Estrelanvuoristokoira

• FCI-ryhmä: 2 – Molossityyppiset koirat
• Rodun alkuperämaa: Portugali
• Käyttötarkoitus: Karja-, vahti- ja seurakoira
• Koko:
  • Urokset: 40-50 kg, säkäkorkeus 65–73 cm
  • Nartut: 30-40 kg, säkäkorkeus 62–69 cm
• Keskimääräinen elinikä: 10–12 vuotta

Historia ja käyttötarkoitus

Estrelanvuoristokoira on yksi vanhimmista laumanvartijaroduista, ja sen juuret ulottuvat vuosisatojen taakse Portugalin Estrelan vuoristoon. Rotu on kehittynyt suojelemaan karjaa petoja ja tunkeilijoita vastaan itsenäisesti ja vaativissa olosuhteissa. Pitkä historia näkyy edelleen estrelan luonteessa: sillä on vahva vartiointivietti ja luontainen epäluulo vieraita kohtaan. Nykyään estrelanvuoristokoiria käytetään yhä maatilojen ja pihojen vartijoina sekä perhekoirina, ja kiinnostus niiden alkuperäiseen käyttötarkoitukseen on jälleen kasvussa.

Luonteenpiirteet

Estrelanvuoristokoira on itsenäinen, rohkea ja vahvatahtoinen rotu, jonka luonne on kehittynyt vaativaan vartiointityöhön. Sillä on luontaisesti voimakas suojelu- ja reviirivietti, ja se suhtautuu vieraisiin usein pidättyvästi ja epäluuloisesti. Luonteissa on yksilöllisiä eroja myös vartiointitaipumuksen suhteen. Myös ympäristöllä on vaikutusta siihen, miten voimakkaaksi vartiointitaipumus kehittyy.  Oma perhe on estrelalle kuitenkin tärkeä, ja se on uskollinen, rauhallinen ja kiintynyt läheisiinsä.

Vahva vartiointivietti tuo mukanaan myös haasteita: koira voi olla haukkuherkkä ja reagoida herkästi ympäristön ärsykkeisiin, erityisesti omalla reviirillään. Varhainen ja huolellinen sosiaalistaminen on tärkeää, jotta koira oppii erottamaan normaalit tilanteet todellisista uhkista. Oikein ohjattuna estrelanvuoristokoira on tasapainoinen ja luotettava kumppani, mutta se ei sovi täysin kokemattomalle koiranomistajalle.

Estrela vaatii ympäristön, joissa sillä on tilaa liikkua ja toteuttaa luontaista vahtimisviettiään. Se ei ole kerrostaloasukki, vaan soveltuu paremmin maaseutumaisiin olosuhteisiin.

Terveystilanne

Estrelanvuoristokoira on perusterve rotu. Tärkeimmät seurattavat riskit, jotka ovat yhteisiä usealla suurella rodulla ovat lonkkadysplasia (HD) ja kyynärdysplasia (ED), sekä erilaiset kasvuhäiriöt.

Muita huomioitavia riskejä ovat esimerkiksi sydänsairaudet (dilatoiva kardiomyopatia DCM). Sairaus ei ole Suomessa yleinen, mutta raportoitu. Mahalaukun kiertymä, joka suurille koirille tyypillinen akuutti ja hengenvaarallinen. Erilaiset allergiat ja autoimmuunisairaudet.

Viralliset terveystutkimukset

Rotuyhdistyksen jalostussuositusten mukaan nartun tulee olla vähintään 24 kuukauden ja uroksen vähintään 18 kuukauden ikäinen astutushetkellä. Jalostuskoirien terveystulosten tulee täydentää toisiaan, eikä arkoja tai aggressiivisia koiria suositella käytettäväksi jalostukseen. Lisäksi vähintään toisella vanhemmista tulee olla virallinen koetulos, jossa on arvioitu ääniarkuus, ja molemmilla vanhemmilla tulee olla näyttelytulos vähintään ERI (erinomainen), EH (erittäin hyvä) tai H (hyvä), jotta niiden purennan voidaan todeta täyttävän jalostukselle asetetut vaatimukset.

Rodun terveyden myönteiset kehityssuunnat 

Estrelanvuoristokoira on säilynyt kokonaisuutena terveenä ja elinvoimaisena rotuna, eikä siinä esiinny laajamittaisesti vakavia perinnöllisiä sairauksia. Tuki- ja liikuntaelinten terveyteen on kiinnitetty jalostuksessa huomiota, ja lonkka- ja kyynärniveltulokset ovat pysyneet vakaana tai kehittyneet myönteisesti tietoisen jalostustyön ansiosta.

Rodun alkuperäinen käyttötarkoitus laumanvartijana on osaltaan tukenut sen toiminnallista rakennetta ja perusterveyttä, eikä liioiteltuja rakennepiirteitä ole päässyt kehittymään.

Jalostuksen painopiste on terveystutkimusten hyödyntämisessä, geneettisen monimuotoisuuden säilyttämisessä ja tasapainoisen, toimintakykyisen koiran ylläpitämisessä.

Kokonaisuutena rodun terveystilanne on vakaa ja monilta osin myönteinen, kun jalostus perustuu vastuullisiin valintoihin.

