- FCI-ryhmä: 2 – Paimenkoirat
- Rodun alkuperämaa: Neuvostoliitto
- Käyttötarkoitus: Palvelus-, virka- ja seurakoira
- Koko:
- Urokset: 40-50 kg, säkäkorkeus 65–73 cm
- Nartut: 30-40 kg, säkäkorkeus 62–69 cm
- Keskimääräinen elinikä: 10–12 vuotta
Historia ja käyttötarkoitus
Itäeuroopanpaimenkoira Vostochnoevropeyskaya Ovcharka (VEO) on käyttötarkoitukseltaan palvelus-, virka- ja seurakoira. Rodun jalostus alkoi vuonna 1924 Neuvostoliitossa. Tavoitteena oli luoda armeijan, rajavartioston, poliisin ja muiden valtiollisten tahojen tarpeisiin erilaisissa olosuhteisiin soveltuva käyttökoirarotu. Rodun jalostuksessa käytettiin Saksasta Neuvostoliittoon tuotuja saksanpaimenkoiria ja niihin risteytettiin alkuperältään tuntemattomia paikallisia koiria. Rodun ilmiasu vakiintui ajan myötä, kun jalostuksessa suosittiin ulkonäöltään halutunlaisia koiria.
Rotumääritelmä luotiin ja hyväksyttiin Neuvostoliitossa vuonna 1955. Venäjän Kennelliitto RKF hyväksyi rotumääritelmän vuonna 2002 ja rotumääritelmän päivityksen 18.3.2020. Suomeen ensimmäiset itäeuroopanpaimenkoirat tuotiin vuonna 2004. Rotuyhdistys Suomen VEO ry:n hakemuksesta rotu hyväksyttiin kansallisesti Suomen Kennelliittoon 2016.
Alkuperämaassa viranomaiset ovat käyttäneet rotua laajasti erilaisissa tehtävissä, myös siviilissä rotu on yleinen erilaisissa palveluskoiralajeissa. Rodulla on luontainen taipumus käyttää hajuaistiaan ja tyypillisesti sillä on vahva miellyttämisenhalu ja vartiointitaipumus minkä ansiosta rotu soveltuu laajasti erilaisiin harrastuksiin ja aluevartiointi tehtäviin.
Luonteenpiirteet
Itäeuroopanpaimenkoira on keskimääräistä dominoivampi toisia koiria kohtaan. Rotu on tyypillisesti reviiritietoinen ja sillä on luontaista vartiointitaipumusta, mikä tulee ottaa huomioon koiran sosiaalistamisessa sekä koiran elinympäristössä. Vartiointitaipumuksista huolimatta itäeuroopanpaimenkoira ei ole erityisen haukkuherkkä ja sen toiminnassa näkyy päämäärätietoisuus ja harkitsevuus. Rotu on kohtuullisen itsenäinen ja ne luottavat itseensä sekä arviointikykyynsä omistajan ollessa poissa, joka omistajien tulee ottaa huomioon.
Rodussa arkuus, erilaiset pelkotilat eivät ole toivottuja tai tyypillisiä ongelmia. Tällaisia yksilöitä kuitenkin esiintyy eikä niitä tulisi käyttää jalostukseen.
Itäeuroopanpaimenkoira vaatii kokeneen ohjaajan kyseessä ollessa fyysisesti voimakas ja suurikokoinen koira, jonka tulee omata kyky puolustautua. Rodun ominaisuuksien vuoksi on tärkeää, että ohjaaja osaa ohjata koiraansa määrätietoisesti ja reilusti niin, ettei se aiheuta vaaraa ympäristölleen ja varmistaa, että koiran luontaiset tarpeet täyttyvät.
Terveystilanne
Itäeuroopanpaimenkoira on elinvoimainen ja yleisterve, rodun vahvuus on sen liioittelematon rakenne. Rodulla on voimassa oleva Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma eli PEVISA sekä jalostuksen tavoiteohjelma eli JTO, joilla pyritään lisäämään tietoisuutta rodussa esiintyvistä perinnöllisistä sairauksista ja niiden esiintyvyydestä.
