Kultainennoutaja

• FCI-ryhmä: 2 – Noutajat
• Rodun alkuperämaa: Iso-Britannia (Skotlanti)
• Käyttötarkoitus: Noutaja
• Koko:
  • Urokset: säkäkorkeus 56-61 cm
  • Nartut: säkäkorkeus 51-56 cm
• Keskimääräinen elinikä: 10–12 vuotta

Historia ja käyttötarkoitus

Rodun historia 

Kultainennoutaja rotuna syntyi 1850-luvulla Isossa-Britanniassa systemaattisen kasvatustyön ja roturisteytysten tuloksena. Rodun luomisessa käytettiin tweedinvesispanielia, irlanninsetteriä, sileä- tai aaltokarvaista noutajaa sekä hiekanväristä sekarotuista vihikoiraa. Tavoitteena oli kehittää kuolleen ja haavoittuneen pienriistan talteenottoon erikoistunut rotu, jolta haluttiin erittäin hyvää vainua, pehmeää nouto-otetta ja mukautuvaisuutta. Rodulla haluttiin olevan vähemmän intoa elävän riistan hakuun kuin spanieleilla ja settereillä.

Vuoteen 1913 asti kultainennoutaja rekisteröitiin sileäkarvaisena tai aaltokarvaisena noutajana, joka näyttelykehissä eroteltiin vain värin perusteella. Kultaisillenoutajille perustettiin oma rotujärjestö The Golden Retriever Club vuonna 1911, jolloin julkaistiin myös ensimmäinen rotumääritelmä. Vuonna 1913 The Kennel Club hyväksyi rodun rekisteröimisen kultaiseksi tai keltaiseksi noutajaksi. Vuonna 1920 sana keltainen jätettiin pois ja rodun nimeksi tuli kultainennoutaja. 

Vuonna 1915 kultaisetnoutajat olivat vielä melko raskasrakenteisia, ja niitä kritisoitiin kokeissa hitaudesta verrattuna muihin noutajiin. Niillä oli kuitenkin mitä pehmein nouto-ote ja erinomainen uimahalu. Määrätietoisen jalostuksen avulla kultaisestanoutajasta tuli aktiivinen, nopea ja sopivan kokoinen. Suomessa rekisteröitiin ensimmäiset rodun yksilöt vuonna 1959. 

Tänä päivänä niin rodun kotimaassa Iso-Britanniassa kuin muuallakin maailmassa on kultainennoutaja jakautunut kahteen linjaan, metsästys- ja näyttelylinjaan. Näiden lisäksi kasvatetaan jonkin verran nk. sekalinjaisia koiria, joissa näyttely- ja metsästyslinjoja on yhdistelty. Rodun jakautumisen katsotaan alkaneet jo toisen maailmansodan jälkeen. 

Rodun käyttötarkoitus 

Kultaisennoutajan käyttötarkoitus on rotumääritelmän mukaan toimia noutavana koirana, eli se on metsästyskoira ja jalostettu ammutun ja haavoittuneen pienriistan talteenottoon. Metsästyskäytössä kultaiseltanoutajalta vaaditaan tervettä rakennetta, hyvää henkistä kapasiteettia sekä voimaa ja kestävyyttä.

Kultainennoutaja on määrätietoinen, älykäs ja kekseliäs riistanlöytäjä, joka työskentelee mielellään erilaisissa maastoissa sekä maalla että vedessä. Kultaisetnoutajat ovat innokkaita ja miellyttämishaluisia, ja niillä on erinomainen muisti. Ne työskentelevät mielellään ohjaajan lähellä ja yhteistyössä ohjaajan kanssa. Samat ominaisuudet, jotka tekevät kultaisestanoutajasta hyvän metsästyskoiran, tekevät siitä myös miellyttävän perhekoiran ja monipuolisen harrastuskoiran. 

Luonteenpiirteet

Rotumääritelmä määrittää kultaisennoutajan käyttäytymistä ja luonnetta seuraavin adjektiivein: toiminnanhaluinen, mukautuvainen, älykäs, luontaisen työskentelykyvyn omaava, hyväntahtoinen, ystävällinen ja luottavainen. 

Kultainennoutaja tunnetaan ystävällisestä ja yhteistyöhaluisesta luonteestaan, mutta kuten kaikilla roduilla, myös sillä on piirteitä, jotka voivat olla haasteellisia ilman oikeanlaista koulutusta, aktivointia ja johdonmukaista arkea. 

Tyypilliset vahvuudet 

Ystävällinen ja sosiaalinen 

Kultainennoutaja suhtautuu yleensä avoimesti ihmisiin, lapsiin ja muihin koiriin. Rotu on jalostettu työskentelemään tiiviissä yhteistyössä ihmisen kanssa, mikä näkyy myös haluna olla mukana perheen arjessa. 

