- FCI-ryhmä: 2 – Seurakoira
- Rodun alkuperämaa: Saksa
- Käyttötarkoitus: Seura-, perhe- ja vahtikoira
- Koko:
- Urokset: 55-80 kg, säkäkorkeus 72-80 cm
- Nartut: 45-60 kg, säkäkorkeus 65-75 cm
- Keskimääräinen elinikä: 8-10 vuotta
Historia ja käyttötarkoitus
Ensimmäisten varsinaisten leonberginkoirien sanotaan syntyneen vuonna 1846. Niissä kerrotaan yhdistyneen alkuperäisrotujen erinomaiset ominaisuudet: bernhardinkoiran voimakkuus ja vainu, newfoundlandinkoiran hyväluontoisuus, uskollisuus, eloisuus ja uimataito sekä pyreneittenkoiran vartiointivaisto ja hyvä näkö.
Ensimmäisten risteytysten luonteet sopivat kartano- ja vahtikoiraksi. Rotua pidettiinkin aluksi etupäässä maatilojen koirana, koska sen ominaisuuksiin kuului vartiointivaisto sekä vetokoiran ominaisuuksia. Toisaalta rodun suosio perustui sen ulkomuotoon.
Luonteenpiirteet
Leonberginkoiran käyttötarkoitukseksi on vakiintunut seurakoira. Vartiointivaistoaan leonberginkoira toteuttaa vahtimalla omaa perhettään ja piha-aluettaan suuren kokonsa ja ison koiran haukkuäänen turvin. Se on sopeutuva ja oppivainen. Sille on tunnusomaista itsevarman rauhallinen, mutta melko eloisa luonne.
Perhekoirana leonberginkoira on nykyisissä asuin- ja elinolosuhteissa miellyttävä seuralainen, joka voidaan vaikeuksitta ottaa kaikkialle mukaan ja joka osoittaa erityistä lapsirakkautta. Rodulla ei pitäisi olla metsästysviettiä mutta sitäkin esiintyy. Silloin koira innostuu oravista, jäniksistä ja muusta liikkuvasta. Vesi on leonberginkoiralle rakas elementti ja suurin osa yksilöistä ui mielellään.
Terveystilanne
Leonberginkoiran yleisin kuolinsyy on erilaiset syövät, joista merkittävin on luusyöpä.
Rodulla esiintyy luusto- ja nivelsairauksia. Lonkkien osalta tilanne on varsin hyvä, D-lonkat on viimeisen 15 vuoden aikana todettu 10 %:lla tutkituista, E 2 %:lla. Kyynärien osalta lähes 90 % on saanut tuloksen 0. Selkiä tutkitaan vielä melko vähän, tutkituista jonkun asteista spondyloosia on todettu kolmasosalla. Erityyppisiä kasvuvaiheen ontumisia esiintyy.
Koiran elämään vaikuttavia silmäsairauksia esiintyy vähän. Rodussa ilmenee nuorten koirien sydänperäisiä äkkikuolemia. Leonberginkoiralla esiintyy hermostosairautta jota kutsutaan Leonberginkoiran Polyneuropatiaksi (LPN) sekä Leukoencephalomyepatiaa (LEMP).
Viralliset terveystutkimukset
Jalostusohjesäännön mukaan koiran kyynärtuloksen on oltava 0 tai 1 siten, että ED1 -tuloksen saanut koira voidaan parittaa vain koiran kanssa, jonka kyynärniveltulos on 0. Jalostukseen käytettävällä koiralla tulee olla LPN1- , LPN2-, LPPN3- ja LEMP-geenitestitulos. Vain yhdistelmät jotka eivät tuota näiden geenitestien perusteella sairaita yksilöitä, ovat sallittuja.
PEVISA-ohjelma
Rotu kuuluu perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan PEVISAan.
