Mudi

• FCI-ryhmä: 1 – Lammas- ja karjakoirat
• Rodun alkuperämaa: Unkari
• Käyttötarkoitus: Paimenkoira, karjakoira, vartio- ja seurakoira
• Koko:
  • Urokset: 10-16 kg, säkäkorkeus 41-47 cm
  • Nartut: 9-14 kg, säkäkorkeus 38-44 cm
• Keskimääräinen elinikä: 10 vuotta, elää tyypillisesti jopa 14-15-vuotiaaksi

Historia ja käyttötarkoitus

Mudi on paimenkoira, joka on rohkean luonteensa ansiosta hyvin suosittu suurikokoisen ja vaikeasti käsiteltävän karjan paimenten keskuudessa. Rotua käytetään Unkarissa jopa villisian metsästykseen. Se on erinomainen vartio- ja seurakoira, vahti ja hälyttäjä sekä miellyttävä kotikoira, joka soveltuu suhteellisen lyhyen karvansa ja sopeutuvaisuutensa vuoksi hyvin sisäkoiraksi.

Alkuperältään mudi on keskieurooppalainen pystykorvainen paimenkoira, jonka varhaisista kehitysvaiheista ei ole dokumentoitua tietoa.

Ensimmäiset merkinnät mudityyppisistä koirista löytyvät Unkarin kirjallisuudesta vuodelta 1773, jolloin mudi ensi kertaa nimettiin itsenäiseksi pulin muunnokseksi. Vuonna 1936 kirjoitettiin ensimmäinen mudin rotumääritelmä. Samana vuonna Dr. Anghi Csaba julkaisi tutkimuksensa ”Unkarilaiset paimenkoirarodut ja niiden sukulaisrodut” (A magyar pásztorkutyák és a külföldi rokon fajták). Tutkimuksen mukaan mudityyppisiä pystykorvaisia paimenkoiria tavattiin koko entisen Suur-Unkarin alueella.

Luonteenpiirteet

Mudi on tyypillinen paimenkoira, joka on vilkas, valpas ja useimmiten ihmiselle avoin. Se on hyvin älykäs ja oppii erittäin nopeasti. Mudi työskentelee mielellään ja kaipaa arkeensa sekä älyllisiä että fyysisiä haasteita. Mudi nauttii omistajansa kanssa leikkimisestä suuresti ja on palkittavissa leikin avulla. Yksi mudin tärkeimpiä luonneominaisuuksia on erinomainen koulutettavuus, joka tekee siitä miellyttävän harrastuskaverin.

Tausta maatilan yleiskoirana näkyy suomalaisten mudien luonteissa. Useimmilla mudeilla on paimennusviettiä, mikä arkielämässä saattaa näkyä pyrkimyksenä paimentaa autoja, lapsia tai lenkkeilijöitä etenkin, jos mudi ei ole omistajansa hallinnassa tai se saa liian vähän luvallisia virikkeitä. Vahtikoirataustansa vuoksi mudit ovat usein puolustusviettisiä ja reagoivat nopeasti ja voimakkaasti kokemaansa uhkaan, joskus jopa aggressiivisesti.

Usein suurimmat ongelmat arkielämässä aiheuttaa nimenomaan mudin voimakas reviiritietoisuus, terävyys sekä vahtimis- ja puolustusvietti, jotka saattavat purkautua häiriökäyttäytymisenä (haukkuminen, epäluuloisuus vieraita kohtaan), ellei mudi ole omistajansa hallinnassa.

Terveystilanne

Rodun terveystilanne on verrattain hyvä, ja rodun kasvattajat ja harrastajat ovat usein hyvin avoimia koiriensa terveystilanteisiin liittyen. Mudilla ei ole yhtä, merkittävää terveysongelmaa, joka uhkaisi koko populaatiota. On kuitenkin joitakin sairauksia tai terveysongelmia, jotka tulee ottaa huomioon pennun hankkimista suunnitellessa:

Luustosairaudet: Vaikeat luustosairaudet ovat mudeilla melko harvinaisia. Lonkkaniveldysplasiaa ja polvilumpion sijoiltaanmenoa ilmenee harvakseltaan. Selän luusto-ongelmat liittyvät usein välimuotoiseen lanne-ristinikamaan (LTV), jota ilmenee muutamilla yksilöillä vuosittain.