Helposti koulutettava 

Rotu on älykäs, oppimiskykyinen ja usein hyvin motivoitunut yhteistyöhön. Positiiviseen vahvistamiseen perustuva koulutus tuottaa yleensä erinomaisia tuloksia. 

Tasapainoinen ja sopeutuvainen 

Hyvin kasvatettu kultainennoutaja pystyy sopeutumaan monenlaiseen elämäntilanteeseen, kunhan se saa riittävästi liikuntaa ja tekemistä. Se soveltuu esimerkiksi harrastuskoiraksi, metsästykseen, avustajakoiraksi, pelastuskoiraksi ja terapiakoiraksi. 

Pehmeä nouto-ote 

Rodun alkuperäinen tehtävä on noutaa riistaa vahingoittamatta sitä. Tämä näkyy usein myös arjessa: monet kultaiset kantavat mielellään esineitä suussaan rikkomatta niitä. 

Hyvä hajuaisti ja työmotivaatio 

Kultainennoutaja nauttii nenän käytöstä. Metsästys, jäljestys, ja erilaiset etsintätehtävät sopivat rodulle hyvin. 

Haasteet, joihin kannattaa varautua 

Vilkkaus nuorella iällä 

Moni yllättyy siitä, kuinka energinen kultainennoutaja voi olla ensimmäiset 2–3 elinvuotta. Se tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että henkistä aktivointia. Pelkät kävelylenkit eivät yleensä riitä. 

Suuri läheisyyden tarve 

Rotu kiintyy usein voimakkaasti perheeseensä eikä viihdy pitkiä aikoja yksin. Ilman yksinolon harjoittelua osa koirista voi kehittää eroahdistukseen liittyviä ongelmia. 

Suuhun ottaminen ja kantaminen 

Pennut ja nuoret koirat tutkivat ympäristöään suullaan. Tavaroiden kantaminen, pureskelu ja sukkien ”varastaminen” ovat rodulla melko tavallisia käyttäytymismalleja. 

Ruokahalu 

Kultaisillanoutajilla on usein erittäin hyvä ruokahalu. Ne voivat olla alttiita ylipainolle, ellei ruokintaa ja herkkujen määrää seurata huolellisesti. 

Innokkuus tervehtiä 

Ystävällisyys voi näkyä voimakkaana haluna tervehtiä kaikkia ihmisiä ja koiria. Ilman koulutusta tämä voi ilmetä hihnassa vetämisenä tai ihmisiä vasten hyppimisenä. 

Haukkuherkkyys 

Kultaisennoutajaa ei pidetä erityisen haukkuherkkänä rotuna, mutta yksilöissä on suuria eroja. Osa haukkuu herkästi esimerkiksi ovikellolle tai pihalla liikkuville ihmisille, turhautuneena tai odottaessaan pääsyä toimintaan, innostuessaan harrastuksissa tai leikin aikana. Jatkuva tai runsas haukkuminen ei kuitenkaan kuulu rodulle tyypillisiin ominaisuuksiin. 

Metsästysvietti 

Vaikka kultainennoutaja on noutaja eikä varsinainen ajava metsästyskoira, sillä on usein voimakas kiinnostus lintuihin, riistan hajuihin ja noutamiseen. Luoksetulon harjoittelu on tärkeää erityisesti nuorena. 

Herkkyys 

Monet kultaisetnoutajat ovat luonteeltaan melko pehmeitä ja herkkiä. Kovaääninen tai rankaiseva koulutus voi heikentää koiran itseluottamusta ja yhteistyöhalua. Johdonmukainen, rauhallinen ja palkitseva koulutus toimii rodulla yleensä parhaiten. 

Sopiiko kultainennoutaja ensimmäiseksi koiraksi?

Kultaistanoutajaa pidetään usein hyvänä ensikoirana sen yhteistyöhalun ja koulutettavuuden vuoksi. Samalla on hyvä tiedostaa, ettei se ole ”helppo” rotu pelkästään ystävällisen luonteensa vuoksi. Se tarvitsee runsaasti liikuntaa ja aktivointia, johdonmukaista koulutusta, aikaa yhdessäolon ja yksinolon harjoitteluun, turkin säännöllistä hoitoa, painon ja terveyden seurantaa.  

