- FCI-ryhmä: 3 – Terrierit
- Rodun alkuperämaa: Englanti
- Käyttötarkoitus: Työterrieri, seurakoira
- Koko:
- Urokset ja nartut: 5-6 kg, säkäkorkeus 25-30 cm
- Keskimääräinen elinikä: 13 vuotta
Historia ja käyttötarkoitus
Jackrussellinterrieri on hyvä työterrieri, joka kykenee maanalaiseen työskentelyyn. Se on erinomainen seurakoira.
Nykyisen jackrussellinterrierin historia juontaa juurensa 1820-luvun Englannin maaseudulle, jossa innokas metsästäjä pastori John ”Jack” Russell alkoi jalostaa maan alla työskenteleviä väritykseltään valkovoittoisia terriereitä pääasiassa niiden metsästysominaisuuksien perusteella. Jackrussellinterrierin rotumääritelmä on kehitetty Australiassa, missä rotumääritelmään kirjattiin käyttötarkoitukseksi myös “erinomainen seurakoira” sen lisäksi, että jackrussellinterrierin tulisi olla “hyvä työterrieri, joka kykenee maanalaiseen työskentelyyn.
Luonteenpiirteet
Kaikkein mieluiten jackrussellinterrieri eli russeli on mukana oman perheensä puuhissa, mitä ne sitten ovatkaan pihatöistä aina sisällä tehtäviin arkiaskareisiin. Turhautunut russeli muuttuu helposti ongelmakoiraksi, joka purkaa energiansa vääriin asioihin, kuten irtaimiston tuhoamiseen ja muuhun häiriökäyttäytymiseen. Russeli on hauska ja vauhdikas seuralainen, joka tarvitsee määrätietoisen omistajan, koulutusta ja tekemistä.
Terveystilanne
Jackrussellinterrierit ovat verrattain terveitä sekä pitkäikäisiä, joskin onnettomuusalttiita. Rodulla esiintyy patellaluksaatiota, perinnöllistä harmaakaihia, ylimääräisiä silmäripsiä, erilaisia purentavikoja ja hammaspuutoksia. Jonkin verran maksashunttia, selkäsairauksia, Leg-Perthestä, virtsatieongelmia, epilepsiaa sekä allergioita ja atopiaa.
Viralliset terveystutkimukset
Jalostukseen käytettäville koirille suositellaan PEVISA:n lisäksi virallista selkätutkimusta sekä geenitestausta. Rodussa esiintyy ainakin seuraavia geenitestillä todettavia sairauksia: degeneratiivinen myelopatia (DM), hyperurikosuria (HUU), microsilmä, primaari linssiluksaatio (PLL), spinoserebellaarinen ataksia ja sen yhteydessä myokymia ja kohtaukset (SCA) sekä spinoserebellaarinen ataksia, late onset ataksia (LOA, SCA).
PEVISA-ohjelma
Rotu kuuluu perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan PEVISAan.
Koirilla tulee astutushetkellä olla virallinen voimassa oleva polvi- ja silmätarkastuslausunto. Silmätarkastuslausunto ei saa astutushetkellä olla 12 kuukautta vanhempi. Urokselle rekisteröidään korkeintaan 60 jälkeläistä. Viimeinen rajan ylittävä pentue rekisteröidään kokonaisuudessaan. Koirien tulee olla astutushetkellä vähintään 24 kuukauden ikäisiä.
Ulkomaisia koiria koskevat poikkeukset
Ei vaadita PEVISA-tutkimuksia (narttu 1, uros 2 pentuetta).
