Kääpiöpinseri

• FCI-ryhmä: 2 – Molossityyppiset koirat
• Rodun alkuperämaa: Saksa
• Käyttötarkoitus: Vahti- ja seurakoira
• Koko:
  • Urokset: 4-5 kg, säkäkorkeus 25-30 cm
  • Nartut: 4-6 kg, säkäkorkeus 25-30 cm
• Keskimääräinen elinikä: 10 vuotta 5 kuukautta

Historia ja käyttötarkoitus

Kääpiöpinserin juuret ovat Saksassa, jossa pinserityyppisiä koiria käytettiin jo yli 300 vuotta sitten maatiloilla rottien ja muiden pienjyrsijöiden torjuntaan sekä vahtikoirina. Näissä koirissa esiintyi paljon koko-, väri- ja karvamuunnoksia, joista kehittyivät myöhemmin muun muassa pinseri, snautseri ja kääpiöpinseri. Kääpiöpinserin tyyppisiä pieniä koiria esiintyi jo 1600-luvulla, ja niiden todettiin olevan pienestä koostaan huolimatta terveitä, elinvoimaisia ja taitavia rottakoiria.

1800-luvulla pienikokoisia pinsereitä alettiin kasvattaa tarkoituksellisesti, ja niiden rooli muuttui vähitellen maatilan työkoirasta myös seurakoiraksi. Vuonna 1895 kääpiöpinseri pääsi Saksassa viralliseen roturekisteriin, ja vuonna 1906 sille laadittiin oma rotumääritelmä. Rodun suosio kasvoi nopeasti, mutta samalla sitä alettiin jalostaa liian pieneksi. Tämä johti kääpiömäisten piirteiden lisääntymiseen, minkä vuoksi rodun terveeseen rakenteeseen ja pinserimäiseen tyyppiin alettiin kiinnittää enemmän huomiota.

Suomeen ensimmäiset kääpiöpinserit tuotiin 1920-luvulla, mutta varsinainen kasvatustyö alkoi vasta toisen maailmansodan jälkeen. 1950–60-luvuilla suomalainen kanta vahvistui erityisesti Ruotsista ja Saksasta tuotujen koirien avulla. Myöhemmin myös muista Euroopan maista, Israelista ja Yhdysvalloista tehdyt tuonnit vaikuttivat merkittävästi suomalaisen kääpiöpinserikannan kehitykseen.

1980-luvulla rodun rekisteröinnit kasvoivat voimakkaasti, ja 1990-luvulla kansainvälinen yhteistyö ja ulkomaiset jalostustuonnit lisääntyivät. Vuosituhannen vaihteen jälkeen kääpiöpinserin suosio kasvoi edelleen ja vuonna 2009 saavutettiin Suomessa rekisteröintien huippu. Nykyään kääpiöpinseri on pääasiassa seura- ja harrastuskoira, mutta rodun jalostuksessa pyritään edelleen säilyttämään sen alkuperäinen terve, eloisa, toimintakykyinen ja pinserimäinen olemus.

Luonteenpiirteet

Kääpiöpinseri on eloisa, valpas, temperamenttinen ja itsevarma. Pienestä koostaan huolimatta kääpiöpinseri ei ole mikään sylikoira vaan toimelias ja reipas, lähes väsymätön, aktiivisen ihmisen seuralainen. Koiran käsiteltävyyteen ja sosiaalistamiseen kannattaa kiinnittää huomiota, sillä mihin pentu pienenä tottuu, sitä se ei isonakaan hätkähdä. Kääpiöpinserin pienen koon ei saa antaa hämätä, myös pieni koira tarvitsee pienestä pitäen johdonmukaisen koulutuksen ja reilut, selkeät säännöt. Rottakoiralle tyypillinen terävyys voi tulla arjessa väärin esille ilman johdonmukaista koulutusta.

Terveystilanne

Kääpiöpinseri on edelleen keskimääräistä terveempi ja pitkäikäinen rotu. Kuten muillakin koirilla, myös kääpiöpinsereillä esiintyy joitakin jalostuksellisesti huomioon otettavia sairauksia, kuten esimerkiksi kaihia, patellaluksaatiota, epilepsiaa, allergioita tai atopiaa, autoimmuunisairauksia, varvasanomaliaa ja selkäongelmia.

Kääpiöpinserit kuuluvat Suomen Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan (PEVISA), jossa pentujen rekisteröinnin ehtona on silmien ja polvien tutkiminen pentueen vanhemmilta. Rotuyhdistyksen tavoitteena on saada tutkimus- ja jälkeläistietoa kaikista, myös ns. kotikoirista.

Viralliset terveystutkimukset

Pevisan mukaiset viralliset silmä- ja polvitutkimukset vaaditaan rekisteröinnin ehtona.