Terveystilanne

Kultaisennoutaja on yleisesti ottaen melko terve rotu, mutta sen laajan populaation vuoksi rodussa esiintyy useita perinnöllisiä sairauksia ja terveydellisiä riskitekijöitä. Vastuullisessa jalostuksessa pyritään vähentämään näiden sairauksien esiintyvyyttä jalostussuosituksilla ja käyttämällä jalostusvalinnoissa hyväksi terveystutkimuksista sekä yksilöiden suvun terveyshistoriasta saatuja tietoja.

Tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet

Lonkkaniveldysplasia (HD)

Lonkkaniveldysplasia on yksi rodun tunnetuimmista perinnöllisistä sairauksista. Siinä lonkkanivel kehittyy poikkeavasti, mikä voi johtaa nivelrikkoon ja kipuun. Oireet vaihtelevat lievästä jäykkyydestä vaikeaan ontumiseen. Suomessa jalostukseen käytettävät koirat lonkkakuvataan ja tulokset rekisteröidään Suomen Kennelliittoon. 

Kyynärniveldysplasia (ED)

Kyynärnivelen kasvuhäiriöt voivat aiheuttaa ontumista jo nuorella koiralla ja johtaa nivelrikkoon myöhemmällä iällä. Kyynärnivelten kuvaus kuuluu Suomessa rodun keskeisiin terveystutkimuksiin. 

Silmäsairaudet

Kultaisennoutajilla esiintyy useita perinnöllisiä silmäsairauksia, minkä vuoksi jalostuskoirat tutkitaan kahden vuoden välein eläinlääkärin tekemällä virallisella silmätarkastuksella. 

Merkittävimpiä ovat:

• perinnöllinen harmaakaihi (katarakta)  
• multifokaalinen verkkokalvon dysplasia (MRD) eli poimu tai poimuja verkkokalvolla 
• geograafinen retinan dysplasia (RD), jossa poimut ovat laajempia ja verkkokalvo on ohentunut 
• verkkokalvon etenevä surkastuma (PRA), joka voi johtaa sokeutumiseen. 

Kolmeen rodulla tunnettuun PRA- tyyppiin (GR_PRA1, GR_PRA2 ja prcd-PRA) on olemassa geenitesti, mutta muita silmäsairauksia ei voida tunnistaa geenitestien avulla. 

Sydänsairaudet

Rodulla esiintyy harvoin synnynnäisiä sydänvikoja, eikä sydämen ultraäänitutkimus ole rodulle tehtävä rutiinitutkimus.  

Syöpä

Syöpä on kultaisennoutajien merkittävin yksittäinen kuolinsyy. Yleisimpiä kasvaimia ovat:

• hemangiosarkooma (verisuonikasvain)  
• lymfooma (imusolmukesyöpä)  
• mastsolukasvain (syöttösolukasvain)  
• osteosarkooma (luusyöpä).

Syöpäriskiin vaikuttavat sekä perinnölliset että ympäristötekijät. Jalostuksessa pyritään huomioimaan suvuissa esiintyvät syöpätapaukset. Syöpäsairauksien alttiuden toteamiseen ei ole olemassa geenitestiä. 

Ihosairaudet ja allergiat

Rodulla esiintyy:

• atooppista ihotulehdusta (geneettisestä taipumuksesta aiheutuva tulehduksellinen ja kutiseva allerginen ihosairaus, jonka synnylle on perimän lisäksi olemassa useita altistavia tekijöitä, kuten koiran elinympäristö ja olosuhteet) 
• ympäristö- ja ruoka-aineallergioita  
• toistuvia korvatulehduksia, jotka liittyvät usein allergioihin  
• iktyoosia, ihon pintakerroksen sarveistumishäiriötä.

Atopia on elinikäinen vaiva, joka on yleensä jonkin asteisesti kontrolloitavissa, muttei parannettavissa. Oireiden varhainen tutkiminen ja hoito ovat tärkeitä. Atopia vaatii omistajalta koiran eliniänkestävän hoitoon sitoutumisen.  

Iktyoosia, joka on ihon pintakerroksen sarveistumishäiriö, esiintyy rodussa yleisesti. Oireiden voimakkuudessa on paljon yksilöllistä vaihtelua. Tyypillisesti hilse on aluksi vaaleaa, mutta muuttuu myöhemmin tummaksi. Muita nähtäviä muutoksia voivat olla ihon pigmentoituminen tummaksi sekä ihon paksuuntuminen ja muuttuminen karheaksi. Iktyoosiin ei liity ihon kutinaa, eikä useimmiten muutakaan vaivaa. Tutkimuksien mukaan hilseily on määräävä oire, eikä tulehdusta liity taudinkuvaan. Toissijaisia ihon tulehduksia voi iktyoosia sairastavilla koirilla toki esiintyä. 

