- FCI-ryhmä: 9 – Seurakoirat ja kääpiökoirat
- Rodun alkuperämaa: Tiibet
- Käyttötarkoitus: Seurakoira, kääpiökoira
- Koko:
- Urokset: säkäkorkeus 25 cm
- Nartut: säkäkorkeus alle 25 cm
- Keskimääräinen elinikä: 12 vuotta
Historia ja käyttötarkoitus
Lhasa Apso on yksi maailman vanhimmista koiraroduista. Sen juuret ulottuvat yli tuhannen vuoden taakse Tiibetiin, erityisesti luostareihin.
Rotu on saanut nimensä Tiibetin pääkaupungista Lhasasta. Tiibetiläiset munkit pitivät lhasa apsoja pyhinä koirina, joiden uskottiin tuovan onnea ja suojelevan koteja sekä luostareita. Vaikka suuret tiibetinmastiffit vartioivat luostareita ulkopuolta, lhasa apsot toimivat sisätilojen vahtikoirina. Niiden erinomainen kuulo ja tarkkaavaisuus auttoivat havaitsemaan tunkeutujat nopeasti.
Lhasa apson myyminen oli pitkään harvinaista. Koiria annettiin lahjoiksi vain erityisen arvostetuille henkilöille, kuten korkea-arvoisille vieraille ja hallitsijoille. Tiibetissä uskottiin myös, että edesmenneiden munkkien sielut saattoivat väliaikaisesti asua lhasa apson kehossa ennen seuraavaa jälleensyntymää.
1900-luvun alussa brittiläiset matkailijat ja virkamiehet toivat ensimmäisiä lhasa apsoja Eurooppaan. Rotu tuli tunnetuksi erityisesti 1920–1930-luvuilla.Yhdysvaltoihin rotu saapui, kun Thubten Gyatso lahjoitti lhasa apsoja amerikkalaiselle tutkimusmatkailijalle Charles Suydam Cuttingille. Näistä koirista alkoi rodun järjestelmällinen kasvatus Amerikassa.
Lhasa apso ei siis alun perin ollut pelkkä sylikoira, vaan arvostettu luostarien vartija ja pyhä kumppani Tiibetin vuoristossa. Sen pitkä, raskas karvapeite suojasi sitä kylmältä vuoristoilmastolta, ja rodun luonteessa näkyy edelleen sen tuhansien vuosien historia itsenäisenä vartijana.
Luonteenpiirteet
Lhasa apso on tiibettiläinen alkuperäisrotu, joka on karun ja kovan ympäristön muovaama pieni vahva koira. Sitä on myös sen luonne. Lhasa apso ei ole perinteinen länsimainen seura- tai sylikoira.Lhasa apso ei ole, eikä sen tule olla erityisen miellyttämisenhaluinen.
Lhasa apso on oman arvonsa tunteva ja oman tilansa vaativa, rauhaa rakastava, varoittava, vahtiominaisuudet omaava koira.
Rotu kiintyy hyvin voimakkaasti omaan perheeseen. On myös hyvä tiedostaa, että apso voi perheestä valita vain yhden ihmisen. Tämä voi tuoda haasteita arkeen.
Lhasa apso on Tiibetissä aikoinaan kehittynyt itsenäiseksi ja itsenäisiä päätöksiä tekeväksi vahvaluontoiseksi koiraksi. Tämän vuoksi voi hyvällä syyllä sanoa, että lhasa apso ei välttämättä ole ihanteellinen ensimmäinen koira.
Lhasa apson omistaminen vaatii ymmärrystä rodusta. Rajat ovat rakkautta, ne on asetettava määrätietoisesti, mutta rakastavasti. Jo turkin hoidon vaativuuden takia, lhasa apso on opetettava jo aivan pennusta saakka käsittelyyn sekä hoitotoimenpiteisiin. Näistä ei anneta periksi, jos näistä lipsutaan, ongelmia on odotettavissa.
