- FCI-ryhmä: 8 – Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat
- Rodun alkuperämaa: Alankomaat
- Käyttötarkoitus: Metsästys- ja seurakoira, sorsien houkuttelu
- Koko:
- Urokset: 10-14 kg, säkäkorkeus 37-42 cm
- Nartut: 8-12 kg, säkäkorkeus 35-40 cm
- Keskimääräinen elinikä: 10 vuotta 11 kuukautta
Historia ja käyttötarkoitus
Pienen hollantilaisen lintukoiran varhaishistoriasta kertovat 1400–1800 -luvuilta peräisin olevat maalaukset, mutta 1900-luvun alkutaipaleilla rotu oli melkein hävinnyt. Toisen maailmansodan aikana Ammerstolin paronitar van Hardenbroek antoi kooikerhondjen kuvan eräälle kulkukauppiaalle, ja pyysi tätä etsimään kuvan mukaista koiraa. Näin löytyi kaikkien kooikerhondjien uusi kantaemo Tommie, joka synnytti ensimmäisen pentueensa vuonna 1942 kennelnimellä van Walhalla.
Vuonna 1966 Hollannissa hyväksyttiin rotu väliaikaisesti ja vuonna 1971 virallisesti. Kansainvälisen FCI:n hyväksynnän virallisine rotumääritelmineen rotu sai vuonna 1990, ja Suomeen ensimmäinen kooikerhondje saapui vuonna 1991.
Kotimaassaan kooikerhondjea käytettiin häkkiansastajan apurina. Häkkiansan pitäjä kesytti sorsia ruokkimalla ja niitä käytettiin houkuttelemaan villisorsia. Koira toimi apuna ohjaamalla sorsia oikeaan suuntaan ja ansaan kanavan päähän, josta sitten villisorsat kerättiin ruoaksi.
Metsästyskauden ulkopuolella kooikerhondje toimi myös tuhoeläinten hävittäjänä. Öisin koiran tärkeä tehtävä oli lämmittää omistajaansa ja vartioida hänen untaan.
Suomessa kooikerhondjea käytetään enimmäkseen monipuolisena seura- ja harrastuskoirana. Rodussa ei ole erikseen käyttö- ja näyttelylinjoja, vaan sama yksilö voi pärjätä erinomaisesti useissa eri lajeissa.
Luonteenpiirteet
Rotumääritelmä kertoo kooikerhondjen olevan ”Vilkas ja ketterä, itsevarma, riittävän sinnikäs ja sisukas, hyväluonteinen ja valpas, ei kuitenkaan äänekäs. Uskollinen, ystävällinen ja reipas.” Sille sallitaan varautuneisuus vieraita kohtaan, mutta tutustuttuasi siihen saat siitä elinikäisen ystävän.
Jotta kooikerhondjesta tulee yhteiskuntakelpoinen ja reipas koira, se vaatii pennusta alkaen perusteellisen sosiaalistamisen. Kooikerhondjet kulkevat hyvin mukana sinne, minne omistajakin menee, ja ovat tyytyväisiä omassa porukassa missä tahansa.
Terveystilanne
Kennelliiton KoiraNet-jalostustietojärjestelmän kuolinsyytilastojen mukaan kooikerhondje elää tyypillisesti 12-17-vuotiaaksi. Rodun vakavimmat terveysongelmat ovat autoimmuunipohjainen krooninen (moni)lihastulehdus eli (poly)myosiitti, munuaisviat ja epilepsia, mutta onneksi niitä esiintyy vain harvoin. Lisäksi esiintyy eriasteisia patellaluksaatioita eli polvilumpion sijoiltaanmenotaipumusta sekä joitakin silmäsairauksia. Rotu on kuitenkin pienestä kannastaan huolimatta varsin terve.
Viralliset terveystutkimukset
Kooikerhondje ei kuulu Kennelliiton Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan eli PEVISAan. Jalostusohjeessa suosituksena on tutkia jalostuskoirilta vähintään silmät, polvet ja lonkat sekä lisäksi tehdä geenitestit perinnöllisen nekrotisoivan (kuoliota aiheuttavan) selkäydinhalvauksen (HNM) ja polymyosiitin osalta. Suurin osa kasvattajista tutkii jalostuskoiransa jalostusohjeen mukaisesti. Lisäksi yhä useammalle kooikerhondjelle tehdään myös laajat selkätutkimukset sekä testataan FGF4 (IVDD) -retrogeeni, joka altistaa koiran välilevykalkkeumille ja -tyrille.
Rodun terveyden myönteiset kehityssuunnat
Suomessa kooikerhondjen terveys on aina ollut tärkeä arvo rodun kasvattajille, ja suomalaiset koirat ovatkin laajasti terveystutkittuja. Näitä tuloksia myös hyödynnetään jalostuksessa. Lisäksi kooikerhondjeista on olemassa maailmanlaajuisesti kasvattajien ja harrastajien saatavilla oleva terveystietorekisteri.