Neurologiset ja muut perinnölliset sairaudet

Rodussa tavataan myös harvinaisempia sairauksia, kuten:

• ichthyosis (iktyoosi), perinnöllinen ihon sarveistumishäiriö, joka aiheuttaa hilseilyä ja voi altistaa iho-ongelmille
• prcd-PRA, verkkokalvon rappeumasairaus, johon on saatavilla DNA-testi
• GR-PRA1 ja GR-PRA2, kultaisennoutajilla esiintyviä PRA:n muotoja, joihin on myös geenitestit.

Rodulla esiintyy myös seuraavia perinnöllisiä sairauksia: 

• Osteokondroosia eli kasvuhäiriöitä eri nivelissä 
• Spondyloosia eli selkärangan rappeumasairautta, jossa selkänikamien rajoille muodostuu luupiikkejä ja/tai – siltoja 
• Välimuotoisia lanne-ristinikamia (LTV) eli selkärangan nikamien synnynnäisiä ja perinnöllisiä epämuodostumia 
• Hypotyreoosia eli kilpirauhasen vajaatoimintaa 
• Epilepsiaa 
• Munuais- ja virtsateiden synnynnäisiä sairauksia.

Kultaisillanoutajilla esiintyy muihin koirarotuihin verraten keskimääräistä enemmän ektooppisia virtsajohtimia (ektooppiset ureterit) ja munuaisdysplasiaa. Ektooppiset virtsanjohtimet ovat yleisin syy nuorten narttujen virtsankarkailuun, mutta sairautta esiintyy myös eri-ikäisillä uroksilla. Normaalisti virtsanjohtimet laskevat virtsarakon kaula-alueen etuosaan. Sairaan yksilön alkionkehityksen aikana toinen tai molemmat virtsanjohtimet päätyvät vääränlaiseen laskukohtaan; joko suoraan virtsaputkeen tai emättimeen nartuilla, uroksilla virtsaputkeen tai siemenjohtimeen. Munuaisdysplasia on etenevä munuaisten rappeuttava kehityshäiriö, jossa munuaisten toiminta hiipuu jo nuorella iällä.  

Lisääntymisterveys

Valtaosa kultaisennoutajista lisääntyy normaalisti. Keisarinleikkaukset ovat kuitenkin melko yleisiä, mikä tulee huomioida. 

Terveystutkimukset jalostuksessa

Suomessa vastuullisessa jalostuksessa suositellaan tai edellytetään tyypillisesti seuraavia tutkimuksia

• lonkkakuvaus
• kyynärkuvaus
• virallinen silmätarkastus  
• DNA-testit PRA-muotojen osalta ja iktyoosin.  

Viralliset terveystutkimukset

Vastuullisessa jalostuksessa suositellaan, että jalostuskoirille tehdään ainakin seuraavat tutkimukset: 

• Lonkkakuvaus (HD) – lonkkaniveldysplasian toteamiseksi.  
• Kyynärnivelkuvaus (ED) – kyynärnivelen kasvuhäiriöiden arvioimiseksi.  
• Virallinen silmätarkastus – perinnöllisten silmäsairauksien, kuten PRA:n, verkkokalvon dysplasian (RD) ja perinnöllisen harmaakaihin toteamiseksi.  
• DNA-testit – GR_PRA1, GR_PRA2 ja prcd-PRA tulos tulisi olla tiedossa oman testituloksen tai vanhempien tulosten perusteella vähintään toisella vanhemmista, jotta voidaan estää sokeutuvien koirien syntyminen. Vastuulliset kasvattajat tekevät jalostuskoirilleen myös ICT-A testin selvittääkseen periyttääkö koira geenivirhettä jälkeläisilleen.  

Rodun terveyden myönteiset kehityssuunnat 

Kultaisennoutajan terveystilanteessa on tapahtunut vuosikymmenten aikana myönteistä kehitystä erityisesti terveystutkimusten lisääntymisen, avoimen terveystiedon hyödyntämisen ja vastuullisemman jalostussuunnittelun ansiosta. Rotu on edelleen aktiivinen ja toimintakykyinen, merkittäviä terveysriskejä seurataan järjestelmällisesti. 

Terveystutkimusten yleistyminen

Yksi suurimmista edistysaskelista on jalostuskoirien laaja terveystutkiminen. Suomessa kultaisennoutajilla tutkitaan kattavasti: lonkka- ja kyynärniveliä, silmiä, perinnöllisiä sairauksia DNA-testien avulla.  

Terveystulosten avoin julkaiseminen mahdollistaa sen, että kasvattajat voivat tehdä aiempaa tarkempia jalostusvalintoja ja huomioida yksittäisten koirien lisäksi myös sukujen kokonaisterveyttä. 

