiraksi. Perhoskoira sopii hyvin myös ensimmäiseksi koiraksi omistajalle, joka on valmis panostamaan koulutukseen ja monipuoliseen sosiaalistamiseen. Monipuolinen sosiaalistaminen tarkoittaa pennun totuttamista myönteisten kokemusten kautta erilaisiin ihmisiin, koiriin, ympäristöihin, ääniin, käsittelyyn ja arjen tilanteisiin. Avoimen ja sosiaalisen luonteensa ansiosta rotu sopii yleensä myös lapsiperheeseen. Pienten lasten kanssa on tärkeää huomioida koiran pieni koko, erityisesti pentuna.

Turkin hoito

Papillonin ja phalènen turkki on pitkäkarvainen, pohjavillaton ja helppohoitoinen. Takkuja syntyy lähinnä korvien pitkiin hapsuihin ja peppuun sekä housukarvoihin, joten nämä paikat on hyvä tarkistaa päivittäin. Koko koiran perusteellinen harjaus tehdään noin kerran viikossa. Koira tulee pestä aina, kun se on likainen. Yleensä perhoskoiralle sopiva pesuväli on noin parista viikosta kuukauteen. Pesuun käytetään mietoa, hyvälaatuista koirashampoota ja hoitoainetta. Koira kuivataan huolellisesti.

Turkki ei ole trimmattava, koiralta lähinnä siistitään tassut tarvittaessa. Turkinhoidosta kannattaa tehdä heti pentuajasta asti säännöllinen rutiini.

Rotuyhdistys tukena

Tutustu lisää!

• Suomen Papillon- ja Phaleneyhdistys ry
• Harkitsetko Perhoskoiraa? – Katso kasvattajat tästä ja pentueet täältä.