Ihosairaudet ja allergiat: Joillakin mudeilla esiintyy atooppisia oireita, allergioita ja erilaisia karvapeitteeseen liittyviä ongelmia. Lisäksi joillain yksilöillä on sinisen koiran syndroomaan liittyviä oireita. Sinisen koiran syndroomalla tarkoitetaan siniseen väriin toisinaan liittyvää perinnöllistä karvatupen kehityshäiriötä. Sinisen koiran syndrooma useimpien mudien kohdalla aiheuttaa pelkästään kosmeettista haittaa – osittaista karvanlähtöä ja huonokarvaisuutta, johon ei kuitenkaan yleensä kuulu kutinaa, raapimista tai muita koiran elämänlaatua heikentäviä oireita.

Epilepsia: Mudeilla esiintyy perinnöllistä epilepsiaa, joskin tarkkoja lukuja esiintyvyydestä on mahdotonta esittää. Pennun hankintaa suunnittelevan on syytä tutustua huolella pentueen taustalla oleviin koiriin ja niiden sukutauluihin. Unkarin rotujärjestön eli MEOE Magyar Mudi Klubin ohjeistuksen mukaan jalostukseen ei saa käyttää epileptisiä koiria, niiden vanhempia, jälkeläisiä tai täyssisaruksia. Myöskään sukulinjoja, joissa tiedetään esiintyvän epilepsiaa, ei saa yhdistää.

Silmäsairaudet: Mudeilla esiintyy perinnöllisenä distichiasista, joka tarkoittaa ylimääräisten silmäripsien kasvamista normaalin ripsirivistön sisäpuolelta. Väärään suuntaan kasvavat ripset voivat hangata silmän pintaa ja aiheuttaa ärsytystä. Distichiasis-ripsiä voidaan poistaa nyppimällä tai eläinlääkärissä polttamalla.

Viralliset terveystutkimukset

Rotu kuuluu Kennelliiton Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma PEVISAan lonkkatutkimusten, polviniveltutkimusten ja silmätutkimusten osalta.

Kennelliiton päätöksen mukaisesti alle kolmevuotiaalle koiralle tehty polvitutkimus on voimassa kaksi vuotta lausuntopäivästä. Vanhentunut lausunto pitää uusia ennen seuraavaa astutusta. Yli kolmevuotiaalle koiralle annettu lausunto on voimassa pysyvästi.

Rotujärjestön suositukset

Lonkkanivelten suhteen suositellaan vain seuraavia yhdistelmiä: A-A, A-B, B-B, A-C.

Polvinivelten osalta suositellaan vain seuraavia yhdistelmiä: 0-0, 0-1.

Silmien suhteen suositellaan, että koiraa, jolla on diagnosoitu HC, PRA, RD tai muu sokeuttava silmäsairaus, ei saa käyttää jalostukseen.

Rodun terveyden myönteiset kehityssuunnat 

Terveystutkittujen mudien osuus kannasta kasvaa tasaisesti. Suomessa syntyvien mudien keskimääräinen sukusiitosprosentti on laskussa. Mudinomistajat tutkituttavat koiriaan verrattain ahkerasti ja tähän heitä tulee kannustaa jatkossakin.

Suomen Mudiyhdistys ry on jo pitkään hyvittänyt jäsenilleen heidän koiriensa luonteen testauksesta (luonnetesti tai MH-luonnekuvaus) pienen summan. Näin yhdistys kannustaa jäseniään tuomaan koiria luonteen testaukseen tai kuvaukseen.

