- FCI-ryhmä: 8 – Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat
- Rodun alkuperämaa: Iso-Britannia
- Käyttötarkoitus: Metsästyskoira
- Koko:
- Urokset: säkäkorkeus 69 cm
- Nartut: säkäkorkeus 64 cm
- Keskimääräinen elinikä: 9-10 vuotta
Historia ja käyttötarkoitus
Kiharakarvainen noutaja on pienriistan talteenottoon kehitetty rotu. Perinteisen käyttötarkoituksensa ytimessä noutaja on työskennellessään laukauksen jälkeen, hakiessaan ammuttuja lintuja. Nykyään käytännön jahdeissa Suomessa kihara on monipuolinen metsästyskoira, jonka kanssa voi pyytää niin pienriistaa kuin suurempiakin saaliseläimiä. Lisäksi rotu toimii oivallisesti perhe- ja harrastuskoirana.
Luonteenpiirteet
Kotioloissa koira on rauhallinen eikä hyöri koko ajan jaloissa. Tietty omapäisyys ja itsenäisyys ovat kiharalle ominaisia piirteitä. Se kykenee mielestään ratkomaan tehtävät paremmin itse kuin turhia neuvoja kuunnellen. Vieraita kohtaan kihara saattaa olla välinpitämättömän pidättyväinen, ja se on enemmänkin yhden ihmisen tai perheen koira. Rodulla on myös taipumusta vartioida, minkä vuoksi kiharakarvainen noutaja tarvitsee huolellisen peruskoulutuksen.
Terveystilanne
Kuten kaikilla koirilla, kiharakarvaisilla noutajillakin esiintyy erilaisia sairauksia, kuten epilepsiaa ja syöpää. Myös mahalaukun kiertymä on hankala, koiran elämää uhkaava rodussa esiintyvä vaiva. Mikään erityinen sairaus ei kuitenkaan ole lisääntynyt hälyttävästi rodussa.
Viralliset terveystutkimukset
Pentujen rekisteröinnin ehtona on vanhempien lonkkakuvauslausunto sekä voimassa olevat silmätarkastuslausunnot.
Niiden lisäksi rodun jalostuksen tavoiteohjelma (JTO) suosittelee, että jalostukseen käytettävien koirien tulee olla GSD- ja EIC- sekä PRAcord1-testattuja, jos niiden perimää ei pystytä päättelemään sukutaulusta.
PEVISA-ohjelma
Rotu kuuluu perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan PEVISAan.
Pentujen rekisteröinnin ehtona on vanhempien lonkkakuvauslausunto sekä voimassa oleva silmätarkastuslausunto. Silmätarkastuslausunto ei saa olla 24 kk vanhempi.
Ulkomaisia koiria koskevat poikkeukset
Ei vaadita PEVISA-tutkimuksia (narttu 1, uros 2 pentuetta).
Rodun terveyden myönteiset kehityssuunnat
Suurin osa (noin 60 %) suomalaisista kiharakarvaisista noutajista lonkkakuvataan, ja muutenkin harrastajat ovat kasvattajien lisäksi yhteisesti sitoutuneita rodun terveydestä huolehtimiseen ja ovat valmiita panostamaan siihen. Tiedon jakaminen on avointa ja myös kansainvälinen yhteistyö on tiivistä.
Kiharakerhon jalostustoimikunta on jo 2000-luvun alusta kerännyt kaikkien saatavilla olevaa, avointa kansainvälistä listaa epileptistyyppisiä kohtauksia saaneista kiharakarvaisista noutajista. Lisäksi on aloitettu keräämään avointa listaa koirista, joilla on ollut mahalaukun kiertymä. Rodulla on myös kansainvälinen tietokanta Breed Archieve. Rotu ei ole jakautunut eri linjoihin, esim. näyttely- ja käyttölinjaan.
Liikunta ja koulutettavuus
Kiharakarvainen noutaja soveltuu johdonmukaiselle omistajalle, joka on halukas peruskouluttamaan koiransa.
Rotumääritelmän mukainen, aikuinen kiharakarvainen noutaja on aina valmis toimintaan, mutta pystyy rauhoittumaan ja olemaan tekemättä tuhoja mikäli liikunta satunnaisesti jää muutamien päivien ajaksi vähemmällekin. Kihara tarvitsee liikunnan lisäksi myös toimintaa missä se joutuu ”vaivaamaan päätään”.
Monipuolisuutensa vuoksi kihara sopii hyvin harrastuskoiraksi moneen eri lajiin. Kiharakarvainen noutaja oppii yleensä asiat nopeasti, eikä jaksa harjoitella asiaa samalla tavalla kerrasta toiseen. Ohjaajan tehtävä on kiharan itsenäisyyden valjastaminen yhteistyöksi ja harrastuksissa tarvittavien pelisääntöjen opettaminen.
Muut ominaisuudet
Kiharakarvainen noutaja on kotonaan monenlaisissa perheissä ja ympäristöissä, niin maalla, kaupungissa, lapsiperheessä, sinkun, opiskelijan kuin eläkkeelle jääneen pariskunnan ja monen muunkin kanssa. Moni kiharakarvainen noutaja on onnistuneesti perheensä ensimmäinen koira. Oleellista on koti, joka pitää kiharasta itsenään, tarjoaa sille sopivasti rajoja ja rakkautta sekä huolehtii sen päivittäisistä koiramaisista tarpeista.
Turkin hoito
Kiharakarvaisen noutajan kihara turkki on oleellinen osa koiraa, mainitaanhan se jo rodun nimessäkin. Rungon karvapeite muodostuu lukuisista lähellä ihoa olevista pienistä, tiiviistä, selvästi erottuvista ja tiukoista kiharoista, joita on niskakyhmystä hännän kärkeen. Muualla karvapeite on sileää.
Kiharakarvaisen noutajan turkkia siistittäessä törröttävät karvat leikataan pois. Trimmaus on helppo oppia, ja kun turkkia trimmataan säännöllisesti, noin kerran kuukaudessa, ei siihen kulu edes kauan aikaa.
Välineiksikin tarvitaan vain terävät sakset sekä vettä esimerkiksi suihkupullossa turkin kastelemiseen, jotta kiharat saadaan kihartumaan aivan juuresta asti. Uiminen ja lenkki vesisateessa ajavat saman asian ja saavat turkin kihartumaan.
Rotuyhdistys tukena
Kiharakerholla on pentuvälitys, johon kasvattajat voivat ilmoittaa suunnitteilla olevia tai syntyneitä pentueita. Pentuvälittäjältä, jalostusneuvojalta ja muilta aktiiveilta saa lisätietoa rodusta. Kasvattajien lisäksi monet harrastajat ovat antaneet yhteystietonsa julkaistavaksi Kiharakerhon sivuilla, ja he kertovat mielellään koiristaan lisää rotuun tutustuville.
Yhdistyksen järjestämiin tapahtumiin rodusta kiinnostuneet ovat tervetulleita tutustumaan kiharakarvaisiin noutajiin. Kiharakerho on myös järjestänyt uusille harrastajille tarkoitettuja webinaareja. Lisäksi kasvattajilla on mahdollisuus liittää uudet pennunomistajat yhdistyksen jäseniksi edullisella pentuejäsenhinnalla.
Tutustu lisää!
- Kiharakerho ry
- Harkitsetko Kiharaa? – Katso kasvattajat tästä ja pentueet täältä.