Lonkka- ja kyynärnivelterveyden kehitys

Lonkka- ja kyynärnivelten terveyteen on kiinnitetty huomiota jo pitkään. Jalostuksessa käytetään terveystuloksia ja indeksitietoa, minkä ansiosta vakavien nivelongelmien esiintymistä on pystytty vähentämään. Erityisesti: vaikeiden lonkkamuutosten esiintyminen on vähentynyt. Haasteena on kuitenkin säilyttää riittävä geneettinen monimuotoisuus, jotta terveyttä voidaan kehittää pitkäjänteisesti. 

Silmäterveyden hyvä seuranta

Kultaisennoutajan silmäsairauksien seuranta on Suomessa aktiivista. Virallisia silmätarkastuksia tehdään paljon ja PRA geenitestit ovat auttaneet tunnistamaan kantajia, mikä mahdollistaa niiden turvallisen käytön jalostukseen.

Geenitestien ansiosta kantajia ei tarvitse automaattisesti sulkea pois jalostuksesta, vaan niitä voidaan käyttää terveiden kumppaneiden kanssa niin, ettei jälkeläisille synny sairastumisriskiä. 

Avoimuus terveysongelmista

Kultaisennoutajien terveydestä kerätään paljon tietoa verrattuna moniin rotuihin. Suomessa kasvattajat, rotuyhdistys ja harrastajat seuraavat aktiivisesti koirien terveyteen ja käyttäytymiseen liittyviä ongelmia.  

Avoin keskustelu auttaa tunnistamaan ongelmakohtia ja kehittämään jalostustavoitteita. 

Yhteenveto koiran hankkijalle

Kultaisennoutajan terveyden vahvuuksia ovat: kattava terveystutkimuskulttuuri, hyvä saatavilla oleva terveystieto, toimivat DNA-testit useisiin perinnöllisiin sairauksiin, vastuullisten kasvattajien aktiivinen työ terveyden parantamiseksi.  

Koiranhankkijan kannattaa kuitenkin valita kasvattaja, joka huomioi kokonaisuuden: ei vain yksittäisiä terveystuloksia, vaan myös sukujen pitkäikäisyyden, luonteen, geneettisen monimuotoisuuden ja koirien yleisen toimintakyvyn. Kultaisennoutajan tulevaisuuden tärkeimpiä tavoitteita ovat geneettisen monimuotoisuuden turvaaminen välttämällä yksittäisten koirien liiallista käyttöä jalostukseen ja rodunomaisen luonteen säilyttäminen.  

Liikunta ja koulutettavuus 

Liikunnan, virikkeistämisen ja harrastamisen tarve

Kultainennoutaja on aktiivinen ja monipuolinen käyttökoira, joka on alun perin jalostettu metsästykseen ja erityisesti riistan noutamiseen. Vaikka rotu on nykyään suosittu perhekoirana, sen taustalla on vahva työskentelyhalu ja tarve tehdä yhteistyötä ihmisen kanssa. Hyvinvoiva kultainennoutaja tarvitsee päivittäisen liikunnan lisäksi myös aivoille tekemistä. 

Liikunnan tarve

Aikuiselle kultaisellenoutajalle sopii yleensä vähintään 1–2 tuntia monipuolista liikuntaa päivässä yksilön iän, terveydentilan ja aktiivisuustason mukaan. Liikunnan tulisi sisältää rauhallisia lenkkejä, vapaata liikkumista turvallisessa ympäristössä sekä mahdollisuuksia käyttää nenää.  

Rodulle sopivia aktiviteetteja ovat esimerkiksi metsälenkit ja maastossa liikkuminen, uiminen (useimmat kultaiset rakastavat vettä), noutaminen, jäljestys ja hajutyöskentely, retkeily, sekä tietenkin metsästyskoiran tehtävät ja kokeet.  

Nuoren koiran kanssa liikunnan määrässä tulee huomioida kasvuvaihe. Pitkiä, rasittavia lenkkejä ja kovaa fyysistä kuormitusta vältetään ennen kuin koiran luusto on kehittynyt. 

Virikkeistämisen tarve

Kultainennoutaja ei yleensä tyydy pelkkään fyysiseen liikuntaan, vaan tarvitsee myös tehtäviä ja ongelmanratkaisua. 

Hyviä virikkeitä ovat noutotehtävät, esineiden etsiminen, nose work ja muu hajutyöskentely, temppujen opettelu, tottelevaisuusharjoittelu, erilaiset aktivointilelut, osallistuminen arjen tehtäviin.  