Rotukohtainen erityisehto
Töpö-töpö -yhdistelmät ovat kiellettyjä. Rodulle on olemassa töpöhäntäisyyden geenitesti. FCI:n ulkopuoliseen rekisteriin merkitty tai sellaisesta maasta, jossa rotu ei ole virallisesti tunnustettu, tuotu rekisteröimätön tuontikoira voidaan ottaa rotuun Koirarekisteriohjeen kohdan 11.1.2 mukaisesti. AKC FSS -rekisteriin rotunimellä ”russell terrier” merkitty koira voidaan rekisteröidä ER-rekisteriin jackrussellinterrierinä. Britanniasta tulleita Working Jack Russell-rekisteriin merkittyjä koiria voidaan rekisteröidä Koirarekisteriohjeen 11.1.1 mukaisesti. Muista FCI-maista tuotujen koirien pitää olla merkitty FCI:n tunnustamaan rekisteriin.
Rodun terveyden myönteiset kehityssuunnat
Jackrussellinterrieri on kondrodysplastinen eli lyhytjalkainen rotu ja yksilöiden etujalkojen rakenteessa on yhä vaihtelua. Hieman käyrät etujalat ovat edelleen rodussa melko yleisiä, ja suorajalkaisetkin vanhemmat saattavat saada jälkeläisen, jolla on käyrät eturaajat. Etujalkojen käyryyteen on vuosien saatossa kiinnitetty huomiota, ja tilanne on nykyään parempi kuin aiemmin.
Liikunta ja koulutettavuus
Jackrussellinterrieri on jalostettu luolatyöskentelyyn. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että se on rohkea, itsenäinen ja herkkä haukkumaan ellei sille opeteta toisin. Riistaviettiä russelista löytyy vaihtelevasti. Pelkästään sohvaperunaksi siitä ei missään nimessä ole. Näin ollen, vaikka russeli on jalostettu luolatyöskentelyyn, on se kuitenkin älykkäänä ja oppivaisena rotuna helppo saada innostumaan myös muista harrastuksista. Vaikka russelit ovat hyvin nopeita oppimaan, niiltä puuttuu palveluskoirille ominainen palvelualttius, joten tottelevaisuuskokeista haaveilevan lienee viisasta valita jokin muu rotu. Toki on myös poikkeuksia ja oikeanlaisella motivoinnilla myös toko harrastuksessa voi onnistua russelin kanssa.
Viime vuosina myös rally-toko on noussut suosituksi russeli-harrastajien keskuudessa. Lajit, joissa koiralta odotetaan nopeaa reaktiokykyä ja kykyä itsenäisempään työskentelyyn, kuten esim. agility ja flyball, ovat jackrussellinterrierin ominta aluetta. Näyttelyiden lisäksi suurin harrastusmuoto russeleilla onkin tällä hetkellä agility. Hyvää menestystä on saavutettu myös kanttarellikoirina ja muissa ”nenäharrastuksissa”, kuten jäljestyksessä, nose workissa ja luolilla.
Muut ominaisuudet
Ottaen huomioon rodun alkuperäisen käyttötarkoituksen – se on ollut luolatyötä tai talleilla ja tiloilla pienriistaa metsästävä terrieri- ei russeli ole aivan tavallinen seurakoira. Energisyytensä vuoksi se ei tyydy pelkkiin kävelylenkkeihin hihnassa. Pienestä koostaan huolimatta jackrussellinterrierit tarvitsevat kunnollisen koulutuksen.
Turkin hoito
Jackrussellinterriereillä esiintyy kolmea karvanlaatua: sileää, karheaa (ns. puolikarkea) ja karkeaa. Kaikilla turkki tyypeillä tulisi olla pehmeä, eristävä kerros pohjavillaa sekä säänkestävä, ihonmyötäinen ja suora päälliturkki. Sileäkarvaisen russelin turkki on kauttaaltaan lyhyttä; aidolla sileällä ei löydy pidempiä haituvia mistään päin runkoa. Päälliturkki ja pohjavilla vaihtuvat itsekseen. Karhea- ja karkeakarvaisten russeleiden turkkeja huolletaan nyppimällä.
Rotuyhdistys tukena
Suomen Jackrussellinterrierit ry nettisivuilta löytyy listaus kasvattajista sekä pentulista josta löytyy suunnitteilla olevat ja jo olemassa olevat pentueet. Yhdistyksellä on myös oma pentuopas. Katso linkit alla!
