- FCI-ryhmä: 9 – Seurakoirat ja kääpiökoirat
- Rodun alkuperämaa: Belgia
- Käyttötarkoitus: Vahti- ja seurakoira
- Koko:
- Urokset ja nartut: 3,5-6 kg
- Keskimääräinen elinikä: 11-13 vuotta
Historia ja käyttötarkoitus
Griffonit ovat kotoisin Belgiasta. Ne polveutuvat pienistä karkeakarvaisista ”smousje”-koirista, joita pidettiin Brysselin seudulla vuosisatojen ajan tallikoirina: ne vahtivat hevosvaunuja ja pitivät jyrsijäkannan kurissa. 1800-luvulla näihin koiriin risteytettiin kingcharlesinspanieleita ja mopseja, jolloin syntyi rodun nykyinen ulkomuoto – lyhyt kuono, pyöreä kallo ja lähes inhimillinen ilme – sekä lyhytkarvainen muunnos. Ensimmäiset griffonit rekisteröitiin Belgian rotukirjaan vuonna 1883.
Rodun suosio kasvoi nopeasti 1800- ja 1900-luvun vaihteessa, kun Belgian kuningatar Marie-Henriette innostui griffoneista. Samalla rodun käyttötarkoitus muuttui: tallien rottakoirasta tuli seurakoira. Maailmansodat ja 1920-luvun lama lähes hävittivät rodun kotimaastaan, ja nykyiset sukulinjat ovat pitkälti englantilaisten kasvattajien työn ansiota.
Suomeen nykykannan kantakoirat tuotiin Englannista vuonna 1958, ja rotu on ollut täällä vakiintunut siitä lähtien. Nykyään griffon on puhtaasti seura- ja kotikoira, mutta alkuperäinen valppaus näkyy yhä: griffon tarkkailee ympäristöään ja ilmoittaa haukulla, jos jotain tapahtuu.
Griffoneita on kolme rotumuunnosta, jotka eroavat toisistaan vain karvan laadun ja värin perusteella: karkeakarvaiset griffon bruxellois (punaruskea) ja griffon belge (musta tai musta punaruskein merkein) sekä sileäkarvainen petit brabançon, joka voi olla mitä tahansa näistä väreistä. Muunnoksia saa yhdistää vapaasti keskenään, ja samassa pentueessa voi syntyä useaa eri muunnosta.
Luonteenpiirteet
Rotumääritelmä kuvaa griffonia tasapainoiseksi, valppaaksi, itsetietoiseksi, omistajaansa hyvin kiintyneeksi ja erittäin tarkkaavaiseksi pieneksi koiraksi. Griffon ei saa olla arka eikä aggressiivinen. Suomalaiset griffonit vastaavat pääsääntöisesti hyvin tätä kuvausta.
Vahvuudet
Griffon on seurallinen ja ihmisrakas. Se haluaa olla mukana perheen arjessa ja kiintyy omistajaansa syvästi. Rotu on älykäs ja miellyttämishaluinen, minkä ansiosta se on tavallisesti helppo kouluttaa. Kokonsa puolesta griffon sopii hyvin myös kerrostaloon ja on kätevä matkakumppani.
Huomioitavaa
Griffonilla on selvä vahtivietti: se ilmoittaa helposti haukulla, kun ympäristössä tapahtuu jotain jännittävää tai joku lähestyy. Haukkumiseen kannattaa vaikuttaa johdonmukaisesti jo pentuiästä alkaen. Monipuolinen ja rauhallinen sosiaalistaminen pentuaikana on tärkeää. Koska griffon kiintyy voimakkaasti ihmiseensä, yksinolo kannattaa opettaa rauhassa ja pienin askelin.
Terveystilanne
Griffoneiden yleinen terveystilanne on kohtalaisen hyvä eikä yhtä yksittäistä sairautta voi nostaa rodun ongelmaksi. Kennelliiton tilastoissa yleisin ilmoitettu kuolinsyy on vanhuus, keskimäärin 13 vuoden ja 4 kuukauden iässä. Seuraavaksi yleisimpiä kuolinsyitä ovat kasvainsairaudet ja sydänsairaudet.