Rodun merkittävimmät terveyshaasteet ovat luustossa. Suhteessa populaation kokoon Suomessa, itäeuroopanpaimenkoiria tutkitaan luuston osalta laajasti. Keskeisin ongelma on lonkkaniveldysplasia, jolla on huomattava vaikutus koiran kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Rodussa esiintyy myös kyynärniveldysplasiaa ja eriasteisia olkanivelen kondrodysfasia- eli OCD-muutoksia olkanivelissä. Synnynnäisiä välimuotoisia lanne-ristinikamia (LTV) ja nikamien epämuotoisuutta (VA-muutokset) esiintyy myös jonkun verran, minkä vuoksi PEVISA edellyttää näiden virallista lausuntoa jalostukseen käytettäviltä koirilta tilanteen seuraamista varten.
PEVISA edellyttää ongelmakohtien kuvaamista ennen jalostusta ja siinä on myös yhdistelmiä rajaavia ehtoja.
Rodussa esiintyy myös hammaspuutoksia, purentavikoja, kivespuutoksia, autoimmuunisairauksia, silmäsairauksia, sydänvikoja, syöpiä ja pitkäkarvaisuutta. Myös kaksi epilepsiatapausta on suomessa diagnosoitu rodulla. Suuri osa näistä kuitenkin vielä esiintyy yksittäistapauksina. Lisäksi rodussa on havaittu jonkin verran lisääntymisterveyteen liittyviä haasteita narttukoirilla.
Viralliset terveystutkimukset
PEVISA-ohjelma
Rotu kuuluu perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan PEVISAan.
Pentueen vanhemmilla tulee astutushetkellä olla virallinen lonkkakuvaus-, kyynärkuvaus-, VA- ja LTV-lausunto. Kuvaushetkellä koiran tulee olla täyttänyt 18 kk. Rekisteröinnin raja-arvona on lonkkaniveldysplasian aste C ja kyynärniveldysplasian aste 2. Lonkkakuvaustuloksen C saanut koira voidaan parittaa vain tuloksen A tai B saaneen koiran kanssa. Kyynärkuvaustuloksen 1 saanut koira voidaan parittaa vain tuloksen 0 tai 1 saaneen koiran kanssa ja tuloksen 2 saanut koira voidaan parittaa vain tuloksen 0 saaneen koiran kanssa.
Pentueen sukusiitosaste saa olla enintään 12,5 % viidestä sukupolvesta laskettuna.
Ulkomaisia koiria koskevat poikkeukset
Ei vaadita PEVISA-tutkimuksia (narttu 1, uros 2 pentuetta).
Rodun terveyden myönteiset kehityssuunnat
Rodulla on voimassa oleva PEVISA-ohjelma ja JTO, jotka ovat tulleet voimaan vuoden 2023 alkupuolella. Suomen VEO ry on kartoittanut rodun terveys- ja luonnetilannetta aktiivisesti omistajille ja kasvattajille suunnatuilla kyselyillä. Lisäksi rodulle kehitetään omaa ominaisuusarviointia, joka mittaa luonnetta ja käyttöominaisuuksia. Arviointi on laadittu yhteistyössä virka- ja harrastuskoirien asiantuntijoiden kanssa.
Rodun parissa pyritään lisäämään tietoisuutta terveystutkimusten ja luonneominaisuuksien arvioinnin merkityksestä jakamalla ajantasaista tietoa kasvattajille, koiranomistajille ja rodusta kiinnostuneille.
Rodun parissa on tavallista, että jalostuskoirien lisäksi myös koiria, joita ei käytetä jalostukseen, terveystutkitaan. Rodun harrastajat ovat usein tietoisia rodussa todetuista sairauksista, minkä vuoksi omistajat ja kasvattajat tutkivat koirien terveyttä jopa PEVISA-tutkimuksia laajemmin.