Rodun terveyden myönteiset kehityssuunnat 

Kääpiöpinserin terveydentilaa seurataan aktiivisesti, ja jalostuksessa kiinnitetään huomiota erityisesti perinnöllisten sairauksien ehkäisemiseen sekä rodun geneettisen monimuotoisuuden säilyttämiseen. Rodun terveystilanne on kokonaisuutena hyvä, ja jalostuksessa hyödynnetään terveystutkimuksia sekä avoimesti kerättyä terveystietoa.

Kääpiöpinserin geeniperimä on todettu monimuotoiseksi, ja jalostuksessa pyritään säilyttämään tämä vahvuus käyttämällä jalostukseen mahdollisimman laajasti eri sukujen koiria. Lisäksi rodulla tehdään geenitutkimusta, jossa selvitetään muun muassa epilepsian ja kaihin perinnöllisiä taustatekijöitä. Näin pyritään lisäämään tietoa rodun terveydestä ja tukemaan entistä terveempää jalostusta.

Rodun terveyden ja elinvoimaisuuden turvaamisessa keskeisiä keinoja ovat terveystutkimukset, avoin tiedonkeruu ja riittävän laajan jalostuspohjan säilyttäminen.

Liikunta ja koulutettavuus 

Kääpiöpinseri on aktiivisen ihmisen paras ystävä. Se jaksaa liikkua ja kulkea pitkiäkin matkoja niin kävellen, pyörällä kuin juosten. Rotu on ketterä ja se liikkuu vaivatta erilaisissa maastoissa. Oikealla pukeutumisella se on myös talvisin oiva ulkoilukaveri. Sateisilla säillä tai ihmisen ollessa kipeänä se nauttii käpertyä kainaloon, eli se pärjää ajoittain vähemmälläkin liikunnalla.

Kääpiöpinseri on helppo palkata kehuin, herkuin kuin rapsutuksin. Aktiivisuutensa vuoksi se on helposti motivoitavissa sekä koulutettavissa.

Muut ominaisuudet 

Kääpiöpinseri on pienestä koostaan huolimatta koulutukseltaan keskivaativa. Sen sosiaalistaminen on aloitettava pennun saapuessa kotiin. Omistajan sekä perheen mahdollisten muiden koirien avulla kääpiöpinserin kanssa kannattaa kulkea erilaisissa paikoissa joissa se tottuu hälinään sekä ympäristöihin. Sille on opetettava pentuna käsittelytaidot eli sen tulee sietää kosketusta sekä suun tutkimista, jotta se on aikuisena mutkaton mm. eläinlääkärikäynnillä.

Rotu sopii ensimmäiseksi koiraksi ihmiselle, joka on aktiivinen ja motivoitunut koiran koulutuksessa. Kääpiöpinsereitä menee myös jonkin verran talouksiin joissa on isoja rotuja, sillä ketteryytensä vuoksi se tulee toimeen isompien koirien kaverina. Herkempien ja rauhallisempien rotujen kaverina kääpiöpinseri voi olla liian hallitseva.

Pennun tullessa lapsiperheeseen, kasvaa se lapsiarkeen. Kokonsa puolesta sitä on lasten helppo kouluttaa sekä lenkkeilyttää aikuisten valvonnan alla. Aikuisen kodinvaihtajan kanssa, joka ei ole lapsiin tottunut, voi olla haasteita totuttamisessa.

Turkin hoito

Kääpiöpinserin turkki ei oikeastaan vaadi mitään erityisiä hoitotoimenpiteitä. Riittävän laadukasta ruokaa syövän kääpiöpinserin turkki ei haise eikä likaannu itsestään. Turkki on lyhyt- ja sileäkarvainen eikä siinä ole lainkaan alusvillaa, mikä tekee koirasta ajoittain hieman kylmän aran. Talvella tai muuten kylmällä ilmalla kääpiöpinseri usein tarvitsee vaatetta ylleen.

Rotuyhdistys tukena

Yhdistyksen sivuilta on löydettävissä helposti kasvattajat sekä kasvattajien ilmoittamat tulevat ja syntyneet pentueet. Sivuilta löydät myös infopakettia rodusta sekä sen käyttötarkoituksesta.

Yhdistykselle saa laittaa myös matalalla kynnyksellä viestiä. Koiranäyttelyissä on helppo käydä katsomassa miltä rotu näyttää sekä haastattelemassa rodun ihmisiä. Kääpiöpinsereitä ilmoitetaan näyttelyihin ahkerasti, joten rotua on niissä myös kattavasti nähtävillä.

Tutustu lisää!

• Suomen Kääpiöpinserit ry
• Harkitsetko Kääpiöpinseriä? – Katso kasvattajat tästä ja löydä pentueet täältä.