- FCI-ryhmä: 5 – Pystykorvat ja alkukantaiset koirat
- Rodun alkuperämaa: Norja
- Käyttötarkoitus: Metsästyskoira (ensisijaisesti hirveä ajava koira)
- Koko:
- Urokset: 17-28 kg, ihannesäkäkorkeus 52 cm
- Nartut: 17-28 kg, ihannesäkäkorkeus 59 cm
- Keskimääräinen elinikä: 10–12 vuotta
Historia ja käyttötarkoitus
Ensimmäisiä kirjoituksia tämän tyyppisistä koirista löytyy 1800-luvun alusta, jolloin englantilainen Lloyd oli tavannut Norjassa harmaa norjanhirvikoiran tyyppisiä koiria. Koiranäyttelyssä Norjassa esiintyi tämän tyyppisiä koiria ensimmäisen kerran vuonna 1877. Vuosisadan alussa ilmestyi ensimmäinen rotumääritelmä. Kantakoirana tässä rodussa pidetään koiraa nimeltä Gamle Bamse Gram.
1800-ja 1900-lukujen vaihteessa ruotsalais-norjalainen komitea sai työkseen selvittää, kuinka silloisista monimuotoisista hirvikoiravariaatioista saatettaisiin kehitettyä yksi yhtäläinen hirvikoirarotu. Pystykorvaisia, kippurahäntäisiä riistan haukkujia kutsuttiin yleisnimellä norlanninkoiriksi, Norlannin turkiskoiriksi tai jämtlanninkoiriksi. Siinä missä Ruotsin Härjedalenissa käytettiin komiteasopimuksista piittaamatta vanhan taalainmaantyyppistä kookasta koiraa, tarkensivat norjalaiset olemassa olevaa pystykorvakantaansa normien mukaiseksi. Vuonna 1946 katsottiin olevan olemassa kaksi erillistä, samankaltaista hirvikoirarotua, norjalaisten harmaapystykorva ja ruotsalaisten jämtlanninpystykorva. Harmaa norjanhirvikoira on Norjan kansallisrotu, mutta sen kehitystä on voimakkaasti edistänyt myös Ruotsi ja Suomi. Rotua esiintyy myös yleisesti mm. Englannissa ja Yhdysvalloissa.
Suomeen rotu tuli jo 1930-luvulla ja todellisen läpimurtonsa se teki 1970-luvulla.
Luonteenpiirteet
Harmaa norjanhirvikoira on rohkea, peloton ja tarmokas. Rotu vaatii paljon liikuntaa ja soveltuu parhaiten omakotitaloon ja perheeseen, jossa harrastetaan liikuntaa monipuolisesti.
Terveystilanne
Harmaan norjanhirvikoiran terveystilanne on kohtuullinen. Tietoisuuden lisääntyminen erilaisista perinnöllisistä sairauksista on lisääntynyt, ja näin ollen koirien omistajat tutkituttavat koiria enemmän.
Rodulla esiintyy rasvapattiongelmaa. Rotujärjestö on kerännyt näytteitä professori Hannes Lohen johtamaan koirien geenitutkimusprojektiin Helsingin Yliopistossa. Tutkimuksessa syvennyttiin harmaa norjanhirvikoirien ”rasvapattiprojektiin”. On selvitetty rasvapattien kliinistä kuvaa, perinnöllisyyttä ja hoitoa. Projektin tavoitteena on tunnistaa rasvapattigeenejä. Geenilöydöt mahdollistaisivat DNA-testit rodulle rasvapattien vastustamiseksi. Projektin edetessä tarkoituksena on myös kliinisin hoitokokein testata ihmisillä keratoakantooman hoidossa käytettyjen lääkkeiden tehoa koirilla. Järjestön tietojen mukaan projekti ei ole tällä hetkellä aktiivinen, mutta tietoa sairastuneista koirista kerätään edelleen.