Lhasa apso on rotu, jolla alkuperäiset koiran vaistot ovat onneksi säilyneet hyvin. On hyvä tiedostaa, että tämä rotu on ollut länsimaissa vasta alle sata vuotta. Se on ollut olemassa jo kuitenkin tuhansia vuosia aikaisemmin. Lhasa apso -urokset omaavat korkean sukupuolivietin ja sen mukaisen libidon. Se taas voi helposti olla kytköksissä dominointiin (huom. ei tarkoita dominanssiagressiota). Omistajan on oltava valmis sekä kykenevä asettamaan rajat, joista ei lipsuta.

Lhasa on aina herkkä ja tunteva koira. Se reagoi voimakkaasti kokemaansa epäoikeudenmukaisuuteen. Lhasa apso on niin itämainen koira kuin voi olla. Siksi monen länsimaissen ihmisen on todella vaikea ymmärtää lhasa apson sielunelämää.
Terveystilanne
Lhasa apso on yleisesti ottaen pitkäikäinen ja suhteellisen terve rotu. Hyvin hoidettu lhasa apso elää usein 13–16-vuotiaaksi, ja monet saavuttavat jopa 17–18 vuoden iän. Kuten kaikilla koirilla, myös lhasa apsolla esiintyy joitakin perinnöllisiä sairauksia, mutta tällä hetkellä rodulla ei ole yhtä selvästi hallitsevaa terveysongelmaa. Huolellisella jalostuksella, terveystutkimuksilla ja geneettisen monimuotoisuuden säilyttämisellä pyritään varmistamaan, että rodun hyvä terveystilanne säilyy myös tulevaisuudessa.
Lhasa apsojen sydämet ovat yleensä hyvässä kunnossa, eikä rodulla juurikaan esiinny sydänsairauksia.
Silmäsairauksista PRA4 on ollut rodulla merkittävin perinnöllinen sairaus. Sairaudelle on nykyisin saatavilla luotettava geenitesti, minkä ansiosta lähes kaikki jalostuskoirat on testattu sen osalta. Kantajakoiran käyttö jalostuksessa ei ole ongelma, kunhan se yhdistetään geneettisesti terveeseen (PRA4-vapaaseen) kumppaniin. Näin sairaita pentuja ei synny.
Rodulla esiintyy jonkin verran kuivasilmäisyyttä, ja vaiva voi pahentua iän myötä. Joillekin yksilöille voi kasvaa yksittäisiä silmää ärsyttäviä ripsiä, mutta entropiumia eli silmäluomen sisäänpäin kiertymää esiintyy rodulla vain harvoin. Myös kaihi on lhasa apsolla suhteellisen harvinainen.
Lhasa apso on vanttera, tasapainoisesti rakentunut ja liioittelematon rotu. Se liikkuu ketterästi ja varmasti myös epätasaisessa maastossa. Kokoonsa nähden lhasa apso on erittäin vahva koira, ja luunmurtumat tai muut vastaavat vammat ovat rodulla melko harvinaisia.
Lhasa apsolla ei esiinny lyhytkalloisille ja -kuonoisille eli brakykefaalisille rodulle tyypillisiä hengitysongelmia. Rotumääritelmän mukaan rodun kuonon pituuden tulee olla vähintään yksi kolmasosa koko pään pituudesta, ja on tärkeää, ettei lyhyempää kuonoa suosita. Sierainten tulee olla avoimet.

Joillakin yksilöillä voi esiintyä allergioita tai hiivatulehduksia, mutta ne saadaan yleensä hyvin hallintaan oikealla ruokavaliolla ja hyvällä perushoidolla.
Hampaat vaativat säännöllistä hoitoa kuten kaikilla koiraroduilla. Koska lhasa apso on pitkäikäinen rotu, hampaiden kunnossapitoon kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Hoitamattomiin hampaisiin voi kehittyä parodontiitti. Hammaskiven muodostuminen on hyvin yksilöllistä ja riippuu sekä ruokavaliosta että siitä, kuinka paljon koira käyttää hampaitaan esimerkiksi puruluiden pureskeluun.