Liikunta ja koulutettavuus 

Mudi sopii aktiiviselle ihmiselle ja tarvitsee paljon monipuolista liikuntaa, tai muuten sen energia voi purkautua häiriökäytöksenä. Mudin on päästävä juoksemaan vapaana ja sen täytyy saada työskennellä jollain tavalla säännöllisesti. Mudi on työkoira, joka nauttii ulkoilmassa olemisesta, ihmisen kanssa työskentelystä ja kaikenlaisesta toiminnasta.

Mudi oppii nopeasti ja vähillä toistoilla. Se on useimmiten helposti motivoitavissa niin ruoka-, lelu- kuin sosiaalisellakin palkalla. Mudien luonteissa on runsaasti vaihtelua hyvin itsevarmoista ja rohkeista yksilöistä herkkiin ja pehmeisiin yksilöihin.

Harrastuskoirana mudi on erittäin monipuolinen ja sillä on osallistumisoikeus palveluskoiralajien kokeisiin. Harrastuskoirana toimivien mudien yleisin harrastus on agility, sen lisäksi mudeilla harrastetaan mm. paimennusta, tokoa, rally-tokoa, hoopersia, jäljestystä, palveluskoiralajeja, noseworkia, vesipelastusta, metsästystä, koirajuoksua, koiratanssia ja näyttelyitä. Mudi rakastaa oman ihmisensä kanssa työskentelemistä ja innostuu herkästi siitä, mistä omistajakin.

Muut ominaisuudet 

Mudi sopii parhaiten ihmiselle, jolla on jo jonkin verran kokemusta koirista. Sen vahtiviettisyys ja reviiritietoisuus yhdistettynä nopeisiin reaktioihin voivat osoittautua haasteiksi kokemattoman omistajan käsissä. Myös varsinkin nuoren mudin tekemisentarve voi yllättää erityisesti silloin, kun mudi asuu muualla kuin ympäristössä, jossa sen päivät kuluvat piha-alueen tapahtumia päivystäessä.

Hyväluonteinen ja hyvinkasvatettu mudi on erinomainen lapsiperheen koira. Se kiintyy perheen omiin lapsiin voimakkaasti ja suhtautuu heihin usein kärsivällisesti.

Mudipentu vaatii huolellista ja osaavaa sosiaalistamista, jossa positiivisten kokemusten merkitys korostuu. Tärkeää mudin sosiaalistamisessa on se, että pentu luottaa omistajaansa ja tietää, että omistaja ei vie sitä liian vaikeisiin tilanteisiin. Pennun valinnassa kannattaa suosia kasvattajaa, joka panostaa pentujensa sosiaalistamiseen jo ennen luovutusikää.

Turkin hoito

Päässä ja raajojen etuosassa mudin karva on lyhyttä, suoraa ja sileää. Muualla rungossa karva on kauttaaltaan erittäin laineikasta tai hieman kiharaa, tiheää ja aina kiiltävää, noin 3–7 cm pitkää. Joissakin kohdissa muodostuu pyörteitä ja harjanteita. Karva on pisintä kyynärvarsien ja reisien takaosassa sekä hännän alapuolella, muodostaen selvät hapsut.

Mudia ei trimmata, eikä sen karva vaadi juurikaan hoitamista. Koira harjataan karvanlähtöaikaan ja pestään silloin, kun se on likainen. Mudia ei juurikaan tarvitse pukea, takin se tarvitsee vain kovimmilla pakkasilla tai esim. odotellessaan autossa harrastusten yhteydessä. Pennut ja iäkkäät koirat voivat palella herkemmin.

Rotuyhdistys tukena

Unkarinpaimenkoirat ry:llä on pentuvälitys, jonka listalle päästäkseen on pentueen täytettävä yhdistyksen asettamat kriteerit.

Suomen Mudiyhdistys ry järjestää muditreffejä ja erilaisia koulutuksia ja tapahtumia, joihin rodusta kiinnostuneet ovat tervetulleita.

Tutustu lisää!

• Suomen Mudiyhdistys SUMU ry
• Harkitsetko Mudia? – Katso kasvattajat tästä ja pentuvälityksen sivut täältä.