Kääpiösnautseri

• FCI-ryhmä: 2 – Snautserit
• Rodun alkuperämaa: Saksa
• Käyttötarkoitus: Koti- ja seurakoira
• Koko:
  • Urokset: 7-10 kg, säkäkorkeus 30-37 cm
  • Nartut: 6-9 kg, säkäkorkeus 30-35 cm
• Keskimääräinen elinikä: 10,3 vuotta

Historia ja käyttötarkoitus

Kääpiösnautseri polveutuu suo- eli turvekoirasta, joka on yksi vanhimmista Euroopassa eläneistä koiraroduista. Maantieteellisesti rodun koti on Etelä-Saksa. Varsinaisesti nimi kääpiösnautseri tuli ensimmäisen kerran esille Frankfurtin koiranäyttelyn yhteydessä vuonna 1899. Snautserinkaltaisten koirien olemassaolosta löytyy todisteita niin veistos- kuin maalaustaiteestakin jo 1400-luvulta.

Snautsereiden alkuaikoina tämän tyyppisiä karkeakarvaisia koiria kutsuttiin karkeakarvaisiksi pinsereiksi. Rodun alkuperäinen käyttötarkoitus oli toimia maatilojen hälyttävänä pihavahtina ja jyrsijöiden hävittäjänä. Karkea karva oli säänkestävä ja helppohoitoinen, parta suojasi koiraa jyrsijöiden puremilta.

Nykyisin kääpiösnautseri on lähinnä seura- ja harrastuskoira. Kääpiösnautseri soveltuu mainiosti moniin harrastuksiin ja omistajien kiinnostus erilaisia lajeja kohtaan on jatkuvassa kasvussa.

Luonteenpiirteet

Rotumääritelmä kuvaa kääpiösnautserin luonnetta älykkääksi, pelottomaksi, sitkeäksi ja valppaaksi. Nämä ominaisuudet tekevät kääpiösnautserista miellyttävän seura-, vahti- ja kotikoirankin.

Vahtikoiran virkaa kääpiösnautsereiden omistajille toteutetun luonnekyselyn vastausten perusteella moni kääpiösnautseri toteuttaakin; niiden kotiin ei usein huomaamatta tulla. Haukkuminen on pääosin vain tulijan saapumisesta ilmoittamista, suurin osa koirista suhtautuu vieraisiin kuitenkin ystävällisesti ja iloisesti.

Kääpiösnautseria kuvaillaan usein suurena koirana pienen koiran kropassa, joka monella näkyy myös toisiin koiriin itsevarmana suhtautumisena.

Tulevaisuuden jalostusvalinnoissa on kuitenkin huomioitava tämä asia, sillä joitain jokapäiväisiäkin ääniä pelkääviä koiria vastausten perusteella löytyi. Ukkosen ja ilotulitusten ääniä pelkääviä yksilöitä oli arjen äänien pelkoon verraten suurempi määrä kyselyn aineistosta. Osa vastaajista arvioi myös esimerkiksi oman pelon ukkosta kohtaan vaikuttavan asiaan. Uudet tai erikoisemmat alustat eivät suurimmalle osalle kääpiösnautsereista tuota isompia ongelmia.

Kyselyn perusteella valtaosa omistajista kokee koiransa luonteen arjessa helpoksi, juuri kuten kääpiösnautserin kanssa pitäisi ollakin.

Terveystilanne

Kääpiösnautseri on kohtuullisen terve rotu, mutta kuten joka rodulla, myös kääpiösnautsereilla on alttiutta sairastua tiettyihin sairauksiin. Yleisimpiä sairauksia kääpiösnautsereilla ovat silmäsairauksista PRA ja kaihi, sisäelimiin liittyvistä sairauksista maksashuntti, epilepsia ja virtsakiteet/-kivet sekä hammassairauksista erityisesti parodontiitti.

Kaihi ja PRA

Harmaakaihia tavataan eri syistä, näistä perinnöllinen harmaakaihi on tyypillisin kaihin syy. Kääpiösnautsereilla esiintyy perinnöllistä harmaakaihia. Sairauden alkamisikä vaihtelee. Perinnöllinen kaihi on usein molemminpuolinen. Kaihi johtaa sokeuteen, jos linssin samentuma on täydellinen. Kaihia tavataan perinnöllisen muodon lisäksi hankittuna kaihina esimerkiksi diabeteksen yhteydessä sekä synnynnäisenä muotona. Synnynnäinen muoto ilmenee alle 8-viikkoisilla pennuilla. Kääpiösnautsereilla synnynnäinen muoto on harvinainen.