Jalostukseen käytettävien koirien polvet tutkitaan yleensä ennen jalostuskäyttöä. Rodulla voi esiintyä polvilumpion sijoiltaanmenoa (patellaluksaatio), mutta sitä ei pidetä merkittävänä rotuongelmana. Valtaosa tutkituista koirista on polviltaan terveitä, ja vain harvat koirat tarvitsevat leikkaushoitoa.
Lonkkaongelmat ovat rodulla harvinaisia. Lonkkia tutkitaan nykyisin aiempaa enemmän, eikä tutkimuksissa ole ilmennyt mitään erityisen huolestuttavaa.
Rodulla on viime vuosina kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota etuosien rakenteeseen ja olkanivelten terveyteen. Kasvattajat seuraavat tilannetta aktiivisesti ja hyödyntävät myös uusia terveystutkimuksia jalostuksen tukena, jotta rodun hyvä liikkuminen ja toimintakyky säilyvät myös tulevaisuudessa.
Selkäongelmia esiintyy satunnaisesti. Jalostuksessa hyödynnetään nykyisin myös geenitestejä, kuten CDDY-testiä, sekä selkätutkimuksia, joiden avulla pyritään vähentämään selkäongelmien riskiä entisestään.
Kokonaisuutena lhasa apso on suhteellisen terve ja pitkäikäinen rotu, jolla ei tällä hetkellä ole yhtä laajasti esiintyvää perinnöllistä sairautta, joka muodostaisi merkittävän haasteen rodun terveydelle tai jalostukselle. Monet lhasa apsot säilyttävät hyvän toimintakykynsä korkeaan ikään asti ja elävät aktiivisina perheenjäseninä vielä seniorivuosinaan.
Viralliset terveystutkimukset
Rodulla ei ole rekisteröinnin ehtona pakollisia terveystutkimuksia eli Kennelliiton Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma PEVISAa, sillä lhasa apsolla ei tunneta yhtä yksittäistä vakavaa, laajalle levinnyttä perinnöllistä sairautta.
Jalostukseen käytettäville lhasa apsoille suositellaan kuitenkin virallista polvitutkimusta. Nykyisin yhä suurempi osa koirista DNA-testataan erityisesti CDDY- ja PRA4-geenimuunnosten osalta. Jalostuksessa suositellaan, ettei kahta CDDY- tai PRA4-kantajaa yhdistetä keskenään. Lisäksi heterotsygotia-asteen, joka kuvaa koiran geneettistä monimuotoisuutta, olisi hyvä olla yli 30 %.
Viime vuosina myös selkien, lonkkien ja etuosan rakenteen tutkiminen on yleistynyt. Jalostukseen käytettävien lhasa apsojen silmät on suositeltavaa tutkia virallisesti, ja myös sydämen kuuntelututkimus on hyödyllinen osa terveydentilan arviointia. Allergiaoireista koiraa ei tule käyttää jalostukseen.
Rodun terveyden myönteiset kehityssuunnat
Lhasa apso on maailmanlaajuisesti melko runsaslukuinen ja monivärinen rotu. Sen geneettinen monimuotoisuus on säilynyt hyvänä, ja siihen kiinnitetään jalostuksessa jatkuvasti huomiota.
Lhasa apsojen vastuullisen kasvatuksen avuksi ovat tulleet geenitestit, joita suomalaiset kasvattajat hyödyntävät varsin kattavasti. Myös rotuyhdistys Lhasa Apsot ry on kustantanut vanhojen siitoskoirien testejä tiedon lisäämiseksi.
Ensi vaiheessa testit auttavat kartoittamaan rodun geneettistä tilannetta eräiden ei-toivottujen ominaisuuksien osalta (CDDY, PRA4 jne.) ja saamaan selville geneettistä monimuotoisuutta.
Suomalaisten apsojen tilanne on ollut varsin hyvä CDDY, PRA4 ja monimuotoisuuden osalta. Seuraavaksi huomio kääntyy brakekyfaalisuutta aiheuttavien geenien suuntaan, johon on jo nyt alettu kiinnittää huomiota.