Lyhytkuonoisuus ja hengitys (BOAS)
Griffonit luetaan brakykefaalisiin eli lyhytkuonoisiin ja -kalloisiin rotuihin. Tällaisilla roduilla on riski brakykefaaliseen ylähengitysteiden oireyhtymään (BOAS), jossa ahtaat hengitystiet vaikeuttavat hengitystä ja heikentävät koiran kykyä säädellä ruumiinlämpöään. Griffonin piirteitä ei ole rodussa liioiteltu, ja käytännössä lähes kaikki Suomessa kävelytestatut griffonit ovat läpäisseet testin ja saaneet parhaan luokituksen BOAS0. Riski on silti olemassa, ja kuonon pituuteen, sierainten avoimuuteen ja rasituksensietoon kiinnitetään jalostuksessa huomiota. Omistajan on hyvä muistaa, että lyhytkuonoinen koira kuumenee helposti ja tarvitsee helteellä erityistä varovaisuutta.
Polvet
Patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno on tavallinen vaiva pienillä roduilla, ja sitä esiintyy myös griffoneilla. Vuosina 2010–2019 annetuista virallisista polvilausunnoista 84 % oli tulos 0 (terve), 10 % aste 1, 4 % aste 2 ja 1 % aste 3. Lievät asteet ovat usein oireettomia, vakavammat voivat vaatia leikkauksen.
Silmät
Suurin osa silmätutkituista griffoneista on terveitä. Yleisimmät löydökset ovat lasiaisen rappeuma, distichiasis eli ylimääräiset luomikarvat, kaihi ja silmäluomen sisäänpäin kiertyminen. Ulkonevat silmät ja matalat silmäkuopat altistavat myös tapaturmaisille silmävammoille.
Syringomyelia ja Chiari-tyyppinen epämuodostuma
Lyhyt ja pyöreä kallo altistaa Chiari-tyyppiselle epämuodostumalle, jossa aivojen takakuoppa on suhteellisesti liian ahdas. Tämä voi johtaa syringomyeliaan eli nesteonteloiden muodostumiseen selkäytimeen. Sairaus voi aiheuttaa kipua, raapimista ja käytösmuutoksia, mutta suuri osa muutoksista jää oireettomiksi. Diagnoosi voidaan varmistaa vain magneettikuvauksella. Rodussa on todettu yksittäisiä tapauksia, ja kuvattujen koirien määrä on viime vuosina kasvanut.
Muita rodussa raportoituja sairauksia
Sydämen läppärappeuma (tyypillinen ikääntyville pienille roduille), hammaspuutokset ja -sairaudet (parodontiitti), lonkkanivelen kasvuhäiriö, kuivasilmäisyys, napa- ja nivustyrä, piilokivekset, häntämutka sekä virtsakivet.
Lisääntyminen
Griffonnartut synnyttävät pääsääntöisesti itse. Keisarinleikkauksiin joudutaan turvautumaan harvoin, ja silloin syynä on yleensä iso pentu hankalassa asennossa tai polttoheikkous. Keskimääräinen pentuekoko on noin kolme pentua.
Viralliset terveystutkimukset
BOAS-testi
BOAS-testi on Kennelliiton virallinen terveystutkimus lyhytkuonoisille roduille. Siinä eläinlääkäri arvioi ensin koiran yleistilan, sykkeen, ruumiinlämmön, hengitysäänet ja sierainten avoimuuden. Sen jälkeen koira kävelee 1 000 metrin matkan alle 12 minuutissa, ja lopuksi seurataan palautumista 15 minuutin ajan. Testi kertoo, miten hyvin koira todellisuudessa hengittää ja sietää rasitusta.
Kaikki tulokset tallentuvat Kennelliiton jalostustietojärjestelmään (jalostus.kennelliitto.fi), josta koiranhankkija voi itse tarkistaa pentueen vanhempien terveystulokset.
Rotuyhdistyksen suosittelemat tutkimukset
- Virallinen silmätarkastus, jonka tulos ei saa olla kahta vuotta vanhempi.
- Pään ja niskan alueen magneettikuvaus (MRI) syringomyelian varalta, suositeltava kuvausikä 2,5–3 vuotta.
- Lonkkakuvaus.
- Luonnetesti, MH-luonnekuvaus tai virallinen käyttäytymisen jalostustarkastus.
PEVISA-ohjelma
Rotu kuuluu perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan PEVISAan.