Erityisesti nuoret kultaiset voivat keksiä itse tekemistä, jos niille ei tarjota riittävästi mielekästä toimintaa. Tämä voi näkyä esimerkiksi tavaroiden kantamisena, pureskeluna, levottomuutena tai huomion hakemisena. 

Harrastuskoirana

Kultainennoutaja on erittäin monipuolinen harrastuskoira. Sen vahvuuksia ovat yhteistyöhalu, hyvä motivaatio ja halu miellyttää ohjaajaa. 

Rodulle sopivat erityisesti noutajien metsästyskokeet ja metsästys, rodun alkuperäinen käyttötarkoitus näkyy edelleen vahvana; tottelevaisuus ja rally-toko, kultaiset oppivat nopeasti ja nauttivat yhteisestä tekemisestä; nose work ja jäljestys hyödyntävät rodun erinomaista hajuaistia; rodunomainen harrastus, pelastuskoiratoiminta, avustaja- ja terapiakoiratoiminta; näyttelyt, rotu on myös suosittu näyttelykoira.  

Kultainennoutaja voi menestyä monissa lajeissa, mutta yksilöiden välillä on eroja. Kaikki kultaiset eivät ole yhtä vahvasti metsästyssuuntautuneita. 

Koulutettavuus

Kultainennoutaja kuuluu yleensä helposti koulutettaviin rotuihin. Se on älykäs, yhteistyöhaluinen, usein hyvin ruokamotivoitunut, kiinnostunut ihmisestä.  

Rodun koulutuksessa toimivat parhaiten positiivinen vahvistaminen, selkeät rajat, johdonmukaisuus, rauhallinen ohjaaminen.  

Haasteita voivat olla nuoren koiran pitkä pentumaisuus, suuri innostuneisuus, taipumus häiriöherkkyyteen esimerkiksi muiden koirien tai ihmisten läheisyydessä, vahva kiinnostus noutamiseen ja ympäristön hajuihin.  

Kultainen ei yleensä ole rotu, joka motivoituu kovasta kurista tai voimakkaasta painostuksesta, vaan se toimii parhaiten, kun koulutus perustuu yhteistyöhön. 

Aktiiviselle vai rauhalliselle omistajalle?

Kultaisennoutaja sopii parhaiten aktiiviselle tai kohtuullisen aktiiviselle omistajalle, joka haluaa koiran osaksi arkea.

Se sopii hyvin esimerkiksi ihmiselle, joka liikkuu luonnossa, harrastaa koiran kanssa, haluaa kouluttaa koiraa, nauttii yhdessä tekemisestä.

Rotu voi sopia myös rauhallisempaan kotiin, jos koiralle tarjotaan riittävästi liikuntaa, aktivointia ja sosiaalista tekemistä. Se ei kuitenkaan ole ihanteellinen valinta henkilölle, joka etsii vain rauhallista seurakoiraa, joka tyytyy lyhyisiin lenkkeihin ja vähäiseen tekemiseen.

Yhteenveto

Kultaisennoutaja on aktiivinen, helposti koulutettava ja monipuolinen harrastuskoira, joka tarvitsee sekä liikuntaa että älyllisiä tehtäviä. Se sopii erinomaisesti ihmiselle, joka haluaa koiran harrastus- ja perhekumppaniksi. Hyvinvoiva kultainen on yleensä iloinen, tasapainoinen ja yhteistyöhaluinen koira, mutta sen tarpeita ei voi täyttää pelkällä pihalla olemisella tai lyhyillä päivälenkeillä.

Muut ominaisuudet 

Sopivuus ensimmäiseksi koiraksi, lapsiperheeseen ja sosiaalistamisen erityispiirteet

Kultainennoutaja on monien ominaisuuksiensa ansiosta yksi suosituimmista roduista esimmäiseksi koiraksi. Se on yleensä ystävällinen, yhteistyöhaluinen ja helposti koulutettava, mutta sen koko, aktiivisuus ja nuoren koiran vauhdikkuus edellyttävät omistajalta sitoutumista ja johdonmukaista kasvatusta. 

Sopivuus ensimmäiseksi koiraksi

Kultainennoutaja voi sopia hyvin ensimmäiseksi koiraksi, koska se on yleensä ihmisystävällinen ja avoin, motivoitunut tekemään yhteistyötä, helposti palkittavissa esimerkiksi ruoalla tai leikillä, anteeksiantava koulutusvirheille, monipuolinen harrastus- ja perhekoira.  

Ensimmäisen koiran omistajan on kuitenkin hyvä ymmärtää, ettei kultainennoutaja ole automaattisesti ”helppo koira”. Sen ystävällinen maine voi antaa liian yksinkertaisen kuvan rodun tarpeista. 