Lhasa apso ei ole brakekyfaalinen rotu, ja hengitysvaikeuksia ei rodussa juurikaan esiinny. BMP3 ja SMOC2 ovat geenivirheitä, jotka voidaan modernien geenitestien avulla jalostaa rodusta pois, jotta tilanne rodussa pysyy hyvänä.
Luonteisiin on apsoissa viimeiset vuosikymmenet kiinnitetty suurta huomiota. Rodun luonne on paljon helpompi ja sosiaalisempi kuin muutamia vuosikymmeniä sitten. On tärkeää säilyttää lhasa apson alkuperäinen viisas, määrätietoinen ja rauhallinen luonne. Apso ottaa yliotteen, jos sille tarjoutuu siihen mahdollisuus. Onkin tärkeää, että uusi koti perehtyy apsoa harkitessaan siihen millainen rotu on kyseessä.
Lhasa apso on helposti lisääntyvä ja itsesynnyttävä alkuperäisrotu. Lhasa apsot synnyttävät helposti itse ja pentukuolleisuus on matala. Se ilmentää hyvää elinvoimaa ja kasvattajat haluavat pitää näistä ominaisuuksista kiinni.
Kansainvälinen yhteistyö on lhasa apsoissa aina ollut varsin antoisaa. Tiedonkulku on parantunut ja tieto rodun haasteista sekä hyvistä uutisista leviää entistä nopeammin. Se auttaa harrastajia ja kasvattajia pysymään ajan tasalla rodun tilanteesta kansainvälisestikin.
Suomalaiset lhasa apsot ovat hyvin arvostettuja maailmalla. Suomalaisia lhasa apsoja halutaan kasvatuksen tueksi ympäri maailmaa. Se kertoo tietysti rodun tasosta Suomessa.
Liikunta ja koulutettavuus
Lhasa apso on kokonsa huomioon ottaen yllättävän vahva, ketterä ja kestävä rotu. Se on kuin luotu pohjoisiin olosuhteisiin, nauttien talvesta yhtä paljon kuin kesästä. Myös rodun alkuperämaassa Tiibetissä lämpötilavaihtelut ovat suuria – hyytävän kylmistä talvista helteisiin kesiin.
Lhasa apso nauttii liikunnasta ja jaksaa yleensä liikkua yhtä paljon kuin omistajansakin. Se on erinomainen retki- ja vaelluskaveri, joka kulkee mielellään mukana niin metsäpoluilla kuin pidemmilläkin kävelyillä.

Yksi rodun viehättävimmistä ominaisuuksista on sen sopeutumiskyky. Vaikka lhasa apso nauttii aktiivisesta elämästä, se ei yleensä vaadi suuria määriä liikuntaa. Siksi rotu sopii hyvin myös rauhallisempaa elämäntapaa viettävälle omistajalle. Syksyn sateisina tai talven räntäisinä päivinä lhasa apso on usein täysin tyytyväinen, kunhan pääsee ulos hoitamaan tarpeensa ja viettämään aikaa omistajansa kanssa.
Päivittäinen liikunta on tärkeä osa rodun hyvinvointia. Reippaat kävelylenkit, metsäretket ja turvallisilla alueilla vapaana liikkuminen sopivat lhasa apsolle erinomaisesti. Rodun kyky sopeutua erilaisiin sääolosuhteisiin ja vaihteleviin liikuntamääriin on yksi sen suurista vahvuuksista.
Hyvin hoidettu lhasa apso säilyttää usein liikuntakykynsä ja elämänilonsa korkeaan ikään saakka, ja monet rodun edustajat ovat aktiivisia vielä 13–15 vuoden iässä tai vanhempinakin.