Pentueen vanhemmilla tulee astutushetkellä olla voimassa oleva polvilausunto. Rekisteröinnin raja-arvona on patellaluksaation aste 2. Polvitutkimustuloksen 2 saanut koira voidaan parittaa vain tuloksen 0 saaneen koiran kanssa. Astutushetkellä tulee toisella vanhemmalla olla voimassa oleva hyväksytty BOAS-testi.
Ulkomaisia koiria koskevat poikkeukset
Ei vaadita PEVISA-tutkimuksia (narttu 1, uros 2 pentuetta).
Rotukohtainen erityisehto
Karkeakarvaisten griffoneiden eri värimuunnoksia saa risteyttää keskenään. Karkeakarvaisia ja sileäkarvaisia griffoneita saa risteyttää keskenään. Samassa pentueessa saattaa esiintyä eri karvanlaatua ja väriä olevia pentuja, joten kukin pentu rekisteröidään karvanlaatunsa ja värinsä mukaiseen rotuun. Karkeakarvaiset punaiset rekisteröidään roduksi griffon bruxellois, ja karkeakarvaiset mustat roduksi griffon belge. Sileäkarvaiset rekisteröidään roduksi petit brabancon. Muunnosten väliset siirrot ks. koirarekisteriohjeen kohta 5.3. tai Kennelliiton hyväksymän geenitestituloksen perusteella missä tahansa iässä.
Rodun terveyden myönteiset kehityssuunnat
Kävelytestien tulokset ovat rodulle erittäin myönteisiä: lähes kaikki testatut griffonit ovat läpäisseet testin hyväksytysti ja valtaosa on saanut parhaan mahdollisen luokituksen BOAS0. Lyhytkuonoiseksi roduksi griffonit siis hengittävät pääsääntöisesti hyvin. Testattujen koirien määrä on kasvanut vuosi vuodelta.
Rodulle saatiin ensimmäinen PEVISA-ohjelma vuonna 2024, ja se on nyt voimassa vuosille 2026–2027. Se tarkoittaa, että polvitutkimus ja kävelytesti on kytketty pentujen rekisteröintiin – aiemmin kyse oli pelkistä suosituksista.
Silmäterveys on kehittynyt myönteiseen suuntaan: 2010-luvun alussa noin 74–78 % tutkituista koirista oli silmäterveitä, kun taas vuodesta 2013 lähtien osuus on ollut joka vuosi yli 80 % ja vuonna 2019 jo lähes 92 %.
Polvituloksista selvä enemmistö on terveitä (tulos 0), eikä vakavia asteita juuri esiinny.
Rodun sukusiitosaste on matala, viime vuosina keskimäärin 1–2 %, kun se aiemmin oli noin 3 %. Griffoneiden kolmea rotumuunnosta saa yhdistää vapaasti keskenään, mikä pitää jalostuspohjaa laajempana kuin pienessä rodussa muuten olisi mahdollista. Varsinaista roturisteytysprojektia rodussa ei ole käynnissä.
Magneettikuvattujen koirien ja terveystutkimusten kokonaismäärä on kasvussa, mikä parantaa vuosi vuodelta tietoa rodun todellisesta terveystilanteesta. Yhdistyksellä on oma terveysrahasto, josta jäsenet voivat hakea tukea koiransa terveystutkimuksiin – syringomyelian magneettikuvaukseen, kävelytestiin ja vuodesta 2026 myös lonkkakuvaukseen. Tuen ehtona on, että tulokset luovutetaan yhdistykselle ja julkaistaan Kennelliiton jalostustietojärjestelmässä, mikä kartuttaa avointa tietoa rodusta.
Liikunta ja koulutettavuus
Griffon on aktiivinen ja vilkas rotu, se tarvitsee kohtuullisen määrän liikuntaa: useita päivittäisiä lenkkejä, mahdollisuuden haisteluun ja tutkimiseen sekä henkistä virikettä.
Rotu on älykäs ja oppii nopeasti, joten pelkkä ulkoilu ei riitä. Nenätyöskentely, temput ja pienet arjen harjoitukset pitävät griffonin tyytyväisenä.
Harrastuskoirana griffon on monipuolinen: rodussa harrastetaan erityisesti agilitya, rally-tokoa, tokoa ja nenätyötä. Kokonsa ja ihmisläheisyytensä ansiosta griffoneita käytetään myös kaveri-, luku- ja sosped-koirina.
Koulutettavuus on hyvä. Griffon on miellyttämishaluinen mutta myös herkkä, joten palkkaamiseen perustuvat, rauhalliset menetelmät toimivat parhaiten.