Haasteita ensimmäiselle koiranomistajalle voivat olla nuoren koiran pitkä pentumaisuus ja vilkkaus, suuri fyysinen koko ja voima, innokkuus tervehtiä ihmisiä ja koiria, taipumus kantaa tavaroita suussaan, tarve saada riittävästi liikuntaa ja tekemistä, mahdollinen herkkyys yksinololle.  

Omistajalta ei vaadita aiempaa koirakokemusta, mutta hyödyksi ovat halu opetella koiran koulutusta, ymmärtää koiran käyttäytymistä ja käyttää aikaa pennun sosiaalistamiseen. 

Sopivuus lapsiperheeseen

Kultainennoutaja sopii usein erittäin hyvin lapsiperheeseen. Se on tyypillisesti kärsivällinen, ystävällinen ja nauttii perheen yhteisestä tekemisestä. 

Lapsiperheessä on kuitenkin tärkeää muistaa, että koira ei ole lapsen lelu tai vastuunkantaja, myös ystävällinen koira tarvitsee omaa rauhaa, lasten ja koiran kanssakäymistä tulee valvoa erityisesti pienten lasten kanssa, koiraa tulee opettaa rauhalliseen käyttäytymiseen. 

Nuori kultainennoutaja voi olla kömpelö ja innokas. Se voi esimerkiksi hypätä tervehtiessä, törmäillä leikkiessä tai innostua liikaa tilanteissa, joissa pienempi lapsi voi kaatua. 

Hyvin kasvatettu kultainennoutaja on kuitenkin usein erinomainen perhekoira, joka osallistuu mielellään perheen arkeen. 

Sosiaalistaminen

Kultainennoutaja on yleensä luonnostaan sosiaalinen rotu, mutta hyvä luonne ei synny pelkästään perimästä. Pennun varhainen ja monipuolinen sosiaalistaminen on tärkeää. 

Sosiaalistamisessa kannattaa totuttaa pentua rauhallisesti esimerkiksi erilaisiin ihmisiin (lapset, aikuiset, vieraat ihmiset, erilaiset liikkumistavat), erilaisiin koiriin ja turvallisiin koirakontakteihin, erilaisiin ympäristöihin (kaupunki, metsä, liikenne, harrastuspaikat), erilaisiin ääniin ja tilanteisiin, käsittelyyn (harjaus, kynsien leikkaus, eläinlääkärikäynnit), yksinoloon.  

Tavoitteena ei ole, että koira tervehtii kaikkia ihmisiä ja koiria, vaan että se oppii suhtautumaan uusiin tilanteisiin rauhallisesti ja luottavaisesti. 

Huomioitavia luonteenpiirteitä kasvatuksessa

Kultaisennoutajan kanssa kannattaa erityisesti harjoitella seuraavia asioita.

Rauhoittumista

Moni kultainen on luonnostaan innokas ja tarvitsee harjoittelua siihen, että se osaa levätä ja olla tekemättä mitään. 

Hyviä tervehtimistapoja

Rodun ystävällisyys voi johtaa siihen, että koira haluaa tervehtiä kaikkia ihmisiä. Hihnakäyttäytyminen ja rauhalliset kohtaamiset kannattaa opettaa varhain. 

Luoksetuloa ja itsehillintää

Kiinnostus hajuihin, lintuihin, veteen ja muihin koiriin voi viedä nuoren koiran huomion. Hyvä perustottelevaisuus on tärkeää. 

Yksinolotaitoja

Koska kultainennoutaja on usein hyvin ihmisorientoitunut, yksinolon harjoittelu kannattaa aloittaa pienestä pitäen.

Yhteenveto

Kultainennoutaja sopii usein hyvin ensimmäiseksi koiraksi ja lapsiperheeseen, kun omistaja on valmis panostamaan koulutukseen, liikuntaan ja yhteiseen tekemiseen. Se ei vaadi erityistä koirakokemusta, mutta vaatii vastuullisen omistajan, joka ymmärtää rodun aktiivisuuden ja seurallisuuden tarpeet. 

Parhaimmillaan kultainennoutaja on avoin, luotettava ja tasapainoinen perheenjäsen, joka nauttii yhteistyöstä ihmisen kanssa. Sen kasvatuksessa tärkeintä on yhdistää ystävällinen mutta johdonmukainen ohjaus, riittävä sosiaalistaminen ja koiran luontaisten työominaisuuksien tarjoama mielekäs tekeminen.

Turkin hoito

Turkin laatu ja hoito

Kultaisennoutajalla on kaksinkertainen turkki, joka on suunniteltu suojaamaan koiraa vaihtelevissa sääolosuhteissa ja erityisesti vedessä työskentelyssä. Turkki on rodunomainen osa koiran toiminnallisuutta: sen tulee olla riittävän tiivis ja vettähylkivä, mutta ei liian runsas tai raskas. 