Liikunta ja koulutettavuus
Itäeuroopanpaimenkoira on aktiivinen ja älykäs työkoirarotu, joka tarvitsee säännöllistä liikuntaa ja riittävää aktivointia. Riittämätön tekeminen voi ilmetä levottomuutena, käytöshaasteina tai ei-toivottuna toimeliaisuutena. Itäeuroopanpaimenkoira soveltuu monipuoliseen harrastamiseen ja työntekoon, ne työskentelevät mielellään ohjaajansa kanssa ja ovat hyvin koulutettavissa.
Työskentelyssä ja harrastuksissa itäeuroopanpaimenkoira on sinnikäs, periksiantamaton ja rohkea. Rodulle soveltuvia lajeja ovat muun muassa pelastuskoira- ja palveluskoiralajit. Kotioloissa itäeuroopanpaimenkoira on rauhallinen, rento ja leikkisä seuralainen.
Itäeuroopanpaimenkoira on fyysisesti voimakas, nopea ja kestävä kumppani aktiiviselle ihmiselle. Rotu on keskivertoa kookkaampi, pitkärunkoinen ja luustoltaan vahva, mutta ei raskas. Suuren koon takia liikunnassa tulee kiinnittää huomiota koiran ikävaiheeseen sekä luuston ja nivelten terveyteen.
Muut ominaisuudet
Itäeuroopanpaimenkoiraa harkitsevan on tärkeää huomioida rodun alkuperäinen käyttötarkoitus ja ominaisuudet sekä niiden soveltuvuus omaan elämäntilanteeseen, kokemukseen ja elinympäristöön. Rotu soveltuu hyvin sosiaalistettuna ja koulutettuna lapsiperheeseen, mutta koira vaatii ohjaajakseen kokeneen ja määrätietoisen henkilön. Maaseudulla asuvan itäeuroopanpaimenkoiran kanssa on kiinnitettävä erityistä huomiota sosiaalistamiseen myös kotiympäristön ulkopuolella.
Itäeuroopanpaimenkoiraa ei lähtökohtaisesti suositella ensimmäiseksi koiraksi sen koon, vieraisiin ihmisiin kohdistuvan luontaisen epäluuloisuuden ja voimakkaan vartiointitaipumuksen vuoksi. Rodussa esiintyvän luonteen hajonnan vuoksi on tärkeää, että kasvattaja osaa arvioida pennusta kiinnostuneen henkilön soveltuvuuden sekä yhdistää oikean pennun sopivaan kotiin ja tarvittaessa on kykenevä kieltäytymään pennun myynnistä rodulle soveltumattomaksi katsomaansa kotiin.
Turkin hoito
Itäeuroopanpaimenkoiralla kuuluu olla kova, säänkestävä ja vähäistä hoitoa vaativa kaksinkertainen, tiheä karvapeite. Peitinkarva on rungon myötäisesti keskipitkä, melko suora ja karhea. Aluskarva on peitinkarvaa pehmeämpää ja tyypillisesti vaaleampi. Karva on lyhyempää muualla vartalossa kaulaa ja reisiä lukuun ottamatta, niissä karva voi olla paksumpaa ja hieman pidempää.
Pitkäkarvaisuus, lyhyt peitinkarva, kihara karva tai aluskarvan puuttuminen ovat hylkääviä virheitä.
Rotuyhdistys tukena
Suomen VEO ry jakaa kotisivuillaan ja sosiaalisessa mediassa tietoa monipuolisesti ja kattavasti rodusta. Yhdistys pyrkii lisäämään tietoisuutta rodusta myös järjestämällä ja osallistumalla tapahtumiin sekä tekemällä monipuolista yhteistyötä erilaisten toimijoiden kanssa.
Yhdistys pyrkii jakamaan avoimesti tietoa rodun jalostuksesta ja eettisestä koiran kasvatuksesta sekä omistamisesta. Yhdistyksen jäsenkasvattajat ovat allekirjoittaneet ja hyväksyneet Suomen VEO ry:n kasvattajasitoumuksen, jolla pyritään takaamaan jäsenkasvattajien vastuullinen toiminta sekä turvaamaan rodusta kiinnostuneiden riittävä tiedonsaanti pentua ostaessa. Rotuyhdistys julkaisee jäsenkasvattajien pentueilmoituksia kotisivuillaan.
