- FCI-ryhmä: 9 – Seurakoira
- Rodun alkuperämaa: Saksa
- Käyttötarkoitus: Seura- ja kotikoira
- Koko:
- Urokset: 11-16 kg, säkäkorkeus 38-46 cm
- Nartut: 9-14 kg, säkäkorkeus 38-46 cm
- Keskimääräinen elinikä: 11–12 vuotta
Historia ja käyttötarkoitus
Kromfohrländer on vuonna 1955 kansainvälisessä koiranjalostusunioni FCI:ssä hyväksytty saksalainen seurakoirarotu. Rotu sai alkunsa kettuterrierille ja grand griffon vendéenille syntyneestä pentueesta, joka osoittautui ominaisuuksiltaan hyväksi. Rodun ensimmäinen kasvattaja asui Pohjois-Saksassa lähellä ”krom Fohrin” aluetta. Rotu sai nimensä tästä alueesta, kromfohrländer tarkoittaa krom Fohrin asukasta.
Suomeen ensimmäinen kromfohrländer tuotiin Saksasta vuonna 1962. Nykyisin koiria on Suomessa kolmisensataa.
Kromfohrländerillä ei ole mitään varsinaista käyttötarkoitusta, sillä ei yleensä ole sanottavasti riistaviettiä eikä kromfohrländerillä ole myöskään oikeutta kilpailla palveluskoirakokeissa. Länderi ovat kuitenkin aktiivisia harrastuskoiria, joita näkee niin rallytokossa, agilitykentillä, koiratanssiareenoilla kuin nenätyöskentelyssä.
Luonteenpiirteet
Kromfohrländer on energinen, temperamenttinen, innostuva ja yhteistyöhaluinen harrastus- ja kotikoira, joka rakastaa syvästi omia ihmisiään. Tuntemattomiin ihmisiin ja koiriin kromfohrländerit suhtautuvat usein melko pidättyväisesti tai välinpitämättömästi ja voivat olla varautuneita vieraita kohtaan. Kromfohrländerille on niin ikään ominaista herkkyys, reaktiivisuus ja terävyys, joka voi tuoda haastetta ulkoiluun. Jalostuksen myötä terävyys ja varautuneisuus on kuitenkin vähentynyt.
Kromfohrländerit vahtivat aktiivisesti reviiriään ja ilmoittavat havainnoistaan herkästi haukkuen. Tyypillistä on myös tunteiden ilmaiseminen fyysisesti, haukkuen, hyppien ja pomppien.
Kromfohrländereillä on tyypillisesti saalistusviettiä liikkuvaa kohdetta kohtaan mutta eivät yleensä jäljestä riistaa. Kromfohrländerit ovat fiksuja ja ketteriä koiria, jotka vaativat reilusti liikuntaa ja virikkeitä. Niille on hyvin mieluista tehdä yhteistyötä omien ihmisten kanssa ja useimmat harrastavatkin jotain lajia.
Terveystilanne
Rodussa esiintyy perinnöllisenä epilepsiaa, digitaalista hyperkeratoosia eli anturoiden ihon liiallista sarveistumista ja paksuuntumista sekä silmäsairauksista perinnöllistä harmaakaihia HC. Näistä digitaalinen hyperkeratoosi on poistumassa geenitestausta hyödyntävän jalostuksen myötä.
Vastustettavien sairauksien listaan on lisätty myös autoimmuunisairaudet, allergioiden määrä on kuitenkin pysynyt melko alhaisena.
Yksittäisempinä tapauksina esiintyy koirien yleisintä verenvuototautia eli von Willebrandt 1 -tautia, kystiiniureaisuutta sekä silmäsairauksista synnynnäistä PHTVL/PHPV:tä, ylimääräisiä ripsiä eli distichiasis/ektooppinen ciliaa ja puutteellisia kyynelkanavan aukkoja. Sydänsairauksia sekä selkäsairauksista jakautunutta lanne-ristinikamaa eli LTV:tä ja spondyloosia esiintyy myös jonkin verran.
Viralliset terveystutkimukset
Rotu ei ole liittynyt Kennelliiton Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan eli PEVISAan, mutta rotuyhdistyksellä on omat jalostussuosituksensa. Suosituksen mukaan jalostukseen käytettäviltä koirilta tutkitaan silmät, luusto, polvet ja sydän. Useimmiten myös pennut silmätarkastetaan pentutarkastuksen yhteydessä.
Lisäksi geenitestausta suositaan jalostuksessa perinnöllisten sairauksien välttämiseksi.