Kaihisairaita koiria löytyy ajanjaksolla 2012-2021 syntyneistä kääpiösnautsereista jalostustietokannasta 51 ja epäilyttävän diagnoosin on saanut 11 koiraa. Kaikkiaan vuosina 2012-2021 syntyneille kääpiösnautsereille virallisia silmätutkimuksia on tehty 2377 kpl, johon verrattuna kaihisairaiden määrä on 2,1 %. Kaihin esiintyvyys on melko tasaista eri värien kesken, musta-hopeilla se on hieman muita korkeampi. Esiintyvyydet silmätutkituista väreittäin: musta 1,9 %, musta-hopea 2,8 %, pippuri & suola 1,5 % ja valkoinen 2,0 %.

Generalized progressive retinal atrophy, PRA, on etenevä verkkokalvon surkastuma. Kyseessä on ryhmä silmäsairauksia, jotka aiheuttavat verkkokalvolle muutoksia ja lopulta verkkokalvon rakenteen häviämisen ja sokeutumisen.

Useita geenejä ja geenimuotoja on liitetty sairauteen ja kääpiösnautsereissa esiintyy jopa useaa geneettistä muotoa PRA:sta. Aguirren tutkimusryhmän X-kromosomissa periytyvän PRA:n liittyvän raportin ja sen löydöksien perusteella kehitetyllä PRA A -nimisellä geenitestillä ei ole toistaiseksi löydetty yhtäkään sairasta kääpiösnautseria. Tuoreempia geenitestejä kääpiösnautsereilla esiintyvän PRA:n osalta on kaksi. Vuonna 2019 julkaistu Aguirren ryhmän tieteellisen artikkelin pohjalta Optigenin kehittämä kaupallinen geenitesti tyypin B PRA ja vuonna 2020 Lohen tutkimusryhmän tieteellisen artikkelin pohjalta kehitetty geenitesti HIVEP3/PPT1-PRA.

Näissä sairaus paikannettiin samalle perimän alueelle, mutta Lohen raportissa sairautta aiheuttavaksi variantiksi ehdotettiin säätelyvarianttia HIVEP3-geenissä ja tästä käytettiin nimitystä tyypin 1 PRA, kun taas Aguirren tutkimusryhmän artikkelissa kuvattiin monimutkainen rakenteellinen geenivariantti PPT1-geenissä, joka sijaitsee kromosomissa 15 ja liittyy kääpiösnautsereiden PRA:han.

Kääpiösnautsereiden PRA:n geenitestaukseen suositellaan käytettävän HIVEP3-geenivarianttia Maksashuntti:

Yliopistollisen eläinsairaalan 2021-2022 välisenä aikana toteuttamassa tutkimuksessa oli tavoitteena

selvittää kääpiösnautsereiden maksashunttien yleisyyttä Suomessa. Tutkimuksessa tavoitteena oli seuloa sappihappojen 1-näytteellä mahdollisimman monta (yli 100) Suomessa vuoden aikana syntynyttä

kokonaista kääpiösnautseripentuetta. Tutkimus onnistui, siihen osallistui kaikkiaan 121 pentuetta.

Tutkimukseen osallistuneista poikkeavat arvot todettiin 3,3 % tutkituista koirista ja lopulta 1,37 % tutkituista pennuista todettiin maksashuntti ja lisäksi yhdellä pennulla todettiin PVH/MVD (porttilaskimon hypoplasia / mikrovaskulaarinen dysplasia).

Kokonaisuudessaan voidaan todeta kääpiösnautsereilla pentueiden sappihappotestauksen olevan helppo keino suurten koiramäärien tutkimiseen, sillä suurin osa sairaista koirista jää testissä kiinni.

Parodoniitti

Kääpiösnautsereilla parodontiitti on yleinen sairaus. Parodontiitti on myös periytyvä, joskaan täsmällistä periytymismekanismia ei tunneta. On todennäköistä, että sairauden ilmentymiseen vaikuttavat useat geenit eli periytyminen on monitekijäistä. Perimän lisäksi ympäristötekijöillä on kuitenkin suuri merkitys sairauden ilmentymiselle. Koska parodontiittia aiheuttavat bakteerit, voivat nämä sairaudelle altistavat bakteerit myös tarttua koirasta toiseen esimerkiksi lelujen tai ruoka- ja juoma-astioiden välityksellä.