Harmaalla norjanhirvikoiralla esiintyy joissakin linjoissa matalajalkaisuutta (putkiluun kasvuhäiriö). Kyseinen sairaus on havaittavissa ulkoisesti. Koira on kooltaan muuten täysin normaali, mutta sen raajat ovat lyhyet ja näin ollen koiran korkeus ei myöskään täytä rotumääritelmän vaatimuksia. Professori Lohen geenitutkimusryhmä Helsingin yliopistossa ja Folkhälsanilla on tunnistanut geenivirheen ja kehittänyt sairauteen geenitestin. Tutkimuksen mukaan tappijalkaisuus periytyy peittyvästi eli oireettomat vanhemmat kantavat yhtä kopiota geenivirheestä perimässään ja keskimäärin neljäsosa pennuista syntyy tappijalkaisina, puolet kantajina ja neljäsosa vapaina geenivirheestä.
Muut rodulla Suomessa havaitut merkittävät sairaudet ovat yksittäisiä sydänsairaustapauksia, satunnaisia ilmoituksia epilepsiasta, munuaisten vajaatoimintaa muutamia tapauksia vuodessa, yksittäisiä myosiittitapauksia sekä tulehdussairauksia, anaalirauhas-, kurkku- ja korvatulehduksia.
Viralliset terveystutkimukset
Kaikille Suomen Harmaahirvikoirajärjestön alaisille roduille suositellaan lonkka- ja kyynärniveltutkimuksia, samassa yhteydessä kannattaa kuvauttaa myös selkä. On myös suositeltavaa tutkituttaa silmät sekä tehdä sydänkuuntelu.
Rodun terveyden myönteiset kehityssuunnat
Yleisen tietoisuuden lisääntyminen on parantanut tietoisuutta ja näin ollen kasvattajat tutkituttavat koiriaan enemmän. Näin jalostusneuvonta pystyy reagoimaan paremmin ja antamaan suosituksia tietoisemmin ja vastuullisemmin.
Liikunta ja koulutettavuus
Suomen Harmaahirvikoirajärjestön rodut ovat aktiivisia ja paljon liikuntaa vaativia. Kaikki hirvikoirat pystyvät harrastamaan monipuolista liikuntaa ja pitävät myös vaikka agilitysta, joka tuo lisää aktiviteettia metsästyskauden ulkopuolella. Rotu nauttii ja viihtyy metsällä, ja on parhaimmillaan vapaana työskentelemässä riistan kanssa.
Muut ominaisuudet
Suomen Harmaahirvikoirajärjestön rodut sopivat erinomaisesti lapsiperheisiin. Koirat nauttivat lasten läsnäolosta, ollen erittäin lapsirakkaita. Koirat sosiaalistetaan heti pennusta lähtien, ne sopeutuvat erilaisiin tilanteisiin nopeasti ja ovat uusissakin hetkissä hyvin rauhallisia. Koirien luonteet ovat tasapainoisia ja tästä syystä lastenkin läsnäolo on koirille mieluisaa, joskin koiran leikkisä luonne ja suuri koko voi aiheuttaa törmäystilanteita.
Turkin hoito
Turkit ovat hirvikoiraroduilla helppohoitoisia, sillä säänkestävä karva ei vaadi trimmausta. Turkki kannattaa harjata viikoittain ja poista irtokarvat tiheällä kammalla tai harjalla. Karvanlähdön aikaan koiraa kannattaa harjata päivittäin. Koira pestään vain tarvittaessa miedolla koirashampoolla.
Rotuyhdistys tukena
Suomen Harmaahirvikoirajärjestöllä on alueelliset jalostusneuvojat Jalostusvaliokunta – SHHJ FJGK. He auttavat pennunostajaa löytämään sopivan pentueen vanhempien terveystietojen ja koetulosten perusteella. Neuvojat tuntevat koirien sukutaulut ja osaavat suositella yhdistelmiä, jotka sopivat pennunostajan tarpeisiin.
Rotujärjestö ylläpitää virallista pentulistaa Pentuja, astutuksia – SHHJ FJGK. Listalle hyväksytään vain järjestön kriteerit täyttävät yhdistelmät Astutuspalstan ja pentuvälityksen säännöt – SHHJ FJGK. Pentueet voi tarkistaa Suomen Harmaahirvikoirajärjestö -sivuston kautta.
