- FCI-ryhmä: 3 – Bulltyyppiset terrierit
- Rodun alkuperämaa: Iso-Britannia
- Käyttötarkoitus: Terrieri
- Koko: Korkeus ei saa olla yli 35,5 cm
- Keskimääräinen elinikä: 10–12 vuotta
Historia ja käyttötarkoitus
Kääpiöbullterrieri tunnettiin omana rotunaan jo 1800-luvun alussa Isossa-Britanniassa. Se syntyi normaalikokoisen bullterrierin ja pienen, alle viisikiloisen toybullterrierin risteytyksestä. Tätä pienikokoista bullterrieriä ei käytetty koiratappeluissa, vaan se toimi seurakoirana ja rottien hävittäjänä. Nykyään kääpiöbullterrieri on monipuolinen ja aktiivinen seurakoira, joka soveltuu useisiin harrastuksiin omistajan kiinnostuksen mukaan.
Luonteenpiirteet
Kääpiöbullterrieri on vahva, rohkea ja päättäväinen terrieri, jonka koulutus tulee aloittaa varhain. Varhainen sosiaalistaminen on rodussa erityisen tärkeää, sillä se vaikuttaa ratkaisevasti koiran tulevaan käyttäytymiseen ja yhteiskuntakelpoisuuteen.
”Minibulli” on älykäs, utelias ja omapäinen. Se oppii nopeasti, mutta voi toimia itsenäisesti, ellei koulutus ole johdonmukaista. Parhaiten rodun kanssa pärjää omistaja, joka yhdistää napakan ja varman otteen lempeään ääneen, kärsivällisyyteen ja huumorintajuun.
Aktiivisuudessa on suuria yksilöeroja: osa koirista jaksaa touhuta loputtomiin, kun taas toiset ovat rauhallisempia ja nauttivat rennosta yhdessäolosta. Riittämätön aktivointi voi johtaa turhautumiseen ja tuhoisaan käytökseen, kuten tavaroiden pureskeluun. Vierasesineiden nieleminen voi aiheuttaa suolitukoksia, jotka vaativat eläinlääkärin leikkaushoitoa.
Kääpiöbullterrierin ilmeetön olemus voi tehdä sen tunnetilojen tulkinnasta haastavaa. Omistajan on hyvä oppia lukemaan koiransa elekieltä, sillä rodun sisu ja peräänantamattomuus voivat näkyä tilanteissa, joissa toinen koira haastaa. Vieraita ihmisiä kohtaan kääpiöbullterrierit ovat yleensä avoimia ja ystävällisiä, joskin tervehtiminen voi olla hyvin innokasta.
Terveystilanne
Kääpiöbullterrieri on suhteellisen terve rotu, mutta sillä esiintyy joitakin perinnöllisiä ja rakenteellisia terveysongelmia. Rodulla on Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma eli PEVISA-ohjelma, jonka mukaan jalostukseen käytettävien koirien tulee olla sydänultrattuja ja geenitestattuja ennen astutusta. Geenitestivaatimus koskee PLL-, LAD- ja LP-sairauksia, ellei koira ole näiden osalta geneettisesti vapaa vanhempiensa perusteella. Suositeltuja terveystutkimuksia ovat lisäksi munuaisten toiminnan arviointi sekä silmätarkastus.
PEVISA-ohjelma
Rotu kuuluu perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan PEVISAan.
Ensisijaisesti vastustettavat sydänsairaudet ovat pulmonaalistenoosi, aorttastenoosi ja mitraaliläppädysplasia. Pentujen vanhemmista tulee olla ennen astutusta tehty virallinen sydänultratutkimus. Tutkimuksen alaikäraja on 18 kk. Lausunto ”A, TERVE” -tulos on voimassa 24 kk. Lausunto ”B, AVOIN ” -tuloksen saanut koira tulee tutkia 12 kk kuluttua uudestaan, eikä sen jälkeläisiä rekisteröidä ennen toista TERVE/AVOIN-tutkimustulosta. Kaksi kertaa AVOIN-tuloksen saaneen koiran tutkimustulos on voimassa 24 kk. AVOIN-tutkimustuloksen kaksi kertaa saanut voidaan yhdistää vain TERVE-tuloksen saaneen koiran kanssa. Lausunnon ”C” ja/tai MUU SYDÄNSAIRAUS -tutkimustuloksen saaneen koiran jälkeläisiä ei rekisteröidä.