Lhasa apso ja koulutus
Lhasa apso on rauhallinen ja tasapainoinen koira, joka viihtyy rauhallisessa ympäristössä. Se ei kuitenkaan ole erityisen miellyttämisenhaluinen rotu, mikä tuo omat haasteensa koulutukseen. Oikeissa käsissä ja johdonmukaisella koulutuksella lhasa apso oppii kuitenkin erinomaisesti. Rodusta löytyy muun muassa agility-, rally-toko-, nosework- ja koiratanssiharrastajia sekä näissä lajeissa menestyneitä koiria.
Lhasa apso ei sinänsä vaadi laajaa koulutusta, mutta jokaisen koiran tulee oppia hyvät käytöstavat sekä totutella erilaisiin hoitotoimenpiteisiin jo pennusta lähtien.
Kuten rodun luonnekuvauksessa on todettu, lhasa apso tarvitsee omistajan, joka osaa asettaa selkeät rajat ja pitää niistä johdonmukaisesti kiinni. Lhasa apso on älykäs, herkkä ja vahvatahtoinen koira. Ilman rajoja, mutta myös ilman rakkautta ja oikeudenmukaista kohtelua, siitä voi kehittyä omapäinen pieni despootti. Juuri tästä syystä lhasa apso ei ole rotu aivan jokaiselle – mutta oikeassa kodissa se on uskollinen, arvokas ja ainutlaatuinen elämänkumppani.
Muut ominaisuudet
Lhasa apso on oikein kasvatettuna ja rakastettuna hieno, arvokas ja uskollinen perheenjäsen. Se on hyvin sopeutuvainen rotu, joka viihtyy yhtä hyvin kaupungissa kuin maaseudulla sekä kerrostalossa kuin omakotitalossakin.

Lhasa apson turkki ei yleensä hilseile merkittävästi, minkä vuoksi se saattaa sopia myös lievästä koira-allergiasta kärsivälle. Tästä ei kuitenkaan voida koskaan antaa täyttä takuuta, sillä täysin allergiavapaata koirarotua ei ole olemassa.
Oman arvonsa tunteva apso on liikunnan suhteen ihanteellinen kumppani. Se nauttii yhtä lailla pitkistä metsäretkistä, vaelluksista ja purjehduksista kuin rauhallisista päivistä kotona. Se mukautuu yleensä hyvin omistajansa elämäntapaan.
Pennun huolellinen sosiaalistaminen on erittäin tärkeää. Hyvä sosiaalistaminen luo perustan tasapainoiselle aikuiselle koiralle ja tekee yhteisestä elämästä huomattavasti helpompaa. Lhasa apson kanssa voi harrastaa monipuolisesti erilaisia lajeja, ja rodun edustajia toimii myös menestyksekkäästi terapiakoirina. Niiden rauhallinen, harkitseva ja tasapainoinen luonne sopii tähän tehtävään erinomaisesti.
Lhasa apso ei ole koskaan ollut niin sanottu muotirotu, mikä on ollut rodulle suuri etu. Se on välttynyt monilta liikajalostuksen ongelmilta, ja rodulla on ympäri maailmaa poikkeuksellisen uskollinen kasvattaja- ja harrastajakunta.
Kansainvälinen yhteistyö on ollut aktiivista jo vuosikymmenten ajan, ja sen ansiosta tämä aito tiibettiläinen rotu on säilynyt elinvoimaisena ja geneettisesti monimuotoisena. Tavoitteena on ollut säilyttää lhasa apson alkuperäinen luonne, rakenne ja käyttötarkoitus mahdollisimman muuttumattomina. Toivottavasti näin on myös tulevaisuudessa.
Turkin hoito
Lhasa apsolla on pitkä, kaksinkertainen karvapeite, joka vaatii säännöllistä hoitoa. Turkinhoidon määrä riippuu ennen kaikkea siitä, millaisena turkki halutaan pitää.
Rotumääritelmän mukaan lhasa apson turkin kuuluu olla pitkä, runsas, raskas, suora ja melko karkea. Turkki ei ole silkkinen eikä villava, vaan sen tarkoituksena on suojata koiraa vaihtelevissa sääolosuhteissa.
