Lapinporokoira

Lapinporokoira on toimelias ja vahvatahtoinen työkoirarotu, joka tarvitsee johdonmukaisen ja hyvän peruskoulutuksen. Se sopii ulkoilusta ja liikkumisesta pitävälle ihmiselle.

lapinporokoira puiden läpi siivilöityvässä auringonvalossa
  • FCI-ryhmä: 5 – Pystykorvat ja alkukantaiset koirat
  • Rodun alkuperämaa: Suomi
  • Käyttötarkoitus: poropaimen
  • Koko:
    • Urokset: 19-25 kg, säkäkorkeus 51 cm ±3 cm
    • Nartut: 15-20 kg, säkäkorkeus 46 cm ±3 cm
  • Keskimääräinen elinikä: 11-14 vuotta

Lapinporokoira on muodostunut poronhoitoalueella poropaimennukseen käytetystä koirakannasta. Nykyisin enemmistö yksilöistä toimii seura- ja harrastuskoirina mm. pelastuskoirina, agilityssä, tottelevaisuuskilpailuissa, noseworkissä, MEJÄ:llä ja näyttelyissä. Koulutettuna rotu soveltuu myös poronhoitotyöhön. 

Toukokuussa 2025 valmistuneen kyselytutkimuksen mukaan Suomessa oli 61 paimennustyössä käytettyä lapinporokoiraa. Todellisuudessa työkoiria on kuitenkin enemmän.

Rotumääritelmä kuvaa lapinporokoiran luonnetta seuraavasti: ”Oppivainen, rauhallinen, ystävällinen, tarmokas ja palveluhaluinen. Työssään herkkähaukkuinen.” Käytännössä eri yksilöiden välillä saattaa olla suurta hajontaa luonteiden suhteen. 

Lapinporokoira oppii nopeasti, mutta se myös kyllästyy helposti, jos ei koe toimintaa kannattavaksi itsensä kannalta. Kotioloissa lapinporokoira on yleensä rauhallinen, ainakin saadessaan riittävästi psyykkistä ja fyysistä aktiviteettia. Enemmistö lapinporokoirista suhtautuu ystävällisesti ihmisiin, mutta myös välinpitämätön suhtautuminen vieraisiin on tavallista ja varautuneitakin koiria esiintyy. Ollessaan motivoitunut johonkin asiaan, lapinporokoira on usein erittäin tarmokas.

Rodun edustajat tekevät mielellään yhteistyötä omistajansa kanssa, jos koiran ja omistajan välinen suhde on kunnossa. Vieraiden koirien kanssa lapinporokoira ei aina ole kovin sosiaalinen, mutta yksilölliset erot ovat suuret. Lapinporokoiraa ei ole tarkoitettu kaikkia miellyttäväksi koirapuistokoiraksi. Rotu soveltuu koulutettuna poronhoitotyöhön ja työssään se toimii myös yhteistyössä toisten koirien kanssa.

Joillain yksilöillä esiintyy myös riistaviettiä. Lapinporokoira vaatii aina peruskoulutuksen, jotta riistavietti pysyy omistajan hallinnassa.

Lapinporokoirien omistajille tehdyn luonnekyselyn vastauksista löytyy tarkempaa tietoa rodun jalostuksen tavoiteohjelmasta – katso sivun alaosasta.

Sopivaa pentua etsittäessä on aina tärkeää perehtyä vanhempien luonteeseen, varsinkin hermorakenteeseen ja sosiaalisuuteen, sillä rotu on heterogeeninen ja vaihtelua on siksi runsaasti.

Rodun yksilöt ovat enimmäkseen varsin terveitä ja elävät helposti yli 12-vuoden ikään. Rodussa kuitenkin esiintyy perinnöllisiä silmäsairauksia sekä jonkin verran muita perinnöllisiä ongelmia kuten kilpirauhasen vajaatoimintaa, epilepsiaa ja allergioita. Perinnöllisistä silmäsairauksista yleisimmät ovat kataraktat ja PRA, jota on rodussa kahta eri tyyppiä. Niitä voidaan vastustaa silmätarkastuksilla ja kumpaakin PRA:ta varten on olemassa geenitesti.

Viralliset terveystutkimukset

Rodun PEVISA eli perinnöllisten vikojen vastustamisohjelma vaatii vain silmätarkastuksen ennen koiran kolmatta astutusta, jotta sen kolmannet jälkeläiset rekisteröidään. Kuitenkin rodun kasvattajat lähes poikkeuksetta tutkivat kaikilta jalostuskoirilta silmät, lonkat, polvet ja kyynärät. Myös selkiä ja olkaniveliä tutkitaan runsaasti. Geenitesteillä selvitetään yleisesti viiden eri sairauden kantajuuksia.


PEVISA-ohjelma

Rotu kuuluu perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan PEVISAan.

Koiralla tulee sen toisen pentueen jälkeen ennen kolmatta astutusta olla voimassa oleva silmätarkastuslausunto, jotta sen seuraavat jälkeläiset rekisteröidään.