Turkin rakenne

Kultaisennoutajan turkki koostuu tiheästä aluskarvasta, joka eristää kylmältä, kosteudelta ja vaihtelevilta sääolosuhteilta, suorasta tai hieman laineikkaasta peitinkarvasta, joka suojaa ulkoisilta rasitteilta ja hylkii likaa, runsaammasta hapsutuksesta raajoissa, hännässä, rinnassa ja vatsan alla.  

Turkin väri vaihtelee vaalean kermanvärisestä kullan eri sävyihin. Turkin ei kuulu olla kihara, villava tai liian runsas. Liiallinen turkin määrä voi olla haitallinen esimerkiksi työskentelevälle koiralle, koska se vaikeuttaa liikkumista ja kuivumista. 

Turkinhoidon tarve

Kultaisennoutajan turkki vaatii säännöllistä hoitoa, mutta se ei ole jatkuvasti työläs rotu, jos turkkia hoidetaan oikein.

Suositeltavaa on harjaus noin 1–2 kertaa viikossa normaalitilanteessa, tiheämpi harjaus karvanlähtöaikoina, jolloin aluskarvaa irtoaa runsaasti, tarkistaa ja selvittää erityisesti helposti takkuuntuvat alueet:  korvien taustat, kainalot, reisien hapsut, hännän alue, tassujen välit.

Kultaisennoutaja vaihtaa karvaa yleensä runsaasti etenkin keväällä ja syksyllä. Karvaa irtoaa kuitenkin jonkin verran ympäri vuoden.

Pesu ja muu hoito

Turkki on luonnostaan melko likaa hylkivä, joten koiraa ei yleensä tarvitse pestä usein. Liiallinen pesu voi kuivattaa ihoa ja heikentää turkin luonnollista suojaa.

Pesua tarvitaan esimerkiksi koiran likaantuessa, näyttelyihin tai kilpailuihin valmistautuessa, jos iho vaatii eläinlääkärin suosittelemaa hoitoa.

Lisäksi tulee huolehtia kynsien säännöllisestä leikkaamisesta, korvien tarkistamisesta ja puhdistamisesta tarvittaessa, hampaiden hoidosta, tassujen karvojen siistimisestä tarvittaessa.

Trimmaus

Kultaisennoutajaa ei kuulu leikata kauttaaltaan kuten joitakin seurakoirarotuja. Turkin rakennetta kunnioittava siistiminen on kuitenkin tavallista.

Siistittäviä kohtia voivat olla tassujen reunat, korvien reunat, kaulan ja rinnan alueen ylimääräiset karvat, hapsujen päät.

Näyttelyissä arvostetaan luonnollista, hyvin hoidettua turkkia, jossa rotutyypillinen rakenne säilyy.

Turkki ja arki

Kultaisennoutajan turkki sopii hyvin aktiiviseen elämäntapaan. Se kestää uimista, metsässä liikkumista, vaihtelevia sääolosuhteita.

Haasteita voivat olla runsas karvanlähtö kodissa, kura ja kosteus pitkissä hapsuissa, takkuuntuminen, jos turkkia ei hoideta säännöllisesti.

Erityisesti uinnin jälkeen turkki kannattaa huuhdella tarvittaessa puhtaalla vedellä ja antaa kuivua kunnolla, jotta iho pysyy hyvässä kunnossa.

Yhteenveto

Kultaisennoutajan turkki on helppohoitoinen mutta säännöllistä ylläpitoa vaativa. Se ei vaadi jatkuvaa trimmausta, mutta harjaus, karvanlähdön hallinta ja perushoito kuuluvat rodun omistajan arkeen. Turkki on yksi rodun vahvuuksista: se mahdollistaa koiran aktiivisen elämäntavan luonnossa, vedessä ja erilaisissa harrastuksissa.

Rotuyhdistys tukena

Kultaistennoutajien rotujärjestö Kultainen Rengas ohjaa rodun jalostusta ja edistää rodun harrastamista, kouluttaa rodun kasvattajia ja järjestää koulutusta rodun ulkomuototuomareille. Rotujärjestö myös järjestää rodunomaisten lajien ja muiden harrastuslajien kokeita, kilpailuja ja tapahtumia. 

Alueelliset ja valtakunnalliset noutajakoirayhdistykset järjestävät rodunomaisten lajien ja muiden harrastuslajien kokeita, kilpailuja ja tapahtumia. 

Tutustu lisää!

• Kultainen Rengas – Golden Ring GR ry