Griffon sopii sekä liikunnalliselle että rauhallisemmalle omistajalle – tärkeintä on, että koira saa seuraa ja tekemistä. Pitkiä yksinolopäiviä rotu ei sulata hyvin.
Muut ominaisuudet
Griffon voi olla hyvä ensimmäinen koira ihmiselle, joka on valmis opettelemaan turkinhoidon ja panostamaan pennun kasvatukseen. Pieni koko ei tarkoita, että koulutus voisi jäädä väliin – päinvastoin, tavat kannattaa opettaa alusta asti samalla johdonmukaisuudella kuin isolle koiralle.
Sosiaalistamisessa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota ääniin ja uusiin tilanteisiin, koska rodussa esiintyy jonkin verran ääniherkkyyttä. Tutustuminen tehdään rauhassa ja pennun ehdoilla. Myös vahtiviettiin ja haukkumiseen on helpompi vaikuttaa pentuna kuin aikuisena.
Griffon sopii lapsiperheeseen, kun lapsille opetetaan, miten pientä koiraa käsitellään rauhallisesti, ja kun koiralla on oma rauhallinen paikka, jonne se saa vetäytyä. Pieni koira loukkaantuu helposti, joten pienten lasten ja koiran yhdessäoloa on hyvä valvoa.
Griffon tulee tavallisesti hyvin toimeen muiden koirien kanssa ja viihtyy koiraseurassa.
Lyhytkuonoisena rotuna griffon kuumenee helposti. Kesähelteillä ulkoilut ajoitetaan aamuun ja iltaan.
Pentua hankkiessa kannattaa tarkistaa Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä, että pentueen vanhemmille on tehty rodulle suositellut terveystutkimukset, ja kysyä kasvattajalta avoimesti suvun terveydestä.
Turkin hoito
Griffoneilla on kaksi karvanlaatua. Karkeakarvaisilla griffon bruxelloisilla ja griffon belgeillä karva on pidempi ja karhea ja niillä on tunnistettava, pitkä parta. Sileäkarvaisella petit brabançonilla karva on lyhyt ja tiivis, eikä sillä ole partaa.
Karkeakarvainen griffon
Turkki trimmataan eli nypitään käsin vähintään kaksi kertaa vuodessa, joko itse tai trimmaajalla. Ensimmäisen kerran pentu trimmataan noin 3 kuukauden iässä. Karvaa ei saa leikata saksilla eikä ajaa koneella, sillä se heikentää karvan laatua ja väriä. Parta on hyvä kammata päivittäin ja tarkistaa, ettei siihen jää ruokaa tai takkuja. Rotu ei juurikaan irrota karvaa asuntoon, kun trimmaus hoidetaan ajallaan.
Sileäkarvainen petit brabançon
Turkinhoito on helppoa: riittää säännöllinen kampaus tai kumisukan käyttö, joka on erityisen hyödyllinen karvanlähdön aikaan. Sileäkarvainen griffon irrottaa karvaa karkeakarvaista enemmän.
Muu hoito
Griffon pestään aina tarvittaessa. Hampaat harjataan usein. Kynnet leikataan ja korvat puhdistetaan säännöllisesti. Silmien seutu kannattaa pyyhkiä tarpeen mukaan ja huolehtia, etteivät kasvojen karvat hankaa silmiä.
Rotuyhdistys tukena
Suomen griffonyhdistys ry neuvoo rodusta kiinnostuneita. Yhdistyksen verkkosivuilla on kattavasti tietoa avoimesti kaikkien saatavilla esim. rodun jalostuksen tavoiteohjelma (JTO), tiedot voimassa olevasta PEVISA-ohjelmasta, terveystietoa sekä ohjeet turkinhoitoon ja lista jäsenkasvattajista.
Yhdistys järjestää jäsenilleen ja rodusta kiinnostuneille kävelytestejä, terveystapahtumia, koulutuksia ja rodun erikoisnäyttelyn, joissa rotuun ja sen harrastajiin pääsee tutustumaan käytännössä. Jäsenet saavat lisäksi jäsenkirjeen, alennuksia ja voivat hakea tukea koiriensa terveystutkimuksiin yhdistyksen terveysrahastosta.
Tutustu lisää!
- Suomen griffonyhdistys ry
- Harkitsetko Griffonia? – Katso kasvattajat tästä.