Käynnissä olevan roturisteytysohjelman tavoitteena on lisätä kooikerhondjen geneettistä monimuotoisuutta ja näin parantaa terveyttä. Risteytyksissä huomioidaan myös luonne, erityisesti reaktiivisuus ja pidättyväisyys ihmisiä kohtaan. Kooikerhondjen ulkomuotoa ei pyritä muuttamaan, koska kooikerhondje on nykyisellään rakenteeltaan liioittelematon, ja tällaisena sen halutaan pysyvän jatkossakin.
Liikunta ja koulutettavuus
Kooikerhondje on aktiivinen harrastuskoira, joka tarvitsee melko paljon virikkeitä ja liikuntaa sekä johdonmukaisen mutta ystävällisen kasvatuksen. Huolellinen ja lähes 3-vuotiaaksi jatkuva sosiaalistaminen on tärkeää koiran yhteiskuntakelpoisuuden kannalta. Monet kasvattajat etsivätkin kasvateilleen nimenomaan harrastavia koteja. Kooikerhondjeja kilpailee useissa eri harrastuslajeissa menestyksekkäästi jopa valioksi asti.
Kooikerhondje oppii nopeasti – niin hyvässä kuin pahassakin. Miellyttämishalunsa ja ahneutensa ansiosta sitä on helppo motivoida, ja positiivinen vahvistaminen toimii erinomaisesti.
Kooikerhondjeista löytyy kuitenkin herkkiäkin yksilöitä. Rodussa esiintyy myös jonkin verran reaktiivisuutta sekä epävarmuutta, johon kannattaa kiinnittää koulutuksessa huomioita. Kooikerhondje tarvitsee johdonmukaisen koulutuksen oppiakseen luottamaan omistajansa kykyyn hoitaa tilanne kuin tilanne.
Muut ominaisuudet
Kooikerhondje voi sopia ensimmäiseksi koiraksi. Omistajan on oltava herkkä lukemaan koiraansa ja auttamaan sitä tilanteissa, jotka ovat koiralle liian vaikeita selviytyä yksin. Kooikerhondjen omistajalta vaaditaan siis osaamista koiran elekielestä, positiivisesta vahvistamisesta ja koiran käyttäytymisestä ja sen tukemisesta.
Osa kooikerhondjeista pärjää lapsiperheessä, kun vanhemmat osaavat tukea koiran ja lasten yhteiseloa. Toisaalta jotkut yksilöt ovat luonteeltaan niin reaktiivisia ja herkkiä, että lapsiperheen vilkkaus voi kuormittaa niitä, mikä puolestaan lisää konfliktien riskiä.
Rodun sosiaalistamisessa on hyvä huomioida se, että pennut ovat usein avoimia ja reippaita eikä pidättyväisyys liiemmin näy, vaan se tulee esiin vasta teini-iässä. Teini-ikäinen kooikerhondje voi tarvita tilaa ja aikaa, mutta silti myös sosiaalistamista tulee jatkaa teini-iässä ja tukea koiraa sille haasteellisissa tilanteissa. Koiran itsevarmuuden kasvattaminen on avainasemassa. Kooikerhondje saavuttaa henkisen aikuisuuden vasta noin kolmivuotiaana, ja sinne asti tulee sosiaalistamista ylläpitää.
Turkin hoito
Kooikerhondjen turkki on helppohoitoinen, puolipitkä ja hieman laineikas tai suora, sileä ja hieman silkkinen. Karvapeite on kaksinkertainen, joten koirasta irtoaa karvaa ympäri vuoden. Oikean laatuisena kooikerhondjen turkki hylkii likaa, ja turkinhoidoksi riittää huolellinen harjaus pari kertaa kuukaudessa sekä pesu tarvittaessa. Kooikerhondjen turkkia ei tarvitse trimmata.
Rotuyhdistys tukena
Kiinnostaako kooikerhondje ja haluaisit tutustua rotuun paremmin? Sinun kannattaa käydä katsomassa koiria elävässä elämässä ennen lopullista päätöstä siitä, onko kooikerhondje juuri sinun rotusi. Rodusta kiinnostuneet ovat tervetulleita myös yhdistyksen tapahtumiin.
Rotuyhdistys Suomen Kooikerhondjella on lista jäsenkasvattajista ja aktiivinen pentuneuvonta. Lisäksi harrastajat järjestävät alueellaan kooikkeritreffejä tai ovat muutoin halukkaita esittelemään koiriaan. Heidän yhteystietonsa löytyvät yhdistyksen verkkosivuilta.