Parodontiittia voidaan ennaltaehkäistä estämällä plakin muodostumista. Hoito jakautuu kahteen osaan: kotihoitoon sekä eläinlääkärissä tapahtuvaan hammashoitoon. Kotihoidolla on suuri merkitys parodontiitin esiintymisen kannalta. Hampaiden säännöllinen harjaaminen on kaikista tehokkain keino estää parodontiitin muodostumista. Kotihoidon lisäksi kaikki koirat tarvitsevat jossain vaiheessa elämäänsä hammashoitoa myös eläinlääkärissä. Kääpiösnautserin kohdalla ensimmäinen hammashoito on tarpeen usein noin kahden vuoden iässä. Monilla koirilla hammashoito on tarpeen vuosittain, mutta yksilölliset erot voivat olla hyvinkin suuria.

Virtsakiteet ja -kivet

Virtsakiteitä ja -kiviä on erilaisia ja siten niille altistavat myös erilaiset tekijät. Esimerkiksi virtsan pH:n muutos liian happamaksi tai emäksiseksi, liian suuri jonkin mineraalin saanti ruokavaliossa ja virtsatietulehdus voivat altistaa virtsakiteiden muodostumiselle. Lisäksi joillakin roduilla on suurempi perinnöllinen alttius virtsakiteiden ja -kivien muodostumiselle.

Kääpiösnautsereilla esiintyy muita rotuja enemmän struviitti- ja kalsiumoksalaattivirtsakiteitä. Virtsatietulehdusta aiheuttavat bakteerit tuottavat ureaasientsyymiä, joka reagoi virtsan molekyyleihin tuottaen ammoniakkia ja hiilidioksidia. Ammoniakki muuttuu virtsassa ammoniumioneiksi ja hiilidioksidi tuottaa muiden yhdisteiden kanssa fosfaattia. Virtsassa normaalistikin oleva magnesium reagoi ammoniumin ja fosfaatin kanssa ja kiteytyy magnesiumammoniumfosfaatti- eli struviittivirtsakiteiksi. Jos kiteitä syntyy lyhyessä ajassa paljon, alkavat ne kerääntyä virtsakiviksi.

Struviittikiteitä voi esiintyä myös ilman tulehdusta, emäksinen virtsa altistaa kiteiden muodostumiselle. Kalsiumoksalaatteja esiintyy uroksilla useammin kuin nartuilla ja kääpiökoirilla useammin kuin suurilla roduilla. Altistavia tekijöitä ovat virtsan ja veren liika kalsiumpitoisuus ja Cushingin tauti. Myös hapan virtsa altistaa kalsiumoksalaateille. Usein syy jää kuitenkin avoimeksi. Kalsiumoksalaattikivistä kärsivillä kääpiösnautsereilla on todettu virtsassa kohonneita määriä oksalaattia sekä virtsahappoa.

Epilepsia

Epilepsia on toistuvia kohtauksia aiheuttava aivojen sähköisen toiminnan häiriö, joka on koiran yleisin neurologinen sairaus. Kohtauksien luonne vaihtelee ja koiralla voi olla tajunnan, motoriikan, sensorisen toiminnan, autonomisen hermoston ja/tai käyttäytymisen häiriöitä. Kohtauksen aikana koira voi olla tajuissaan tai tajuton. Jos koko koira kouristelee, puhutaan yleistyneestä kohtauksesta. Kohtaus voi esiintyä myös paikallisena, jolloin vain yksi lihasryhmä, esimerkiksi koiran raaja tai raajat kouristelevat. Paikallisalkuinen kohtaus voi laajeta yleistyneeksi kohtaukseksi. Kohtauksen luonne riippuu purkauksen lähtöpaikasta aivoissa ja sen leviämisestä.

Ensimmäinen epilepsiakohtaus tulee useimmiten nuorena, 1-5 – vuotiaana, mutta perinnöllinen epilepsia voi alkaa missä iässä hyvänsä. Samantyyppisiä kohtauksia voivat aiheuttaa myös muut sairaudet kuin epilepsia. Epilepsiadiagnoosi pohjautuu muiden sairauksien poissulkemiseen. Epilepsiaa ei voida parantaa, vaan koira tarvitsee lääkitystä koko loppuelämänsä ajan.

Idiopaattinen epilepsia on perinnöllinen sairaus, mutta sen periytymiskuvio kääpiösnautsereilla ei ole selvillä. Epilepsiaa sairastavaa koiraa ei saa käyttää jalostukseen, eikä epilepsiaa tuottanutta yhdistelmää saa uusia.