Rodun terveyden myönteiset kehityssuunnat
Rodun luonne on kehittynyt vuosien saatossa avoimemmaksi ja rohkeammaksi, kun arkoja tai aggressiivisia koiria ei käytetä jalostukseen. Rodulle on silti tyypillistä ja sallittua olla hieman varautunut tai välinpitämätön vieraita ihmisiä kohtaan.
Geenitestien ansiosta rodusta on saatu vähenemään hyperkeratoosi ja von Willebrantin tautia sairastavat.
Kromfohrländer on ollut mukana roturisteytysprojektissa vuodesta 2013, jolloin ensimmäinen roturisteytyspentue syntyi. Rotuun risteytettyjä rotuja ovat olleet villakoirat, parsonrussellinterrieti sekä tiibetinterrieri. Risteytysprojektin tavoitteena on ollut lisätä rodun geenipoolin monimuotoisuutta, koska rotu on niin harvinaislukuinen ja polveutuu vain muutamasta koirasta. Risteytysprojektista päätökseen on saatu parsonrussell-linja, muut linjat ovat vielä kesken.
Liikunta ja koulutettavuus
Kromforhländer on aktiivinen ja ketterä rotu, jonka kaipaa reilusti liikuntaa. Rotu rakastaa vauhdikasta juoksua, hyppäämistä ja kiipeilyä, joten säännöllinen ulkoilu metsässä on suositeltavaa. Lisäksi tärkeitä virikkeitä ovat nenätyöskentely, kaivaminen sekä pureskelu ja nuoleminen.
Rodun koulutettavuus on hyvä, mutta herkkänä rotuna se ei kuitenkaan kestä loputtomiin toistoja, eikä varsinkaan virheiden osoittamista. Positiivisen vahvistamisen kautta ja koiran herkkyyttä ymmärtäen länderistä saa kuitenkin motivoituneen, nopeasti syttyvän ja kaikkensa omistajan eteen tekevän harrastuskoiran. Omaan perheeseensä syvästi kiintyvillä kromfohrländereillä yksin oleminen voi vaatia hieman enemmän harjoittelua.
Rotu sopii aktiiviselle ihmiselle tai perheelle, jossa koiraa saa sopivassa suhteessa liikuntaa, aktivointia sekä lepoa ja rauhoittumista.
Muut ominaisuudet
Herkkänä, nopeana, reaktiivisena ja temperamenttisena rotuna, ei kromfohrländer välttämättä ole helpoin ensikoira. Kuitenkin yksilöissä on eroja, ja maalaisjärjellä ja kasvattajaa kuunnellen on ensikoiriksikin menneistä kromfohrländereistä tullut ihan kelpo koirakansalaisia.
Rotu sopii lapsiperheeseen, kunhan koiralla on mahdollisuus lepoon ja koiran kanssa huomioidaan rauhoittumisen opetteleminen heti pennusta.
Pidättyväisenä rotuna kromfohrländer vaatii huolellista sosiaalistamista. Sen täytyy saada nähdä jo pentuna erilaisia asioita, paikkoja, eläimiä, vieraita ihmisiä, kulkuneuvoja jne., jotta kromfohrländer oppii suhtautumaan maailmaan uteliaan positiivisesti ja luottavaisesti.
Turkin hoito
Kromfohrländereitä löytyy rotumääritelmän mukaan kahta eri turkkilaatua: karkea- ja sileäkarvainen.
Karkeakarvaisien kromfohrländereiden karva nypitään, joko muutaman kerran vuodessa kauttaaltaan tai useamman kerran vuodessa vähemmän kerralla, jolloin koira on koko ajan ns. täydessä turkissa. Nypittäessä kromfohrländereille jätetään parta ja silmien yläpuolelle rodulle tunnusomaiset “kulmakarvat”. Kromfohrländereistä irtoaa jonkin verran karvaa nyppimisten välilläkin.
Sileäkarvainen kromfohrländer vaatii vain harjausta tarpeen mukaan. Sileäkarvaisilla kromfohrländereillä ei ole partaa.
Rotuyhdistys tukena
Rotu on harvinainen ja pentuja syntyy vain muutamia kymmeniä vuosittain. Rotuyhdistys Suomen Kronfohrländer suosittelee rodusta kiinnostuneita ottamaan aktiivisesti yhteyttä kasvattajiin kertomalla rehellisesti taloudesta johon koiraa etsitään.
Yhdistys järjestää vuosittain myös tapahtumia, joihin toivotetaan avoimin mielin mukaan myös rotuun tutustuvat. Myös näissä tapahtumissa pääsee tutuiksi koirien lisäksi myös kromfohländereiden omistajien ja kasvattajien kanssa.