Silmätarkastuslausunto ei astutushetkellä saa olla 24 kk vanhempi. Koiran tulee astutushetkellä olla vähintään 22 kk ikäinen. 

Rotukohtainen erityisehto

Luonnonrotuisia lapinporokoiria voidaan rotujärjestön esityksestä hyväksyä ER-rekisteriin koirarekisteriohjeen kohdan 11.1.2 mukaisen rotuunottomenettelyn kautta. Koirien siirtyminen FI-rekisteriin on selvitetty koirarekisteriohjeen kohdassa 11.1.3. 


Rodun terveyden myönteiset kehityssuunnat 

Lapinporokoira on yksi terveimmistä koiraroduista, ja sitä pystytään tämän vuoksi hyödyntämään monen rodun roturisteytysprojekteissa. Kasvattajat ovat panostaneet virallisten terveystutkimusten teettämiseen monia vuosia, ja pennut pyritään myymään ostajille, jotka tutkisivat myös kotikoirina olevat yksilöt. Tämä antaa paljon tietoa kasvattajille ja mahdollistaa myös mahdollisimman laajan eri yksilöiden jalostuskäytön.

Rodun rekisteri on edelleen auki, ja pohjoisessa työkäytössä olevia porokoiria voidaan ottaa rotuun, kunhan tietyt ehdot täyttyvät.

Rotu sopii erinomaisesti aktiiviselle liikkujalle ja nauttii päästessään toteuttamaan itseään esimerkiksi paimennuksen parissa. Lapinporokoiria käytetään myös paljon pelastuskoiratoiminnassa, missä sen tarkka hajuaisti pääsee oikeuksiinsa.

Lapinporokoira on koulutettavissa monenlaiseen toimintaan. Koiran ominaisuuksista ja ohjaajan taidoista riippuen se voi toimia esimerkiksi lammas-, poro- tai nautapaimenena, palveluskoiralajeissa, tokossa tai rallytokossa, metsästyksessä, koiratanssissa, agilityssä ja monessa muussa lajissa.

Harrastuskoirana lapinporokoira on monipuolinen, mutta sen kouluttaminen ylemmälle tasolle vaatii paljon panostusta koiran motivaation ylläpitämiseen.

Lapinporokoira sopii ulkoilusta ja liikkumisesta pitävälle ihmiselle. Sitä voidaan pitää niin maaseudulla kuin kaupungissa, mutta sen tulee saada päivittäin riittävästi liikuntaa, ulkoilua ja ihmisten seuraa. Yksinäiseksi pihakoiraksi lapinporokoira ei sovellu, koska se viihtyy mieluiten yhdessä laumansa kanssa. Rotu soveltuu koulutettuna myös lapsiperheisiin ja maatiloille.

Nartut ovat yleensä uroksia hieman nöyrempiä ja täten soveltuvat kenties helpommin ensimmäiseksi koiraksi.  Sukupuolesta riippumatta lapinporokoira on toimelias ja vahvatahtoinen, työkoirarotu, joka tarvitsee johdonmukaisen ja hyvän peruskoulutuksen. 

Ostajan on hyvä ensin listata, mihin tarkoitukseen ja minkä luonteisen koiran itselleen tarvitsisi, ja sitten etsiä pentuetta tämän luonteisista vanhemmista. Sopivaa pentua on hyvä varautua odottamaan jonkin aikaa.

Lapinporokoira
Kuva Jonna Mäkinen

Turkin hoito

Rodun turkin tulisi olla keskipitkä tai pitkä, kaksinkertainen ja karhea. Oikeanlainen turkki on helppohoitoinen, koska se ei takkuunnu, se hylkii likaa ja vettä, eikä lumi tartu siihen kiinni talvella. Kaksinkertainen karvapeite suojaa koiraa säältä ja hyönteisiltä.

Keskipitkällä turkilla varustettua lapinporokoiraa ei tarvitse harjata kuin kerran kuukaudessa karvanlähtöaikaa lukuun ottamatta. Silloin harjaaminen tulee tehdä useammin, mielellään muutamia kertoja viikossa. Pitkäkarvaisella lapinporokoiralla on usein korvien takana, raajoissa ja hännässä pidempää karvaa, jota saattaa olla tarpeellista harjata muutaman viikon välein myös karvanlähtöajan ulkopuolella.

Lapinporokoiran peseminen ei ole tarpeellista, ellei koira ole likainen.  Peseminen hävittää karvan luontaista rasvaisuutta ja heikentää sen vettä ja likaa hylkiviä ominaisuuksia. Liika peseminen saattaa myös kuivattaa ihoa.

Rotuyhdistyksen nettisivuilla on rotuesittely ja tietoa lappalaiskoiran hankinnasta. Rotutiedusteluja voi tehdä myös sähköpostitse:

rotuinfo@lappalaiskoirat.fi

Jalostustoimikunnan hyväksymät jalostusyhdistelmät ovat julkisesti nähtävissä.

Tutustu lisää!

Lue Koiramme-lehdestä

Pääyhteistyökumppanimme

PrimaDog-logo
Agria Eläinvakuutus -logo
Showlink-logo
Paikka-logo