Viralliset terveystutkimukset

Kääpiösnautsereiden Perinnöllisten vikojen ja sairauksien torjumisohjelma eli PEVISA pitää sisällään terveystutkimuksista pentueen astutushetkellä voimassa olevan silmätarkastuslausunnon. Tämän lisäksi esimerkiksi kerhon pentuvälityksen kriteerit täyttävällä pentulistalla jalostussuositusten mukaisesti suositellaan molemmilla vanhemmilla olevan tehtynä PEVISA-ehdon ulkopuolisia terveys- ja luonnetestitutkimuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi muiden virallisten terveystutkimusten (luustokuvaus, sydäntutkimus) lisäksi geenitestit, sappihappotestit ja LTE tai MH-luonnekuvaus.

Rodun terveyden myönteiset kehityssuunnat 

Onnistuneen maksashunttitutkimuksen myötä yhä useampi kasvattaja on siirtynyt sappihappotestaamaan pentueensa ennen luovutusta. Kääpiösnautsereilla maksashuntti on usein havaittavissa liki oireettomalla pennulla, eli sappihappojen testaamisen merkitys nousee varhaisemman diagnoosin saamiseksi.

Maksashunttileikkaukseen liittyvät riskit laskevat, jos diagnoosi ja sitä myöten leikkaus toteutuu mahdollisimman varhain ja koiran oireet ennen leikkausta ovat vähäiset. Esimerkiksi neurologisten ongelmien esiintyvyys leikkauksen jälkeen on korkeampaa myöhemmin havaituissa ja sitä myöten myöhemmin operoiduissa tapauksissa. Kääpiösnautsereilla tyypillisesti esiintyvät maksashuntit ovat yleensä hyvin leikattavissa ja koirat toipuvat hyvin.

oitujärjestö Kääpiösnautserikerho ylläpitää jäsenilleen avointa terveystietopankkia, johon kerätään omistajan ilmoitusten perusteella tietoa kääpiösnautsereiden sairauksista ja tehdyistä tutkimuksista.

Terveystietopankin tietojen avulla lisätään avoimuutta rotumme sairauksista sekä luodaan rodulle terveempää tulevaisuutta. Terveystietopankkiin kerätään julkaistavaksi sellaisia terveystietoja, joita ei julkaista Kennelliiton jalostustietokannassa KoiraNetissä. Lisäksi yhdistyksen kotisivuilla on kaikille julkinen geenitestitulosten listaus.

Liikunta ja koulutettavuus 

Nykyään kääpiösnautseria ei enää juurikaan tai lainkaan käytetä tuhoeläinten metsästämiseen, joka oli rodun alkuperäinen käyttötarkoitus. Eloisa snautserin temperamentti, riittävä taistelutahto ja toimintakyky tekevät kääpiösnautserista monenlaiseen harrastamiseen soveltuvan harrastuskoiran, ja näitä ominaisuuksia tulee pyrkiä säilyttämään. Sopivan vahvuinen saalistusvietti helpottaa koiran koulutusta ja motivointia.

Kääpiösnautseri on älykäs ja temperamenttinen, reipas pieni koira, joka kaipaa tekemistä ja viihtyy lenkkipoluilla. Laiskaksi sohvakoiraksi siitä ei ole, vaan ennemmin aktiivisen ihmisen ulkoilu- ja harrastuskaveriksi. Kääpiösnautseri on seurallinen koira, joka iloitsee saadessaan olla mukana arkisissa touhuissa. Sen suunnitelmalliseen kouluttamiseen ja sosiaalistamiseen kannattaa varata aikaa jo pentuvaiheessa. Kääpiösnautseri oppii nopeasti uusia temppuja, varsinkin, jos tarjolla on hyvä palkka!

Muut ominaisuudet 

Kääpiösnautseri on hyvin sopiva rotu niin ensimmäiseksi koiraksi kuin lapsiperheeseenkin, mikäli koti on muuten juuri kyseiselle yksilölle sopiva. Kääpiösnautsereissa on eroja luonteissa, pidättyväisempi yksilö todennäköisesti ei ole lapsiperheen vilinään yhtä sopiva kuin avoimempi rotutoverinsa. On niin ostajan kuin kasvattajankin vastuulla löytää sopiva pentu sopivaan kotiin ja toisin päin, tässä vaaditaan avoimuutta kaikilta osapuolilta. Pennun on hyvä tottua tulevaan elämäntyyliinsä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, joten sosiaalistamisvaiheessa tämä asia tulee ottaa huomioon. Johdonmukaisella reilulla kasvattamisella ja hyvällä yhteistyöllä kääpiösnautseri sopii monenlaiseen kotiin.