Rodunomaisen pitkän turkin ylläpitäminen edellyttää huolellista harjaamista ja pesemistä säännöllisesti. Hyvin hoidettu turkki pysyy puhtaana, takuttomana ja suojaa koiraa sekä kylmältä että kuumuudelta.
Moni lhasa apson omistaja päätyy pitämään turkin lyhyempänä, jolloin hoito on huomattavasti helpompaa. Lyhytkin turkki tarvitsee edelleen säännöllistä pesua ja harjausta, mutta takkuja muodostuu vähemmän ja arjen hoitotyö kevenee. Moni leikkaa koiran turkin ainakin kahdesti vuodessa keväisin ja syksyisin, jotta turkki on tarkoituksenmukaisessa pituudessa – kesällä helpompi ja lyhyempi, sekä talvella hieman pidempi ja suojaavampi.

Lhasa apsolla ei käytännössä ole huoltovapaata turkkia. Vaihtoehtoja on oikeastaan kaksi: joko pitkä turkki hoidetaan säännöllisesti tai se pidetään lyhyenä. Molemmat vaihtoehdot ovat rodulle täysin sopivia, kunhan turkki pysyy puhtaana, takuttomana ja koiralle miellyttävänä.
Jos koiran kanssa haluaa harrastaa näyttelyitä, tulee sillä olla ikäänsä nähden riittävän pitkä ja hyväkuntoinen turkki. Kotikoiran turkin voi puolestaan huoletta pitää lyhyempänä arkea helpottamassa.
Turkin pituudesta riippumatta tärkeintä on, että turkki ja iho pidetään puhtaina ja takuttomina. Takut voivat kiristää ihoa, aiheuttaa epämukavuutta ja altistaa iho-ongelmille.
Korvien ja tassujen hoidosta kannattaa huolehtia säännöllisesti. Jatkuvasti kosteat tassut tai hyvin karvaiset ja likaiset korvat voivat altistaa hiivan kasvulle. Karvan määrä korvakäytävässä vaihtelee yksilöllisesti: joidenkin koirien korvia on hyvä nyppiä muutaman kuukauden välein, kun taas toisten korvia ei tarvitse nyppiä lainkaan.
Lhasa apso ei trimmaudu itsestään, vaan turkki kasvaa koko koiran eliniän. Säännöllinen turkinhoito kannattaa aloittaa jo pentuna, jotta siitä muodostuu koiralle miellyttävä osa arkea.
Turkinhoito kannattaa opetella alusta alkaen oikeilla menetelmillä. Apua ja neuvoja saa omalta kasvattajalta, rodun harrastajilta sekä turkinhoitoon perehtyneiltä trimmaajilta. Kun turkkia hoidetaan säännöllisesti, siitä tulee luonteva osa arkea niin koiralle kuin omistajallekin.
Rotuyhdistys tukena
Lhasa Apsot ry auttaa rodusta kiinnostuneita koiranhankinnassa tarjoamalla monipuolista tietoa rodusta yhdistyksen verkkosivuilla ja sosiaalisen median kanavissa. Lisäksi yhdistys vastaa mielellään kysymyksiin esimerkiksi sähköpostitse ja auttavat löytämään luotettavaa tietoa rodun ominaisuuksista, terveydestä, harrastusmahdollisuuksista sekä sopivuudesta erilaisiin elämäntilanteisiin.
Yhdistys järjestää myös rotuun liittyviä tapahtumia, koulutuksia ja muita tilaisuuksia, joissa rodusta kiinnostuneet voivat tutustua lhasa apsoihin käytännössä, tavata kasvattajia ja omistajia sekä saada ensikäden tietoa rodun arjesta. Tavoitteena on auttaa tulevia koiranomistajia tekemään harkittu ja rodulle sopiva hankintapäätös.
Tutustu lisää!
- Lhasa Apsot ry
- Harkitsetko Lhasa Apsoa? – Katso kasvattajat tästä ja pentuvälityksen löydät täältä.