Pentueen vanhemmilla tulee olla astutushetkellä virallinen lonkka- ja kyynärkuvauslausunto sekä voimassa oleva silmätarkastuslausunto. Lonkka- ja kyynärkuvaushetkellä koiran tulee olla täyttänyt 18 kk. Rekisteröinnin raja-arvona on lonkkaniveldysplasian aste C. C-lonkkaiselle koiraa tulee käyttää A- tai B-lonkkaista parituskumppania tai vaihtoehtoisesti tulee yhdistelmän lonkkaindeksien keskiarvon olla vähintään 101. Posterior polaarista kataraktaa sairastavan koiran jälkeläisiä ei rekisteröidä.
Uroksella ei saa rekisteröintihetkellä olla yli 40 rekisteröityä pentua Suomessa. Viimeinen sallittu pentue voidaan kuitenkin rekisteröidä kokonaisuudessaan.
Ulkomaisia koiria koskevat poikkeukset
Ei vaadita PEVISA-tutkimuksia (narttu 1, uros 2 pentuetta).
Rodun terveyden myönteiset kehityssuunnat
Myönteistä kehitystä on tapahtunut rodun lonkkatuloksissa.
Leonbergeillä on meneillään kansainvälinen Leogen-roturisteytysprojekti, jossa ensimmäiset risteytyspentueet syntyivät vuonna 2025 Suomessa ja Englannissa. Projektissa rotuun pyritään saamaan lisää geneettistä monimuotoisuutta, ja sitä kautta vähentämään sairauksien esiintymistä ja pidentämään elinikää.
Helsingin yliopistolla on jo vuosia tutkittu leonberginkoirien sydänperäisiä äkkikuolemia ja niiden geneettistä taustaa.
Liikunta ja koulutettavuus
Etenkin kasvava koira tarvitsee päivittäin runsaasti vapaata ja omaehtoista liikuntaa, jotta sen lihaksisto ja luusto kehittyisivät normaalisti. Myös aikuiselle koiralle säännöllinen ja riittävä lenkkeily on tärkeää.
Leonberginkoira on koulutettaessa yleensä pehmeä ja se oppii asioita helposti. Jatko on kiinni ohjaajan taitavuudesta ja motivointikyvystä. Rodulla ei ole palveluskoiramaista miellyttämishalua, mikä on hyvä huomioida arjessa.
Viime vuosilta leonberginkoirilta löytyy koesuorituksia mm. vesipelastuksessa eli VEPEssä, rally-tokossa, koiratanssissa ja noseworkissa.
Muut ominaisuudet
Johdonmukaisuus leonberginkoiran kasvatuksessa on tärkeää, jotta jättikokoisesta koirasta saadaan omistajansa hallittavissa oleva yksilö. Totuttaminen erilaisiin ihmisiin ja eläimiin, toisiin koiriin, tilanteisiin ja ympäristöihin ovat tärkeitä kasvavalle pennulle. Leonberginkoira soveltuu lapsiperheisiin sekä ensimmäiseksi koiraksi, kunhan huomioidaan koiran aikuiskoko sekä koulutuksen tärkeys.
Turkin hoito
Leonberginkoiralla on paksu kaksinkertainen karvapeite ja tuuheat hapsut eturaajoissa, hännässä ja reisien takaosassa. Kampaaminen tai huolellinen harjaaminen viikon – kahden välein pitää korvantaustat, hännän, housut ja eturaajojen hapsut takuttomina. Tassukarvoja voi siistiä saksilla, mutta muuten rotua ei trimmata. Tarvittaessa koira pestään ja kuivataan kuivaajalla. Leonberginkoira ei sovi siivousintoilijoille, sillä siitä lähtee aina jonkin verran karvaa.
Rotuyhdistys tukena
Rodusta kiinnostunut voi olla yhteydessä rotujärjestö Suomen Leonberginkoirien pentuvälittäjään, yhdistyksen hallitukseen tai jalostustoimikuntaan.
Liittymällä yhdistyksen jäseneksi, saa neljää kertaa vuodessa ilmestyvän Leot-lehden. Yhdistys järjestää mm. webinaareja ajankohtaisista aiheista.