Turkin hoito

Kääpiösnautseri on turkkirotu, jonka turkki vaatii säännöllistä hoitoa ympäri vuoden. Rotumääritelmän mukaista karkeakarvaista turkkia hoidetaan nyppimällä pisimmät karvat pois vähintään 4 kertaa vuodessa ja tämän lisäksi toteuttamalla “arkihuoltoa”, eli kynsien leikkaamisen lisäksi harjaamista ja kampaamista, korvakäytävien karvojen nyppimistä ja tarvittaessa pohjavillan poistamista.

Kääpiösnautserin turkissa on kahdentyyppisiä karvoja: suojaava peitinkarva ja eristävä pohjavilla. Päällimmäinen kerros on karkeaa, säänkestävää peitinkarvaa. Peitinkarva pitää koiran kuivana kostealla säällä. Vesi valuu siitä kuin ”hanhen selästä”. Peitinkarvan alla on pehmeää pohjavillaa, joka toimii eristeenä lämmittäen koiraa kylmällä ilmalla, lämpimällä hieman viilentäen. Pohjavillan määrän tulee olla kuitenkin kohtuullinen, liiallinen pohjavilla on poistettava. Turkin kaksikerroksisuus on tärkeä suoja säätä vastaan, joten sitä tulee vaalia.

Koira ei kärsi nyppimisestä, kun taas pitkäksi kasvaneesta turkista on sille haittaa. Trimmaamaton turkki menee takkuun, menettää säältä suojaavat ominaisuutensa eikä koiran iho saa ilmaa, vaan ärsyyntyy ja voi jopa tulehtua. Sen sijaan koira voi jopa nauttia nyppimisestä, kun se pääsee eroon kuolleesta ja kutisevasta turkista. Turkin on kuitenkin oltava kypsä nypittäväksi eikä sitä revitä irti väkisin.

On kuitenkin olemassa kääpiösnautsereita, joille turkin ajelu voi olla nyppimistä armeliaampi vaihtoehto. Tällaisilla yksilöillä karva on niin pehmeää tai koira on niin herkkäihoinen, että nyppiminen aiheuttaisi sille vain kipua. Toisinaan myös koiran sterilointi tai kastrointi muuttaa turkin laatua niin, että sitä ei enää voi nyppiä. Monilla vanhenevilla koirilla kipukynnys alenee, jolloin nyppiminen alkaa tuntua niistä epämiellyttävältä. Tällöinkin voi miettiä, olisiko turkin ajelu koiralle mukavampi vaihtoehto.

Koneella ajettaessa karva katkotaan poistamatta sitä juurineen. Ajeltu turkki muuttuu hyvin usein pehmeäksi ja turkin kaksikerroksisuus katoaa. Leikkaamalla katkaistun karvan väritön ja kiilloton varsi jatkaa kasvuaan, eikä uutta karvaa pääse muodostumaan. Ajan mittaan peitinkarva muuttuu ohueksi ja pehmeäksi sekoittuen pohjavillaan. Seurauksena on, että turkista tulee usein helposti takkuuntuva sekä likaa ja kosteutta imevä. Turkki ei siis enää suojaa koiraa, vaan koiran säänkestävyys heikkenee.

Olipa trimmausmuoto mikä hyvänsä, koiran totuttaminen käsittelyyn on omistajan tehtävä. Siihen totutteleminen tulisi aloittaa jo ennen luovutusta kasvattajan toimesta, mutta tämän jälkeen vastuu siirtyy kasvattajalta omistajalle. Kun koira osaa rentoutua käsittelyyn trimmauspöydällä, toimenpiteestä tulee sille paljon mukavampi myös vieraan käsitellessä sitä.

Rotuyhdistys tukena

Yhdistyksellä on pentulistan ja kasvattajalistauksen lisäksi nimetty pentuvälitys-yhteyshenkilö, johon mahdolliset pennunostajat tai rodusta kiinnostuneet voivat olla yhteydessä. Rotuyhdistyksen jäsenkasvattajat, jotka ovat ilmoittaneet pentueensa yhdistykselle, saavat veloituksetta pentu- ja trimmioppaan annettavaksi pennunostajilleen sekä mahdollisuuden liittää kasvatinomistajansa alennetulla hinnalla yhdistyksen jäseneksi.

Tutustu lisää!

Suomen Kääpiösnautserikerho ry:n verkkosivuilta löytyvät niin pentuvälitys kuin alueittain jaoteltu kasvattajien yhteystietolistaus.

• Suomen Kääpiösnautserikerho ry
• Katso pentuvälitys tästä – ja kasvattajat täältä.