Liikunta ja koulutettavuus 

Estrelanvuoristokoira tarvitsee päivittäin kohtuullisesti liikuntaa, mutta se ei ole äärimmäisen vaativa aktiiviliikkuja. Pitkät rauhalliset lenkit, mahdollisuus liikkua vapaasti aidatulla alueella sekä ympäristön tarkkailu ovat rodulle luontevaa tekemistä. Pelkkä fyysinen rasitus ei kuitenkaan riitä, vaan estrela hyötyy myös henkisestä virikkeistämisestä, kuten ongelmanratkaisutehtävistä ja rauhallisesta yhdessä tekemisestä.

Rodun alkuperäinen käyttötarkoitus näkyy siinä, että se viihtyy parhaiten tehtävissä, joissa se saa toimia oma-aloitteisesti ja hyödyntää luontaisia vartiointiominaisuuksiaan.

Koulutettavuudeltaan estrelanvuoristokoira on älykäs, mutta itsenäinen ja harkitseva. Se oppii kyllä, mutta ei välttämättä koe tarvetta totella välittömästi tai toistaa tehtäviä mekaanisesti. Koulutuksessa korostuvat johdonmukaisuus, rauhallisuus ja luottamuksen rakentaminen. Kovakouraiset tai pakottavat menetelmät eivät sovi rodulle, vaan parhaat tulokset saavutetaan motivoivalla ja koiraa kunnioittavalla otteella.

Estrela sopii parhaiten omistajalle, joka arvostaa rauhallista yhdessäoloa ja ymmärtää rodun itsenäistä luonnetta. Se ei ole ihanteellinen valinta aktiiviseen, tavoitteelliseen harrastamiseen, mutta ei myöskään pelkästään passiiviseen elämään. Parhaiten se viihtyy ympäristössä, jossa sillä on tilaa, selkeä tehtävä ja omistaja, joka osaa tarjota sopivassa suhteessa liikuntaa, virikkeitä.

Muut ominaisuudet 

Estrelanvuoristokoira ei ole täysin vaivaton rotu, mutta se voi sopia myös ensimmäiseksi koiraksi, mikäli omistaja perehtyy huolellisesti laumanvartijarotujen erityispiirteisiin ja on valmis sitoutumaan johdonmukaiseen kasvatukseen. Rodun itsenäisyys, vahva vartiointivietti ja harkitseva luonne edellyttävät omistajalta ymmärrystä ja kykyä lukea koiraa, joten täysin ilman valmistautumista se ei ole suositeltava valinta.

Lapsiperheeseen estrela voi sopia hyvin. Se suhtautuu yleensä lapsiin rauhallisesti ja voi olla luontaisesti myös suojeleva. Kuten kaikkien suurten ja voimakkaiden rotujen kohdalla, aikuisten tulee kuitenkin aina valvoa koiran ja lasten välistä kanssakäymistä sekä opettaa lapsille oikea tapa toimia koiran kanssa.

Sosiaalistaminen on estrelanvuoristokoiralle erittäin tärkeää ja siihen tulee panostaa jo varhaisessa vaiheessa. Pennun tulisi saada monipuolisia, positiivisia kokemuksia erilaisista ihmisistä, ympäristöistä ja tilanteista, jotta se oppii suhtautumaan niihin tasapainoisesti. Erityistä huomiota tulee kiinnittää myös siihen, että koira tutustutetaan huolellisesti niihin eläimiin, joita sen on tarkoitus myöhemmin vartioida ja suojella. Oikein toteutettu sosiaalistaminen luo pohjan hallittavalle ja luotettavalle aikuiselle koiralle.

Turkin hoito

Estrelanvuoristokoiralla on karkea ja säänkestävä turkki, joka on kehittynyt suojaamaan sitä vaihtelevissa vuoristo-olosuhteissa. Turkki ei vaadi erityistä hoitoa, säännöllinen harjaus muutamia kertoja vuodessa riittää yleensä ylläpitämään sen hyvän kunnon. Karvanlähtöaikoina harjausta on hyvä tehdä useammin, jotta irtoava pohjavilla saadaan poistettua.

Pesua estrela tarvitsee lähinnä silloin, kun turkki on likaantunut. Rodun luonnollinen ja karhea turkinlaatu hylkii jonkin verran likaa ja suojaa koiraa sääolosuhteilta. Suomessa estrelakanta on pääosin pitkäkarvaista, mutta myös lyhytkarvaisia yksilöitä löytyy muutamia.

Rotuyhdistys tukena

Yhdistys ottaa mielellään vastaan kysymyksiä rodusta, pentuetilanteesta, kasvattajista, esimerkiksi sähköpostitse: hallitus@estrelanvuoristokoirat.fi

Kerromme myös mahdollisista tapahtumista mihin voit tulla tutustumaan rotuun / yhdistykseemme.

Rotuyhdistyksen kasvattajat ottavat rodusta kiinnostuneita mielellään vierailulle sovittaessa.

Tutustu lisää!

• Estrelanvuoristokoirat ry
• Harkitsetko Estrelanvuoristokoiraa? – Katso kasvattajat ja pentueet täältä.