Pentujen vanhemmilla tulee olla astutushetkellä Kennelliiton hyväksymän laboratorion LAD-, LP- ja PLL- geenitestilausunnot. Jos koira on LAD-geenin kantaja, on se paritettava LAD:n suhteen terveen koiran kanssa. Jos koira on LP-geenin suhteen korkean riskin kantaja (LP/LP) tai kantaja (N/LP), se on paritettava LP:n suhteen terveen (N/N) koiran kanssa. Jos koira on PLL-geenin suhteen kantaja (N/PLL), se on paritettava PLL:n suhteen terveen (N/N) koiran kanssa. Pentueita, joiden molemmat vanhemmat ovat LAD-/LP-/PLL-kantajia, ei rekisteröidä.
Ulkomaisia koiria koskevat poikkeukset
LAD-, LP- ja PLL- geenitestaamatonta ulkomaista koiraa käytettäessä on toisen vanhemmista oltava geenitestattu tuloksella terve, ei kantaja. Periytymisen perusteella terveen koiran vanhempien lausunnot on tarvittaessa esitettävä. Sydäntutkimuksen osalta hyväksytään pentuetta rekisteröitäessä ulkomaalainen eläinlääkärin antama sydämen UÄ-tutkimuslausunto. Lausunnosta tulee ilmetä, että koiralla ei ole todettu sydänsairauksia ja koiran tunnistusmerkintä on tarkistettu tutkimushetkellä (narttu 1, uros 2 pentuetta).
Rotukohtainen erityisehto
Risteytys normaalikokoisten ja kääpiöbullterriereiden kesken sallitaan poikkeusluvalla; ks. Koirarekisteriohjeen kohta 6.2. Risteytyksestä syntyvät pennut rekisteröidään kääpiöbullterriereiksi.
Rodussa tavattavat perinnölliset sairaudet – PLL, LAD ja LP – voidaan testata jo pentuiässä, ja synnynnäinen kuurous todetaan BAER-kuulotestillä. Purentaviat ovat melko yleisiä, kun taas polvinivelen patellaluksaatio on rodussa harvinainen. Iho-ongelmia esiintyy jonkin verran yksilöstä riippuen.
Kuolinsyytilastojen mukaan yleisin kuolinsyy ovat kasvain- ja syöpäsairaudet, ja toiseksi yleisin lopetuksen syy ovat käytösongelmat, jotka painottuvat erityisesti nuoriin koiriin. Siksi sekä terveyteen että luonteeseen panostaminen on olennainen osa rodun vastuullista kasvatusta ja omistamista.
Millaiselle ihmiselle rotu sopii
Kääpiöbullterrieri sopii omistajalle, joka arvostaa aktiivista, omalaatuista ja ihmisrakkaudessaan intensiivistä koiraa. Rotu vaatii johdonmukaista koulutusta, aikaa ja sitoutumista – erityisesti nuorena, jolloin energiaa ja intoa riittää.
Kääpiöbullterrieri ei ole kaikille sopiva rotu, vaan parhaimmillaan omistajalla on kokemusta koirista, kykyä asettaa rajoja ja halua panostaa koiran tapakasvatukseen. Harrastuksissa kääpiöbullterrieri on monipuolinen, mutta itsenäinen luonne voi tehdä siitä haastavamman kilpailukoiran.
Oikeissa käsissä kääpiöbullterrieri on uskollinen, iloinen ja ainutlaatuisen persoonallinen kumppani, joka tuo omistajalleen paljon iloa ja elämänmakuisia hetkiä.
Tutustu lisää!
- Suomen Kääpiöbullterrierit ry
- Harkitsetko Minibullia? – Katso pentuopas täältä.
